Tabu: nainen, joka ei pidä lapsista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jollain tavalla patologista, jos inhoaa lapsia. Ei se käy järkeen, kun muistaa että olemme kuitenkin vain nisäkäslaji, jonka tärkeimpiin vaistoihin kuuluu lisääntyminen, eli lajin säilyttäminen.

Ja tietysti tällainen inho naisessa tuntuu erityisen vieraalta, koska heitä pidetään lasten hoivaajina ja elämän luojina, oli se sitten oikea tai väärä käsitys.

Huom. "ei pidä" ei ole sama kuin "inhoaa sopimattomasti ja väärin perustein ja väärää viatonta tahoa, yhyy".

Kaikki naiset(kaan) eivät enää nykyään sählää laput silmillä primitiivisesti primitiivisten oletusvaistojensa perässä.

Elämän (sarja)tuotanto ja hoivaaminen eivät ole pakkovelvollisuuksia varsinkaan sellaisille, jotka eivät niitä halua.

Pikemminkin tämä nykyinen kaiken muun paitsi perusasioden touhottaminen on laput silmillä menemistä. Ihmisille on myyty huttua hutun päälle ja siitä ei kuitenkaan se onni irtoa, vaan lisää masennuslääkkeitä huiviin.

Kun ne perusasiat ovat joillekin ihmisyksilöille niin päin, että ei pidä lapsista niin silloin pysytään etäällä ja veloina.

Laput silmillä koheltavat enää nykyään vain simppelimmät muidenmiellyttämisneurooseista kärsivät kynnysmatot.

Minä en inhoa ketään iän perusteella sen enempää, kuin kansallisuuden tai uskonnonkaan. On kuitenkin asioita, joista toisissa pidän, ja asioita, jotka saavat minut tuntemaan oloni tuskastuneeksi ja kiusaantuneeksi. Tällaisia raskaaksi kokemiani asioita ovat esimerkiksi äänekkyys, minuun tarttuminen ja liian lähelle tuleminen, kyvyttömyys pysyä hiljaa edes pyydettäessä ja jatkuva tarve saada huomiota. Luonnollisesti vältän itselleni kuormittavaa kanssakäymistä aina kun mahdollista. Se ei tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi, mistä ominaisuudet tai käytös johtuvat - esimerkiksi lasten rajattomuus ja äänekkyys johtuu heidän kehitystasostaan ja on aivan normaalia. En inhoa lapsia, koen vain tyypillisen lapsen käytöksen kuormittavaksi siinä missä esimerkiksi humaltuneen aikuisenkin samanlaisen käytöksen. 

 

Vaikka olen selittänyt tämän asian, silti tuntuu, että naisena minun pitäisi jotenkin kuitenkin pitää lapsia niin suloisina, että mikään ei haittaa. 

"Minä en inhoa ketään iän perusteella sen enempää, kuin kansallisuuden tai uskonnonkaan. On kuitenkin asioita, joista toisissa pidän, ja asioita, jotka saavat minut tuntemaan oloni tuskastuneeksi ja kiusaantuneeksi. Tällaisia raskaaksi kokemiani asioita ovat esimerkiksi äänekkyys, minuun tarttuminen ja liian lähelle tuleminen, kyvyttömyys pysyä hiljaa edes pyydettäessä ja jatkuva tarve saada huomiota. Luonnollisesti vältän itselleni kuormittavaa kanssakäymistä aina kun mahdollista"

Just näin, ja minä lisään tähän erinäiset eritteet joita en halua päälleni, nähdä tai koskea.

Inhoan kuolaa ja eräitä nimeltämainitsemattomia asioita.  Joskus jopa oksennusta.