Lue keskustelun säännöt.
Yksinolo ahdistaa.
14.03.2024 |
Olen nuorempana nauttinut aivan valtavasti yksinasumisesta ja yksinolemisesta. Viihdyin itseni kanssa, matkustin yksin, kävin leffassa ja museoissa yksin jne. Minulla on aina ollut kavereita ja läheiset välit perheeseeni, joiden kanssa toki myös vietin aikaa.
Kahdeksan vuotta sitten (kun olin 28) tapasin miehen ja muutimme aika pian yhteen. Tuo mies nyt oli todennäköisesti jonkin asteinen narsisti ja kohdisti paljon henkistä väkivaltaa minuun. Hän myös väheksyi todella paljon taitoani olla yksin ja tehdä asioita yksin ja sai sen väännettyä niin, että olin ollut jotenkin reppana kun reissasin itsekseni. Erosimme reilut 4 vuotta sitten. Alkuun yksin asuminen tuntui taas hyvältä ja tuntui, että oli tilaa hengittää. Sitten toinen vanhemmistani sairastui vakavasti ja sairasteli useamman vuoden ennen kuolemaansa, jota edelsin myös pitkä palliatiivinen jakso. Tuona aikana yksinolo alkoi ahdistaa minua valtavasti ja ajattelin sen olevan jokin reaktio tuohon läheisen sairastumiseen. Nyt Vanhemman pois menosta on kuitenkin jo vuosi ja yksinolo ahdistaa silti aivan käsittämättömän paljon. Olen käynyt juttelemassa asiasta ja näennäisesti elämässä kaikki on nyt hyvin. Voin aina soittaa ystävälle tai mennä käymään lapsuudenkodissani jos yksinäisyys tuntuu kaatuvan päälleni. Haluaisin silti päästä siihen tilaan, että osaisin taas olla yksin eikä se olisi mikään mörkö, vaan osaisin nauttia siitä.
Onko tämä nyt joku orastava neljän kympin kriisi vai missä mättää? Haluaisin toki kumppanin ja perheen, mutta ikäni puolesta alkaa kohta olla myöhäistä lasten hankinnalle ja jo senkin takia, ettei sitä sopivaa ihmistä rinnalle löydy, olisi kiva että osaisin taas olla vain itseni kanssa.
Kommentit (12)
Niin me ihmiset ollaan erilaisia, minua taas ahdistaa muut ihmiset ja jaksan ihmisiä vain vähän kerrallaan. Rakastan olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Voin aina soittaa ystävälle tai mennä käymään lapsuudenkodissani jos yksinäisyys tuntuu kaatuvan päälleni."
Minä en voi.
Vierailija kirjoitti:
Nostalgia on ihanaa. Jos kuuntelet vaikka musiikkia niiltä hyviltä vuosilta, katselet matkakuvia ja muistelet kaikkea mukavaa niiltä reissuilta jne. Jos sitten alkaisi kumpuamaan se kaikki hyvä, joka sinulla liittyi yksinoloon.
Tuo voisi toimia. En tosin haluaisi liikaa roikkua menneessäkään. Olen ihan eri ihminen kuin 8 vuotta sitten, pitäisi varmaan oikeasti tutustua itseensä vain uudestaan kunnolla
Mua ahdistaa olla kotona.
Mua ahdistaa etten ole kenellekään kaivattu, kiinnostava.
Mieti yksin elämisen etuja ja elä niin miten parisuhteessa elävä ei voisi elää. Voit esim näyttää kuinka räjähtäneeltä tahansa kotonasi ja kulkea pieruverkkareilla.Voit sisustaa kämppäsi miten vain itse haluat.Voit syödä ja tehdä sellaista ruokaa kuin juuri sinä itse vain tahdot.Sinun ei tarvitse ottaa toista huomioon missään.
Mutta tietenkin voit samalla näistä etuuksista nauttien myös haaveilla ihanasta kumppanista ja kulkea maailmalla sillä silmällä.Minä uskon että kyllä se seura vielä löytyy sinullekin, kunhan muistat olla hyvätuulisena ihmisten ilmoilla.Sellaista uskaltaa helpommin lähestyä ja hymyillessä nainen on kauneimmillaan.Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti yksin elämisen etuja ja elä niin miten parisuhteessa elävä ei voisi elää. Voit esim näyttää kuinka räjähtäneeltä tahansa kotonasi ja kulkea pieruverkkareilla.Voit sisustaa kämppäsi miten vain itse haluat.Voit syödä ja tehdä sellaista ruokaa kuin juuri sinä itse vain tahdot.Sinun ei tarvitse ottaa toista huomioon missään.
Mutta tietenkin voit samalla näistä etuuksista nauttien myös haaveilla ihanasta kumppanista ja kulkea maailmalla sillä silmällä.Minä uskon että kyllä se seura vielä löytyy sinullekin, kunhan muistat olla hyvätuulisena ihmisten ilmoilla.Sellaista uskaltaa helpommin lähestyä ja hymyillessä nainen on kauneimmillaan.Kaikkea hyvää sinulle.
Olipa kivasti kirjoitettu, kiitos :)
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa olla kotona.
Mua ahdistaa etten ole kenellekään kaivattu, kiinnostava.
Mulla oli sama, mutta sitten oivalsin, että vain minä itse voin tehdä itsestäni kiinnostavan. Eikä ihmisten nyt tarvitse oikeasti olla mitään aivan super hyper ihmeellisiä ja kiinnostavia, jotta heistä kiinnostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuinka paljon vietät yksin aikaa..? Käytkö päivisin töissä?
Vierailija kirjoitti:
Niin me ihmiset ollaan erilaisia, minua taas ahdistaa muut ihmiset ja jaksan ihmisiä vain vähän kerrallaan. Rakastan olla yksin.
Mä tunnistan itseni sekä tästä, että tuosta ap:n kertomasta eli erilaisia tosiaan ollaan. Nuorempana oli kivaa olla yksin, koska seuraakin oli aina ihan omiksi tarpeiksi ja välillä liiankin kanssa.
Sitten sosiaalinen elämä suppeni, kun kaikki alkoi perustaa perheitä mutta edelleen sitä oli jonkin verran (vaikka vähän) mutta siihen sopeutui kun pakko oli ja piti alkaa viihtymään yksin aiempaakin paremmin.
Tätä nykyä yksinäisyys on aivan kamalaa ja tästä yksinolosta on nautinto kaukana vaikka samaan aikaan sitten vieraat ihmiset vaan v :tuttaa, ärsyttää ja ahdistaa eli ihan vaan kauppareissun jälkeenkin on välillä siinä fiiliksessä että voisi tirvaista vastaantulijaa nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa olla kotona.
Mua ahdistaa etten ole kenellekään kaivattu, kiinnostava.
Mulla oli sama, mutta sitten oivalsin, että vain minä itse voin tehdä itsestäni kiinnostavan. Eikä ihmisten nyt tarvitse oikeasti olla mitään aivan super hyper ihmeellisiä ja kiinnostavia, jotta heistä kiinnostuu.
Just eilen kuuntelin sivukorvalla ja olosuhteiden pakosta muutamaakin kaverikaksikkoa/pariskuntaa ja tuli jotenkin vaan surkea olo kun taas tajusi kuinka epäkelpo ja huono sitä oikeasti on oltava kun kaikenlaisilla ihmisillä on kavereita/puoliso mutta itse on yksin.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka paljon vietät yksin aikaa..? Käytkö päivisin töissä?
Käyn ihan normaalisti töissä maanantaista perjantaihin. Yritän myös harrastaa aina mahdollisuusten mukaan. Mutta kun siis ihan jo se arkinen perus yksinolo ahdistaa, siis ne ihan muutamat tunnit joita arjessa kertyy töiden jälkeen.
Nostalgia on ihanaa. Jos kuuntelet vaikka musiikkia niiltä hyviltä vuosilta, katselet matkakuvia ja muistelet kaikkea mukavaa niiltä reissuilta jne. Jos sitten alkaisi kumpuamaan se kaikki hyvä, joka sinulla liittyi yksinoloon.