Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teinin yksinäisyys - kohtalotovereita?
03.02.2024 |
Meillä on yläasteikäinen tyttö, jolla on ollut ongelmia kaverisuhteissa koko peruskoulun. Hänet on pariinkin kertaan jätetty kaveriporukasta ulkopuolelle, ja paras kaveri on lempannut pariin eri otteeseen. Porukassa hän on usein hieman taustaseuraaja, ja kokee helposti ulkopuolisuuden tunnetta. Hänellä ei oikein koskaan ole ollut sellaista sydänystävää, jonka kanssa olisihengannut vapaa-ajalla, vaan hän on itse saanut aina olla se, joka kyselee kavereita. Hänellä oli pitkään yksi ystävä, jonka kanssa kyllä vietti aikaa, mutta tämä kaveri kuitenkin usein vaikutti välinpitämättömältä ja jopa tylyltä. Saattoi mennä kuukausia, ettei halunnut nähdä koulun jälkeen jne. Välillä olivat paljonkin yhdessä. Kuitenkin kaikki meni aina tämän ystävän ehdoilla. Kunnes yhtäkkiä ilmoitti, ettei halua enää olla tyttäreni kaveri. Sen jälkeen tytär on hengannut porukassa, jossa oli yksi vanha kaveri alakouluajoilta. Kunnes sitten tämäkin kaveri löysi paremman kaverin ja tyttäreni jäi sivuun, ja nyt on välit menneet. Tällä hetkellä tyttärelläni ei ole koulussa kavereita. Muutamassa harrastuksessa käy, mutta ei niistäkään ole poikinut mitään syvällisempiä kaverisuhteita.
Tiedostamme miehen kanssa, ettei vika voi olla pelkästään kavereissa. Tytössäni on varmaan joku piirre, mikä kavereita ärsyttää, hän on hieman omalaatuinen ja ehkä vähän asperger-piirteitä löytyy. On todella herkkä ja pahoittaa helposti mielensä, ja itsetunto ja luottamus kaverisuhteissa on huonojen kokemusten myötä mennyt. Hänet ehkä koetaan sellaisena roikkujana. Välillä hän saattaa laukoa asioita suoraa, ajattelemattomasti, mikä ehkä ärsyttää. Hän on toisaalta ajattelultaan tosi kypsä ikäisekseen, osaa analysoida ja reflektoida omaa käytöstään ja ehkä odottaa sitä muilta. Jos tulee ristiriitoja, hän haluaa selvittää ne aikuismaisesti kertomalla avoimesti tunteistaan, mikä on tuntunut olevan kavereille liikaa. Se on johtanut vain siihen, että suututaan ja pannaan välit poikki. Tytär sitten itkee hämillään, on pettymyt ja surullinen ja miettii mikä hänessä on vikana.
Opettajien ja kuraattoreiden kanssa on jo puhuttu, mikään ei ole johtanut mihinkään. Jos opettaja alakoulussa yritti selvitellä ja puhuttaa tyttöjä, se vain pahensi ja tyttäreni sai juorukellon leiman. Olen itse aiemmin yrittänyt olla yhteydessä kavereiden vanhempiin, mikä sekin on joka kerta vain pahentanut tilannetta. Ja onhan se niin,ettei ystävyyttä voi pakottaa. Tällä hetkellä tuntuu, että en voi tehdä mitään muuta kuin katsoa vierestä tyttäreni yksinäistä teini-ikää. Toki yritän tukea ja kannustaa, yhdessä mietitään mistä voisi saada kavereita, mietitään mikä aiemmissa kaverisuhteissa on voinut mennä pieleen ja mitä niistä voisi oppia. Mutta on tämä todella masentavaa ja surullista. Onko kohtalotovereita? Onko jonkun lapsi tai nuori onnistunut löytämään ystävän vaikeuksien jälkeen? Kiitos jos jaat kokemuksesi.
Kommentit (95)
Lapsi kannattaa jo nuorena sitoa johonkin harrastukseen missä muita samanikäisiä.
Antaa perspektiiviä kun on muukin porukka ympärillä kuin vain luokkalaiset.
Joukkuelajeissa myös opitaan kannustamaan toisia ja toimimaan yhdessä, lapsi saa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Teini-iässä moni asia on vaikeaa mutta sitä voi pedata etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kannattaa lopettaa kavereiden vanhempiin yhteydenotot. Haluaisitko itse, että sellaisen teinin vanhemmat soittelisi sinulle, jonka kanssa tyttäresi ei viihdy? Se olisi äärimmäisen kiusallista.
Kuulostaa aika sanatarkasti siltä millaista oli mun peruskoulun arki. Ei niitä pysyviä kavereita tullut juurikaan edes amiksessa, sen jälkeen vasta. Ikää mulla vajaa 40. Nykyään on se hyvä puoli että netin välityksellä pystyy löytämään ihmisiä jos on esim jotain harrastusyhteisöjä tai jotain muuta missä on samantyylisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Nettikaverit voisivat alkuun auttaa pahimman yksinäisyyden yli. Omalle tytölleni on käynyt melko samoin kuin sinun tytöllesi, ja pahimpaan aikaan hän sai iloa siitä, että oli edes netissä ihmisiä, joiden kanssa jutella ja jakaa niitä ikäviä tunteita. Nyttemmin hän on saanut yhden hyvän ystävän, jonka kanssa on koulussa, ja välillä vapaa-ajallakin. Silti pari nettikaveria on jäänyt tosi läheisiksi niiltä pahimmalta yksinäisyyden vuosilta. Ole myös itse ystävä tytöllesi, käykää vaikka shoppailemassa, leffassa, syömässä tms. Juttele hänen kanssaan ja korosta aina, ettei vika ole hänessä.
Kiitos viestistäsi ja lohduttavaa kuulla, että tyttäresi löysi lopulta ystävän. Mun tytöllä on serkku jonka kans ovat tosi läheisiä, mutta hän asuu kaukana. He kyllä ovat yhteydessä päivittäin ja se tuo lohtua. Ollaan ohjattu etsimään netistä saman henkistä porukkaa kyllä. Mutta kyllähän sellaista kaveria kaipaa jonka kanssa voi oikeasti viettää aikaa. Ja kyllä, yritän parhaani mukaan viettää tytön kanssa aikaa, puhua, tukea ja kannustaa. Silti välillä on vaikea pitää omat tunteet kurissa ja olla vaipumatta epätoivoon, kun itselläkin tulee se ajatus että mikä tytössäni on vikana. Vaikka en sitä tietenkään ääneen sano. Sydän tässä särkyy 😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kannattaa lopettaa kavereiden vanhempiin yhteydenotot. Haluaisitko itse, että sellaisen teinin vanhemmat soittelisi sinulle, jonka kanssa tyttäresi ei viihdy? Se olisi äärimmäisen kiusallista.
En ole enää tietenkään nyt isompana soitellut. Silloin alakoulussa kun koin, että lapset nyt vain eivät osaa sopia riitojaan ja tarvitsevat siinä vähän vanhempien apua. Mutta joo en tietenkään nyt teini-iässä enää soittelisi.
Vierailija kirjoitti:
KUKAAN ei jaksa lukea ap. Opettele lyhentämään!
Kyllä näitä ketjuja lukevat muutkin kuin Seiskan kestotilaajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kannattaa jo nuorena sitoa johonkin harrastukseen missä muita samanikäisiä.
Antaa perspektiiviä kun on muukin porukka ympärillä kuin vain luokkalaiset.
Joukkuelajeissa myös opitaan kannustamaan toisia ja toimimaan yhdessä, lapsi saa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Teini-iässä moni asia on vaikeaa mutta sitä voi pedata etukäteen.
Kiitos viestistäsi. Tätä on yritetty, mutta tytär ei innostunut joukkueurheilusta, vaikka kaikkia harrastuksia kokeiltiin. Soittaa pianoa ja käy yhdessä liikuntaharrastuksessa, mutta sieltä ei ole löytynyt mitään syvällisempiä kaverisuhteita. Tyttäreni on sellainen taiteilijatyyppi, varmaan lian erilainen kuin tyypilliset teinit. En tiedä.
Hyviä vinkkejä tulikin jo. Mun ystävän lapsi on persoonaltaan aika ap:n tyttären kaltainen ja vähän pelkäsin, että hänestä tulisi yksinäinen. Hän on kuitenkin löytänyt hyviä ystäviä jonkun nettipelin kautta ja hakeutui painotettuun lukioon, josta on saanut samanhenkisiä ystäviä. Yläkoulu on aika vaikea monelle, kun on paine olla samanlainen, kun muut. Mutta sen jälkeen voi hakeutua yhä enemmän samanhenkiseen kouluun ja opintoihin, mistä voi löytyä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KUKAAN ei jaksa lukea ap. Opettele lyhentämään!
Pahoittelut. Yritin tiivistää mutta se on vaikeaa. Jos ei jaksa lukea, ei ole pakko kommentoida.
Entäpä taideharrastus? Löytyisikö teidän seuduilta kuvataidekoulua, sanataidekoulua tai käsityökoulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä vinkkejä tulikin jo. Mun ystävän lapsi on persoonaltaan aika ap:n tyttären kaltainen ja vähän pelkäsin, että hänestä tulisi yksinäinen. Hän on kuitenkin löytänyt hyviä ystäviä jonkun nettipelin kautta ja hakeutui painotettuun lukioon, josta on saanut samanhenkisiä ystäviä. Yläkoulu on aika vaikea monelle, kun on paine olla samanlainen, kun muut. Mutta sen jälkeen voi hakeutua yhä enemmän samanhenkiseen kouluun ja opintoihin, mistä voi löytyä ystäviä.
Kiitos viestistäsi! Tästä tuli toiveikas olo. Tämä meilläkin on tähtäimessä, katse tulevaisuuteen. Pyritään kannustamaan tyttöä että jaksaisi opiskella, on ihan taitava koulussa. Tosi taiteellinen, joten yrittää päästä kuvispainotteiseen lukioon, jonne vaaditaan 8.8 keskiarvo. Onneksi siihen on mahdollisuudet, kunhan tyttö nyt ei masentuis ja luovuttaisi.?Meillä on myös toiveet siitä, että vihdoin sieltä löytyisi samanhenkistä porukkaa. Tyttö on nyt kasilla, joten 1,5 vuotta vielä (enää).
Mulla kaikkein parasta aikaa sosiaalisten suhteiden kannalta oli opiskelijaikä noin 18-25. Muutin uudelle paikkakunnalle ja löysin porukan johon kuulua. Lapsuudessa ja nuoruudessa en ollut totaaliyksinäinen, mutta kaverisuhteet toimivat vähän vaihtelevasti ja yksinäisiäkin vaiheita oli. Eli toivoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä taideharrastus? Löytyisikö teidän seuduilta kuvataidekoulua, sanataidekoulua tai käsityökoulua?
Hei, sellaisen aloittikin juuri, kuviskerhoon. Siellä on kuulemma kivoja tyyppejä, mutta homma on sen verran alussa että vielä en osaa sanoa, poikisiko se jotain. Toivon todella.
Onhan se silti surkeaa jos koulussa on yksin. Se tuntuu hirveätä kun ajattelee. Pitää kannustaa tyttöä nyt hakeutumaan johonkin porukkaan. Tutustuminen on hänelle aika vaikeaa ja hän helposti kokee, ettei halua tunkea mihinkään uuteen porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KUKAAN ei jaksa lukea ap. Opettele lyhentämään!
Pahoittelut. Yritin tiivistää mutta se on vaikeaa. Jos ei jaksa lukea, ei ole pakko kommentoida.
Kaikki hyötyvät siitä että opettelet lyhentämään.
Löytyisikö nyt jotain harrastuksia, esim. kuvataideopintoja, joissa olisi samanhenkisiä ihmisiä?
Onko tytöllenne tehty ikinä mitään tutkimuksia? En tarkoita että hän olisi jollain lailla vääränlainen vaan ennemmin että saisi tukea asioihin, jotka tuntuvat haastavilta?
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaikkein parasta aikaa sosiaalisten suhteiden kannalta oli opiskelijaikä noin 18-25. Muutin uudelle paikkakunnalle ja löysin porukan johon kuulua. Lapsuudessa ja nuoruudessa en ollut totaaliyksinäinen, mutta kaverisuhteet toimivat vähän vaihtelevasti ja yksinäisiäkin vaiheita oli. Eli toivoa on.
Kiitos viestistäsi! Joo, pitää yrittää olla toiveikas.
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö nyt jotain harrastuksia, esim. kuvataideopintoja, joissa olisi samanhenkisiä ihmisiä?
Onko tytöllenne tehty ikinä mitään tutkimuksia? En tarkoita että hän olisi jollain lailla vääränlainen vaan ennemmin että saisi tukea asioihin, jotka tuntuvat haastavilta?
On tehty ja Asperger-piirteitä löytyy. Lisäksi on haasteita vaikeiden tunteiden käsittelyssä ja säästelyssä. On aiemmin käynyt yhdessä terapiassakin. Tilanne on tällä hetkellä sinänsä ihan Ok, tyttö on pääsääntöisesti hyväntuulinen, innostuu kuitenkin asioista, puuhailee muutakin kuin roikkuu puhelimella ja puhuu ja avautuu meille vanhemmille. Meillä on onneksi hyvät ja läheiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KUKAAN ei jaksa lukea ap. Opettele lyhentämään!
Pahoittelut. Yritin tiivistää mutta se on vaikeaa. Jos ei jaksa lukea, ei ole pakko kommentoida.
Kaikki hyötyvät siitä että opettelet lyhentämään.
Yritän muistaa ensi kerralla.
Alue: Aihe vapaa
Nettikaverit voisivat alkuun auttaa pahimman yksinäisyyden yli. Omalle tytölleni on käynyt melko samoin kuin sinun tytöllesi, ja pahimpaan aikaan hän sai iloa siitä, että oli edes netissä ihmisiä, joiden kanssa jutella ja jakaa niitä ikäviä tunteita. Nyttemmin hän on saanut yhden hyvän ystävän, jonka kanssa on koulussa, ja välillä vapaa-ajallakin. Silti pari nettikaveria on jäänyt tosi läheisiksi niiltä pahimmalta yksinäisyyden vuosilta. Ole myös itse ystävä tytöllesi, käykää vaikka shoppailemassa, leffassa, syömässä tms. Juttele hänen kanssaan ja korosta aina, ettei vika ole hänessä.