Miksi parisuhteet ei kestä?

Varmaan ihan tapauskohtaista. Tässä minun pidempien parisuhteiden päättymisen syyt:

1. Mies alkoi vilkuilemaan muita ja jätti minut

2. Itsekäs mies + petti minua. Minä jätin hänet.

3. Sama kuin edellinen, mutta vielä hirveämpi. Minä jälleen jätin hänet.

Nyt nautin yksinolosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meidän liitto kestää, on kestänyt jo yli 40 vuotta. Tuntuu, että suhde koko ajan vain paranee. Nykyajan ihmiset eivät kestä vastoinkäymisiä, heti laitetaan kantapäät vastakkain, jos jotain sattuu.

Varsinkin miehet lähtevät vastoinkäymisten tullessa pettämään ja tuhoavat näin avioliiton. 

Se on helppo ja nopea keino sabotoida suhde ja päästä livohkaan. 

Tapailin miestä, joka oli etäsuhteessa ja meni myöhemmin naimisiin sen etäsuhteen kanssa. No erohan siitä tuli kun mies oli siinä luulossa, että sivusuhteita saa olla. Hänen omalle äidilleen isän jatkuvat sivusuhteet ei ollut turn off, vaan ok ja normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärehellisten ja pettävien miesten takia liitot ei enää kestä. Nykymiehellä ei ole enää selkärankaa, poislukien lestadiolaismiehet.

minäkin menin uskovaisen miehen kanssa naimisiin, ja ajattelin, että hän on luotettavampi sen takia, että on vastuussa myös jumalalle. kuinka ollaskaan, liitto päättyi miehen sivusuhteeseen.

nykyinen aviomieheni on luotettava kuin kallio. luotettavammaksi hänet tekee se, että hänellä on alhaisempi libido. 

Miehet on muuttuneet ihan hirveiksi. Ainut ratkaisu mitä näen tässä tilanteessa on se, että naisten pitäisi yhdessä tuumin päättää olla sekaantumatta varattuihin miehiin. Jos kellekään ukkomiehelle ei ole ilmaista huoruskaa tarjolla, on niiden pakko ottaa vastuuta ja selvittää oman avioliiton ongelmat tai kasvattaa selkäranka ja ottaa rehellinen ero. Nyt vaan juoksevat jonkun ensimmäisen haaransa aukaisevan eukon luokse heti kun oma avioliitto väljähtää tai elämässä on vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet vaihtaa nuorempaan kun nainen lihoo ja rupsahtaa. Pelkkää biologiaa se on.

Minä ainakin vaihdoin kun exän sielu rrupsahti ja mätäni, fyysinen ulkomuoto sivuseikka.

Normaali kunnioittava puhe vaihtui valitukseen ja agressiivisiin kiihdyttelyihin niin ei sitä montaa vuotta jaksa tunteiden paskakaivona olla.

Pakko nyt huomauttaa että näin pitkät parisuhteet/avioliitot eivät ole olleet mikään normi kuin noin viimeiset 100v. Ihmisten eliniän pidentyessä suhteiden pituus on kasvanut.

Kun mennään ajassa taaksepäin, oli täysin normaalia että olit leski 30-40v eli parisuhdetta oli ehtinyt olla takana joku 10-20v. Naiset kuoli synnytyksiin ja sairauksiin, miehet sotimiseen, tapaturmiin, tappeluihin tai sairauksiin. Mitä kauemmas ajassa mennään taaksepäin, sitä tavallisempaa se oli että ihminen oli useamman kerran naimisissa ja lapsiakin oli useamman henkilön kanssa. Pitkät parisuhteet sinänsä eivät siis ole mikään ihmisen biologinen normi, vaan yhteiskunnallinen ihanne. Kunnes kuolema teidät erottaa oli ihan ok aikanaan kun se odotettu elinikä oli huomattavasti lyhyempi kuin nyt. Avioliitto ja parisuhde oli myös enemmän sukujen välisiä sopimuksia ja ikäänkuin liiketoimi, se rakkaus tuli kuvioihin vasta joskus 1800-luvun loppupuolella eikä kaikille vielä silloinkaan.

Koska ihmiset muuttuvat elämänsä aikana, elivät sitten yksin tai yhdessä, eivätkä parisuhdekumppanit muutu aina samaan suuntaan. Myös ajatus siitä, millaisilla ehdoilla itse on valmis jatkamaan suhdetta voi muuttua. Toisille pelkkä lupaus ikuisesta rinnalla pysymisestä on ehdoton, vaikka kumppani olisi muuttunut 30 vuoden aikana millaiseksi tahansa. Minä en itse halua enkä tarvitse lupausta ikuisesta yhdessäolosta. En halua, että mieheni on kanssani velvollisuudentunnosta, vaan koska haluaa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on takana kaksi pitkää avioliittoa. Nykyisen uskon kestävän loppuun asti, ja se on täysin mieheni ansiota. Minä itse käyttäydyn samalla tavalla: yritän olla hyvä vaimo tällä tavalla: vältän nalkutusta ja kritisointia, teen myös asioita, joita toinen haluaa, pidän kodista huolta. Huonoin puoleni ehkä on se, että introverttina aika ajoin vajoan omaan kuplaani. 

 

erot miehissä ovat seuraavat:

- kun vajoan omaan kuplaani, niin mieheni antaa minun vajota ja keskittyy itse katsomaan telkkaria tms - eksä kritisoi minua asiasta, johon vastasin ärsyyntymällä

- kun minua vituttaa, niin mieheni sanoo, ettei lähde leikkiin mukaan - eksä taas hyökkäsi samalla mitalla takaisin, ja riita tuli aikaiseksi

- kun miestä vituttaa, niin mies murisee itsekseen - eksä työnsi samassa tilanteessa ärisi minulle, ja minä provosoiduin

- kun asiat eivöt mene, kuten haluamme, niin mies etsii ratkaisua - e

Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinun mielestäsi vain sinulla on oikeus ilmaista negatiivisia tunteitasi ja miehen pitää olla hiljaa eikä "provosoida". Miksi sitä sinun äksyilyä ei kategorisoida provosoimiseksi? Eikö kumpaakin pitäisi koskea samat säännöt? 

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset muuttuvat elämänsä aikana, elivät sitten yksin tai yhdessä, eivätkä parisuhdekumppanit muutu aina samaan suuntaan. Myös ajatus siitä, millaisilla ehdoilla itse on valmis jatkamaan suhdetta voi muuttua. Toisille pelkkä lupaus ikuisesta rinnalla pysymisestä on ehdoton, vaikka kumppani olisi muuttunut 30 vuoden aikana millaiseksi tahansa. Minä en itse halua enkä tarvitse lupausta ikuisesta yhdessäolosta. En halua, että mieheni on kanssani velvollisuudentunnosta, vaan koska haluaa olla. 

Mutta eikö ole surkea ajatus, että miehesi suostuu olemaan kanssasi vain niin kauan kun kaikki on hyvin, ja pettää sinua tai jättää sinut kun vaikka sairastut? Kun elämä ei ole enää niin helppoa ja kivaa.

48 -

minä olen tosi rauhallinen luonteeltani, mutta suutun kahdesta asiasta: kun joku laittaa sanoja suuhuni tai minua syytetään turhasta. Muuten en äksyile. En ole kiukuttelija. 

voisitko kertoa, mistä kohdasta luit, että olisin kiukuttelija?

Melkein 20 vuotta jaksoin päihdeongelmaista miestä. Yritettiin terapiaa, asuinpaikan vaihtoa, saatiin unelmien omakotitalokin. Mikään ei muuttanut luonnehäiriötä ja päihtymisen tarvetta. Mielestäni kestin kunnioitettavan kauan tai voisiko sanoa, olisi pitänyt tulla järkiini jo aiemmin. 40+ tuttavapiirini pisimpiä liittoja. Jonkun mielestä tässäkin olisi kai pitänyt vielä sinnitellä oman mielenterveyden uhalla.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset muuttuvat elämänsä aikana, elivät sitten yksin tai yhdessä, eivätkä parisuhdekumppanit muutu aina samaan suuntaan. Myös ajatus siitä, millaisilla ehdoilla itse on valmis jatkamaan suhdetta voi muuttua. Toisille pelkkä lupaus ikuisesta rinnalla pysymisestä on ehdoton, vaikka kumppani olisi muuttunut 30 vuoden aikana millaiseksi tahansa. Minä en itse halua enkä tarvitse lupausta ikuisesta yhdessäolosta. En halua, että mieheni on kanssani velvollisuudentunnosta, vaan koska haluaa olla. 

Monessa parisuhteessa muututaan samaan suuntaan, koska ryhmädynamiikka pitää huolen siitä. Tarkemmin sanottuna ihmiset voivat muuttua vähän eri suuntiin, mutta suhde joustaa sen mukaan, jos kommunikaatioyhteys pysyy.  Aika harvassa on tilanteet, joita ei voi sovittaa yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on takana kaksi pitkää avioliittoa. Nykyisen uskon kestävän loppuun asti, ja se on täysin mieheni ansiota. Minä itse käyttäydyn samalla tavalla: yritän olla hyvä vaimo tällä tavalla: vältän nalkutusta ja kritisointia, teen myös asioita, joita toinen haluaa, pidän kodista huolta. Huonoin puoleni ehkä on se, että introverttina aika ajoin vajoan omaan kuplaani. 

 

erot miehissä ovat seuraavat:

- kun vajoan omaan kuplaani, niin mieheni antaa minun vajota ja keskittyy itse katsomaan telkkaria tms - eksä kritisoi minua asiasta, johon vastasin ärsyyntymällä

- kun minua vituttaa, niin mieheni sanoo, ettei lähde leikkiin mukaan - eksä taas hyökkäsi samalla mitalla takaisin, ja riita tuli aikaiseksi

- kun miestä vituttaa, niin mies murisee itsekseen - eksä työnsi samassa tilanteessa ärisi minulle, ja minä provosoiduin

- kun asiat eivöt mene, kuten haluamme, niin mies etsii ratkaisua - e

Miksi eksäsi hyökkäily ei ollut OK, muttq omasi on?

Miksi miehesi etsii ratkaisua eikä riitoja, mutta sinä et jaksa vaivautua?

Minusta kuvaamassasi suurin kehittymisen paikka olisi omat tunnereaktiosi ja niiden aikuismainen hallinta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on takana kaksi pitkää avioliittoa. Nykyisen uskon kestävän loppuun asti, ja se on täysin mieheni ansiota. Minä itse käyttäydyn samalla tavalla: yritän olla hyvä vaimo tällä tavalla: vältän nalkutusta ja kritisointia, teen myös asioita, joita toinen haluaa, pidän kodista huolta. Huonoin puoleni ehkä on se, että introverttina aika ajoin vajoan omaan kuplaani. 

 

erot miehissä ovat seuraavat:

- kun vajoan omaan kuplaani, niin mieheni antaa minun vajota ja keskittyy itse katsomaan telkkaria tms - eksä kritisoi minua asiasta, johon vastasin ärsyyntymällä

- kun minua vituttaa, niin mieheni sanoo, ettei lähde leikkiin mukaan - eksä taas hyökkäsi samalla mitalla takaisin, ja riita tuli aikaiseksi

- kun miestä vituttaa, niin mies murisee itsekseen - eksä työnsi samassa tilanteessa ärisi minulle, ja minä provosoiduin

- kun asiat eivöt mene, kuten haluamme, niin mies etsii ratkaisua - e

Koska toisen ihmisen hyväksyminen on rakkautta. Ja koska vaatimukset tappavat rakkauden. 

Oman kokemukseni mukaan sanoisin että eron taustalla voi olla se, että valitaan alun perinkin väärin. 

 

Kun erosin exästä tajusin että red flagit oli näkyvissä ensimmäisestä päivästä lähtien. Miehessä oli huonoja puolia enkä arvostanut häntä. Mutta oli hyvä puhumaan ja selittelemään. 

 

Nykyistä miestä ei ole tarvetta vaihtaa, koska hän on yksinkertaisesti paras mies ketä olen koskaan tavannut. Jos ero tulee niin siksi että hän kyllästyy minuun. Mutta mulla ei ole tarvetta vaihtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset muuttuvat elämänsä aikana, elivät sitten yksin tai yhdessä, eivätkä parisuhdekumppanit muutu aina samaan suuntaan. Myös ajatus siitä, millaisilla ehdoilla itse on valmis jatkamaan suhdetta voi muuttua. Toisille pelkkä lupaus ikuisesta rinnalla pysymisestä on ehdoton, vaikka kumppani olisi muuttunut 30 vuoden aikana millaiseksi tahansa. Minä en itse halua enkä tarvitse lupausta ikuisesta yhdessäolosta. En halua, että mieheni on kanssani velvollisuudentunnosta, vaan koska haluaa olla. 

Mutta eikö ole surkea ajatus, että miehesi suostuu olemaan kanssasi vain niin kauan kun kaikki on hyvin, ja pettää sinua tai jättää sinut kun vaikka sairastut? Kun elämä ei ole enää niin helppoa ja kivaa.

Emme me suostu toistemme kanssa olemaan, vaan haluamme sitä. Emme ole toisillemme pelkkä resurssi, josta voi ottaa itselleen niin kauan, kuin siitä riittää. En ole valinnut kumppanikseni sellaista miestä. Toistaiseksi olemme valinneet olla toistemme kanssa myös silloin, kun ei ole ollut helppoa tai kivaa. 

53

en minä koskaan hyökkäillyt ensin. Provosoiduin eksän hyökkäyksistä. Ja kyllä: provoisoidun yhä, jos joku hyökkää. Siksi kirjoitinkin, että tämä pitkä parisuhde on nykyisen mieheni ansiota. Koska hän ei provosoi minua. 

 

Selitätkö, mitä tarkoitat tällä kysymyksellä: Miksi miehesi etsii ratkaisua eikä riitoja, mutta sinä et jaksa vaivautua? Miksi miehen pitäisi etsiä riitoja ja mihin minä en jaksa vaivautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset muuttuvat elämänsä aikana, elivät sitten yksin tai yhdessä, eivätkä parisuhdekumppanit muutu aina samaan suuntaan. Myös ajatus siitä, millaisilla ehdoilla itse on valmis jatkamaan suhdetta voi muuttua. Toisille pelkkä lupaus ikuisesta rinnalla pysymisestä on ehdoton, vaikka kumppani olisi muuttunut 30 vuoden aikana millaiseksi tahansa. Minä en itse halua enkä tarvitse lupausta ikuisesta yhdessäolosta. En halua, että mieheni on kanssani velvollisuudentunnosta, vaan koska haluaa olla. 

Mutta eikö ole surkea ajatus, että miehesi suostuu olemaan kanssasi vain niin kauan kun kaikki on hyvin, ja pettää sinua tai jättää sinut kun vaikka sairastut? Kun elämä ei ole enää niin helppoa ja kivaa.

Emme me suostu toistemme kanssa olemaan, vaan haluamme sitä. Emme ole toisillemme pelkkä resurssi, jos

Emme me suostu toistemme kanssa olemaan, vaan haluamme sitä. Emme ole toisillemme pelkkä resurssi, josta voi ottaa itselleen niin kauan, kuin siitä riittää. En ole valinnut kumppanikseni sellaista miestä. Toistaiseksi olemme valinneet olla toistemme kanssa myös silloin, kun ei ole ollut helppoa tai kivaa. 

Mekin olemme toistaiseksi halunneet olla yhdessä, mutta olemme myös luvanneet toisillemme, että haluamme loppuun asti. Minä uskon, että parisuhteet loppuvat henkilökohtaisiin kriiseihin. Halutaan elämään jotain muutosta, ja ajatellaan, että puolison pitää muuttua. Uskon, että omaa elämää voi muuttaa muutenkin. Haluamme molemmat, että elämässä on jotain pysyvää, jotain, mikä ei jätä tai pakene. Näin kaksi aikaisempien erojen traumatisoimaa ihmistä on päättänyt. 



Tietysti elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä mitään voi luvata, mutta tämä periaatteen tasolla.

eri 

Siksi koska nainen rupsahtaa,lihoaa ja nalkuttaa.

Mieluummin sinkkuna kuin huonon naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

48 -

minä olen tosi rauhallinen luonteeltani, mutta suutun kahdesta asiasta: kun joku laittaa sanoja suuhuni tai minua syytetään turhasta. Muuten en äksyile. En ole kiukuttelija. 

voisitko kertoa, mistä kohdasta luit, että olisin kiukuttelija?

Alkaa tulla jo kiukku pintaan 🙂