Tabu: nainen, joka ei pidä lapsista
En pidä lapsista enkä halua olla lasten kanssa tekemisissä. Oikeassa elämässä en tätä piirrettä muille mainosta mutta siitä huolimatta olen joutunut tilanteisiin, joissa jo pelkkä lapsettomuuteni saa muut oudoksumaan minua.
Minulta on kysytty, onko minulla lapsia. Kun vastaan ei, seuraa ihmettelyä ja lisäkysymyksiä: miksi ei? Joskus vastaan jotain epämääräistä, joskus vain poistun paikalta.
Kerran vastasin "miksi sinulla ei ole lapsia?" -kysyjälle totuudenmukaisesti. Sanoin suoraan, että en ole tehnyt lapsia, koska en pidä lapsista.
Tästä seurasi silmien pyörittelyä ja loukkaantunutta jupinaa. Kyseinen henkilö oli vielä kuulemma selkäni takana puhunut, miten hirveä ihminen olen. Että jo on kumma, kun naisihminen ei lapsista tykkää.
Mitä minun olisi sitten pitänyt vastata?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma asiasi olla pitämättä lapsista, tökeröä jos sellaista menee sanomaan ääneen. Vähän sama kuin sanoisi että mä en pidä miehistä, mustista ihmisistä tai vammaisista. Lasten syrjintä tai itsensä niiden yläpuolelle nostaminen on mielestäni huonoluonteisen ihmisen merkki.
Enhän minä sitä yleensä sanokaan. Tällä kertaa vain tulin sanoneeksi sen ääneen henkilölle, jota esitti äärimmäisen tökerön ja henkilökohtaisen kysymyksen.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Suomi on toistaiseksi vapaa maa, ja saa tykätä tai olla tykkäämättä, ihan mistä tahansa yhtälailla vapaasti. Ei ole pakko elää kuin sopuli.
Olen eri mieltä kanssasi. Suomessa ei todellakaan ole enää moneen vuoteen saanut ihan vapaasti olla sitä mieltä mitä on. Se näkyy ihan jo näiden keskustelu palstojen moderoinnissakin.
Kyllä meidän mielipiteitä nykyään muokataan rajusti ja asiallistakaan kritiikkiä ei saa esittää useasta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paheksuttavampaa sanoa vihaavansa koiria kuin vihaavansa lapsia.
Yhteiskuntamme on hyvin lapsivihamielinen. Lapsia ei mielellään saisi viedä mihinkään, vaan heidät tulisi pitää neljän seinän sisällä ja vapauttaa muuhun yhteiskuntaan vasta täysi-ikäisinä. Asenne on ymmärrettävä siinä mielessä, että suomalaiset rakastavat omaa rauhaansa. Kehityksessään keskeneräiset lapset ovatkin usein kieltämättä äänekkäitä. Ehkä meidän kannattaisi kuitenkin hiukan tarkastella arvojamme. On aika vastenmielistä suhtautua nuivasti viattomaan pieneen ihmiseen. Kaikki me olemme lapsia olleet. Ei muiden lapsista tarvitse erityisesti pitää, mutta edes vihamielisyys olisi hyvä karsia pois.
Yhteiskunta on muuttunut lapsivihamielisemmäksi, koska vanhemmat
Normaalien käytöstapojen opettaminen lapselle ei kyllä pidä vanhemman kuppia keikahtaa. Valoja päälle.
Mulla on aikuiset lapset mutta en yhtään kaipaa enkä halua lapsenlapsia. Ei mitään mielenkiintoa. Onneksi molemmat ovat ilmoittaneet etteivät halua lapsia. Sopii mulle oikein hyvin. Pidän lasten kyllä paljon yhteyttä ja meillä on hyvät välit. Mutta kai sitten olen kummajainen kun ei mummo jutut kiinnosta.
Itelläni on jo aikuinen lapsi enkä voi sietää pieniä lapsia. Onneksi ei ole tulossa lapsenlapsia, pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.
En minäkään pidä lapsista.
En pidä myöskään maksamakkarasta enkä mekaronilaatikosta.
Pidän aivan ihmisoikeutenani olla pitämättä joistakin asioista ja jopa sanoa sen jos kysytään.
En ole sanonut enkä ajattele että vihaan maksamakkaraa tai makaronilaatikkoa - tai lapsia. En vain pidä niistä.
Mistä sinä et pidä? Älä väitä ettei sellaista asiaa ole josta et pidä!!
Miksi sitten minä ja me jotka emme lapsista pidä, olemme niin vihan kohteena?
Perustelkaa.
Itse tiesin täysin varmasti jo 14-vuotiaana, etten ikinä halua lapsia. En pidä lapsista enkä halua viettää aikaa heidän kanssaan. Jos joku on kysynyt minulta, miksi minulla ei ole lapsia, sanon suoraan, että jo 14-vuotiaana tiesin, etten ikinä halua lapsia. Eikä se mielipide ole muuttunut, olen jo kuusikymppinen. Onneksi minulla on erittäin pieni suku ja ystäväpiiri eikä kukaan ole pyytänyt minua, yksin elävää ihmistä, kenenkään kummiksi. Minun ei siis ole tarvinnut kieltäytyä.
Millainen lapsuus teillä lapsista pitämättömät itsellänne on ollut?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pidä lapsista.
En pidä myöskään maksamakkarasta enkä mekaronilaatikosta.
Pidän aivan ihmisoikeutenani olla pitämättä joistakin asioista ja jopa sanoa sen jos kysytään.
En ole sanonut enkä ajattele että vihaan maksamakkaraa tai makaronilaatikkoa - tai lapsia. En vain pidä niistä.
Mistä sinä et pidä? Älä väitä ettei sellaista asiaa ole josta et pidä!!
Miksi sitten minä ja me jotka emme lapsista pidä, olemme niin vihan kohteena?
Perustelkaa.
Olla pitämättä kokonaisesta tuntemattomasta ihmisryhmästä herättää aina ihmetystä. Taustalla joku käsittelemätön trauma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pidä lapsista.
En pidä myöskään maksamakkarasta enkä mekaronilaatikosta.
Pidän aivan ihmisoikeutenani olla pitämättä joistakin asioista ja jopa sanoa sen jos kysytään.
En ole sanonut enkä ajattele että vihaan maksamakkaraa tai makaronilaatikkoa - tai lapsia. En vain pidä niistä.
Mistä sinä et pidä? Älä väitä ettei sellaista asiaa ole josta et pidä!!
Miksi sitten minä ja me jotka emme lapsista pidä, olemme niin vihan kohteena?
Perustelkaa.
Olla pitämättä kokonaisesta tuntemattomasta ihmisryhmästä herättää aina ihmetystä. Taustalla joku käsittelemätön trauma?
Ei ja ei, ei siinä tarvitse olla mitään syvällisempää tai traumaa jos ei vain pidä jostakin. Käännettynä kuka simppelisielu pitää kaikesta huolimatta automaattisesti jostakin tuntemattomasta massasta? Suurin osa lapsista on simppeleitä tusinalaumasieluja, joiden kanssa ei voi keskustella mistään ja itsekkäitä selfiebelfieuniikkilumihiutaleita.
Ymmärrän. Itse en silti ikipäivänä päästäisi suustani ulos, etten tykkää lapsista, koska se on epäkorrektia käytöstä.
Silti mulle on pari kertaa ihan avoimesti suututtu ja alettu painokkaasti tivaamaan; miksi vihaat lapsia?! Kun ensin itse kysyvät onko lapsia, niin siihen kun vastaa että ei. Oss jatkaa kyselyä tuosta, että no miksi ei?! Jos vastaa etten ole halunnut, joku siitä aina vetää herneet nenään.
En vihaa enkä tykkää. Joistain yksilöistä tykkäänkin, mutta en lähtökohtaisesti kaikista. En silti vihaakaan.
On se outoa. Itselläni on koiria, mutta ei mua haittaa, jos joku muu ei tykkää koirista.
Jos minulta kysytään miksi minulla (olen vapaaehtoisesti lapseton nainen) ei ole lapsia, kysyn vastakysymyksenä tämän:
Kysytkö tuota kysymystä vain naisilta, vai kysytkö sitä myös miehiltä?
Minäkään en pidä lapsista, enkä ole niitä hankkinut. Tosiassa luulen, että jos olisin hankkinut olisin kyllä pitänyt omistani, varmaan paljonkin. On hieman luonnotonta pitää jonkun toisen lapsista, eläimistä jne.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin yleistä. Miksi helsingissä puolet aikuisista naisista ovat sinkkuja? Ja useimmat for ever. Naiset saa tyydytyksen leluista, joita tilataan netistä huimia määriä niihin hämyisiin betonikennostoyksiöihin ja -kaksioihin.
Kuka enää tarvitsee miestä mihinkään?
Kyllä miehet ovat tärkeitä moneenkin asiaan, vaikka en olekaan kenenkään kanssa intiimissä suhteessa. Todella monella on minulle ja koko kansakunnalle tuikitärkeää ammattitaitoa. Niin on lukemattomalla määrällä naisiakin.
Ei ihmisen tarpeellisuus ole millään tavalla seksiin sidottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on toistaiseksi vapaa maa, ja saa tykätä tai olla tykkäämättä, ihan mistä tahansa yhtälailla vapaasti. Ei ole pakko elää kuin sopuli.
Olen eri mieltä kanssasi. Suomessa ei todellakaan ole enää moneen vuoteen saanut ihan vapaasti olla sitä mieltä mitä on. Se näkyy ihan jo näiden keskustelu palstojen moderoinnissakin.
Kyllä meidän mielipiteitä nykyään muokataan rajusti ja asiallistakaan kritiikkiä ei saa esittää useasta aiheesta.
Saat kyllä olla mitä mieltä tahansa ja sanoakin sen, mutta muutkin saavat sanoa sinulle sen että mielipiteesi on perceectä. Ei se tarkoita että sinut yritetään hiljentää, kunhan käyttävät oikeuttaan ihan samanlailla kuin sinä. Huomaa kyllä ketkä ei kestä mitään soraääniä ja haluaa vain ympärilleen "kyllä"miehiä, kun muuten heti itkevät sitä että muka mitään ei SAA ajatella tai sanoa. Se että palstalla jotain sensuroidaan, niin se on ihan palstan pyörittäjän asia, he tämän alustan omistavat ja me ollaan vaan vierailemassa. Heillä on oikeus päättää mitä heidän alustallaan julkaistaan (paitsi varmaan joutuvat Suomen lakien mukaan poistamaan viestejä mitkä rikkovat lakia), eikä se että jotakuta sensuroivat ole mikään ihmisoikeusrikkomus.
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsuus teillä lapsista pitämättömät itsellänne on ollut?
Minulla oli hyvä lapsuus kuuden sisarukseeni ja kaikkien niiden naapureiden lasten kanssa jotka samassa kaupunginosassa asuivat.
Silloin juostiin päivät pitkät ulkona jos ei oltu koulussa. Leikittiin metsässä, keksittiin monenlaista tekemistä. Käytiin uimassa.
Kesät tuntui pitkiltä ja kuumilta. Talvella tehtiin hiihtoladut. Isommat pojat rakensi hyppyrimäen.
Ja siitä huolimatta olen sanonut jo 9-vuotiaana vanhemmilleni että en tule menemään naimisiin enkä hanki lapsia. Sen tiesin jo tuolloin.
Ja se ei ole vuosien saatossa muuttunut miksikään.
Meillä ei ollut taloudellista puutetta. Äiti oli kotona, oli jäänyt kotiin jo 23-vuotiaana kun ensimmäinen lapsi syntyi.
Ei ollut alkoholia tai väkivaltaa perheessä. Isän kanssa paljon kuljettiin varsinkin metsäretkillä. Isä opetti lintuja ja eläinten jälkiä ja kasveja yms.
Mutta kuitenkaan en pidä lapsista, en ole koskaan pitänyt. Ei siihen oma lapsuus ole vaikuttanut sitä eikä tätä.
Itsellä on ollut aina intohimo oppia, tutkia, tietää. Olen jo koulussa asettanut itselleni tavotteita joita kohden tehnyt työtä.
Elämäni sisältö on kaikkea muuta kuin A4 -elämä perheineen ja mukuloineen. Jos se jollekulle on tärkeää, ok, en tuomitse mutta älkää tekään tulko tuomitsemaan meitä jotka toisin valitsemme. Emme me teiltä mitään vie. Eläkää rauhassa elämäänne valitsemallanne tavalla, mutta ÄLKÄÄ tuputtako sitä ainoana oikeana kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Moni ei ymmärrä tätä eroa, siis että omat lapset ovat ihan eri asia kuin muiden. Harmi, jos tämän takia jättää lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Moni ei ymmärrä tätä eroa, siis että omat lapset ovat ihan eri asia kuin muiden. Harmi, jos tämän takia jättää lapset tekemättä.
Ja sitä sanotaan että lapsettomat on niitä itsekkäitä ja irsekeskeisiä, mutta kuitenkin lapsellisia kiinnostaa vain se mitä omasta jalkovälistä on tullut...
Onhan se jollain tavalla patologista, jos inhoaa lapsia. Ei se käy järkeen, kun muistaa että olemme kuitenkin vain nisäkäslaji, jonka tärkeimpiin vaistoihin kuuluu lisääntyminen, eli lajin säilyttäminen.
Ja tietysti tällainen inho naisessa tuntuu erityisen vieraalta, koska heitä pidetään lasten hoivaajina ja elämän luojina, oli se sitten oikea tai väärä käsitys.
Voisit tarkentaa syitä. Et siis pidä ihmisistä, jotka ovat iältään 0-12 -vuotiaita?
Jos käännämme tilanteen toisinpäin, ja joku lapsi sanoisi, että "minä en pidä aikuisista", niin kyllähän se herättäisi lisäkysymyksiä.