Tabu: nainen, joka ei pidä lapsista
En pidä lapsista enkä halua olla lasten kanssa tekemisissä. Oikeassa elämässä en tätä piirrettä muille mainosta mutta siitä huolimatta olen joutunut tilanteisiin, joissa jo pelkkä lapsettomuuteni saa muut oudoksumaan minua.
Minulta on kysytty, onko minulla lapsia. Kun vastaan ei, seuraa ihmettelyä ja lisäkysymyksiä: miksi ei? Joskus vastaan jotain epämääräistä, joskus vain poistun paikalta.
Kerran vastasin "miksi sinulla ei ole lapsia?" -kysyjälle totuudenmukaisesti. Sanoin suoraan, että en ole tehnyt lapsia, koska en pidä lapsista.
Tästä seurasi silmien pyörittelyä ja loukkaantunutta jupinaa. Kyseinen henkilö oli vielä kuulemma selkäni takana puhunut, miten hirveä ihminen olen. Että jo on kumma, kun naisihminen ei lapsista tykkää.
Mitä minun olisi sitten pitänyt vastata?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Missä 'piireissä' elämä pyöriin niin paljon lasten ja lapsiperheiden asioissa, että jopa lapsettomsalta tivataan jotain geneeristä lapsista pitämistä?
Sitä paitsi lapsissa on paskapäitä ja kivoja ihmisiä niin kuin muissakin ihmisryhmissä. Miten voisikaan yleisesti 'pitää lapsista'?
Toiset pitää kaikista lapsista, onhan niitäkin. Toiset taas pitää vain aikuisesta/aikuismaisesta seurasta.
Lapsettomilla naisilla on usein eläin johon saa kohdistaa hoivaviettiään.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut asiat on sellaisia mitä ei välttämättä kannarakaan töksäytellä ääneen vaan pitää omana tietonaan. Itsekin esim. inhoan päihdeongelmaisia mutten sitä ääneen möläyttäisi.
Ei varmastikaan kukaan oleta että automaattisesti pitäisit päihdeongelmaisista... vähän konteksti sulla hakusessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paheksuttavampaa sanoa vihaavansa koiria kuin vihaavansa lapsia.
Yhteiskuntamme on hyvin lapsivihamielinen. Lapsia ei mielellään saisi viedä mihinkään, vaan heidät tulisi pitää neljän seinän sisällä ja vapauttaa muuhun yhteiskuntaan vasta täysi-ikäisinä. Asenne on ymmärrettävä siinä mielessä, että suomalaiset rakastavat omaa rauhaansa. Kehityksessään keskeneräiset lapset ovatkin usein kieltämättä äänekkäitä. Ehkä meidän kannattaisi kuitenkin hiukan tarkastella arvojamme. On aika vastenmielistä suhtautua nuivasti viattomaan pieneen ihmiseen. Kaikki me olemme lapsia olleet. Ei muiden lapsista tarvitse erityisesti pitää, mutta edes vihamielisyys olisi hyvä karsia pois.
Yhteiskunta on muuttunut lapsivihamielisemmäksi, koska vanhemmat eivät enää osaa ja/tai uskalla kasvattaa lapsiaan. Ja koska lapset ei enää osaa käyttäytyä edes ihmisten ilmoilla (saati kotonaan!), niin on ihan luonnollista, että niitä ei haluta enää moneen paikkaan missä itse on.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Näinhän se on. Siksi ihmettelen miksi lapsetonta katsotaan kieroon.
Pidän aidoista lapsista, teennäinnistä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paheksuttavampaa sanoa vihaavansa koiria kuin vihaavansa lapsia.
Yhteiskuntamme on hyvin lapsivihamielinen. Lapsia ei mielellään saisi viedä mihinkään, vaan heidät tulisi pitää neljän seinän sisällä ja vapauttaa muuhun yhteiskuntaan vasta täysi-ikäisinä. Asenne on ymmärrettävä siinä mielessä, että suomalaiset rakastavat omaa rauhaansa. Kehityksessään keskeneräiset lapset ovatkin usein kieltämättä äänekkäitä. Ehkä meidän kannattaisi kuitenkin hiukan tarkastella arvojamme. On aika vastenmielistä suhtautua nuivasti viattomaan pieneen ihmiseen. Kaikki me olemme lapsia olleet. Ei muiden lapsista tarvitse erityisesti pitää, mutta edes vihamielisyys olisi hyvä karsia pois.
Yhteiskunta on muuttunut lapsivihamielisemmäksi, koska vanhemmat eivät enää osaa ja/tai uskalla kasvattaa lapsiaan
En ihmettele, että vanhemmat ovat helisemässä lastenkasvatuksen kanssa. Eri tahoilta asetetaan valtavia paineita sen suhteen, kuinka pitäisi olla lasten kanssa ja mitä kuuluu hyvään vanhemmuuteen. Vähemmästäkin tykityksestä sekoaa.
Kukaan ei tykkää vähemmän lapsista kuin vanhempi. Muiden lapsista siis. Vanhempia vaan nyppii jos joku lapseton ei ihaile heidän pershetelmää kun luulee että ees joku vois.
Ei kukaan nainen pidä muiden ihmisten lapsista, se ei ole edes mikään tabu. Ihmettelen missä ap muka tapaa ihmisiä, jotka sitä ihmettelevät.
Kyllä se on sairasta jos ei pidä jostain ihmisestä koska se kuuluu ihmisryhmään x
Jotain täytyy olla pielessä silloin. Ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma asiasi olla pitämättä lapsista, tökeröä jos sellaista menee sanomaan ääneen. Vähän sama kuin sanoisi että mä en pidä miehistä, mustista ihmisistä tai vammaisista. Lasten syrjintä tai itsensä niiden yläpuolelle nostaminen on mielestäni huonoluonteisen ihmisen merkki.
Jännästi menee sinulla tunteisiin! Ja lapsista pitämättömiä saa vihata ihan avoimesti
Tottakai mulla menee tunteisiin, jos joku alkais avoimesti selittämään että minä en pidä lapsista. Ihan samalla tapaa menisi, jos selittäisi samaa vammaisista tai eri rotuisista ihmisistä. Sinänsä ihan sama jos et pidä, mutta en itse ainakaan jaksa minkäänlaista rasismia kuunnella, liitty se sitten ihmisten ikään tai ihonväriin tai mihin ikinä.
Vihaamisesta en puhunut mitään, sanoin että kertoo ih
Ap vastasi kun joku jankuttaja vaati vastausta kysymykseen miksi ei ole lapsia. Ei se ole avoimesti selittämistä, kyllä muakin alkaisi vituttaa jos jankataan tuollaista asiaa ja saattaisin vastata tökerösti. Vai onko tarkoituksenne "paljastaa" nämä "luonnevikaiset" tenttaamalla toisten yksityiselämästä? Yhyy rasismia yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntamme on hyvin lapsivihamielinen. Lapsia ei mielellään saisi viedä mihinkään, vaan heidät tulisi pitää neljän seinän sisällä ja vapauttaa muuhun yhteiskuntaan vasta täysi-ikäisinä. Asenne on ymmärrettävä siinä mielessä, että suomalaiset rakastavat omaa rauhaansa. Kehityksessään keskeneräiset lapset ovatkin usein kieltämättä äänekkäitä. Ehkä meidän kannattaisi kuitenkin hiukan tarkastella arvojamme. On aika vastenmielistä suhtautua nuivasti viattomaan pieneen ihmiseen. Kaikki me olemme lapsia olleet. Ei muiden lapsista tarvitse erityisesti pitää, mutta edes vihamielisyys olisi hyvä karsia pois.
Yhteiskunta on muuttunut lapsivihamielisemmäksi, koska vanhemmat
En ihmettele, että vanhemmat ovat helisemässä lastenkasvatuksen kanssa. Eri tahoilta asetetaan valtavia paineita sen suhteen, kuinka pitäisi olla lasten kanssa ja mitä kuuluu hyvään vanhemmuuteen. Vähemmästäkin tykityksestä sekoaa.
Ihan maalaisjärjellä tuostakin hommasta selviäisi: rajoja ja rakkautta.
Suomi on toistaiseksi vapaa maa, ja saa tykätä tai olla tykkäämättä, ihan mistä tahansa yhtälailla vapaasti. Ei ole pakko elää kuin sopuli.
En minäkään pidä lapsista. En pidä minkään ikäisistä ihmisistä. Mutta omia lapsiani rakastan, vaikka minua ei ole rakastettu lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Ja tämän takia uusperheet on tuhoon tuomittuja
Näin se valitettavasti on. On siitä oma kokemus uusperheessä kasvaneena ja veljeni lapsilla sama. Alussa toki kaikki menee hyvin, ihan kuten aina kaikissa muissakin asioissa, ihan ydinperheissäkin.
Mutta ydinperheissä et ole se "ulkopuolinen lapsi" se johon se kaikki passiivis-aggressiivisuus puretaan.
Ei tuo ole mikään tabu. Minulla on yksi lapsi, mutta en pidä muista lapsista. Paitsi lapseni kahdesta parhaasta ystävästä. Ihan avoimesti saatan todeta jossain keskusteluissa, etten ole "lapsi-ihmisiä". Oma lapsi on rauhallinen, fiksu ja kiltti. Sellainen pikkuvanha ja järkevä ollut aina, nyt luojan kiitos jo teini.
En ole ikinä käynyt Hoplopeissa ym. paikoissa, en ole ikinä hoitanut muita lapsia (en edes kummilapsiani tai siskon lasta), en mene kahvilaan, jos ovelta näen että siellä on pieniä lapsia. Suurin osa lapseni luokkalaisista, varsinkin pienempinä, oli ihan kamalia. Villejä ja meluisia ja aivottoman oloisia. Osasta on nyt kasvanut ihan fiksuja, osa muuttunut entistä aivottomammiksi.
En minäkään pidä lapsistal, paitsi omastani, joka on jo aikuinen. En ole kokenut tabuksi, mutten yleensäkään ole herkkä muiden mielipiteille.
Vierailija kirjoitti:
En pidä lapsista. Määräävät ihan liikaa mitä aikuiset ympärillä tekevät. Jouduin kestämään miesystävän lapsia aivan liian monta vuotta joka toinen viikonloppu. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi lastenhoitajaksi. Ei tod.herännyt vauvakuume näistä tenavista. Kiristelin monet juhannukset näitä tkersoja paimentaen, että lähden nyt justiinsa vit... n. Mies sai lopulta jäädä, enkä ole mukuloidenkaan kanssa missään tekemisissä vaikka ovat jo 20 vuotiaita.
Varmaan kivat traumat jätit heille. Lapset kyllä tajuaa, jos joku ei heistä aidosti tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan nainen pidä muiden ihmisten lapsista, se ei ole edes mikään tabu. Ihmettelen missä ap muka tapaa ihmisiä, jotka sitä ihmettelevät.
Tää on kyllä totta. Esimerkiksi entisaikojen hoitotädit olivat erittäin tylyjä. Siitähän on paljon traumaattisia kertomuksia.
Itsekin olin 70-luvulla päivähoidossa sellaisen wanhan kansan ikälopun mamman hoidettavana, neukkukuutiossa parin muun lapsen kanssa.
Meidät käytännössä opetettiin vain pitämään turvat tukossa ja olemaan mahdollisimman näkymättömiä. Ja saimme leikkiä vain yhdessä huoneessa. Olohuoneeseen ei saanut mennä, koska siellä istuskeli isäntä.
Yksikin virhe, sai vitsaa. Yksikin kirosana, suu pestiin saippualla. Ja ruoka oli ihan järkyttävää, laihaa velliä. Mikä oli pakko syödä, ennen ei saisi nousta ruokapöydästä pois.
Ja nämä on ihan tosiasioita, oikein harmittaa kun en muista enää kaikkia sääntöjä. Nämä on vain sellaisia, mitkä nyt jää lapsen mieleen parhaiten. Nykyään ei saa enää pitää mitään kuria missään, ei edes kouluissa.
Loppujen lopuksi siitä kärsii lapset itse.
Yhteiskuntamme on hyvin lapsivihamielinen. Lapsia ei mielellään saisi viedä mihinkään, vaan heidät tulisi pitää neljän seinän sisällä ja vapauttaa muuhun yhteiskuntaan vasta täysi-ikäisinä. Asenne on ymmärrettävä siinä mielessä, että suomalaiset rakastavat omaa rauhaansa. Kehityksessään keskeneräiset lapset ovatkin usein kieltämättä äänekkäitä. Ehkä meidän kannattaisi kuitenkin hiukan tarkastella arvojamme. On aika vastenmielistä suhtautua nuivasti viattomaan pieneen ihmiseen. Kaikki me olemme lapsia olleet. Ei muiden lapsista tarvitse erityisesti pitää, mutta edes vihamielisyys olisi hyvä karsia pois.