Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Eikä oma äitini ole edes kovin iäkäs. Vasta 67v. Mutta kaikki, siis aivan kaikki, on minun vikaani. En voi antaa esim lapsia hänelle kylään, koska sitten "hän joutuu aina olemaan lapsenvahti". Vaikka siis itse pyytää lapset kylään. Jos en vie, niin olen inhottava ja vieraannutan.
Minäkin olen vastuussa siitä, että harrastusteni takia ei ollut rahaa mihinkään. Halusin itse lopettaa harrastamisen, mutta äiti pakotti jatkamaan. Eli miten ihmeessä voi olla minun syytä sekin?
Olen jo pitkään miettinyt oliko 50-luvulla syntyneillä liikaa lyijyä lelujen maaleissa vai miksi ovat noin itsekkäitä? Ovat heittämällä haastavimpia asiakkaita (siis juuri Karen-tyyppiä) ja selittävät kaiken aivan umpipöhköllä logiikalla omaksi edukseen aina ja kaikkialla.
Tavallaan kiva kuulla, että joku muu ko
Mitähän yrität sanoa? Minun äitini oli oikea kotiäiti. Ei käynyt töissä eikä ollut työttömyyskortistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Eikä oma äitini ole edes kovin iäkäs. Vasta 67v. Mutta kaikki, siis aivan kaikki, on minun vikaani. En voi antaa esim lapsia hänelle kylään, koska sitten "hän joutuu aina olemaan lapsenvahti". Vaikka siis itse pyytää lapset kylään. Jos en vie, niin olen inhottava ja vieraannutan.
Minäkin olen vastuussa siitä, että harrastusteni takia ei ollut rahaa mihinkään. Halusin itse lopettaa harrastamisen, mutta äiti pakotti jatkamaan. Eli miten ihmeessä voi olla minun syytä sekin?
Olen jo pitkään miettinyt oliko 50-luvulla syntyneillä liikaa lyijyä lelujen maaleissa vai miksi ovat noin itsekkäitä? Ovat heittämällä haastavimpia asiakkaita (siis juuri Karen-tyyppiä) ja selittävät kaiken aivan umpipöhköllä logiikalla omaksi edukseen aina ja kaikkialla.
Että oikeita kotiäitejä ei minun ympäristössäni ja suvussa ole ollut, työväenluokkainen kaupunkilaisväestö. 70- luvullakin heillä oli 1 tai 2 hoitolasta tai iltatyö jossain siivoamassa.
Äitini oli kotiäiti mutta hän oli taas maatalon emäntä. Aamusta iltaan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole lapanen
En todellakaan ole lapanen. Sanon vanhemmilleni ihan suoraan, että en ole vastuussa heidän valinnoistaan ja että he tekevät päätöksensä itse. Ei sillä ole mitään vaikutusta. He eivät pysty enää käyttämään verkkopankkia sun muita, vaikka pää muuten toimiikin. En tiedä mikä siinä on, mutta numerot alkoi mennä väärin ja tuli ongelmia maksujen kanssa, joten pyysivät minua auttamaan. Se oli heille vaikea paikka, niin totta kai suostuin.
En oikeasti tiedä, miten pystyisin ottamaan etäisyyttä. He ei ole edunvalvontakunnossa, mutta tarvitsevat kuitenkin aika paljon apua. Julkiselta puolelta on palveluseteli muutamaksi tunniksi kuussa. Mitään muuta ei ole saatavilla, olen kyllä kaikki selvittänyt. Eivät he he pysty enää itse soittelemaan ja järjestelemään ja täyttelemään kaavakkeita. Asunnon katsomiset järjestin alusta loppuun asti, vein h
No eihän se pää enää normaalisti toimi, jos kerran ei nettipankkia pystytä käyttämään, kun on numerot sekaisin. Ja eivät pysty lomakkeita täyttelemään. Kyllä normaalilla alle kasikymppisellä tuollaiset asiat onnistuu, jos ei päässä viiraa. Muutenkin tuntuu, että vanhempasi ovat sairastuneet johonkin muistisairauteen, koska ovat kai muuttuneet noin kiukkuisiksi ja pahantapaiseksi, vai ovatko he aina olleet hankalia???? Minun isä eli melkein 100 vuotiaaksi, eikä mennyt numerot sekaisin. Kyllä kasikymmiset hoitaa paljonkin asioitaan nettipankissa, jos ovat sellaista oppineet käyttämään. Aina on jotakin häikkää, jos se ei sitten enää onnistukaan. Vai onko näkemisenongelmaa???
Olihan 1990 -luvulla kovaa työttömyyttä. Sehän on hienoa että olet varakkaasta kodista. Kai isälläsi on sitten hyvä eläke ja sillä pärjäävät edelleenkin. Elatusvelvollisuudella. Tai jos isääsi ei enää ole, leskeneläke turvaa äitiäsi. Ja varallisuus.
mitähän yrität sanoa? Haluatko keskustella äitini varallisuudesta (saa eläkettä, kuten Suomessa kaikki) vai äitini asenteesta? En ole varakkaasta perheestä, miksiköhän niin oletat? Käyn tavallisessa duunissa, maksan itse elämäni, joka on kerrostalon pienessä vuokra-asunnossa. Minulla ei ole omistusasuntoa eikä varaa olla kotona hoitamassa lapsia täysipäiväisesti kuten äidilläni minun iässäni oli, eikä varaa lapsiinkaan. Sinulla ei ole mitään syytä olla minulle katkera ja kateellinen eikä ole äidillänikään. Aurinkoista vaaliviikonloppua sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Eikä oma äitini ole edes kovin iäkäs. Vasta 67v. Mutta kaikki, siis aivan kaikki, on minun vikaani. En voi antaa esim lapsia hänelle kylään, koska sitten "hän joutuu aina olemaan lapsenvahti". Vaikka siis itse pyytää lapset kylään. Jos en vie, niin olen inhottava ja vieraannutan.
Minäkin olen vastuussa siitä, että harrastusteni takia ei ollut rahaa mihinkään. Halusin itse lopettaa harrastamisen, mutta äiti pakotti jatkamaan. Eli miten ihmeessä voi olla minun syytä sekin?
Olen jo pitkään miettinyt oliko 50-luvulla syntyneillä liikaa lyijyä lelujen maaleissa vai miksi ovat noin itsekkäitä? Ovat heittämällä haastavimpia asiakkaita (siis juuri Karen-tyyppiä) ja selittävät kaiken aivan umpipöhköllä logiikalla omaksi edukseen aina ja kaikkialla.
Eihän tuo ole ikäkysymys vaan luonnekysymys. Jos ihmisellä on paska luonne se on ja pysyy hänellä koko elämänsä. Kaiken ikäisissä on häijyjä/ itsekeskeisiä/toisia syyttäviä , vaikka omaa valinta jne. Ei ole vain ikäihmisten vika. Kun on tuollaiset vanhemmat kuten sinulla ja ap:llä pitää vain pitää varansa, ettei itse muutu vanhemmiten samanlaiseksi. Ihmiset, kun helposti muistuttavat omia vanhempiaan, vaikka sitä ei aina huomata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole lapanen
En todellakaan ole lapanen. Sanon vanhemmilleni ihan suoraan, että en ole vastuussa heidän valinnoistaan ja että he tekevät päätöksensä itse. Ei sillä ole mitään vaikutusta. He eivät pysty enää käyttämään verkkopankkia sun muita, vaikka pää muuten toimiikin. En tiedä mikä siinä on, mutta numerot alkoi mennä väärin ja tuli ongelmia maksujen kanssa, joten pyysivät minua auttamaan. Se oli heille vaikea paikka, niin totta kai suostuin.
En oikeasti tiedä, miten pystyisin ottamaan etäisyyttä. He ei ole edunvalvontakunnossa, mutta tarvitsevat kuitenkin aika paljon apua. Julkiselta puolelta on palveluseteli muutamaksi tunniksi kuussa. Mitään muuta ei ole saatavilla, olen kyllä kaikki selvittänyt. Eivät he he pysty enää itse soittelemaan ja järjestelemään ja täyttelemään kaavakkeita. Asunn
Ja eikö heillä ollut jo vanhuspalveluja, kotisairaanhoitaja annostelee lääkkeet, jos en väärin muista. Ei kai teeve ihminen saa kunnalta palveluja, olen sen 80 mutten edes kehtaisi pyytää johonkin lääkkeisiin tms.
Enkä saisi ees. Eli kyllä perusteet on parinkin viikkotunnin apuun ja siitä helpompi lähteä niitä lisäämään.
laskut sähköiseksi verkkopankkiin ja automaattiveloitukselle, vaikka miten valittaisivat, muuten et hoida. Jos tilailevat jotakin puhelinmyyntikamaa, saavat ihan itse siivota jälkensä. Ei tollanen uhrautuminen kannata, olet kohta burnoutissa ja sitten valittavat vielä lisää kun olet niin heikko.
Että oikeita kotiäitejä ei minun ympäristössäni ja suvussa ole ollut, työväenluokkainen kaupunkilaisväestö. 70- luvullakin heillä oli 1 tai 2 hoitolasta tai iltatyö jossain siivoamassa.
Äitini oli kotiäiti mutta hän oli taas maatalon emäntä. Aamusta iltaan töitä.
no sinun elämässäsi oli niin. Se ei tarkoita ettei jonkun toisen elämässä 80-90-luvuilla ole voinut olla toisin. Kyllä tähän maahan mahtuu niin paljon erilaisia perhekuvioita. Kannattaa muistaa ettei oma lähitodellisuus ole koskaan ainoa oikea ja muilla ihmisillä voi olla ihan muut kuviot, vaikka et niistä mitään tiedä. Nautihan nyt auringosta!
Vierailija kirjoitti:
Olihan 1990 -luvulla kovaa työttömyyttä. Sehän on hienoa että olet varakkaasta kodista. Kai isälläsi on sitten hyvä eläke ja sillä pärjäävät edelleenkin. Elatusvelvollisuudella. Tai jos isääsi ei enää ole, leskeneläke turvaa äitiäsi. Ja varallisuus.
mitähän yrität sanoa? Haluatko keskustella äitini varallisuudesta (saa eläkettä, kuten Suomessa kaikki) vai äitini asenteesta? En ole varakkaasta perheestä, miksiköhän niin oletat? Käyn tavallisessa duunissa, maksan itse elämäni, joka on kerrostalon pienessä vuokra-asunnossa. Minulla ei ole omistusasuntoa eikä varaa olla kotona hoitamassa lapsia täysipäiväisesti kuten äidilläni minun iässäni oli, eikä varaa lapsiinkaan. Sinulla ei ole mitään syytä olla minulle katkera ja kateellinen eikä ole äidillänikään. Aurinkoista vaaliviikonloppua sinulle!
No kyllä katson varakkaaksi lapsuudeksi jos isä hankkii niin ettei vaimon tarvitse töihin mennä.
Äitisi nyt tietysti on nuorempikin kuin me boomerit jos 90-luvulla on synnytellyt ja sinä 30.
Älä nyt tosiasiasta hikeenny. Jokainenha saa vähintään kansaneläkkeen, turha siitäkään kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Että oikeita kotiäitejä ei minun ympäristössäni ja suvussa ole ollut, työväenluokkainen kaupunkilaisväestö. 70- luvullakin heillä oli 1 tai 2 hoitolasta tai iltatyö jossain siivoamassa.
Äitini oli kotiäiti mutta hän oli taas maatalon emäntä. Aamusta iltaan töitä.
no sinun elämässäsi oli niin. Se ei tarkoita ettei jonkun toisen elämässä 80-90-luvuilla ole voinut olla toisin. Kyllä tähän maahan mahtuu niin paljon erilaisia perhekuvioita. Kannattaa muistaa ettei oma lähitodellisuus ole koskaan ainoa oikea ja muilla ihmisillä voi olla ihan muut kuviot, vaikka et niistä mitään tiedä. Nautihan nyt auringosta!
Tottakai aina on ollut varakkaita ihmisiä. Mutta miksi syytellä äitiään jos on niissä olosuhteissa saanut kasvaa? Ei ome hoitoon raahattu aamuvarhain.
Ikävät vanhemmat aloittajalla. Neuvoja olet saanut jo kaikkea mahdollista. Ikävää, että halusit yleistää boomerit. Olisit voinut kertoa tarinasi muutenkin ilman ikäluokan korostamista. Minä (78 v.) hoidan sairaan yli viisikymppisen tyttäreni pankki ym asiat netissä kun hän ei osaa ja olen tukena että pärjää. Jos tulen toimintakyvyttömäksi niin olen säästänyt rahaa, että voin ostaa palveluja. Saman ikäluokan sukulaiseni myös avustavat edelleen jo nuoria aikuisia lapsenlapsiaan ja hoitavat omat asiansa. Eli tilanne on toistaiseksi päinvastoin. Onnekseni en tunne sinun ja monen muun kirjoittajan kaltaisia vanhempia. Ikävä että heitä on mutta olen sitä mieltä, että yleisempää on ihan normaalit vanhukset. Dementiaan sairastuneet on sitten eri juttu, siinähän luonne muuttuu, eikä voi mitään. Huoli ilmoitus kunnalle sitten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan 1990 -luvulla kovaa työttömyyttä. Sehän on hienoa että olet varakkaasta kodista. Kai isälläsi on sitten hyvä eläke ja sillä pärjäävät edelleenkin. Elatusvelvollisuudella. Tai jos isääsi ei enää ole, leskeneläke turvaa äitiäsi. Ja varallisuus.
mitähän yrität sanoa? Haluatko keskustella äitini varallisuudesta (saa eläkettä, kuten Suomessa kaikki) vai äitini asenteesta? En ole varakkaasta perheestä, miksiköhän niin oletat? Käyn tavallisessa duunissa, maksan itse elämäni, joka on kerrostalon pienessä vuokra-asunnossa. Minulla ei ole omistusasuntoa eikä varaa olla kotona hoitamassa lapsia täysipäiväisesti kuten äidilläni minun iässäni oli, eikä varaa lapsiinkaan. Sinulla ei ole mitään syytä olla minulle katkera ja kateellinen eikä ole äidillänikään. Aurinkoista vaaliviikonloppua sinulle!Hikeentyä ja kiukutella, no mutta sinähän kuulostat ihan äidiltäni? Ok boomer, nyt kun ollaan käyty läpi raha-asiat, mikä tuntuu olevan ainoa teitä kiinnostava asia, niin keskustellaanko äitini asenteesta? Minusta vaikuttaa siltä että sinulla on paljonkin insightia siihen? Osaatko sanoa miksi teillä vanhemmilla ihmisillä on niin kova tarve vähätellä ja olla kateellisia ja katkeria nuoremmille?
Vierailija kirjoitti:
Ikävät vanhemmat aloittajalla. Neuvoja olet saanut jo kaikkea mahdollista. Ikävää, että halusit yleistää boomerit. Olisit voinut kertoa tarinasi muutenkin ilman ikäluokan korostamista. Minä (78 v.) hoidan sairaan yli viisikymppisen tyttäreni pankki ym asiat netissä kun hän ei osaa ja olen tukena että pärjää. Jos tulen toimintakyvyttömäksi niin olen säästänyt rahaa, että voin ostaa palveluja. Saman ikäluokan sukulaiseni myös avustavat edelleen jo nuoria aikuisia lapsenlapsiaan ja hoitavat omat asiansa. Eli tilanne on toistaiseksi päinvastoin. Onnekseni en tunne sinun ja monen muun kirjoittajan kaltaisia vanhempia. Ikävä että heitä on mutta olen sitä mieltä, että yleisempää on ihan normaalit vanhukset. Dementiaan sairastuneet on sitten eri juttu, siinähän luonne muuttuu, eikä voi mitään. Huoli ilmoitus kunnalle sitten vaan.
Kommentissa 8 hän kertoo vanhempiensa olevan jo kunnan vanhuspalvelujen piirissä. Sinne vaan pitää ottaa yhteyttä, toimittaa lääkärintodistukset ettei nykyinen apu riitä.
Tottakai aina on ollut varakkaita ihmisiä. Mutta miksi syytellä äitiään jos on niissä olosuhteissa saanut kasvaa? Ei ome hoitoon raahattu aamuvarhain.
Lukaisepa uudestaan ja mieti. Onko sinusta ok syytellä muita omien päätösten seurauksista? Ei minun lapsuuteni mikään hauska ollut, jatkuvia syytöksiä kuullessa eikä ole aikuisuuskaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet liian kiltti. Sua käytetään vain hyväksi. Onko tulevasta perinnöstä syyllistetty?
Harmillista. Mutta nykyään 70-vuotias voi joutua pitkään hoitamaan 90-vuotiaiden vanhempiensa asioita.
Ihmiset elävät aivan liian vanhoiksi. Pitäisi 70 vuotiaan jo saada elää omaa vanhuutta ilman hoitovelvoitetta. Terveydenhuoltoa on syytäkin ajaa alas, että porukka lakoisi aikaisemmin. Kaikki voittaisivat.
Miten epäkiitollisia vanhempia. Kaikilla ei ole tuollaista hoitoa/palvelua käytössään. Huolissaan ap:n jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Eikä oma äitini ole edes kovin iäkäs. Vasta 67v. Mutta kaikki, siis aivan kaikki, on minun vikaani. En voi antaa esim lapsia hänelle kylään, koska sitten "hän joutuu aina olemaan lapsenvahti". Vaikka siis itse pyytää lapset kylään. Jos en vie, niin olen inhottava ja vieraannutan.
Minäkin olen vastuussa siitä, että harrastusteni takia ei ollut rahaa mihinkään. Halusin itse lopettaa harrastamisen, mutta äiti pakotti jatkamaan. Eli miten ihmeessä voi olla minun syytä sekin?
Olen jo pitkään miettinyt oliko 50-luvulla syntyneillä liikaa lyijyä lelujen maaleissa vai miksi ovat noin itsekkäitä? Ovat heittämällä haastavimpia asiakkaita (siis juuri Karen-tyyppiä) ja selittävät kaiken aivan umpipöhköllä logiikalla omaksi edukseen aina ja kaikkialla.
Tavallaan kiva kuulla, että joku muu ko
Näinpä juuri. Mun äiti on yli 80 ja hänelle oli tosi tärkeää,että on oma työ ja omat rahat.Edelleen iäkkäänä haluaa olla mahdollisimman itsenäinen,mutta koko ajan enemmän tarvitsee kuitenkin nyt apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan 1990 -luvulla kovaa työttömyyttä. Sehän on hienoa että olet varakkaasta kodista. Kai isälläsi on sitten hyvä eläke ja sillä pärjäävät edelleenkin. Elatusvelvollisuudella. Tai jos isääsi ei enää ole, leskeneläke turvaa äitiäsi. Ja varallisuus.
mitähän yrität sanoa? Haluatko keskustella äitini varallisuudesta (saa eläkettä, kuten Suomessa kaikki) vai äitini asenteesta? En ole varakkaasta perheestä, miksiköhän niin oletat? Käyn tavallisessa duunissa, maksan itse elämäni, joka on kerrostalon pienessä vuokra-asunnossa. Minulla ei ole omistusasuntoa eikä varaa olla kotona hoitamassa lapsia täysipäiväisesti kuten äidilläni minun iässäni oli, eikä varaa lapsiinkaan. Sinulla ei ole mitään syytä olla minulle katkera ja kateellinen eikä ole äidillänikään.
Olen ylpeä lapsistani. Minun vähän koulutetun työläisäidin lapset kaikki akateemisia, hyvätuloisia, taloudellisesti paremmin voivia kuin minä, vaikkei minullakaan valittamista.
Sinulla on nyt joku outo kiukka päällä kaikkea kohtaan? Ei oo äiti hyvä eikä tämmönen naapurin mummukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai aina on ollut varakkaita ihmisiä. Mutta miksi syytellä äitiään jos on niissä olosuhteissa saanut kasvaa? Ei ome hoitoon raahattu aamuvarhain.
Lukaisepa uudestaan ja mieti. Onko sinusta ok syytellä muita omien päätösten seurauksista? Ei minun lapsuuteni mikään hauska ollut, jatkuvia syytöksiä kuullessa eikä ole aikuisuuskaan.
Koska tämä oletettu varakkuus tuntuu nyt niin boomerin pyllyä kaivavan syvältä ja kipeästi, niin tiedoksi vielä että minulla ei ollut omaa huonetta tai harrastuksia kuten luokkatovereillani emmekä me koskaan käyneet matkoilla, koska ei ollut varaa. Äiti piti tiukkaa budjettia. 90-luvulla elinkustannukset olivat kuitenkin jotain muuta kuin nyt joten yhdenkin ok-tuloisen vanhemman tuloilla oli mahdollista elää. Minusta meillä olisi ollut mukava elämä, mutta ilmapiiri oli myrkyllinen. Minusta on väärin syyttää (huutaa ja saada raivareita ja olla välillä passiivisaggressiivinen ja pilata omien lasten ilot) omia lapsiaan asioista, jotka itse valitsi. Oli kyse töihin menosta, aikusten keskinäisestä parisuhteesta yms. Aina voi valita toisin ja aina voi valita oman käytöksensä ja kantaa vastuun tekemisistään. Tämä ketju on kuitenkin osoittanut, että itsekeskeinen ajattelu, kateellisuus, katkeruus, asioiden vääntely ja kaikenlainen pikkusieluisuus on vanhemmille polville ihan normaali ja ainoa osattu käytösmalli. Onneksi aika kuluu ja nämä parin sukupolven opitut tavat raukeavat joskus väistämättä viimeistään, kun väestö ikääntyy ja siirtyy mullan alle. Koita sinä nyt kestää, emme me tosiaan mitään rikkaita olleet 😉
Ihan tavallisiakin takseja on. Jos ei asu maan äärissä ei se nyt niin kallista ole. Minulla ois 15 euroa kotoa labraan/terveyskeskukseen.
En missään nimessä, jos pää pelaa, tarvitse lapsiani mihinkään. Tosin pidän autoakin vielä ja ajan itse.
Ei ole tavallisia takseja enää, kiitos Bernerin. Ennen tuolla syrjässä oli kolme taksia, nyt saa sen Kela-taksin terveydenhuollon käynteihin. Vanhemmalla ei ole ajokorttia, pärjää kotona muuten vielä oikein hyvin.
Kela-taksi on halvempi kuin normitaksi, jos siis niitä edes olisi. Luuletko, etten olisi ehdottanut normitaksi, jos sellainen olisi käytettävissä ja jos se maksaisi vain tuon 10-15 euroa?
Jos nyt ehdotat, että kannattaa muuttaa tuollaisesta periferiasta ihmisten ilmoille, niin sanopa se vanhemmalle, joka on ilmoittanut että muuttaa vasta kun itse haluaa. Toistan, että pärjää muutoin hyvin itse. Harmi, ettei enää ole edes näitä palvelutakseja, jotka veivät joskus ennen kerran viikossa kaupalle.
Itse olen lapsilleni sanonut, että eläkää elämäänne, minun hoitoa ei tarvitse kontolleen ottaa. Mulla on lapsiini hyvät ja lämpimät välit. Oma vanhempi on rakas, mutta raskas henkisesti, negatiivisuuden kautta menee kaikki.