Lue keskustelun säännöt.
Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
09.02.2024 |
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari- kolmekymmentä vuotta eteenpäin, niin olet ap itse samanlainen.
Tätähän te suuret ikäluokat jaksatte toistella. Ei. Tämä koskee teidän sukupolveanne. Ei teitä aiemmin eläneet vanhukset olleet tuollaisia, eikä mikään indikoi että tulevatkaan olisivat.
Tämä. Nuoremmat pelkäävät, että katkeroituvat samalla tavalla kuin te. Vaan tuskin katkeroituvat. Monelle tavoite ei ole maksimaalinen hyvä toiselle muiden kustannuksella, vaan maksimaalinen hyvä sekä itselle että jälkipolville. Monet joilla on lapsia sanovat, että ennemmin kärsivät nyt itse jotta lapsilla olisi sitten asiat paremmin
Tämä on joillekin ikäluokille täysin vieras ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ainoa lapsen joka otti vaikeaan vanhempaan totaalisen pesäeron. Otti yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen ja sanoi että ei käy eikä enää pidä mitään yhteyttä vanhempaansa. Eikä ole pitänyt.
Näin se täytyy ääritapauksessa hoitaa. Ja Suomessa onneksi voi tehdä näin. Ei ole mitään lakiin kirjattua elatusvelvollisuutta vanhempiin nähden, tai muutakaan velvollisuutta hoitaa heidän asioitaan. Selkeä ero on täysin mahdollinen ja vanhemmat siirtyvät sitten yhteiskunnan vastuulle. Jos olisin aloittaja niin harkitsisin tätä vakavasti.
Mun vanhemmat ja ystävieni vanhemmat ovat boomereita, hippi - ja Beatles sukupolvea. Minä en yhtään tunnista omia 77 ja 76v vanhempiani näistä tämän palstan boomer-hirviöistä.
Edelleen käyvät keikoilla, nyt kuuntelemassa etupäässä jazzia, pitävät hauskoja kutsuja saman teekkariporukan kanssa, joissa meistä lapsistakin tuli ikiystäviä. Ovat aina valmiita auttamaan, huolehtivat nuorten pärjäämisestä, kun ollaan työkomennuksella. Pitävät meidän kodista ja asioista huolta.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos lopetat ainoana lapsena vanhemmistasi huolehtimisen ja heille sattuu jotain, syyllistyt heitteillejättöön!
No ei todellakaan syyllisty. Mitään vanhemmista huolehtimisvelvollisuutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos lopetat ainoana lapsena vanhemmistasi huolehtimisen ja heille sattuu jotain, syyllistyt heitteillejättöön!
Ap:n vanhemmat taitaa kuitenkin osata käyttää nettiä kun tänne löysivät? Hyvä syyllistys- ja pelotteluyritys totaalisella valheella, pisteet siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en muuten saa vanhemmaltani mitään, sillä en ota niitä vastaan. Omaisuudella ei siis voi kiristää, kyykyttää tai yrittää jyrätä. Näin nimittäin on meilä tapahtunutkin, huoh! "Minä olen kaikkeni antanut ja sinä olet kiittämätön." -varitaatioita muodossa tai toisessa.
TÄMÄ! Äiti tuo pussin makaronia -> jos otan sen vastaan, sitä muistellaan joka välissä miten hän senkin makaronipussin osti ja minä en arvosta (usein niin että pitäisi mennä päiviksi talkoisiin tai lainata paljon rahaa, jota ei juuri silloin voi toteuttaa kun äiti haluaa)
Jos en ota makaronipussia vastaan, niin kiukutellaan siitäkin.
Lisäksi vedotaan siihen että minulle on koko lapsuuteni ostettu ruoka ja vaatteet ja annettu armollisesti asuakin kotona kunnes täytin 18v. Ihan niinkuin se olisi jokin palvelus. Olisivat olleet hankkimatta lapsia sitten, jos vähimmäisvaatimusten täyttäminen oli niin kovin vastenmielistä.
Ei tämä kiittämättömyys rajoitu pelkästään boomereihin. Oma äitini on syntynyt jo 1936, ja hän on yhtä mahdoton kuin ap:n vanhemmat. Mikään ei kelpaa, mikään ei riitä.
Tiedä rajasi, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää rauhoittua ja ottaa omaa aikaa. Merkitse halutessasi johonkin valmiiseen listaan mitkä laskut on maksettu, tulosta ja lähetä kirjeenä vaikka - paitsi jos on liian vaikeaa. Ehkä se asunto toimii heille hyvin! Ja kotiin saa siivouksen, jos maksaa. Ja saat netin kautta tilattua vaikka mitä sinne - apteekista ja kaupasta, jos eivät itse osaa. Ehkä kaipaavat myös luontoa, missä sitä on lähellä
Olen joskus miettinyt kun puhutaan miten tulee laskuja tms. laskuista. Olen 75v ja minulla on kaikki suoraveloituksessa ja voin vaikka päivittäin katsoa mobiilista mitä laskuja tullut nettipankkiin. Paperilaskuja taitaa tulla 2-3kpl.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, nyt varaat loman jonnekkin, otat vähän omaa aikaa ja iloitset omasta elämästäsi.
Ei pelkkä loma auta. Tarvitaan pysyvä elämänmuutos ja toisenlainen vastuunjako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ja ystävieni vanhemmat ovat boomereita, hippi - ja Beatles sukupolvea. Minä en yhtään tunnista omia 77 ja 76v vanhempiani näistä tämän palstan boomer-hirviöistä.
Edelleen käyvät keikoilla, nyt kuuntelemassa etupäässä jazzi pitävät hauskoja kutsuja saman teekkariporukan kanssa, joissa meistä lapsistakin tuli ikiystäviä. Ovat aina valmiita auttamaan, huolehtivat nuorten pärjäämisestä, kun ollaan työkomennuksella. Pitävät meidän kodista ja asioista huolta.
Hyvä, että tämä tuli esiin. Maanviljelijät olivat kaukana hippimestoista, mutta edelleen harrastavat näyttelemistä kesäteatterissa, hankkivat ja kuljettavat tavaroita Ukrainaan, ovat aina avuksi lapsilleen ja lastenlapsilleen. En yhtään ikävää alle 80-vuotiasta tiedä.Lapsuuden ystävien vanhemmilla kun käy, niin on kuin kotiinsa tulisi. Ainakin Karjalassa näin.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos lopetat ainoana lapsena vanhemmistasi huolehtimisen ja heille sattuu jotain, syyllistyt heitteillejättöön!
Lapsilla ei koskaan ole velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotahan kun tuon normaalin elämän päälle tulee jokin sairastuminen vielä. Ei sellainen, joka vie suoraan hoitolaitokseen ihmisen, vaan hivuttava sairaus, jolla on vain huonoja ennusteita. Silloin aletaan juosta labroissa ja soitella lääkäreille ja tietenkin sinä varaat labra-ajat ja kuskaat kesken työpäiväsi kiukuttelevaa vanhempaasi.
Jaa, ei mun vanhemmat noin tehneet vaikka paljon sairauksia. Enkä olisi voinut kuskata autottomana.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Eikä oma äitini ole edes kovin iäkäs. Vasta 67v. Mutta kaikki, siis aivan kaikki, on minun vikaani. En voi antaa esim lapsia hänelle kylään, koska sitten "hän joutuu aina olemaan lapsenvahti". Vaikka siis itse pyytää lapset kylään. Jos en vie, niin olen inhottava ja vieraannutan.
Minäkin olen vastuussa siitä, että harrastusteni takia ei ollut rahaa mihinkään. Halusin itse lopettaa harrastamisen, mutta äiti pakotti jatkamaan. Eli miten ihmeessä voi olla minun syytä sekin?
Olen jo pitkään miettinyt oliko 50-luvulla syntyneillä liikaa lyijyä lelujen maaleissa vai miksi ovat noin itsekkäitä? Ovat heittämällä haastavimpia asiakkaita (siis juuri Karen-tyyppiä) ja selittävät kaiken aivan umpipöhköllä logiikalla omaksi edukseen aina ja kaikkialla.
Ei kaikki tuon ikäiset ole samanlaisia. Olen juuri itse menossa auttamaan poikaani ja perhettään muuttosiivouksessa. Mielelläni teen heidän avuksi tällaisia pieniä juttuja. Olen myös pyytänyt anteeksi kun en aina ole kyennyt olemaan tarpeeksi hyvä äiti. Lapseni eivät kyllä ole kritisoineet minua lapsuudestaan vaan ihan itse tiedän, että parempikin olisin voinut olla. Minulla on kaksi poikaa ja molempien kanssa on hyvät välit. Lapsenlapsiakin on ja rakkaita ovat. En ole vieläkään mitään täydellisyyden perikuva, mutta pyrin olemaan arvostelematta ja tuputtamatta neuvojani elleivät itse kysy. Enkä tässä ole mitään sädekehää pääni ympärille luomassa, koska niinkuin jo totesin: en ole aina ollut mikään täydellinen ihminen vaan isojakin virheitä olen tehnyt. Edelleenkin teen virheitä, mutta pyrin parempaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isomummuni on rakas, mutta sekä omat vanhempani, että itse, olemme päättäneet, että palvelutalo tms on se paikka, mihin mennään, kun ei oma ymmärrys enää raha-asioihin, siivoamiseen jne riitä.
Se vaan, että palvelutaloon ei niin vaan mennä. Hyvinvointialueet panostaa yhä enemmän kotona asumiseen.
Labrassa kävin joulukuussa. Taksi toi vanhuksia mutta ei heillä mitään saattajia ollut. Seisoskelin ulkona vähän aikaa kun olin liian aikaisessa (ahtaat odotustilat) ja kääntelin kyynärsauvan piikinkin sisäasentoon.
Odotushuoneessa oli vanhuspareja, toinen oli toisen silmänä, korvana, saattajana. Ei näkynyt viiskymppisiä kiukuttelijoita.
Itse tilasin ajan nettiajanvarauksesta kuten boomerina yleensä pyrin hyödyntämään nettiä puhelinsoiton sijaan.
60-luvulla villejä lapsia uhkailtiin koulukodilla. Kyllä muistan.
Uhkaile sinä kitiseviä vanhempiasi sillä huoli-ilmoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Ta hand om den ena och meddela att det andra barnet tar hand om den andra. Oho - blev också det ogjort?
Vilket annat barn?
Voi AP, tunnen myötätuntoa sua kohtaan! Uskon, että tilanne on hankala siksikin, että olet ainoa lapsi. Oma äitini on raskas, ei tosin aivan noin raskas kuin sinun vanhempasi kuvauksen perusteella. Minulle on suuri apu siitä, että kun äidin kanssa menee hermot ja tekisi mieli huutaa suoraa huutoa, voin soittaa sisarelleni, joka tietää tismalleen, mistä on kyse ja kenestä puhun. Saan purkaa sydäntäni ja vertaistukea, ja jaksan taas. Ja toki sisko on myös jakamassa taakkaa niin, että aivan kaikki ei ole minun harteillani.
Toivotan sinulle voimia, vaikka en tiedäkään, mitä sinun tulisi tehdä.
Mitähän te boomereiden lapset oletatte kohtaatteko yhtä voimakasta vanhusvihaa kun olette 75 + kuten me nykyiset vanhukset?
Kaupassa emme saisi käydä, ärsytämme siellä, apteekissa ärsytämme kun nuorella olisi kiire saada se antibioottinsa, julkisissa liikennevälineissä ärsytämme, kadulla rollaattorit tukkii jalkakäytävät jne.
Minä en muuten saa vanhemmaltani mitään, sillä en ota niitä vastaan. Omaisuudella ei siis voi kiristää, kyykyttää tai yrittää jyrätä. Näin nimittäin on meilä tapahtunutkin, huoh! "Minä olen kaikkeni antanut ja sinä olet kiittämätön." -varitaatioita muodossa tai toisessa.