Lue keskustelun säännöt.
Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
09.02.2024 |
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Hyvä ap, nyt varaat loman jonnekkin, otat vähän omaa aikaa ja iloitset omasta elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika on koko boomersukupolvessa, ei vain aloittajan vanhemmissa.Tuo sukupolvi on emotionaalisesti kehittymätön, joten he käyttäytyvät kuin pienet lapset. Jalan polkeminen, pilkka, kiusaaminen, raivokohtaukset, syyttely jne. on heidän tapansa hoitaa asioitaan.
On todella rankkaa olla tälläisen vanhemman lapsi. Vaikeaa se oli lapsuudessa ja vielä vaikeampaa aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoidin edesmenneitten vanhempieni juoksevia asioita, kaikki sujui hyvin. Juoksetko laskupinon kanssa pankkiin jonottamaan.
Samaa ihmettelen, miten kahden vanhuksen laskut voi viedä noin paljon energiaa? Itsekin hoidan vanhempien ja appivanhempien laskut ja raha-asiat ja tuskin niihin menee kuukaudessa aikaa kuin 5-10min. kun nykyään kaikki laskut saa e-laskuna, jonka veloituksen voi laittaa automaattiseen veloitukseen eräpäivänä. Luulen, että ap. taustalla on nyt aivan muuta kuin laskut.
Tod, näk, mielenterveysongelmia.
Siltähän vanhempien käytös kuulostaa, mutta veikkaan että ovat vain hyvin tyypillisiä ikäpolvensa edustajia.
Kun elämätöntä elämä katkeroittaa, masennus hiipii pikkuhiljaa kuvioon. Monella vanhuksella on mt-ongelma, mutta ei haluta julkisella hoitaa resurssipulan takia.
Ap, ymmärrän sua tosi hyvin. Ongelma on tuo syyllistäminen ja jatkuva narina. Syyllistäminen on pahimman luokan psyykkistä terroria. Kauheinta on syyllistää omia lapsiaan. Anoppini on kertonut about 100 kertaa, miten hirveä mieheni syntymä oli. Ja miten helposti kaikki sujui kälyni syntymässä. Aina uudestaan ja tosi syyttävällä äänellä. Vanhempani jaksoivat viimeiseen asti muistella, miten kamala vauvavuoteni oli. Se on kuin puukonisku rintaan. Hirveä rääkyvä vauva, joka pilasi heidän elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sua tosi hyvin. Ongelma on tuo syyllistäminen ja jatkuva narina. Syyllistäminen on pahimman luokan psyykkistä terroria. Kauheinta on syyllistää omia lapsiaan. Anoppini on kertonut about 100 kertaa, miten hirveä mieheni syntymä oli. Ja miten helposti kaikki sujui kälyni syntymässä. Aina uudestaan ja tosi syyttävällä äänellä. Vanhempani jaksoivat viimeiseen asti muistella, miten kamala vauvavuoteni oli. Se on kuin puukonisku rintaan. Hirveä rääkyvä vauva, joka pilasi heidän elämänsä.
No en nyt noista syyllistyisi. Synnytys tai ekaa kertaa äidiksi tulo voi olla suuri kriisi kenelle vain ja jos minä satun olemaan se vauva, jonka syntymään kriisi ajoittuu, niin silti koe olevani tilanteeseen syyllinen. Minulla oli esim. hirveä uhmaikä, jota on muisteltu vuosikymmenet, eikä se aiheuta minussa muuta kuin empatiaa vanhempiani kohtaan. Hermoja on vaadittu 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kirjoitat pitkän ja ap:ta tsemppaavan viestin, jossa yrität rohkaista häntä elämänmuutokseen, ja se on asi aton ja otetaan mo de rointiin. No mutta, siis voimia ap ja ainut joka tilannetta voi muuttaa on sinä itse. Helppoa se ei ole, mutta kun olet sen toteuttanut, on hirvittävä taakka kadonnut harteiltasi.
Hohhoijaa, bomerihullu taas iski, mene sen Sannan seuraksi. Ei kukaan enää jaksa näitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari- kolmekymmentä vuotta eteenpäin, niin olet ap itse samanlainen.
Pankkiasiat kuntoon, kaikki laskut saa automaattisesti menemään joten niissä ei ole enempää vaivaa. Tuo valitus ja moittiminen ja syyllistäminen on raskasta, itse lähdin kerran ovet paukkuen kun pinna paloi vastaavassa tilanteessa ja sen jälkeen oli tovin rauhallista. Aina ei vaan jaksa. Vaikka he ovat vanhempiasi ei sinunkaan aina tarvitse jaksaa, ota kylmästi aikaa äläkä vastaa puhelimeen tai käy heidän luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksia lukiessa huomaan, että monet eivät voi samaistua siihen, että jollain oudolla psykologisella tavalla aikuinen lapsi taantuu lapsen asemaan vanhempiensa kanssa. Vanhat vanhemmat ottavat päähän ja siinä vaiheessa, kun lähdet vanhempien asunnosta tai laitat puhelimen kiinni, olet aivan raivona, ahdistunut ja itkuinen, vaikka muuten olisit täysjärkinen, vastuullisessa työssä oleva aikuinen.
Ei tässäkään aloituksessa ongelma ole laskujen maksu, vaan kaikki se henkinen taakka mitä siellä taustalla on ja mitä me ei voida tietää. Ystäväpiirissäni on monia samanlaisessa asemassa olevia naisia. Ei vanhoja vanhempia noin vain voi jättää oman onnensa nojaan, ei ole henkistä mahdollisuutta tehdä sitä. Yhden tarrautujaäiti kuoli, ja ystäväni on silminnähden paremmassa kunnossa.
Kaikki boomerien lapset tietää mistä tässä on kyse ja myös sen ainoan reitin u
Bessewisser taas asialla. Minä ja veljeni olemme boomereiden lapsia kute suuri osa ystävistä. Vanhempamme ovat 70 - 80 v ja onneksi he suurimmaksi osaksi osaavat hoitaa aiansa. Eivät koskaan hauku lapsiaan. Lapsenlapsiaan hoitavat aina tarvittaessa ja meillä mökkeilevät kesällä jopa viikkoja.
He auttavat omia yli 9-kymppisiä vanhempiaan ja antavat meille esimerkin siitä, että tulemme heitä auttamaan, kun sen aika tulee.
Täällä pitäisi kieltää sana - kaikki-, sillä näinhän ei todellakaan ole😏
Boomerista ei hyvää sanaa? Silti heidän lapsensa ovat ensimmäinen sukupolvi jotla saivat peruskoulun, sitä kautta mahdollisuuden kouluttautua, heidän lapsensa elivät "yltäkylläisen" lapsuuden verrattuna boomereiden omaan sodanjälkeiseen ostokortti-aikaan.
Boomereiden lapset täällä kehumisensa mukaan saavat taloja, mökkejä, metsiä, arvopapereita kun boomerit tekivät töitä.
Ja mitä nämä maisterit ja insinöörit tekevät, haukkuvat työkseen vanhempiensa sukupolvea ja omiaan vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa lainattua ap:n viestiä nro 52, jossa hän kokee, että vanhemmat sitoo koko ajan ja kuristaa kurkusta.
Saan varmaan runsaasti alapeukkuja mutta: kukaan ei voi sitoa ja kuristaa yli viisikymppistä tervepäistä naista kuin hän itse. Ei kukaan. Me muut 50+ naiset on viimeinkin vapauduttu toisten mielipiteistä ja lopetettu miellyttäminen. Miksi ap taantuu väärään suuntaan tahdottomaksi palvelijaksi?
Vierailija kirjoitti:
Pari- kolmekymmentä vuotta eteenpäin, niin olet ap itse samanlainen.
Tätähän te suuret ikäluokat jaksatte toistella. Ei. Tämä koskee teidän sukupolveanne. Ei teitä aiemmin eläneet vanhukset olleet tuollaisia, eikä mikään indikoi että tulevatkaan olisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ainoa lapsen joka otti vaikeaan vanhempaan totaalisen pesäeron. Otti yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen ja sanoi että ei käy eikä enää pidä mitään yhteyttä vanhempaansa. Eikä ole pitänyt.
Ihminen on vastuussa lapsistaan, jotka ovat tänne syntyneet vanhempien päätöksen seurauksena, ja ansaitsevat siksi sellaisen huolenpidon joka mahdollistaa elämisen arvoisen elämän. Vanhemmistaan ei tälläistä vastuuta ole. Hoivan kuuluu valua alaspäin, seuraaville sukupolville.
Muista, että jos lopetat ainoana lapsena vanhemmistasi huolehtimisen ja heille sattuu jotain, syyllistyt heitteillejättöön!
Joitain vuosia sitten pohdittiin, että mitäs sitten, kun nämä emotionaaliselta kehitykseltään sodanjälkeisessä suomessa lapseksi jääneet ovat kunnolla vanhuksia. Keksimme keinon, että vaihdamme vanhuksia jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Sinä voit mennä sen jonkun toisen hankalan luo ja kaverisi menee näiden syyllistäjien luo. Siitä voi seurata valitusta kovastikin, mutta sinua ei varmaan haittaan jonkun tuntemattoman ruikutukset saati sitten kaveriasi. Ne omien vanhempien epäkypsyydet vain meitä triggeröivät, sillä juuri ne ovat vaurioittaneet omaa kasvuamme. Kotioloissa saa kyllä kännykät kiinni, eikä viestejä tarvitse lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksia lukiessa huomaan, että monet eivät voi samaistua siihen, että jollain oudolla psykologisella tavalla aikuinen lapsi taantuu lapsen asemaan vanhempiensa kanssa. Vanhat vanhemmat ottavat päähän ja siinä vaiheessa, kun lähdet vanhempien asunnosta tai laitat puhelimen kiinni, olet aivan raivona, ahdistunut ja itkuinen, vaikka muuten olisit täysjärkinen, vastuullisessa työssä oleva aikuinen.
Ei tässäkään aloituksessa ongelma ole laskujen maksu, vaan kaikki se henkinen taakka mitä siellä taustalla on ja mitä me ei voida tietää. Ystäväpiirissäni on monia samanlaisessa asemassa olevia naisia. Ei vanhoja vanhempia noin vain voi jättää oman onnensa nojaan, ei ole henkistä mahdollisuutta tehdä sitä. Yhden tarrautujaäiti kuoli, ja ystäväni on silminnähden paremmassa kunnossa.
Kaikki boomerien lapset tietää mistä tässä on kyse ja myös sen ainoan reitin u
Olemme me taakka. Boomereissakin on lapsettomia sinkkuja.
Olen valinnut oikean tien kun en puhu lapsilleni asioistani mitään. Hoidan asiani ja he omansa. Hautaan jos jaksavat laittaa.
Onneksi synnytyksetkin ovat olleet helppoja, en ole ikinä niitäkään tarvinnut pohtia.
Kun lukee nettiä monet nuoretkin naiset herkuttelevat karmeilla synnytyksillään ja koliikkivauvoillaan. Ehkä he vanhoinakin kertovat näitä lapsilleen mutta hölmöhän niistä olisi loukkaantua. Ehkä he siten kertovat että sen lapsensakin lapsiperheväsymyksr ymmärtävät.
Täällä vauvalla saa käsityksen että vanhempien pitää edelleen kaikin tavoin miellyttää ja liehakoida lapsiaan. Ettei aikuinen lapsi vaan suutu tai loukkaannu?
Sitä tosiaan ei kai vanhemmat aina ajattele ettei lapsi koskaan kasva aikuiseksi vanhempien seurassa ollessaan. Se lyö se taantuma päälle kun tulee lapsuuden kotiin. Ruvetaan komentelemaan kuin teini-iässä, nyt mutsi suu kiinni.
Tuo idea on sinänsä nerokas, että siinä ei jätetä hoivaa antamatta toiselle. Se olisi nimittäin epäeettistä ja julmaa. Hoivan voi kyllä ulkoistaa laitokselle, mutta onko se Suomessa enää mahdollista ilman ylimääräistä rajaa. En tiedä.
Milleniaalit ja zoomerit ulisee muutenkin kokoajan.
Ollaan niin tietokonenörttejä muttei osata e-laskuja tilata.