miksi kaikki haluaa lapset vasta yli 30-vuotiaina?

Tässä saattaa muuten olla hyvinkin perää. Lähipiirissäni monta vastaavaa tapausta(valitettavasti)...

ap

Eiköhän se ole kiinni aikas monesta asiasta, mm. miehestä.

höyryt pihalle.

niin kyllä lasten määrä romahtaa tulevaisuudessa!

Väitinkö niin? Mieluummin olen yliväsynyt(jo sitä on) nuorempana, kun muutenkin jaksaa paremmin!

Mutta ei todellakaan joka v-loppu. Ehkä kerran kuukaudessa.

Itse päätin, että hankin lapset alle 25-vuotiaana, koska kun lapset ovat isoja, pääsemme me nauttimaan elämästä ja kavereilla on se vaipparumba. Häähää! Ni siten osaavat tajuta ehkä, millaista elämäni oli silloin kun mua ei mihinkään pyydetty mukaan, vaikka olisin kyllä mennyt...

Ja mulla ikää 23v.

Vierailija:

että on tehty tutkimus, jonka mukaan ne lapset, jotka on tehty myöhäisemmässä iässä, kärsivät itse tulevaisuudessa lapsettomuudesta.

Olisiko sulla linkkiä tähän? Nimittäin omat vanhempani saivat minut 19-vuotiaina ja hedelmällisyyteni on normaali. Mutta mieheni vanhemmat saivat hänet nelikymppisinä ja hänellä on siittiöissä ongelmia. Kiinnostaisi lukea enemmän, kun en ole sattunut lehdestä näkemään.

Ihan sairas tämä nykyajan suuntaus! Uraa pitää luoda, talo olla hienompi kuin kellään muulla, lapset tehdään(siis jos niitä enää siinä iässä onnistuu saamaan) sopivaan väliin statukseksi ja kun äitiysloma on pitkin hampain oltu pois töistä, avuttomat ressukat äkkiä hoitoon, ettei vaan ura lähde alamäkeen ja talokinhan pitää maksaa, että status säilyy1



ARRGH! Ihan vihaksi pistää lasten puolesta...

bailaamista viis veisaten lapsesta (tuollaista ollaan nähty valitettavan monella 2-kymppisellä mammalla).



Itse sain lapseni tosin " luvattoman myöhään" 36-vuotiaana ja raskaus jopa tärppäsi melkein saman tien (toisesta kierrosta), mutta en omalla kohdallani ole katunut myöhäisempää lapsen tekoa; olenpa saanut toteuttaa itseäni aikoinani tarpeeksi (mm. korkeakoulutus, työ, matkat yms yms.), eli enää ei tarvi hötkyillä, vaan vietän tyytyväisenä seesteistä kotielämää perheeni ja ennen kaikkea ihanan ja suloisen poikani kanssa.



Yleensäkin ihmetyttää, että MITÄ se yleensä toisille kuuluu, koska jotkut muut perustavat perheen?? Eiköhän se ole jokaisen oma asia ja ratkaisu ja itse siinä kantaa seuraukset.

tarttui vaan silmiin tässä joku aika sitten lehdestä! Oliskohan ollut Britanniassa tehty tämä tutkimus!

Itse olen välillä ihmetellyt puistossa/muskareissa monta nuorta " ruikuttaja" äitiä, valitetaan väsymystä, sitä että ei mies auta (nuoret miehet ovatkin kovempia menemään) jne.



Itse en ole yli-ihminen, mutta en myöskään loppuunpalanut.



Sain esikoisen 36-vuotiaana ja kakkonen tuli 38-vuotiaana. Tulin helposti raskaaksi ilman hoitoja.

eikä tajua että juna meni jo.

Ne noin 25-vuotiaat äidit lienee niitä pahimmassa saumassa olevia, kun pitäisi ruveta taloa hommamaan. Yli kolmekymppisenä, erityisesti yli 35-vuotiailla alkaa usein olla taloudellisesti jo aika hyvä tilanne ja pahin uraintoilu ohi. Tai ainakin tullut vähän elämänkokemusta ja näkemystä mikä on lopulta tärkeää. Terveisin akateeminen 36-vuotias äiti, joka on ollut 3 vuotta kotona. Talon maksu on jo sen verran hyvällä mallilla, että uskalsin jäädä.

Silloin on yleensä jo jotain nähnyt, mutta ei vielä riski-iässä. Jos joku 28-vuotias haluaa juhlia ja matkustaa niin oma on ongelmansa.

Talonrakennus edistyy mukavasti, ei tarvitse töihin ainakaan vuoteen mennä. Elämä hymyilee! Yritän tässä parhaillaan etsiä jotain hyvää lomamatkaa koko perheelle ;)

Terv. se 23v.

Ja kyllähän sitä kannattaa muutama vuosi tutustua kunnolla, että tietää arvojen olevan samanlaiset ja on sitten perhe-elämä siedettävää. Ja kun kaikki eivät alle 30-vuotiainakaan tule heti raskaaksi, niin eipä siinä ole paljon vaihtoehtoja.



Mutta onhan näitä, jotka haluavat matkustella, tehdä uraa, saada vakipaikan ja talon ennen lapsia. Mutta jos nuorempana nuo ovat tärkeitä, ehkä järkevämpää onkin hankkia lapsia vasta kun ne tuntuvat riittävän tärkeiltä, että niiden takia kannattaa luopua joistain asioista.

Ei noin vaan pidä yleistää. Mieheni äiti esim. sai mieheni 4-kymppisenä, eikä todellakaan miehellä ole ollut minkäänlaisia lapsettomuusongelmia, meillä on siis 3 lasta, jotka kaikki ovat saaneet alkunsa saman tien. Ja oltiin reilusti yli 3-kymppisiä ekan lapsemme kanssa. Oma siskoni taas kärsii edelleen lapsettomuudesta, vaikka äitini sai siskoni 22-vuotiaana.



Kannattaisi noihin kaikenmaailman pilipalitutkimuksiin suhtautua pienellä varauksella...

Oletteko tosiaan sitä mieltä, että elämä loppuu siihen, kun vanhemmuus alkaa? Mielestäni kauhea ajatus! Ja sinulle 36-vuotiaana äidiksi helposti tullut: Onko mieleesi koskaan tullut, että kaikki eivät huoletonta nuoruutta elä. Oma äitini kuoli juuri saman ikäisenä, kun sinä olet äidiksi tullut. Voinen siis olla sitä mieltä, että elämänkokemukseni on ollut hyvin erilainen kuin keskiverto suomalaisella.



t. 23-vuotiaana äidiksi tullut



ps. Lapset ovat ihan oikeasti arvokkainta ja hienointa, mitä minulle elämässä tulee siunaantumaan. Toki ovat välillä myös ärsyttäviäkin, mutta varmasti olisivat sitä myös silloinkin vaikka olisinkin äidiksi tullut vasta nelikymppisenä.

Koska näiden juttujen perusteella he tosiaan luulevat että elämä loppuu just silloin. Koska eihän lapsensaannin jälkeen voi uraa luoda, ei pääse mihinkään, ei voi taloa rakentaa yms.



Mua itseasiasa raivostuttaa nämä paskantärkeet " vanhat" äidit!