Lue keskustelun säännöt.
miksi kaikki haluaa lapset vasta yli 30-vuotiaina?
11.01.2007 |
ainakin täällä pk-seudulla. Mun kaverit haluaa vaan käydä hiihtoreisuilla ja maailmanympärimatkoilla ja solariumissa ja luxissa ja kuntosalilla ja studiolla ja itse vaan työnnän lastenvaunuja. Tai siis oon tosi ulkopuolinen nykyään..Lapsia aikovat tehdä kun ovat ensin nauttineet.
Kommentit (142)
Vierailija:
joka sai lapsena alle kolmekymppisinä ja jotka on yhä yhdessä. Kaikki ne jotka tekivät lapsensa alle 25-vuotiaina, ovat joko yksinhuoltajia tai uusioperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorena sillä, että isovanhemmat ovat parhaassa iässä. Kun lapsenlapset ovat pieniä. Ja sitten todetaan, että päästään itse juhlimaan, nauttimaan elämästä jne. kun saadaan lapset nuorena pois kotoa.
Tästähän tulee juuri tällä palstalla niin paljon parjatut isovanhemmat, joilla ei ole aikaa lapsenlapsilleen, vaan haluvat tehdä omia juttuja, matkustaan, panostaa täysillä työelämään...
Ei kannata enää parjata anoppia vaan katsoa peiliin!
Itse tein esikoisen 25v ja sitä ennen olin kyllä dokannu, matkustanut maailmanympäri, dokannut, riehunut ym. (jotka tosin tein aiinä 17-22v) ja nyt odotan toista 27v. Nuoruus on riekuttu. Musta aika surullista ja huolestuttavaa, että yli 30v huutavat nuoruuden ja biletyksen perään, vaikka oikeesti ne enää mitään nuoria ole! Ihmiset koittavat pettää itseään, jos luulevat olevansa nuoria 30 vuotiaina. Tietty voi niin luulla, mutta sen ikäisenä pitäisi olla elämässä muutakin kuin biletys ja biletys ja biletys.
Toiset ihmiset nauttivat enemmän lapsista ja haluavat niitä enemmän. Jos olisin halunnut vain yhden lapsen, niin mikäs siinä jos 30v. Mutta jos haluaa enemmän, niin aika voi tehdä tepposet
Vierailija:
Vain kolme.116
Mutta tunnen monia, jotka ovat saaneet lapsia alle 30, jopa alle 25-vuotiaina, ja ovat yhä yhdessä.
Tosin ikä ei liity parisuhteen kestävyyteen tai tasapainoisuuteen millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä se on vielä niin, että useimmiten nuorempana ei ole tarpeeksi rahaa, millä voisi mennä ja matkustaa. Mutta yleensä vanhempana (vaikka 40v) rahaa on ehtinyt kertyä ja velkoja maksettu, jolloin taas taloudellinen puoli parempi matkustaa ja tehdä niitä luksusjuttuja perheen kanssa tai miehen kanssa kahdestaan, kun lapset vanhempai, eikä tarvi välttämättä ottaa lomalle mukaan.
Mutta ennen kaikkea. ihminen laittaa asiat tärkeys järjestykseen. Itselleni se on perhe ja lapset. Jos mulla nyt ei olisi lapsia, niin voisi olla aika köyhää (mun kohdalla) riekkua baareissa, kun suurimmalla osalla kavereista on perhe ja he kotona viikonloput.
Kertoo kyllä tosi paljon koulutustasostasi ja tuttavapiiristäsi, todennäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ainakin täällä pk-seudulla. Mun kaverit haluaa vaan käydä hiihtoreisuilla ja maailmanympärimatkoilla ja solariumissa ja luxissa ja kuntosalilla ja studiolla ja itse vaan työnnän lastenvaunuja. Tai siis oon tosi ulkopuolinen nykyään..Lapsia aikovat tehdä kun ovat ensin nauttineet.
Itse sain esikoiseni opiskeluaikana, kuten erittäin suuri osa opiskelutovereistanikin.
Mikä yhteiskunnan tukipilari itse mahdat olla?
Vierailija:
Kertoo kyllä tosi paljon koulutustasostasi ja tuttavapiiristäsi, todennäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenkympin molemmin puolin tärkeämpiä teemoja lienee parisuhteeseen ja työhön liittyvät kuviot. Mun opiskelupaikasta valmistuttiin 25-vuotiaana, siihen asti " biletettiin" . Sitten alkoi työpaikan etsintä ja oman paikan etsiminen maailmassa tässä suhteessa. Aika rankalta olisi tuntunut tehdä lapsi siihen saumaan, kun juuri on valmistunut kuuden vuoden opiskeluputkesta! Enkä minä todellakaan löysäillyt opiskeluissa, mulla oli harvinaisen työläs opiskeluala. Olen ihan tyytyväinen siihen, että olen bilettänyt, tehnyt uraa, ja nyt sitten 30+ lapsia. On tunne, ettei ole jäänyt mistään paitsi ja elämä on tasapainossa.
Itselläni on lisuri työn alla ja kaikki työtoverini ja tuttavani ja ystäväni on vähintään maistereita.
123
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ns. vahinkolapsi. Mulla ei ollut ammattia eikä vakinaista työtä. Koulu oli kesken. Mutta päätin pitää lapsen. Olin sen kanssa kolme vuotta kotona. Kävin koulun loppuun ja menin töihin. Päivääkään en ole katunut. 26-vuotiaana sain toisen lapsen, se oli harkittu raskaus. Mies on pysynyt samana, molemmat ollaan nyt yrittäjiä ja lapset on jo " isoja" .
Mä olen onnellinen siitä että mun kohdalla on mennyt näin, vaikka ei ollut suunnitelmissa nuorena tehdä lapsia.
Säälittävää, että nykyään aikuistutaan aina vaan myöhemmin ja myöhemmin.
Itse aloitin bilettämään 16-vuotiaana. Menin naimisiin 25-vuotiaana, esikoisen sain ollessani 27 v ja kuopuksen kun olin 29 v.
Ennen naimisiinmenoani olin ehtinyt ensinnäkin hankkia korkeakoulututkinnon. Olin myös matkustellut erittäin paljon, seurustellut mukavien ja vähemmän mukavien kundien kanssa, asunut ja työskennellyt useamman kesän ulkomailla, ja bilettänyt niin että tukka lähtee.
Sitten tulikin sellainen olo, että olisi kivaa asettua aloilleen ja perustaa perhe. Sen tein, enkä ole katunut. Olen nyt 33 v ja edelleen tyytyväinen valintoihini.
Matkustan kyllä edelleen, lasten ja mieheni kanssa, ja juhlinkin ihan riittävästi. Ei elämä lasten saantiin lopu.
Ymmärrän, että jos tulee äidiksi 17-vuotiaana niin voidaan ajatella nuoruuden jääneen kesken, mutta 17 ja 35 ikävuoden välillä on monta vuotta aikaa juhlia, nähdä maailmaa, hankkia ammatti, ja tehdä lapsia jos sellaisia haluaa.
Tyhmää ajatella, että yli 30-vuotiaina lapsensa saaneet ovat eläneet jollain lailla rikkaampaa ja täydempää elämää. Eivät välttämättä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan ja haluan keskustella myös tavallisten duunarien kanssa. Onneksi en ole itseäni muita parempana pitävä nipo. Eikä olisi tullut mieleenkään katkaista ystävyyssuhteita sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa olen ollut kaveri jo ala-asteella, vain siksi että he eivät ole hankkineet itselleen akateemista koulutusta.
T: luokanope
Vierailija:
Itselläni on lisuri työn alla ja kaikki työtoverini ja tuttavani ja ystäväni on vähintään maistereita.123
Esimerkiksi siskoni, joka tuli äidiksi ensimmäisen kerran 19-vuotiaana ja toistamiseen 22-vuotiaana. Hän on nyt ekonomi, jonka väitöskirja on viittä vaille valmis.
Vierailija:
Itselläni on lisuri työn alla ja kaikki työtoverini ja tuttavani ja ystäväni on vähintään maistereita.123
ei ole mikään oikea korkeakoulututkinto, ennen valmistuivatkin opettajankoulutuslaitoksista, eivät yliopistoista. Tuo heidän maisteri-arvonsa on vain päälleliimattua hienostelua.
Vierailija:
Tyhmää ajatella, että yli 30-vuotiaina lapsensa saaneet ovat eläneet jollain lailla rikkaampaa ja täydempää elämää. Eivät välttämättä ole.
ketjun aiheen kanssa. Totesit että tunnet (harvinaisen) vähän yli kolmekymppisenä lapsen saaneita, minä taas, että elän pelkästään sellaisten parissa ja että elämänpiirini on akateeminen, mikä on yksi syy siihen, että tunnen niin paljon niitä lapset yli 30-vuotiaana hankkineita.
Yritäpä keskittyä olennaiseen. Eikös se olisi opettajallekin olennainen taito...
123
Me olemme antaneet vauvalle luvan tulla jo vuonna 2003 kun olin 22v. Niinpä vain ei ole vauvaa tullut ja nyt olen jo 26v. Lapsettomuushoidot ovat tuttuja ja yhden hyvin alkaneen ja surkeasti päättyneen raskauden olen kokenut. Uutta raskautta ei kuulu eikä näy...
Minä halusin lapset nuorena, alle 25v mutta ei onnistunut ei...
Minä haluan lapsen alle 30v, mutta saas nähä onnistuuko sekään...
joka sai lapsena alle kolmekymppisinä ja jotka on yhä yhdessä. Kaikki ne jotka tekivät lapsensa alle 25-vuotiaina, ovat joko yksinhuoltajia tai uusioperheessä.