Yli 30-vuotiaat! Montako ystävää sinulla on?

2 läheistä ystävää, 32 v.

Ei ole yhtään ystävää eikä edes kaveria tai hyvänpäivän tuttua. Eikä puolisoa. Juttelen tällä palstalla ja kaupassa tulee vaihdettua ne pari sanaa kassan kanssa. Siinä kaikki. Nykyään kyllä huomaan että juttelen itsekseni ja siis ihan ääneen..

N45

Noin 5. Yhden kanssa olen päivittäin yhteydessä, näemme usein ja tiedetään kaikki toistemme asiat. Yksi on mieheni. Muiden kolmen kanssa ollaan harvoin yhteydessä, mutta aina voidaan keskustella hyvin henkilökohtaisista asioista ja yhteinen historia on pitkä. N43

Ikää 47v ja mulla on 3 ystävää, joiden tiedän olevan apuna ja tukena aina tarvittaessa ja toisin päin. Sitten on ystäviä, joita näen silloin tällöin, matkustellaan tms. 

Ei ole yhtään ystävää. Eikä edes kaveria tai tuttua. Työkin on sillälailla yksinäistä että vaikka asiakkaita siinä palveleekin niin työkavereita ei ole vaan se on läpsystä vaihto, kun toinen lähtee aamuvuorosta ja toinen tulee iltaan. Ne pari lausetta mitä siinä vaihtaa koskee vain työasioita.

N49

Noin 30

M36

Meillä on whatsappissa 5 hengen ryhmäkeskustelu jossa tulee oltua yhteydessä päivittäin. Asutaan eri kaupungeissa joten ei nähdä koko porukalla niin usein, mutta tässä yhtä tän porukan ystävää näen viikoittain ja ollaan myös samassa firmassa töissä. Sitten on lapsuudenystävä joka on myös meidän lapsen kummi, häntäkin näen kuukausittain. Tän lisäksi kolme muuta ystävää jotka on tulleet opintojen ja harrastuksen kautta. Eli joku 7 ? 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään ystävää eikä edes kaveria tai hyvänpäivän tuttua. Eikä puolisoa. Juttelen tällä palstalla ja kaupassa tulee vaihdettua ne pari sanaa kassan kanssa. Siinä kaikki. Nykyään kyllä huomaan että juttelen itsekseni ja siis ihan ääneen..

 

 

 

N45

Haluaisitko kavereita?

N42

Sanoisin että läheisimpiä 1-2 ehkäpä. Olen myös läheinen siskoni ja äitini kanssa. Juttelen paljon heidän kanssaan asioista.

Läheisen kaveriporukan kanssa vietetään paljon aikaa, johon kuuluu noin 8 henkeä. Ja yleensä siis näen näitä ystäviä isommassa porukassa.

33 v.

Kolme. Niistä yksi on mies, kaksi on naisia. Suunnilleen mun ikäisiä kaikki.

Ihan kiva kun on kolme, se on ihan hyvä määrä. Mutta olishan se vielä kivempi jos ois vielä enempi. Sopivia ihmisiä on vain vaikea löytää, tapaavat olla piilossa jossain kiven kolossa. Mutta todella huono juttu ystävissäni: nykyään ne asuu ihan jumalattoman kaukana musta. En muista millon me viimeksi tavattiin.

Toki saattaisin harrastaa jotain "kevyttä hilpeää hengailua" joidenkin hyvänpäiväntuttujen tai etäisten kavereiden kanssa joiden kanssa mulla on pinnallinen suhde, mutta en oikein välitä sellaisesta, en välitä pintakaveruudesta paitsi ehkä joskus tosi harvoin kännissä niiden seurassa voi olla ihan hauskaa. Mutta selvinpäin välitän vain syvästä ystävyydestä.

Eri ihmisillä on joo eri käsitys ystävyydestä. Esim joku kirjoitti "en ole valmis niin intensiiviseen yhteydenpitoon mitä ystävyys tuntuu vaativan". En ymmärrä tuota. Ei mun ystävyydet vaadi yhtään mitään, ei myöskään yhteydenpitoa. Vaikkemme pitäisi yhteyttä 50 vuoteen niin silti pysyisimme ihan yhtä hyvinä täysin syvinä ystävinä kuin nyt. Parhaillaan en tiedä mitä ystäväni juuri nyt elämässään tekevät, mitä töitä tekevät, ovatko menneet naimisiin, ovatko saaneet lapsia,... aikoinaan vähän jotain tollasta tiesin, mutta ei noilla asioilla ole merkitystä joten en heiltä mitään tuollaisia "elämäntilannepäivityksiä" pyydä, ihansama mitä tekevät.

t. Mies 40v

Ehkä yksi, tosin ei olla oltu aikoihin tekemisissä. Joten voi olla nollakin. Olen 31.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yksi, tosin ei olla oltu aikoihin tekemisissä. Joten voi olla nollakin. Olen 31.

Niin: kenties ystäväsi on kuollut etkä vain ole kuullut siitä. Tosiystävyys loppuu vain jos ystävä kuolee. Niin kauan kuin ystäväsi on elossa, te olette ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtautuisitte siihen, jos joku nuoruudessa läheinen ystävä ottaisi yhteyttä ja kysyisi kuulumisia viiden tai kymmenen vuoden jälkeen?

Mulla ei tapahtunut noin. Mulla tapahtui paljon tyhmemmin. Joku tyyppi jonka kanssa olin joskus lukioaikoina vähän viettänyt aikaa lähetti mulle yllättäen viestin joskus vuosikausia myöhemmin. Toivoi että jos voitaisiin taas olla väleissä. Ei me oltu lukioaikoina mitään ystäviä ja lukion jälkeen olin unohtanut hänet välittömästi ikiajoiksi. Joten olipas outoa kun häneltä yhtäkkiä tuli viesti. En vastannut hänelle yhtään mitään.

Toisenkin kerran mulle tapahtui samalla lailla. Joku tyyppi jonka kanssa olin joskus AMK-aikoina vähän viettänyt aikaa lähetti mulle yllättäen tasan samanlaisen viestin joskus vuosikausia myöhemmin. Uskomatonta. En vastannut mitään.

En voi tajuta miksi jotkut tahtoisi olla tekemisissä vielä vuosikausia myöhemmin vaikkei meillä koskaan ollut mitään hyviä välejä, meidän välillä ei koskaan ollut yhtään mitään.

Ei yhtään, elossa. Sosiaaliset kontaktit rajoittuvat työelämään. Nyt ei tilanne haittaa, mutta tiedän että tulevaisuudessa muuten shittiä tulee tupaan ja lujaa, ellen kuole ennen eläköitymistä. M57

41v, 2-4 määrittelystä riippuen

2   ja  kavereita   5-10    kaikkien kanssa  puhutaan  vähän  eri  asioista. Kaksi  on  tosi luottoystävää.

60 nainen 

4-6 läheisempää, joista kolmen kanssa viestitellään päivittäin. Vaikka ei se läheisyys sitä jatkuvaa yhteydenpitoa vaadikaan. Lisäksi on muutama muu kaveri joiden kanssa pidän yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti tai kausiluonteisesti tiheämmin. Näiden reilun 10kpl joukossa kaksi miestä joista toinen on viimeisin exäni. N 44v

Hmm Miten erottelette kuka on ystävä ja kuka kaveri? Aloin vaan tässä miettimään että onko mulla vaan ystäviä vai vaan kavereita.

Ja vielä jatkokysymys, vaatiiko teistä ystävyys tiiviimpää yhteydenpitoa kuin kaveruus? Vai määritetäänkö muut asiat sen?

5 hyvää ystävää. 10-15 kaveria. 

Ikää 35v ja mies