Nainen mitä ajattelet jos mies jättää deittiprofiilissa mainitsematta nämä asiat?

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos miehessä on kaikki se, mitä tuossa luettelit, ja sen päälle paremmat tulot, niin valitsisitko silti sen, jolla on pienemmät tulot? Sitähän tässä haetaan.

 

Milloin ikinä ihminen on tilanteessa, missä hänellä on valittavan kaksi täysin samanlaista ja yhtä sopivaa kumppania sillä erotuksella, että toisella on enemmän rahaa?

Itse voisin helposti valita sen köyhemmän, jos pitäisin hänestä enemmän. Jos valinta olisi esimerkiksi empaattinen ambulanssimies vs rahan perässä juokseva  urapörssiohjus, ei tarttisi kahta kertaa miettiä

Vierailija kirjoitti:

Eli työtöntä pidetään automaattisesti sivistymättömänä työnvieroksujana.

Pätkätyöläisenä ei ilmeisesti edes kannata kokeilla nettideittailua.

No ei pidetä. Paitsi tämän palstan työttömiä haukkuva hullu, joka niitä ketjujaan tehtailee.

Yhtä lailla naisiakin on työttöminä. Tänä päivänä kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, se ei kerro yhtään mitään.

Miksi ap haluaa salailla työtään? Onko hän työtön? Onko hän rikas ja pelkää onnenonkijoita? Vai tekeekö hän jotain arveluttavaa työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä varmaan kuitenkin kysyisin, että mitä työtä se tekee. Koulutuksella ei ole merkitystä, mutta työttömän kanssa en alkaisi olemaan.

Mitä jos työtön mies on miljoonaperijä ja elää osinkotuotoilla? Pitääkö se mainita profiilissa, vaikka rahalla ei ole väliä, koska luonne ratkaisee?

Ei kovin kiinnostava, jos ei tee mitään järkevää ajallaan. Jos on esim. hyväntekeväisyysproggiksia tms., niin sitten ok.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap haluaa salailla työtään? Onko hän työtön? Onko hän rikas ja pelkää onnenonkijoita? Vai tekeekö hän jotain arveluttavaa työtä?

Samaa ihmettelen. Voisinhan mä sitten kysyä vaikka: Oletko vielä työelämässä vai jäänyt eläkkeelle? Olisiko se sitten parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo työttömien karsastaminen. Itsekin olen ollut välillä työttämänä joitakin pätkiä, ja ihmettelen miten se tekee minusta huonomman kuin sellaisen joka ei ole ollut työttämänä. 

En karsasta työttömiä, olen itsekin ollut työttömänä viimeksi vuosi sitten. Hetkellisesti työttömänä oleva on kuitenkin ihan eri juttu kuin joku aatteellinen elämäntapatyötön, jolla ei ole aikomustakaan työllistyä. Sellaisen ihmisen kanssa arvot on aivan erilaiset, tuskin häntäkään kiinnostaisi uraorientoitunut ihminen. 

Voisin itse seurustella elämäntapatyöttömänkin kanssa. Jos hän vaikka harrastaisi jotain fiksua, tekisi vapaaehtoistöitä tai olisi mukana jossain järjestötöiminnassa, niin ei olisi mikään ongelma.

Toki jos hän vaan makaisi sohvalla tai pelaisi pleikkaa, eli käyttäytyisi kuin lapsi, niin sitten ei kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle olisi kielteinen asia, jos mies ilmoittaisi profiilissaan koulutustasonsa ja ammattinsa. Kyllä niistä asioista tulee sitten myöhemmin puhetta. En pidä tärkeänä esim hyvää tulotasoa tai arvioi ihmistä ammatin perusteella, pääasia että tekee elämässään jotain mistä pitää ja tulee jotakuinkin toimeen. 

Mulle taas ei olisi kielteinen asia.

Jos lisäksi tai pelkästään olisi ilmotettu esim kuukausipalkka, se oisi negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos miehessä on kaikki se, mitä tuossa luettelit, ja sen päälle paremmat tulot, niin valitsisitko silti sen, jolla on pienemmät tulot? Sitähän tässä haetaan.

Valitsisin sen, johon olisin ihastunut ja jota kohtaan tuntisin vetoa. Mikäli en olisi ihastunut kumpaankaan enkä tuntisi seksuaalista vetoa kumpåaankaan, en valitsisi omainaisuuksia vertailemalla kumpaakaan. ja tulotaso ei vaikuta seksuaaliseen vetovoimaan eikä ihastumiseen, joten se ei kuulu niihin muuttujiin, jotka tässä olisivat ratkaisevia.



En tiedä miten muut alkavat deittailla, mutta minä en tee sitä niin, että vertailen muutamaa tai useaa "potentiaalista" valiten sitten sen, jolla on eniten hyviä ominaisuuksia. Näämä ovat minulle ns. paperilla hyviä vaihtoehtoja, mutta se ei riitä. Valitsen sen, jonka kanssa on kipinää ja kemiaa - ellei ilmene jotain sellaista estettä kuten vaikka persoonallisuushäiriö, ongelmainen käytös, mt-ongelmat, addiktiot, tms. (Toisaalta minulla ei ole ikinä ollut kipinää ja kemiaa ongelmaisten tyyppien kanssa, eli ilmeisesti en tunne vetoa sellaisiin.) Ja olen sillä lailla ilmeisesti yksisuhteinen, että en tunne samaan aikaan ihastusta ja vetovoimaa kahta ihmistä kohtaan, eli en pysty kuvittelemaan tilannetta, että olisin ihastunut kahteen eri mieheen samanaikaisesti, joista minun sitten pitäisi valita.



Sellainen tilanne toki voisi tulla, että tuntisin kaksi todella mukavaa miestä, joilla olisi kiinnostava persoona, yhteensopiva huumorintaju, samantyyppinen arvomaailma ja elämäntyyli kuin itselläni, jne jne, ja lisäksi sattuisin vielä tietämään, että heillä on samantyyppiset seksuaaliset mieltymykset kanssani. Tosi potentiaalisen kuuloisia miehiä, siis! Toinen näistä olisi huomattavan varakas ja toinen pienituloinen. Valintani olisi se, kumpaan olisin ihastunut. Jos en olisi ihastunut kumpaakaan, en valitsisi kumpaakaan - luultavasti harmittaisi, ettei natsannut, kun olivat niin potentiaalisen oloisia, ja varmaan vähän huolettaisi, tuleeko yhtä sopivaa enää vastaan. Mutta minulle se vetovoima ja kipinä vain ovat niin tärkeä juttu suhteessa. Muuten kyseessä olisi suhde kaveripohjalta, ja sellaisista en jaksa innostua.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa ihan siksi, että lähtökohtaisesti vaikea kuvitella toimivaa arkea ihmisen kanssa, jonka koulutustaso ja taloustilanne poikkeaa huomattavasti omasta. Kuinka hyvin amk:ssa opiskellut ymmärtää tutkijan arkea? Jos toisen tulot ovat pari tonnia kuussa ja toisen kymppitonnin, niin miten tuossa tilanteessa sovitellaan hankinnat? 

Paneskella nyt voi kertaluonteisesti huvikseen sellaistakin, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, mutta vaikea ajatella pidemmän päälle toimivaa yhteiseloa täysin eri maailmassa elävän kanssa. 

Ei mitään valtakunnan merkitystä ole näillä asioilla kun kaksi elävää ihmistä rakastuu. Teidän käsienheiluttelijoiden pitäisi kokea oikeaa elämää välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Tavisnainen, joka on sinut oman elämänsä kanssa, ei ota statusmiestä.

 

Suomennos: Jos naisen oma ulkonäkö ei riitä saamaan korkean statuksen miestä, niin sitten nainen oppii tyytymään tavismieheen ja pystyy uskottelemaan itselleen, että ei statusmies edes kiinnosta. Sama pätee miehiin toisinpäin. 

 

Kyllä miehetkin osaa valehdella itselleen, että ei ne top kympin naiset kiinnosta, koska ne on muka pinnallisia/tyrkkyjä/pyrkyreitä tms. Kun statusmiehiin ja kauniisiin naisiin liittää negatiivisia piirteitä, niin tuntuu paremmalta, kun ei ole mahkuja niihin.

Lopputuloshan on sitten kuitenkin se, että tavismiehet löytävät seuraa, eikä tavisnainen ymmärrä tyytyneensä vaan luulee saaneensa juuri sen, mitä halusi. Eikös lopputulos siis ole ihan hyvä? Tavismies siis on haluttu. Samalla lailla nekin, jotka tavoittelevat elämässä rahaa, ovat OPPINEET sitä arvostamaan. Yksikään vauva ei synny maailmaan niin, että hänen ykköspririteettinsa ja ensisijainen tarpeensa on raha.

Vierailija kirjoitti:

Rahalla on se vaikutus, että jos sitä on, voi katsoa sormien läpi kaikenlaisia puutteita. Omalla puolisolla on nepsypuolen juttuja, mikä vaikeuttaa työllistymistä. Arki sujuu, koti sujuu, perhe sujuu jne. Mutta töitä ei löydy. Jos tällaisella miehellä ei olisi rahaa, olisi elämä hänen rinnallaan hyvin raskasta. Mies olisi elätettävä, mukavia asioita rajautuisi pois paljon. Parisuhteeseen voisi tulla kaikenlaista turhautumaa, jopa kaunaa ja riitaa johtuen kroonisesta rahapulasta. Omalla miehellä on kuitenkin iso omaisuus, joten sillä työelämän ongelmalla ei ole oikeastaan minkäänlaista merkitystä. 

Näin asia varmasti on, nepsy-jutut ovat helpompia, kun on rahaa. Itse tosin en lähtisi nepsy-ongelmaisen miehen kanssa suhteeseen, vaikka kuinka olisi rahaa, vaan otan mieluummin sellaisen miehen, jonka kanssa elämä sujuu kaikenlaisissa olosuhteissa - enkä varsinkaan tekisi lapsia nepsy-ongelmaisen kanssa (voi periytyä). Toisin sanoen en siis halua katsoa sormien läpi ei-toivottuja juttuja, vaan haluan oikeasti toimivan suhteen, jota ei tarvitse saada rahalla toimimaan. Toisaalta itseäni ei haittaisi miehen työttömyyskään, eikä minulle ole ikinä tullut parisuhdeongelmia rahapulan takia - sellainenkin elämänvaihe nimittäin on eletty. Joten ehkä omalla kohdallani miehen pienituloisuus EI olisi riski riitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkästään se, vaan että miehet muka vaan vahingossa lipsauttaa jotain, mikä viittaa niiden varallisuuteen tai statukseen. Ei niitä oikeasti vahingossa lipsauttaa ja kyllä naiset myös etsii miehestä heti merkkejä, onko miehellä noita. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän, mutta ei se ole kenellekään merkityksetön asia. Sitä vain uskotellaan itselle, että enhän minä olla ollenkaan pinnallinen tms. 

 

Esim. sinua ei varmaan sitten viehätä sellainen menevä kauppistyyppi, mutta haet miehessä jotain vähemmän ilmeisiä statuksen merkkejä. Esim. ryhdikäs kehonkielikin viestii yleensä viestii paremmasta statuksesta miehellä. Et varmaan tietoisesti ajattele, että sillä miehellä on statusta, mutta se ryhdikkyys viehättää pohjimmiltaan just siksi.

En ole nyt ihan varma, mitä ryhdikkäällä kehonkielellä tarkoitat. Toisessa viestissä tarkensit, että itsevarma käytös - joo, kyllähän tälleen aikuisena tietty terve itsevarmuus aina miellyttää enemmän kuin epävarmuus, mutta mitä nyt ihmisiä tunnen, niin niitä sopivan itsevarmoja on ihan kaikissa tuloluokissa. Ja ylenpalttinen itsevarmuus ja itsetietoisuus taas kääntyy jo itseään vastaan. Ei tuo itsevarmuus ja tietty ryhdikkyys minusta mikään statusmerkki ole, vaan se kertoo terveestö itsetunnosta, ettei pyytele anteeksi olemassaoloaan. Ja sellainen tyyppi voi ihan hyvin löytyä vaikka työttömästäkin miehestä.



Se, mitä itse haen, on kemia, kipinä, yhteensopivat persoonat ja molemminpuolinen vetovoima. Se, että toisen kanssa on hyvä ja luonteva olla. Että toinen käyttäytyy minua kohtaan arvostavasti ja flirtti toimii. Samanhenkisyys, samankaltainen arvomaailma, seksuaalinen ja romanttinen yhteensopivuus. Joidenkin kanssa vaan juttu toimii. En siis "etsi merkkejä" statuksesta, rahasta tai muustakaan - ei se ole rasti ruutuun -peliä, vaan joko ihmisen kanssa on kemiaa tai sitten ei ole.

En itsekään laita noita tietoja profiiliin, mutta mun mielestä on ihan normaalia tutustuessa kysyä mitä työtä toinen tekee ja missä on opiskellut, onko lapsia, missä asuu jne.

Kysyn aina mitä työtä tekee jos ei ole sitä itse maininnut. Minun mielestäni työ kertoo kuitenkin paljon ihmisestä. Töissä vietetään paljon aikaa ja kyllähän se ammatinvalinta kertoo myös ihmisen arvoista ja kiinnostuksen kohteista. Rahan vuoksi en kysy sillä tienaan itse hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka paljon arki eroaa toisen arjesta riippuu tietysti siitä, mitä se toinekin tekee työkseen. Jos on tottunut siihen, että työ alkaa kasilta ja loppuu neljältä ja jää siihen, voi yllätyksenä tulla se, että monella tutkijalla se työ tulee kotiin, paperien ja rahoitushakemuksien deadlinejen lähestyessä myös kotona kirjoitetaan viikonloput ja illat. Työhön yleensä kuuluu myös matkustusta, kun esimerkiksi julkaisut pitää esitellä konferensseissa. Usein tutkijan töihin liittyy myös pidemmät muutot ulkomaille, mahdollisesti erilaisten tutkijavaihtojen muodossa, tai sitten ihan vain sen takia, että yleensä yhdessä maassa (etenkään Suomen kaltaisessa piehehkössä maassa) ei ole kovin montaa paikkaa jossa voi työskennellä. Urhakehitystä haetaan siis helposti ulkomailta.

Nämä nyt nopeana esimerkkinä asioita, jotka vaikuttavat siihen yhteiseen arkeen: Onko esim puolisokokelas ok sen kanssa, että joutuu noissa tilanteissa ottamaan yksin enemmän vastuuta kodista.

Nuo mainitut asiat eivät toki ole mitenkään pelkästään tutkijoita koskevia, moneen muuhunkin työhön liittyy matkustamista, töiden tulemista kotiin ja satunnaisia määräpäiviä, jolloin työtä tehdään vaikka sitten kellon ympäri. Eivätkä nuo elementit ole mitenkään koulutustasoriippuvaisia. Mutta sitten on töitä joihin mainitut jutut eivät kuulu, ja kaikille ei välttämättä tule mieleen että jos sen tutkijan nappaa kumppaniksi ja yhteisiä kersoja pykätään, niin eipä ne yhdessä tehdyt muksut välttämättä tule koulujaan Suomessa käymään. Ja että myös puolison odotetaan muuttavan ulkomaille.

Hyviä huomioita. Se kuitenkin on pakko muistuttaa tai lisätä tähän, että älkää silti kukaan OLETTAKO mitään toisen työn osalta. Eli älkää olettako, että toinen joutuu muuttamaan ulkomaille, jos ette ole edes keskustelleet, haluaisiko toinen ehdottomasti muuttaa ulkomaille. Tai jos toisella on normityö, älkää olettako, että hänelle on ehdottomasti mahdoton ajatus olla suhteessa sellaisen kanssa, jonka työ on epätyypillistä. Asioista kannattaa keskustella, ja lopulta ehkä vasta tapailun tai seurustelun aikana selviää, kuinka hyvin sovitaan yhteen. Eli jos oikeasti kiinnostutte toisesta, niin älkää nyt herrantähden TYÖN tai ammatin takia jättäkö hyvää juttua väliin - jos ei se työ nyt omien arvojenne vastaista ole tms. 



Itselläni on hyvin epätyypillinen työ ja epätyypillinen elämäntyylikin, mutta minulle on täysin ok, jos kumppanilla on normityö 8-16 ja vaikka hän eläisi paljon tavanomaisemmin. Minulla ratkaisevat muut asiat, ja ajattelen että suhteessa kumpikin voi elää kyllä omalla tyylillään - aika usein ne voivat olla sovitettavissa yhteen, mikäli halutaan.

Se, mitä työtä teet ja missä olet opiskellut on osana sitä, kuka sinä olet ihmisenä. Jos piilottelet noin isoa osaa elämästäsi mahdolliselta tulevalta puolisolta, niin ties mitä muuta myös piilottelet (pikavippi pelkoja esim )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi keskituloisella ei olisi varaa lapseen, jos se maksaa tonnin kuussa?? 

Isältä 500 ja äidiltä 500. Ja tästäkin iso osa asumiskuluja. Melko iso osa ruokabudjetista. 

Jos tulee toinen lapsi ja tuplaantuu, ei sekään kovin paljoa ole. 

ymmärrän, että rahaa haluaa laittaa säästöön, mutta kyllä kahdenkin lapsen kulujen jälkeen siihen on mahdollisuus. Ja lapsen kuluihin mielestäni kuuluu, että säästää pientä pesämunaa tai sijoittaa pieniä summia hänen nimissään. 

Mikähän lapsi maksaa tonnin kuussa :D Eihän se tarvitse kuin ruokaa, vaatteita ja rakkautta eli noin 300€/kk.

Voi pyhä yksinkertaisuus, tuleehan siitä lapsesta epäsuoria kuluja kun pariskunnan pitää muuttaa isompaan asuntoon ja vaihtaa ehkä auto. Vesimaksut ym. nousee mitä enemmän perheessä on väkeä. Lapsi tarvitsee vaatteiden lisäksi huonekaluja ja vauva hoitotavaroita ja onhan ne lelut, pyörä, harrastusvälineet ym. myös ihan normaalia lapseen menevää rahanmenoa. Päiväkotimaksutkin on joitain kymppejä tai satasia kuussa. Ei riitä kolmesataa kuussa, jos ei tosiaan halua tarjota muuta kuin ruokaa ja jotkut vaatteet päälle. Tonni kuussa on 12000 vuodessa, mikä alkaa varmasti olla aika suuntaa antava summa kokonaiskuluista keskituloisessa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä työkuvioista kysyin mutta ihan sen takia että se kertoo ihmisestä paljon. Esimerkiksi tälleen ateistina en voisi kuvitella parisuhdetta papin kanssa. Rahat eivät kiinnosta, tienaan itse omat rahani.

Ymmärrän kyllä, mutta seukkailin aikanaan tytön kanssa joka silloin  jo kertoi haluavansa papiksi. Oli kyllä mahtav, monkasin asian. Siis olin jo silloin ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä huomioita. Se kuitenkin on pakko muistuttaa tai lisätä tähän, että älkää silti kukaan OLETTAKO mitään toisen työn osalta. Eli älkää olettako, että toinen joutuu muuttamaan ulkomaille, jos ette ole edes keskustelleet, haluaisiko toinen ehdottomasti muuttaa ulkomaille. Tai jos toisella on normityö, älkää olettako, että hänelle on ehdottomasti mahdoton ajatus olla suhteessa sellaisen kanssa, jonka työ on epätyypillistä. Asioista kannattaa keskustella, ja lopulta ehkä vasta tapailun tai seurustelun aikana selviää, kuinka hyvin sovitaan yhteen. Eli jos oikeasti kiinnostutte toisesta, niin älkää nyt herrantähden TYÖN tai ammatin takia jättäkö hyvää juttua väliin - jos ei se työ nyt omien arvojenne vastaista ole tms. 

Itselläni on hyvin epätyypillinen työ ja epätyypillinen elämäntyylikin, mutta minulle on täysin ok, jos kumppanilla on normityö 8-16 ja vaikka hän eläisi paljon tavanomaisemmin. Minulla ratkaisevat muut asiat, ja ajattelen että suhteessa kumpikin voi elää kyllä omalla tyylillään - aika usein ne voivat olla sovitettavissa yhteen, mikäli halutaan.

(En tiedä meneekö tämä lainaus nyt yhtään oikein)

Mutta tosiaan en itsekään kannata olettamista näissä jutuissa, vastaukseni oli lähinnä siihen kun ketjun alkupäässä pohdinnan henki oli, että elääkö erilaisissa töissä olevat ihmiset nyt sitten niin erilaista arkea että töistä on mitään järkeä keskustella deittailuvaiheessa.

Kantani on, että todellakin työ vaikuttaa voimakkaasti arkeen ja siitä kannattaa deittailuvaiheessa todellakin puhua, että (kuten sanoit), löytyy sellainen partneri jonka kanssa tulevaisuudensuunnitelmat ja tavat osuu yksiin. Ei niiden tarvitse olla samanlaisia, kunhan yhdessä pystyy löytämään sellaisen kombinaation joka toimii juuri tälle pariskunnalle. Jos vaikka se 8-16 henkilö haluaisi suhteen jossa yhdessä iltaisin tehdään asioita ja toisen työ pitää turhan usein tämän kiinni töissä, niin ei välttämättä toimi. Jos taas 8-16 henkilöllä on itsellä paljon iltaharrastuksia ja on suorastaan tyytyväinen ettei puoliso niistä häiriinny (ja parisuhdeaika löydetään eri tavalla), niin tilanne on ihan eri. Tämmöisiä simppeleitä esimerkkejä vain.

"

(En tiedä meneekö tämä lainaus nyt yhtään oikein)

Mutta tosiaan en itsekään kannata olettamista näissä jutuissa, vastaukseni oli lähinnä siihen kun ketjun alkupäässä pohdinnan henki oli, että elääkö erilaisissa töissä olevat ihmiset nyt sitten niin erilaista arkea että töistä on mitään järkeä keskustella deittailuvaiheessa.

Kantani on, että todellakin työ vaikuttaa voimakkaasti arkeen ja siitä kannattaa deittailuvaiheessa todellakin puhua, että (kuten sanoit), löytyy sellainen partneri jonka kanssa tulevaisuudensuunnitelmat ja tavat osuu yksiin. Ei niiden tarvitse olla samanlaisia, kunhan yhdessä pystyy löytämään sellaisen kombinaation joka toimii juuri tälle pariskunnalle. Jos vaikka se 8-16 henkilö haluaisi suhteen jossa yhdessä iltaisin tehdään asioita ja toisen työ pitää turhan usein tämän kiinni töissä, niin ei välttämättä toimi. Jos taas 8-16 henkilöllä on itsellä paljon iltaharrastuksia ja on suorastaan tyytyväinen ettei puoliso niistä häiriinny (ja parisuhdeaika löydetään eri tavalla), niin tilanne on ihan eri. Tämmöisiä simppeleitä esimerkkejä vain."



Joo, olet ehdottomasti oikeassa, enkä tarkoittanutkaan tekstiäni kritiikiksi sinulla, lähinnä ehkä vain sellainen huomio tai täydennys. Asiaahan toki kirjoitit. Ja kuten kerroin, minulla on epätyypillinen työ, ja sen vuoksi tietyt asiat elämässä menevät vähän eri tavalla - se ei välttämättä kaikille olisi ok. Kyllähän työ voi moneen asiaan vaikuttaa.