Lue keskustelun säännöt.
miksi kaikki haluaa lapset vasta yli 30-vuotiaina?
11.01.2007 |
ainakin täällä pk-seudulla. Mun kaverit haluaa vaan käydä hiihtoreisuilla ja maailmanympärimatkoilla ja solariumissa ja luxissa ja kuntosalilla ja studiolla ja itse vaan työnnän lastenvaunuja. Tai siis oon tosi ulkopuolinen nykyään..Lapsia aikovat tehdä kun ovat ensin nauttineet.
Kommentit (142)
Ei kaikille tule vauvakuumetta parikymppisenä. Toiset eivät voi kuvitellakaan koskaan hankkivansa lapsia, mutta sitten kuitenkin kun elämää on nähty ja koettu kaikenlaista niin vauvakuumetta pukkaa. Toisaalta kaikilla ei edes kuumetta tule, vaan lapsi hankitaan, kun se kuuluu asiaan ja sopii elämäntilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas ja viimeinen yritetään saada alulle ennen kolmekymppisiä. Mieluummin nautin siitä omasta ajasta sitten, kun lapset ovat isompia ja ehkä niitä lapsenlapsiakin joskus tulee :) Ollaan sitten vielä nuoria ja jaksetaan elää mukana!
Just joo, saattaahan niitä hyvällä tuurilla vielä saada, mutta riskit ovat jo moninkertaiset. Tai sitten itketään ja turvaudutaan kaikenmaailman hoitoihin!
Eipä ole lapsistakaan kivaa, kun vanhemmat alkavat lähennellä myöhäistä keski-ikää, lasten mennessä kouluun :(
oon ihan kypsä ja kokenut. valmistunut vakipaikka, hyvä mies ja matkustanut, asunut ulkomailla ja sain esikoisen 27 vee ja nyt kuitenkin mietityttää kun tämä entinen kaveriporukka jäänyt hieman ja sieltä on minulle sanottukin, että itse ei olisi voinut tätä ratkaisua tehdä. Ajattelevat siis että lapsi pilasi mun nuoruuden. Välillä olen kade, vaikka suurimman osan aikaa en.
ap
Vierailija:
Just joo, saattaahan niitä hyvällä tuurilla vielä saada, mutta riskit ovat jo moninkertaiset. Tai sitten itketään ja turvaudutaan kaikenmaailman hoitoihin!
Ja mä tulin raskaaksi ekasta kierrosta 33-vuotiaana :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Just joo, saattaahan niitä hyvällä tuurilla vielä saada, mutta riskit ovat jo moninkertaiset. Tai sitten itketään ja turvaudutaan kaikenmaailman hoitoihin!Eipä ole lapsistakaan kivaa, kun vanhemmat alkavat lähennellä myöhäistä keski-ikää, lasten mennessä kouluun :(
Mulla on pari tuttua, jotka ovat joutuneet turvautumaan hoitoihin, mutta he ovat olleet kaksvitosia hoitoihin mennessään eli ei se nyt noin yks' selitteistä ole.
T: Onnekas, joka sai lapsensa yli kolmekymppisenä esim. juuri aikaisemmin mainituista syistä. Katunut en ole vaan nauttinut elämästä. On ihan kiva juttu, että on myös talous kunnossa, nuoruus eletty ja nyt yritetään kasvattaa lasta. Mutta ymmärrän myös niitä, jotka haluavat lapset nuorina. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Onko kivaa, kun lapsen äitiä luullaan mummoksi muiden äiti-ikäisten naisten joukossa...
Saati sitten, jos lasten saantia venytetään tuonnen yli neljänkympin, niinkuin nykyään on tapana tässä hullussa maailmassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Onko kivaa, kun lapsen äitiä luullaan mummoksi muiden äiti-ikäisten naisten joukossa...Saati sitten, jos lasten saantia venytetään tuonnen yli neljänkympin, niinkuin nykyään on tapana tässä hullussa maailmassa!
Ei kukaan. Ainoastaan sinun kaltaiset katkerat teini-yh-äipät.
ensisynnyttäjien keski-ikä ole 29, joten 27 on silloin vielä nuori, mutta ei oikeasti nuori. HALOO! Biologisesti paras ikä saada lapset on 20-22 ja 30 eteenpäin alkaa kasvaa kaikki riskit ja 35-vuotiaana ne vasta nouseekin. Biologiaa vastaan ei voi taistella, mutta jokainenhan nyt on päänsä sisällä eri aikaa valmis vanhemmaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on kersoja niin et bailaa luxissa vaan hiekkalaatikon reunalla ja srk:n perhekerhossa. Kuntoilla voit vaunuja loskassa työntämällä.
Itse olen reissannut mieheni kanssa, nauttinut elämästä, rakentanut talon, edennyt uralla ja opiskellut yliopistossa. Ikää on nyt 35v ja kun päätimme yrittää lasta tärppäsi heti ensimmäisellä kerralla. Laskettu aika on 36v synttäripäivänäni. En ole katunut tippaakaan, eikä varmaan kukaan muukaan äidiksi tullut. Jos olisin aiemmin lapsen saanut, siis kun sitä harkittiin, olisin nyt murkkuikäisen yksinhuoltaja, siis ex-suhteessa parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa miinus asiassa on tosiaan tuo, että kovin montaa ystävää ei ole samassa jamassa, pari sentään onneksi on. Näiden ystävine kanssa ollaan sitten toisaalta naureskeltu, että nyt me olemme niitä, jotka ei pääse menemään kuten tykkää ja ollaan väsyneitä ja kiinni pienissä lapsissa, mutta sitten muutaman vuoden päästä meillä on reippaita koululaisia ja taas ihan eri tavalla sitä omaa aikaa, ja ystävät pyörittää vaipparumbaa...eli aikansa kutakin, joka tapauksessa.
Ylipäätään olen hyvin onnellinen, että mulla on jo nyt lapsia monestakin syystä. Oma isäni on jo melko vanha, ja olen onnellinen että lapseni saavat tutustua ja elää myös hänen kanssaan (kuten kaikkien muidenkin isovanhmepien), se on suuri rikkaus. Töiden suhteen olen etulyöntiasemassa, koska mulla on jo lapset tehtyinä enkä ole työnantajan näkökulmasta vaarassa jäädä heti äitiyslomalle. Olenkin saanut nyt erinomaisen työpaikan.
Ylipäätään olen onnellinen, että saan joka tapauksessa nauttia lapsistani huomattavasti pidempään, kuin jos olisin tehnyt heidät yli 30-vuotiaana. Sehän on vaan absoluuttinen fakta.
Mistä tiedät, että suhteesi olisi katkennut, jos olisit saanut lapsen? Se kun usein tiivistää suhdetta entisestään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kesti aikansa ymmärtää sairas tilanne ja erota. sitä ei olisi lapsi parantanut. t 16
että on tehty tutkimus, jonka mukaan ne lapset, jotka on tehty myöhäisemmässä iässä, kärsivät itse tulevaisuudessa lapsettomuudesta.
Elämäntilanteestani olen todella kiitollinen. Olen matkustellut ennen äidiksi tuloa, ja äidiksi tulon jälkeen. Olen saanut työskennellä monipuolisesti erilaisissa työpaikoissa. Tällä hetkellä olen elämäni toisessa vakitoimessa. Taloudellinen tilanteeni on hyvä.
Nuorempana eli siis yhden lapsen äitinä törmäsin koviinkin ennakkoasenteisiin, vaikka olinkin 23-vuotias tullessani äidiksi, täysi-ikäinen siis. Lapsiani rakastan ja vastuuni heistä olen aina kantanut. Itse nautin jo etukäteen ajatuksesta, että olen vielä (mikäli hengissä ollaan) melko nuori, kun lapset eivät vaadi enää niin paljon kuin pienenä.
Mutta kuten eräs ketjulainen sanoi: antaa kaikkien kukkien kukkia. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle.
Halusin lapset ennen kuin täytän 30. Kaksi ehti tulla ennen sitä ja nyt kolmatta ootellaan karvan verran yli kolmekyppisenä.
Ajattelen aivan samalla tavalla! Itse olen 29v kolmen lapsen äiti ja työelämä kutsuu taas pikkuhiljaa. Lapset tehneenä pysyvän työn saaminen on todellakin osoittautunut helpommaksi.
Meillä myös niin onnellisesti, että lasten kaikki isoukit ja isomummot ovat vielä elossa ja nämä naperot serkkuineen todellisia silmäniloja heille :) 10 vuoden päästä asia olisi voinut olla täysin toinen :( Nyt siis kaikki neljä sukupolvea vielä jäljellä, niin kuin luonto on tarkoittanut alunperinkin!
Mieluummin tosiaan olen nuorekas(matkusteleva, itseensäpanostava) mummo kuin yliväsynyt keski-ikäinen äiti ;)
Esikoisen synnytin 21-vuotiaana ja kuopuksen 28-vuotiaana.
Suurin osa mun kavereista on myös synnyttänyt alle kolmekymppisenä. On muutama jolla ei ole vielä lapsia, en tiedä miksi. Ja yksi pariskunta jotka sai adopiolapsen, muutaman vuoden odotuksen jälkeen. Hekin olisivat halunneet lapsen jo vuosia sitten. Nyt ovat reilu kolmekymppisiä.
Kyllä niitä mukuloita saa nykyään yli kolmekymppisenäkin, turhaan sillä pelotellaan ettei kannata odotella... Elämästä pitää voida nauttia kun on nuori! Kotielämä sopii paremmin sitten vähän varttuneemmille ja seesteisemmille ihmisille, joita ei enää harmita jos baarikeikat kavereiden kanssa jää väliin. :)