Lue keskustelun säännöt.
miksi kaikki haluaa lapset vasta yli 30-vuotiaina?
11.01.2007 |
ainakin täällä pk-seudulla. Mun kaverit haluaa vaan käydä hiihtoreisuilla ja maailmanympärimatkoilla ja solariumissa ja luxissa ja kuntosalilla ja studiolla ja itse vaan työnnän lastenvaunuja. Tai siis oon tosi ulkopuolinen nykyään..Lapsia aikovat tehdä kun ovat ensin nauttineet.
Kommentit (142)
aikaisemmin rupeaa eroilemaan 30-40-vuotiaina. Mutta jos lapsen teko aloitetaan vasta +35, nämä riskit pienenee, koska suhde on varmalla pohjalla että uskalletaan moiseen ryhtyä ja ollaan viisaampia sen suhteen, mitä odottaa elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyrkii pitämään yllä säilytetyn elintason ja ei ole valmis tinkimään siitä. Saatika omasta ajastaan ja itsenäisyydestään. Vaarana on, että sen sijaan että itse taipuisi lapsen tuomaan elämäntilanteeseen muuttaakin lapsen sopimaan omaan elämäntilanteeseen.
Voihan 35v nainen tavata 34-vuotiaana miehen, tehdä heti lapsen vuoden päästä ja ukko lähteekin lätkimään. Mutta tämä nuori pariskunta seurustelee muutaman vuoden, ovat avoliitossa/avioliitossa ja hankkivat lapsen.
Kumpi tässä tilanteessa on se vakaampi pohja?
tuossa 25-30-vuotiaana, kun just oli saatu paperit käteen ja into päästä näyttämään kynsiään työelämässä oli kova. Jos siihen olis tehny lapsen, niin kyllä olis ollut hirveä härdelli sovittaa se kaikki yhteen. Nyt kymmenen vuotta myöhemmiin tilanne on ihan toinen. Olen ymmärtänyt, ettei se uran tekeminen tee ihmistä autuaaksi ja leppoista on ollut hoitovapaalla. Nämä on kaikki niin yksilöllisiä juttuja..
Vierailija:
Pyrkii pitämään yllä säilytetyn elintason ja ei ole valmis tinkimään siitä. Saatika omasta ajastaan ja itsenäisyydestään. Vaarana on, että sen sijaan että itse taipuisi lapsen tuomaan elämäntilanteeseen muuttaakin lapsen sopimaan omaan elämäntilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI? Miksi pitäisi hommata elämänkokemusta? Mitä sekin tarkoittaa?
Niin, mitä se elämänkokemus tarkoittaa, kun sitä pitää saada nuorena. Tarkoittaako se sitä, että voi milloin vaan ja missä vaan vetää sen pään täyteen ja panna ihan ketä vaan kuka vastaan sattuu tulemaan? Onko se elämänkokemus kun on niitä seksikumppaneita 100, että jes, nyt mä tiedän miltä elämän kuuluisi olla! Onhan mulla nuoruus elettynä!
Mä en oikeesti ymmärrä!
Me voidaan koko perhe matkustella ja katsoa maailmaa, tarvittaessa päästään miehen kanssa kahdestaankin matkalle, tai vaikka ihan vaan omien kavereiden kanssa! Itse suoritin tutkinnon kotona ollessani yms.
Missä on tämä mun elämätön elämä?
Ja eli miten tahansa.
18-vuotiaana sitä luulee olevansa niin aikuinen jo.
38-vuotiaan näkökulmasta 18 vee on vielä melkein lapsi.
Ihan sama, mitä siinä välissä on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään elämällä ei saa elämänkokemusta. Jos sinulla ei ole tarkkaa matkustus, ryyppy ja panosuunnitelmaa et ole saanut elämänkokemusta. Oma mummini on 90v. Hän tapasi pappan 16v ja menivät parikymppisinä naimisiin ja adoptoivat isäni kun olivat 33v. Koko mummin elämä on pyörinyt 20km säteellä. Häneltä varmaan nyt puuttuu elämänkokemusta kun ei ole käynyt ulkomailla, pannut kaikkea mikä liikkuu ja hankkinut uraa?
Matkustaa voi lasten kanssakin. Kuntosalillakin käyn kahdesti viikossa, vaikka äiti olenkin. Ainakaan meilläpäin äitiys ei aiheuta porttikieltoa sinne.
Minun ei tarvitse olla katkera kenellekään siitä, että sain lapset alle 25-vuotiaana. En ole jäänyt mistään paitsi. Enemmän elämästä ovat missanneet ne, jotka ovat eläneet parikymmentä vuotta " nuoruutta" uhraten kaiken vain oman napansa tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös ihmetellyt nykyihmisten kummallista lapsellisuutta! Yli kolmikymppiset elävät kuin jotkut teini-ikäiset! Sitten itketään lapsettomuushoidoissa, kun ei suunnitelma lapsesta toteudukaan kun " aika lapselle olisi sopiva" .
Itse en myöskään kovinkaan paljon yli kolmikymppisenä haluaisi enää vauvaa. Oma elämä kun on mukavampaa hieman isompien lasten vanhempana silloin, kun itsellä ikää alkaa olla yli 40 v.
Itse olen aloittanut lasten hankkimisen 20-vuotiaana. Nyt neljä lasta ja oma ikä 33 v. Ihana ajatella, että nelikymppisenä minulla on jo isoja lapsia, saatan olla jopa isovanhempi! Silloin olen suunnitellut tekeväni kaikenlaista kivaa kumppanini kanssa yhdessä...kuitenkin viettäen aikaa myös ihanien lasteni kanssa.
Kyllä luonnollisinta olisi tehdä lapsia alle kolmikymppisenä pääsääntöisesti! Nykyään ollaan vain niin toivottoman keskenkasvuisia ja kyvyttömiä vastuunottoon!
Perhe-elämä on ihanaa, rikasta ja onnellista!
Kouluikäisten kanssa voi hyvin jo reissatakin ja aikaa liikenee vähän omiinkin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Onko kivaa, kun lapsen äitiä luullaan mummoksi muiden äiti-ikäisten naisten joukossa...Saati sitten, jos lasten saantia venytetään tuonnen yli neljänkympin, niinkuin nykyään on tapana tässä hullussa maailmassa!
Ei kukaan. Ainoastaan sinun kaltaiset katkerat teini-yh-äipät.
Jatkan vielä edellistä: ...Ja sellaiset joilta jäi lasten takia elämä elämättä ja kokemukset hankkimatta. :)
syynä on se, ettei Sitä Oikeaa ole löytynyt ennen kuin 28-vuotiaana. Sitä ennen olen opiskellut ja matkustellut. Nyt ollaan rakennettu taloa - ja yritetään lasta, sekä ollaan tosi onnellisia. En kyllä yhtään kadu sitä että olen opiskellut ja mennyt sydämeni kyllyydestä. Lisäksi maltoin odottaa että löydän nykyisen ihanan mieheni, jonka kanssa tiedän haluavani jakaa loppuelämäni. Tsemppiä teille kaikenikäisille äideille ja äidiksi haluaville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska äitini hankki neljä lasta nuorena. Kuuntelin 20 vuotta sitä, miten hän uhrasi elämänsä meidän puolestamme ja kuinka hän ei saanut opiskella meidän takiamme jne. Kun lapset lensi pesästä, hän lähti 45-vuotiaana vailla koulutusta hakemaan töitä - ei ollut ihan helppoa. Minä tein nyt sitten toisinpäin, ettei ainakaan omia lapsiaan tarvitse syytellä.
Minulla siis 4 lasta, ikää 33 v. Elämä on vain parantunut lasten myötä.
Käyn kuntoilemassa, seksielämä kukoistaa miehen kanssa, lapset tuottavat suunnattomasti iloa arkeen, matkustellaan jne.
Todella ankeaa olisi kökkiä baareissa sinkkuna, tehdä sinkkuna " uraa" . Palata tyhjään kotiin. Miehiä jatkuvasti vaihdellen jne.
sellaiset joilta jäi lasten takia elämä elämättä ja kokemukset hankkimatta.
En minä laske " elämäksi" yhden illan suhteita, baarissa riekkumisia tai muuta vastaavaa. Kuten edellä jo sanottu, lastenkin kanssa voi matkustaa, edellyttäen, että matkustetaan muistakin syistä kuin ryyppäämisen takia. Kaikkia muita kokemuksia voi sitten hankkia lastenkin kanssa.
Enköhän minä ole paljon kokeneempi näin, että sain lapset nuorena, kuin että olisin viettänyt teini-ikää liki nelikymppiseksi asti. Ainakin äitiys on tuonut minulle lisää vastuullisuuden tuntoa, harkintakykyä, kypsyyttä, kykyä laittaa joku muu kuin minä itse ensimmäiseksi jne. Äitiys on tuonut myös vauvan hymyn, ilon ensiaskeleista, kunnian opettaa lapselle kaikkea musiikista hiihtoon jne. En vaihtaisi niitä mistään hinnasta muunlaisiin kokemuksiin.
En koe joutuneeni luopumaan mistään saadessani lapsia. Päinvastoin, olen saanut vastaanottaa niin paljon enemmän.
ap täällä. Mä en nyt samaistu oikein mihinkään ryhmään. En näihin 35-vuotiaisiin, jotka ovat nyt parhaassa iässä mielestään äideiksi enkä näihin, joita av-teinimammoiksi täällä haukutaan. Mutta itse olen ehdottamasti sitä mieltä, että mitä nuoremmat isovanhemmat lapsella on sitä kauemmin niin he todennäköisesti hänen elämässään ovat. Samoin fakta on se, että kyllä ne riskit lapsettomuuteen kasvaa. Tottakai on näitä, jotka tulee 40-kymppisenä raskaaksi heti ja gynekelogit tapaa 20-v jotka ei saa lapsia. Mutta se ei muuta faktaa, että suurempi riski jäädä lapsettomaksi on 35 kuin 25 vuotiaana.
ap
Kaksi lasta yli kolmikymppisenä, nuorempi syntyi, kun olin 37v. Terveitä lapsia, jaksan oikein hyvin yli nelikymppisenä heitä hoitaa.
että jos hankkii lapsen 25-vuotiaana vain sen takia, että pelkää myöhemmin jäävänsä lapsettomaksi niin ei sekään fiksu motiivi ole! Siinä herkästi unohtuu katsoa kenen kanssa niitä lapsia alkaa hankkia ja lapsi on avioerolapsi kahden vuoden päästä ja uusioperheen jäsen 10 vuoden päästä. Tästä vasta lukuisia esimerkkejä onkin!
Oma äitini sai lapsensa ikähaarukalla 20 - 25. Me emme nähneet koskaan äidinäitiämme, koska hän kuoli kun äitini oli 8. Minun lapsillani sen sijaan on virkeä mummo, vaikka minä sain lapseni yli kolmekymppisenä.
myöhemmällä iällä saaduilla lapsilla on nimenomaan etunaan suurempi vakaus perheessä. Eli kun tässä vaiheessa ruvetaan tekemään lapsia, molemmat on jo kypsiä ihmisiä ja elämänkokemusta on karttunut.