Tabu: nainen, joka ei pidä lapsista
En pidä lapsista enkä halua olla lasten kanssa tekemisissä. Oikeassa elämässä en tätä piirrettä muille mainosta mutta siitä huolimatta olen joutunut tilanteisiin, joissa jo pelkkä lapsettomuuteni saa muut oudoksumaan minua.
Minulta on kysytty, onko minulla lapsia. Kun vastaan ei, seuraa ihmettelyä ja lisäkysymyksiä: miksi ei? Joskus vastaan jotain epämääräistä, joskus vain poistun paikalta.
Kerran vastasin "miksi sinulla ei ole lapsia?" -kysyjälle totuudenmukaisesti. Sanoin suoraan, että en ole tehnyt lapsia, koska en pidä lapsista.
Tästä seurasi silmien pyörittelyä ja loukkaantunutta jupinaa. Kyseinen henkilö oli vielä kuulemma selkäni takana puhunut, miten hirveä ihminen olen. Että jo on kumma, kun naisihminen ei lapsista tykkää.
Mitä minun olisi sitten pitänyt vastata?
Kommentit (144)
Pidätkö ihmisistä? Lapset on ihmisiä. 198
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö ihmisistä? Lapset on ihmisiä. 198
En voi sanoa pitäväni ihmisistä noin yleensä. Täysin samantekeviä minulle.
Koska minulla kuitenkin on terve tunne-elämä, en ole ole kylmä kala, tunnen totta kai paljonkin kun kuulen esim. sodan uhreista ja kaltoinkohtelusta yms. ja se koskee kaikkia, lapsiakin. Se on inhimillisyyttä.
Se ei kuitenkaan tarkoita että minulla olisi mitään helliä rakastavia tunteita näitä ihmisiä kohtaan, sen enempää kuin lapsiakaan.
En hyväksy väkivaltaa sen missään muodossa. En hyväsky epäoikeudenmukaisuutta. Mutta lapsia en halua enkä tunnne mitään neutraalia enempää heitä sen enempää kuin vieraita aikuisiakaan kohtaan.
Ihmiset laumana eivät siis herätä minkäänlaisia tunteita.
Eri asia sitten ystäväni, läheiset ihmiseni. Sisaruksillani on lapsia, heidät hyväksyn mutta en pitkään jaksaisi.
Kun tunnen itseni, en edes pakota itseäni sellaiseen jonka tiedän tuottavan vain vahinkoa itselleni sekä sille toiselle osapuolelle. Lapsi vaistoaa teeskentelyn.
Asia jota suuresti ihmettelen, miksi miehiä ei tuomita kun he eivät halua lapsia? Monet eivät jo maailmaan syntyneitäkään? Tiedän monta tapausta jossa mies on häipynyt kun lapsiarki astuu kuvaan. Harvoin tuomitaan kuten naista joka ei halua lasta synnyttää. Miksi?
Naiset ovat ihmisiä inhimillisine tunteineen. Miksi sitä ei sallita? Miksi hyökätään ja tuomitaan? Kerokaa nyt kerrankin miksi!?
Aika erikoiselta kuulostavat monien kokemukset. Itse olen nyt 33-vuotiaana saamassa muutaman viikon sisällä ensimmäisen lapseni, eikä minulta kyllä koskaan ole alettu tivaamaan mielipidettä lapsista tai lasten hankinnasta. Olen ollut siinä käsityksessä, ettei useimpia ihmisiä mitenkään kiinnosta muiden mahdollinen lapsettomuus. Mutta ilmeisesti liikun sitten vain toisenlaisissa piireissä kuin monet täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on sairasta jos ei pidä jostain ihmisestä koska se kuuluu ihmisryhmään x
Jotain täytyy olla pielessä silloin. Ei ole normaalia.
Minä en pidä lapsista. En siksi, että he ovat lapsia, vaan siksi, etten vaan jaksa heitä. Mua ei kiinnosta lasten jutut, enkä mä jaksa kuunnella sitä selitystapaa miten niitä tylsiä, epäkiinnostavia asioita selitetään. Luonnollisesti mitä pienempi lapsi, sitä lapsellisempia jutut ja tyyli. En pitäisi aikuisistakaan joiden jutut ja keskustelukyky ovat samalla tasolla kuin lapsilla on. En pidä lapsia idiootteina (aikuista kyllä pitäisin, paitsi jos on kehitysvammainen), ymmärrän kyllä että he ovat lapsia. Mulla vaan ei ole minkäänlaista hoivaviettiä tai kärsivällisyyttä mihinkään lässytykseen. Lapset usein myös tulee iholle liikaa. En pidä siitä että muhun kosketaan. En oikein tiedä miten sen ilmaisisi niin että ihmiset ymmärtäisi. Mulle on ihan sama onko vieressä ihminen vai kivi, jos molempien jutut ovat yhtä kiinnostavia.
Lapsia ja niiden touhuja voi tosin olla ihan hauskaa seurata sivusta, kunhan ei itse joudu ottamaan niihin kontaktia.
Noin yleisesti ottaen tuo hoivavietin puute koskee ihan kaikkea hoivaa. En ikinä pystyisi mihinkään hoiva-ammattiin. Kunnioitus niitä kohtaan ketkä siihen pystyvät on valtavaa.
Sellainen nainen on pesunkestävä vela!
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Tyypillinen suomalainen nainen, jonka kotikasvatuksesta on puuttunut kokonaan toisten kunnioittaminen. Tietysti omat lapset ovat tärkeimpiä ja rakkaimpia, mutta minä miehenä suhtaudun myös toisten lapsiin siten, että olen valmis suojelemaan heitä vaaran uhatessa ja auttamaan, jos tarvitsevat apua.
Ehkä moukaksi tekee se toitottaminen, että jostain ihmisistä tai ihmisryhmästä ei pidä. On ne sitten pakolaisia, miehiä, muusuja, lapsia, savolaisia jne... Että eihän kukaan vaadi kenestäkään pitämään ja esim. vihatakin saa aivan vapaasti. Kaikkia eri ihmisiä voi myös pyrkiä tietoisesti välttämään ja olemaan kommunikoimatta heidän kanssaan. Niin saa tehdä, vaikka se toki sisäisesti kertoo jostain kehittymättömyydestä. Kehittymätönkin saa olla, tietenkin, me ollaan kaikki tavalla tai toisella. Mutta että ihan samanlainen ei-tykkääminen voi kohdistua aina myös sinuun. Ei kai sekään ole sen ihmeempää? Että jos mulla olisi vaikka afrikkalaistaustainen mies ja kuulisin jonkun kommentoivan "en pidä afrikkalaistaustaisista ihmisistä", todennäköisesti hetkeksi kiehahtaisi. En myöskään pitäisi tästä kommentoijasta. Et ehkä sitä samaa sitten pitää itsekin sietää, jos se on itselle ok, vai mitä?
Kyse on siitä, että en pidä lapsista -lausahduksia suustaan päästävä on yhtä juntti kuin ihminen joka sanoo ettei pidä naisista, vanhuksista, nuorista tai vammaisista. Ei ole normaalia fiksun ihmisen käytöstä ilmoittaa ettei pidä jostain ihmisryhmästä.
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsuus teillä lapsista pitämättömät itsellänne on ollut?
Ihan normaali lapsuus kasarilla ja ysärillä. Ydinperhe, jossa hyvin vähäistä alkoholinkäyttöä, eli ei humalajuomista ikinä. Yksi sisarus. Vanhemmat ihan normaaleja lapsiaan rakastavia ihmisiä, toki omine vikoineen kuten me kaikki. Mä vaan synnyin tälläsenä. En ole koskaan ollut sosiaalinen tai kiinnostunut muista ihmisistä. Olen aina viihtynyt yksin. En edes pikkulapsena leikkinyt nukeilla, en ymmärtänyt mitä niiden kanssa pitäisi tehdä että se olisi jotenkin hauskaa leikkiä. Edes silloin alle kouluikäisenä en löytänyt mitään mielekästä jonkun nuken pukemisesta, syöttämisestä, vaunuissa kärräämisestä. Opin lukemaan 6 vuotiaana ja sen jälkeen suurin osa ajastani meni nenä kirjoissa kiinni aina aikuisuuteen saakka. Kavereitakin oli ja niidenkin kanssa aikaa vietin, ja samat pysyvät ystävät mulla on edelleen näin yli 30 vuoden jälkeen kuin peruskoulussa oli.
Se toki täytyy sanoa, että olin pienessä suvussa serkusparveni nuorin, reilusti, serkkuni olivat teinejä kun minä synnyin. Suku ei muutenkaan ole ollut tiivistä, en välttämättä edes tunnistaisi serkkujani jos kävelevät vastaan, joten en ole ollut tekemisissä heidän lastensa kanssa. Lähipiirissä ei omassa lapsuudessani ollut selkeästi itseäni nuorempia lapsia. Olen vasta aikuisena, kun oman ikäiset ovat alkaneet tekemään lapsia, ollut tekemisissä lasten kanssa olematta itse suunnilleen saman ikäinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Tyypillinen suomalainen nainen, jonka kotikasvatuksesta on puuttunut kokonaan toisten kunnioittaminen. Tietysti omat lapset ovat tärkeimpiä ja rakkaimpia, mutta minä miehenä suhtaudun myös toisten lapsiin siten, että olen valmis suojelemaan heitä vaaran uhatessa ja auttamaan, jos tarvitsevat apua.
Ei pidä = ei suojelisi vain sinun kuvitelmissasi. Normaalimoraalinen ihminen suojelee tarvittaessa ja kyetessään kaikkia (tiettävästi suojelun ansaitsevia) kanssaihmisiään ja ilman tarvetta erilliseen jokaiseen eetteriin aina ja ikuisesti töräyteltyä teennäistä ja ulkokultaista HYVESIGNALOINTIA.
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö ihmisistä? Lapset on ihmisiä. 198
Noin yleisesti ottaen en pidä ihmisistä. On toki olemassa ihmisyksilöitä, aika paljonkin, keistä pidän. Mutta en voi sanoa että pidän jostakusta ihan vain ja ainoastaan siksi, että hän on ihminen. Ihmisyys ei tarkoita sitä, että tyyppi olisi mukava, yhtään sen enempää kuin vaikka vihreäsilmäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Tyypillinen suomalainen nainen, jonka kotikasvatuksesta on puuttunut kokonaan toisten kunnioittaminen. Tietysti omat lapset ovat tärkeimpiä ja rakkaimpia, mutta minä miehenä suhtaudun myös toisten lapsiin siten, että olen valmis suojelemaan heitä vaaran uhatessa ja auttamaan, jos tarvitsevat apua.
En ymmärrä logiikkaa. Minä en pidä lapsista lainkaan, mutta olen silti valmis suojelemaan heitä vaaroilta ja auttamaan tarvittaessa. Mielestäni heikompien suojelu ja auttaminen kuuluu ihmisyyteen eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, pitääkö siitä heikommasta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Tyypillinen suomalainen nainen, jonka kotikasvatuksesta on puuttunut kokonaan toisten kunnioittaminen. Tietysti omat lapset ovat tärkeimpiä ja rakkaimpia, mutta minä miehenä suhtaudun myös toisten lapsiin siten, että olen valmis suojelemaan heitä vaaran uhatessa ja auttamaan, jos tarvitsevat apua.
Miksi omasta kotikasvatuksestasi puuttui toisten sinun kanssasi eriävän mielipiteen omaavien kunnioittaminen? "Väärämielipiteisiä" saakin vapaasti alistaa ja tylyttää?
Joku muu ( / jotkut muut ) samalla tavalla alkeellisen yksinkertainen yksilö voi olla sinusta sitä mieltä, että mielipiteesi ovat vääriä eikä sinua täten tarvitse kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Tyypillinen suomalainen nainen, jonka kotikasvatuksesta on puuttunut kokonaan toisten kunnioittaminen. Tietysti omat lapset ovat tärkeimpiä ja rakkaimpia, mutta minä miehenä suhtaudun myös toisten lapsiin siten, että olen valmis suojelemaan heitä vaaran uhatessa ja auttamaan, jos tarvitsevat apua.
No luonnollisesti näin. En minä silti pidä lapsista tai edes ihmisistä yleensä. Kaksi eri asiaa. -aikuisen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että en pidä lapsista -lausahduksia suustaan päästävä on yhtä juntti kuin ihminen joka sanoo ettei pidä naisista, vanhuksista, nuorista tai vammaisista. Ei ole normaalia fiksun ihmisen käytöstä ilmoittaa ettei pidä jostain ihmisryhmästä.
Vielä juntimpaa on kysellä toisilta että pidätkö ihmisryhmästä X. Tai miksi sinulla ei ole ihmisryhmää X.
Joo, en pidä suurimmasta osasta koska täällä suomessa niitä ei kasvateta mitenkään. Siinä syy. Hyväkäytöksisistä ja reippaista nuorista/lapsista pidän, ovat harvinaisuus!
En minäkään tykkää lapsista enkä niitä halua. Mutta en näytä sitä. Vauvat on ihania ja koirat:D koska niillä voi lässyttää samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua ainakin ihan avoimesti arvostellaan ja syyllistetään kun en suorastaan rakasta kaikkia maailman lapsia. Omiakaan ei ole eikä tule. Millä järjellä täytyy pitää kokonaisesta ikäluokasta ihan yleistäen?
NIinpä ja jos käsket rääkyvien huonosti käyttäytyvien kakaroiden olla hiljaa niin itketään miten olen lastenvihaaja. Vastaan aina, että niin olenkin, mitäs siitä. Vähän sama miten jotkut luulee rasistin olevan joku haukkumanimitys vaikka kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan rasisteja, esittivät he sitten mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö ihmisistä? Lapset on ihmisiä. 198
Lapset eivät ole ihmisiä, vaan ongelmajätettä.
Tää on valitettavan yleistä. Jotenkin absurdia kuulla aina niitä kommentteja, kuten "Kyllä se mieli vielä muuttuu <3" ja "Siis mitä?! Etkö edes yhtä? Lapset on parasta maailmassa!". Ajatellaan ettei nainen oo ns. oikea nainen jos ei rakasta lapsia, ei voi kokea oikeeta rakkautta ilman omia ja on itsekäs ja mitä vielä :D
Herää kysymys näiden nipojen kohdalla että ovatkohan ite jopa katuneet perheen perustamista / ovat muuten tyytymättömiä elämäänsä, kerta pitää tuolla tavoin vahtia ja suorastaan katkeroitua, kun joku ei omista elämäänsä ruuhkavuosille tai rakastu jokaseen vastaantulevaan Jessica Unelma kiljukaulaan.
Musta on hyvinkin ymmärrettävää, ettei halua elää lapsiperhearkea. Onhan se ihan hirvittävän iso juttu ja mielestäni jokasen pitäskin miettiä enemmän, onko siihen oikeesti itsellä voimavaroja tai onko se omannäköstä elämää. Sekin ois hyvä kaikkien ymmärtää että me velat tehdään palvelus sekä itselle että syntymättömälle lapselle, kun ei vastentahtosesti pykätä lasta tänne maailmaan kun "niin nyt on vaan aina tehty", ja sitten se lapsi aistii ettei oo toivottu tai rakastettu. Vanhemmuuteen ei pidä lähteä sillä periaatteella, että "Kokeillaan onko tää oma juttu" ilman suurta paloa ja vahvaa tunnetta.
Itekään en pidä lapsista, en muiden enkä varmasti halua omiakaan. Inhottaa sotkuisuus ja epähygienisyys, puhumattakaan siitä huutamisesta ja kiljumisesta joka tuhoaa tärykalvon. Perhe-elämässä ja äitiydessä ahistaa jo ajatuksen tasolla niin monet varjopuolet, että minusta ei äidiksi ole - muuta kuin sellaiseksi, joka lopulta ite tympääntyis omaan elämäänsä ja väsyis siihen rumbaan. Matkustan ja oon vapaa, ja jos se ei jollekin käy niin se on sitten voi voi.
On myös aika jännä että vaikkei kukaan heitä vanhemmille mitään että "Eikö sua kaduta?", "Ootko varma tästä?", "Oot vaan pilannu oman elämäs lisääntymällä" jne., niin jotkut heistä kuitenkin kokee oikeudekseen kommentoida tämmöstä lapsettomille :D
Joskus vois miettiä mitä sieltä suustaan päästää tän aiheen tiimoilta, kun tosiaan ei ikinä voi tietää, onko joku vaikka tahattomasti lapseton ja sitten heität sen "Missä sun perhe, olet itsekäs!! Mikset lisäänny?" tyylisen kommentin. Ja vaikka oiskin 110% vela, niin todella epäkunnioittavaa yrittää vaikuttaa toisen päätökseen omasta kehosta ja tavasta elää.
N19