Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteet ei kestä?
04.02.2024 |
Taas kuulin, kuinka 30 vuotta yhdessä olleet eroavat. Mikä ihme siinä on, että parisuhteet on niin vaikeita? Samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
48 -
minä olen tosi rauhallinen luonteeltani, mutta suutun kahdesta asiasta: kun joku laittaa sanoja suuhuni tai minua syytetään turhasta. Muuten en äksyile. En ole kiukuttelija.
voisitko kertoa, mistä kohdasta luit, että olisin kiukuttelija?Alkaa tulla jo kiukku pintaan 🙂
Joo, periaatteessa olet oikeassa. Pistät sanoja suuhuni. Väität minun olevan jotain, mitä en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä pitäisi tavoitella parisuhdetta ja elää siinä happily ever after...? Miksi pitäisi jakaa elämänsä toista tai samaa sukupuolta olevan kanssa? Tätä minä en ymmärrä. Itse olen kaikkein onnellisin sinkkuna. Oma tupa, oma lupa. Ei kompromisseja, ei riitoja, ei rajoittamista, ei teeskentelyä.... Elämä on hiton hienoa sinkkuna!!
Onnellinen N
Monet haluavat lapsia ja parisuhteessa se on oletusarvoisesti helpompaa,
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua, mutta vastaan tähän: Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinun mielestäsi vain sinulla on oikeus ilmaista negatiivisia tunteitasi ja miehen pitää olla hiljaa eikä "provosoida". Miksi sitä sinun äksyilyä ei kategorisoida provosoimiseksi? Eikö kumpaakin pitäisi koskea samat säännöt?
Kyllä, kumpaakin koskee samat säännöt ja ne säännöt ovat: toista ei syyllistetä eikä omaa pahaa oloa kaadeta toisen niskaan. Jos äksyilyttää, niin äksyile rauhassa, mutta hyvin vuorovaikutustaidoin. Kaksi vaihtoehtoa:
- mua ärsyttää niin paljon! Mä en halua, että tämä menee näin! En tiedä, mitä nyt pitäis tehdä!
- mua ärsyttää niin paljon! Miks vitussa säkin siinä vaan seisot, etkä tee asialle mitään? Miks sä et voi tehdä jotain?
Niinpä. Tuntuu, että riitelyntaidot ovat monelta hukassa. Sitten ihmetellään, että asiat eivät enää riitele ja kun riidat paisuvat kohtuuttomiksi.
Vierailija kirjoitti:
53
en minä koskaan hyökkäillyt ensin. Provosoiduin eksän hyökkäyksistä. Ja kyllä: provoisoidun yhä, jos joku hyökkää. Siksi kirjoitinkin, että tämä pitkä parisuhde on nykyisen mieheni ansiota. Koska hän ei provosoi minua.
Selitätkö, mitä tarkoitat tällä kysymyksellä: Miksi miehesi etsii ratkaisua eikä riitoja, mutta sinä et jaksa vaivautua? Miksi miehen pitäisi etsiä riitoja ja mihin minä en jaksa vaivautua?
Tarkoitan tätä lausettasi ja sitä mikä on muista luettavissa rivien välistä:
"- kun minua vituttaa, niin mieheni sanoo, ettei lähde leikkiin mukaan - eksä taas hyökkäsi samalla mitalla takaisin, ja riita tuli aikaiseksi"
Siis mihin miehesi ei halua lähteä mukaan, jos ilmaiset itseäsi hyökkäilemättä ja ratkaisukeskeisesti? Mikä on se mitallisesi, johon voisi vastata "samalla mitalla", jos käyttäytyisi kuten sinä itse?
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton avainsana on sietäminen. Täytyy sietää toista silloinkin, kun ihan kaikki hänessä vi tu tt aa. Ihmiset eivät enää osaa tätä ja siksi erotaan.
Ihmisten ei enää ole pakko sietää paskaa kohtelua ja välinpitämättömyyttä toiselta kumppanuuden nimissä ja eroamisen stigman pelossa. Joissakin työtehtävissä voi joutua sietämään rahaa vastaan melkein mitä tahansa kohtelua, mutta vapaa-ajalla ei kenenkään pitäisi joutua samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät jaksa katsella sitä sohvalla kyyhöttävää junttia. Hyvä että he uskaltavat erota ja nykyään olla hankkimatta lapsia taakakseen.
Meidän sohvalla näyttäisi makaavan kännykkä kourassa joku raksuja rouhiva naisolio. Vissiin suklaavarasto tänään tyhjä.
Eipä ole paljon perheen eteen tänäänkään jaksanut.
Vätyksiä on ihan kummassakin sukupuolessa, turhaan mitään sädekehää koko naiskunnalle sovittelet.
Teilläpä herätään aikaisin, kun kirjoitit tuon kommentin keloo puoli kahdeksan tänä aamuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät jaksa katsella sitä sohvalla kyyhöttävää junttia. Hyvä että he uskaltavat erota ja nykyään olla hankkimatta lapsia taakakseen.
Meidän sohvalla näyttäisi makaavan kännykkä kourassa joku raksuja rouhiva naisolio. Vissiin suklaavarasto tänään tyhjä.
Eipä ole paljon perheen eteen tänäänkään jaksanut.
Vätyksiä on ihan kummassakin sukupuolessa, turhaan mitään sädekehää koko naiskunnalle sovittelet.
Teilläpä herätään aikaisin, kun kirjoitit tuon kommentin keloo puoli kahdeksan tänä aamuna.
Vapaat aamut ja iltatyö. Siis tuolla sohvapäivystäjällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
53
en minä koskaan hyökkäillyt ensin. Provosoiduin eksän hyökkäyksistä. Ja kyllä: provoisoidun yhä, jos joku hyökkää. Siksi kirjoitinkin, että tämä pitkä parisuhde on nykyisen mieheni ansiota. Koska hän ei provosoi minua.
Selitätkö, mitä tarkoitat tällä kysymyksellä: Miksi miehesi etsii ratkaisua eikä riitoja, mutta sinä et jaksa vaivautua? Miksi miehen pitäisi etsiä riitoja ja mihin minä en jaksa vaivautua?
Tarkoitan tätä lausettasi ja sitä mikä on muista luettavissa rivien välistä:
"- kun minua vituttaa, niin mieheni sanoo, ettei lähde leikkiin mukaan - eksä taas hyökkäsi samalla mitalla takaisin, ja riita tuli aikaiseksi"
Siis mihin miehesi ei halua lähteä mukaan, jos ilmaiset itseäsi hyökkäilemättä ja ratkaisukeskeisesti? Mikä on se mitallisesi, johon voisi vastata "samalla mitalla", jos käyttäyty
Tarkoitan, että mies ei lähde kiukutteluuni mukaan. Hän ei sano, että mitäs teit noin/oma vika/ pää kiinni/ lopeta toi kiukuttelu/ heitä mitenkään bensaa liekkeihin. Hän vain kuuntelee, on ehkä vähän empaattinen ja lopulta kohauttaa olkapäitään, jos ei pysty auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
53
en minä koskaan hyökkäillyt ensin. Provosoiduin eksän hyökkäyksistä. Ja kyllä: provoisoidun yhä, jos joku hyökkää. Siksi kirjoitinkin, että tämä pitkä parisuhde on nykyisen mieheni ansiota. Koska hän ei provosoi minua.
Selitätkö, mitä tarkoitat tällä kysymyksellä: Miksi miehesi etsii ratkaisua eikä riitoja, mutta sinä et jaksa vaivautua? Miksi miehen pitäisi etsiä riitoja ja mihin minä en jaksa vaivautua?
Tarkoitan tätä lausettasi ja sitä mikä on muista luettavissa rivien välistä:
"- kun minua vituttaa, niin mieheni sanoo, ettei lähde leikkiin mukaan - eksä taas hyökkäsi samalla mitalla takaisin, ja riita tuli aikaiseksi"
Siis mihin miehesi ei halua lähteä mukaan, jos ilmaiset itseäsi hyökkäilemättä ja ratkaisukeskeisesti? Mikä on se mitallisesi, jo
Tarkoitan, että mies ei lähde kiukutteluuni mukaan. Hän ei sano, että mitäs teit noin/oma vika/ pää kiinni/ lopeta toi kiukuttelu/ heitä mitenkään bensaa liekkeihin. Hän vain kuuntelee, on ehkä vähän empaattinen ja lopulta kohauttaa olkapäitään, jos ei pysty auttamaan.
Niin. Siis miksi sinun kiukuttelusi on OK ja mielestäsi ratkaisuhakuista käytöstä, eikä riidan haastamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
79: koska minä en syyllistä miestä, hauku tai solvaa häntä enkä uhkaile. Purnaan vain yksinäni. Niin sanotusti kannan vastuun omista tunteistani.
Eksä kaatoi kaiken minun syyksi, kun alkuperäisissä esimerkeissä kerron.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde loppuu toisen vanhenemiseen, niin suhteessa ei ole rakkautta koskaan ollutkaan.
Toisen vanhenemiseen?
Kyllä ne suhteen molemmat osapuolet vanhenevat koko ajan samaa tahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
53
en minä koskaan hyökkäillyt ensin. Provosoiduin eksän hyökkäyksistä. Ja kyllä: provoisoidun yhä, jos joku hyökkää. Siksi kirjoitinkin, että tämä pitkä parisuhde on nykyisen mieheni ansiota. Koska hän ei provosoi minua.
Selitätkö, mitä tarkoitat tällä kysymyksellä: Miksi miehesi etsii ratkaisua eikä riitoja, mutta sinä et jaksa vaivautua? Miksi miehen pitäisi etsiä riitoja ja mihin minä en jaksa vaivautua?
Tarkoitan tätä lausettasi ja sitä mikä on muista luettavissa rivien välistä:
"- kun minua vituttaa, niin mieheni sanoo, ettei lähde leikkiin mukaan - eksä taas hyökkäsi samalla mitalla takaisin, ja riita tuli aikaiseksi"
Siis mihin miehesi ei halua lähteä mukaan, jos ilmaiset itseäsi hyökkäilemättä ja ratkaisukeskeisesti? Mikä on se mitallisesi, jo
Tarkoitan, että mies ei lähde kiukutteluuni mukaan. Hän ei sano, että mitäs teit noin/oma vika/ pää kiinni/ lopeta toi kiukuttelu/ heitä mitenkään bensaa liekkeihin. Hän vain kuuntelee, on ehkä vähän empaattinen ja lopulta kohauttaa olkapäitään, jos ei pysty auttamaan.
Juu, ja minä tarkoitan: aikuinen ihminen, varsinkaan ratkaisukeskeinen, ei kiukuttele _koskaan_.
Juu, ja minä tarkoitan: aikuinen ihminen, varsinkaan ratkaisukeskeinen, ei kiukuttele _koskaan_.
Lainaus ei toimi, eli: Ylläoleva väite on absurdi. Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Terv. Käyttäytymistieteilijä ja vuorovaikutustaitojen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset luovuttavat heti pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja mies ei yksin pysty parisuhdetta pelastamaan vaikka kuinka yrittäisi. Naiset ne suhteet tuhoaa ei miehet. Nainen sen eroprosessin lähes aina käynnistää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki, mutta uskon, että liki jokainen haluaa toimia oikein ja olla hyvä. Harva menee liittoon ajatellen, että minäpä aion tuhota tämän lopulta.
Nainen menee suhteeseen ajatellen, että jaetaan taakat yhdessä puoliksi ja tuetaan toisiamme.
Mies menee suhteeseen ajatellen saavansa ilmaisen kodinhoitajan.
Todella typerä ja lapsellinen ajatus. Naiset eivät ole mitään täydellisiä, epäitsekkäitä uhrautujia
Miehet eivät ole vain itsekkäitä paskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton avainsana on sietäminen. Täytyy sietää toista silloinkin, kun ihan kaikki hänessä vi tu tt aa. Ihmiset eivät enää osaa tätä ja siksi erotaan.
Ihmisten ei enää ole pakko sietää paskaa kohtelua ja välinpitämättömyyttä toiselta kumppanuuden nimissä ja eroamisen stigman pelossa. Joissakin työtehtävissä voi joutua sietämään rahaa vastaan melkein mitä tahansa kohtelua, mutta vapaa-ajalla ei kenenkään pitäisi joutua samaan.
Jokaisen pitäis mennä sinne peilin eteen vilkasemaan mitä kohtelua itse tarjoaa toiselle. Mutta kun ei. Vika on aina toisessa
73-
johan vitsin lohkaisit. Näytä minulle ihminen, jota ei ärsytä koskaan, niin minä näytän sinulle, kuinka lehmät lentävät.
jep, minä kiukuttelin juuri tunti sitten, kun istuin palaverissa. Selitin ryhmätyössä muille, kuinka en ymmärrä koko tehtäväksiantoa ja sitä, miten se liittyy minun työhöni. Ja ei: en edelleenkään alkanut haukkumaan enkä solvaamaan ryhmätyön vetäjää.
ps. Jos olet lukenut kirjoituksiani, niin en ole koskaan sanonut, että minä olen ratkaisukeskeinen, vaan olen sanonut, että mieheni on sellainen.
70-
kopioin sinullekin aiemman viestini:
koska minä en syyllistä miestä, hauku tai solvaa häntä enkä uhkaile. Purnaan vain yksinäni. Niin sanotusti kannan vastuun omista tunteistani vain todeten, mikä minua ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
70-
kopioin sinullekin aiemman viestini:
koska minä en syyllistä miestä, hauku tai solvaa häntä enkä uhkaile. Purnaan vain yksinäni. Niin sanotusti kannan vastuun omista tunteistani vain todeten, mikä minua ärsyttää.
Tuo on totta ainoastaa villeimmissä päivä unissasi. Ihan varmasti purat pahan olosi tai mielesi mieheen niin kuin ihan kaikki muutkin naiset
En saa lainattua, mutta vastaan tähän: Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinun mielestäsi vain sinulla on oikeus ilmaista negatiivisia tunteitasi ja miehen pitää olla hiljaa eikä "provosoida". Miksi sitä sinun äksyilyä ei kategorisoida provosoimiseksi? Eikö kumpaakin pitäisi koskea samat säännöt?
Kyllä, kumpaakin koskee samat säännöt ja ne säännöt ovat: toista ei syyllistetä eikä omaa pahaa oloa kaadeta toisen niskaan. Jos äksyilyttää, niin äksyile rauhassa, mutta hyvin vuorovaikutustaidoin. Kaksi vaihtoehtoa:
- mua ärsyttää niin paljon! Mä en halua, että tämä menee näin! En tiedä, mitä nyt pitäis tehdä!
- mua ärsyttää niin paljon! Miks vitussa säkin siinä vaan seisot, etkä tee asialle mitään? Miks sä et voi tehdä jotain?