Nukkuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ai olen hullu, jos olen menettänyt vähäisenkin kyvyn nukkua lääkitysten myötä. On mielestäni tärkeää tuoda asiaa esille, jos terveydenhuolto on niin moraalitonta. Aivoni vioittuivat ihan turhaan."

 

Hulluhan se on joka ei tajua että ne vioittuneet aivot eivät asiasta jatkuvasti jankuttamalla parane.

On pakko avautua, mun kohtalo on niin väärin. 

Aika monen kohtalo on väärin. Nyt sun pitää vaan itse tarttua härkää sarvista ja tehdä asialle jotain. Ihan ekana lopettaa obsessointi aiheesta ja alkaa elämään elämääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ai olen hullu, jos olen menettänyt vähäisenkin kyvyn nukkua lääkitysten myötä. On mielestäni tärkeää tuoda asiaa esille, jos terveydenhuolto on niin moraalitonta. Aivoni vioittuivat ihan turhaan."

 

Hulluhan se on joka ei tajua että ne vioittuneet aivot eivät asiasta jatkuvasti jankuttamalla parane.

On pakko avautua, mun kohtalo on niin väärin. 

Luotin siihen, etteivät lääkärit voi määrätä mitään vaurioittavia lääkkeitä. Jos olisin lukenut eri tietolähteitä olisin tajunnut, ettei se ole niin (korruptio jne.). Mun unettomuuteen (vähäunisuus) olisi riittänyt keskustelu ja nukahtamislääkkeet satunnaisesti. Ei olisi p

Mikä estää sua nyt menemästä keskustelemaan vaikka psykiatriselle sairaanhoitajalle? Lääkärit ei tarjoa keskusteluapua. 

Vierailija kirjoitti:

Eli heti mirtatsapiinin jälkeen olisi pitänyt lopettaa lääkkeet (alkoi sotkemaan unta illalla otettuna entisestään; aloin nukkumaan milloin sattuu ja tuli parin päivän valvomisputkia, pelästyin siitä, sillä olin tottunut nukkumaan aamuisin sen muutaman tunnin) ja alkaa nukkumaan taas luontaista unta (aluksi olisin saattanut valvoa paljon kuukauden-kahden ajan, tästäkin on hyvä mainita). Vieroitusta tukemaan olisin tarvinnut silloin tällöin esim. Imovanen, tai parempi, jos en olisi ottanut lainkaan. 

Ja nyt sitten, kun lopetin onnettoman lääkeketjun Olantsapiinin ja Ketipinorin jälkeen, enkä enää kyennyt nukkumaan juuri ollenkaan, niin aloin etsimään tietoa käyttämistäni lääkkeistä (lääkeviranomaiset, unilääketieteen lääkäreiden kannanotot, foorumit, Yle jne.). Kauhistuin ja olen järkyttynyt vieläkin. 

"Mä olen koko elämäni, 68 v , nukkunut noin, enkä koe sitä ongemaksi. On enemmän aikaa tehdä kaikkea. Pari tuntia unta yössä ja kerta pari viikossa ei yhtään. Nauti valveillaolosta."

Vastaus: Eli johtuu varmaan siitä, että ennen fyysistä sairastumistani nukuin 8-10 tuntia yössä ja ennen lääkityksiä nukuin 2-3(4) tuntia yössä, joten harmittaa, etten vain sopeutunut uuteen normaaliin. 😔. Eli olen tavallaan sairaampi kuin mun elinkaaren mukaan (sairaudet mukaan lukien) tulisi olla. Tavallaan fyysisen sairauden kohdalla kävi niin, etten saanut apua tarpeeksi nopeasti ja traumatisoiduin, joten lähdin sitten hakemaan unettomuuteen niin kiivaasti apua. 

Eli mä vielä haikailen tuota 2-3(4) tuntia per yö takaisin, ja mua ahdistaa, kun en enää tunne lähes yhtään väsymystä, esimerkiksi nytkään, vaikka olen valvonut paljon. Pelkään, että lopulta en nuku enää yhtään tai alan valvomaan luokkaa viiden päivän valvomisputkia jatkuvalla syötöllä. Ja ajatus siitä, että lääkitykset aikaansaivat tämän tilan, on kestämätön. Eli niinäkin öinä, joina olen vähän torkkunut, en ole torkkunut (olen ikäänkuin horroksessa) väsymyksestä vaan jotenkin sammunut, kun olen valvonut yötä eteenpäin silmät kiinni makuulla. Olen tavallaan menettänyt kosketuksen itseeni lääkkeiden käytön jälkeen, väsymyksen lisäksi en koe juurikaan nälkää muun muassa. Se pelottaa. Saakohan joku kiinni mitä tarkoitan. 

Toivoisin, että unettomuuteni olisi korkeintaan seuraavaa luokkaa (hän ei tosin ole todennäköisesti käyttänyt neurolepteja, teksti aiemmasta ketjusta):

Minulla erittäin pahoja uniongelmia, joita erinlaisilla lääkkeillä ja terapialla ja milloin milläkin poppakonsteilla koitettu saada pois, mutta ilman apua. En nuku koskaan 4h pidempään, ja pahimmillaan viikko voi mennä kahden yön unilla joista molemmat vain max. 2h pitkiä.



En tiedä "ennätystäni", mutta 4pv valvominen on vielä "normaalia" (eli tapahtuu 1-2 krt kuukaudessa).



Takana yleensä jo siis valmiiksi unettomuutta ja huonosti nukuttuja öitä. Yleensä tässä vaiheessa suurimman osan ajasta vain itken hysteerisesti, koska haluan nukkumaan, mutta en pysty nukahtamaan. Olen jatkuvassa pelkotilassa, todellisuudentaju erittäin heikko, vainoharhaisuutta, yleensä en uskalla viimeisenä päivänä liikkumaan sohvaltani mihinkään koska pelkään niin paljon kaikkea olematonta.

Näkökenttään tulee paljon mustia varjoja, ensimmäisellä kerralla luulin että olin sokeutumassa.

Vaikka olen kärsinyt unettomuudesta jo viisi vuotta, ei tähän olotilaan koskaan totu. Pelkään aina yhtä paljon lopullista psykoosia, ja viimeiset tunnit ennen nukahtamista ovat helvetilliset.



Vaikka olen nuori, en tule koskaan ymmärtämään valvomisen ihannointia nuorten keskuudessa. Antaisin mitä vain jos aamulla herätessäni tietäisin, että yöllä olen taas unten mailla, enkä käymässä läpi mielen helvettiä kolmen yön päästä.

Myös seuraavassa kommentissa on järkeä (tosin hänkään ei ole käyttänyt neurolepteja, joten voiko olla, ettei mun elimistö enää oikein osaa säädellä):

Samoin, kemiallinen uni ei kuitenkaan poista väsymystä edes kovin hyvin. En usko, että saisin edes unirytmin ilman lääkkeitä. Enkä yritäkkään. Tarkoitan siis, ettet stressaa unen kanssa vaan nukut jos onnistuu ja valvot jos valvottaa, samahan se. Toisaalta jos sul normaalit uni- ja nukahtamislääkkeet toimii, mikset niitä käyttäs vaikka vuosia. Kokeilemisen arvoinen lääke vois olla vaihtaa unilääkkeet esim remeroniin tai ataraxiin tai johonkin rauhoittavaan. Vähentäs ylikierroksii ja vois auttaa sekä melankoliaan että uneen.



itselläni niistä ei ollut juuri apua ja jätin pois. En nyt yritäkkään nukkua, nukun pari kertaa viikossa yleensä missä satun olemaan ja milloin vaan uni tulee. Joskus toki nukahtaa rattiinkin ku paljon tulee kilometrejä. Töissä ei tietenkään tälläisillä unirytmeillä käydä voi. Eikä paljoa normaali elämästä voi "uneksia".

Pelkään, että mulle on käynyt seuraavalla tavalla (tosin hänellä lääkkeet olivat paikallaan, sillä saattoi valvoa viikkojakin. Pelkään, että lääkitykseni ovat aiheuttaneet vastaavanlaisen tilan):

Itse olen käyttänyt 3 vuotta unilääkkeitä, zopinox,zolpidem myös kokeillut liutaa erilaisia rauhoittavia/psykoosilääkkeitä ja vaihdellen sitä ennen vuoden nukahtamislääkkeitä.

Olen yrittänyt olla ilman nyt vaikka esim. 3 päivää, eli valvonut 3 yötä liikunta ja miljoonat poppakonstit kokeiltu. Lääkäreiltä ei vastauksia tulevaisuuden unilääkkeiden käytöstä.

Joskus olen päättänyt olla viikonkin ilman jolloin en ole jaksanut enää 4 valvotun yön jälkeen valvoa vaan joutunut käyttämään alkoholia. (Vaikka ennen sitä valvoi viikkojakin, nyt parikin yötä tuntuu).

Olen myös puolitellut annoksia jne jolloin lääkkeet eivät ole enää edes toimineet.

Onko lopettaminen ollut mahdollista onko kellään kokemuksia näin pahasta unettomuudesta, olen kärsinyt univaikeuksista niin kauan kuin muistan, tod.näk alkaneet 6-vuotiaana?

Opiskelu pitäisi aloittaa ja vähän kauhistuttaa, olen kokeillut kaikki mah. lääkkeet kai niitä pitää vain loppuikä vaihdella peräjälkeen, että saa edes jotain vaikutusta?

Vierailija kirjoitti:

Eli heti mirtatsapiinin jälkeen olisi pitänyt lopettaa lääkkeet (alkoi sotkemaan unta illalla otettuna entisestään; aloin nukkumaan milloin sattuu ja tuli parin päivän valvomisputkia, pelästyin siitä, sillä olin tottunut nukkumaan aamuisin sen muutaman tunnin) ja alkaa nukkumaan taas luontaista unta (aluksi olisin saattanut valvoa paljon kuukauden-kahden ajan, tästäkin on hyvä mainita). Vieroitusta tukemaan olisin tarvinnut silloin tällöin esim. Imovanen, tai parempi, jos en olisi ottanut lainkaan. 

Jos sinä itse kerrot lääkärille olevasi huolissasi riippuvuuden syntymisestä, niin ei lääkäri sinulle bentsoja kirjoita. Muutenkin niitä määrätään pariksi viikoksi, ei jatkuvaan käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli heti mirtatsapiinin jälkeen olisi pitänyt lopettaa lääkkeet (alkoi sotkemaan unta illalla otettuna entisestään; aloin nukkumaan milloin sattuu ja tuli parin päivän valvomisputkia, pelästyin siitä, sillä olin tottunut nukkumaan aamuisin sen muutaman tunnin) ja alkaa nukkumaan taas luontaista unta (aluksi olisin saattanut valvoa paljon kuukauden-kahden ajan, tästäkin on hyvä mainita). Vieroitusta tukemaan olisin tarvinnut silloin tällöin esim. Imovanen, tai parempi, jos en olisi ottanut lainkaan. 

Jos sinä itse kerrot lääkärille olevasi huolissasi riippuvuuden syntymisestä, niin ei lääkäri sinulle bentsoja kirjoita. Muutenkin niitä määrätään pariksi viikoksi, ei jatkuvaan käyttöön. 

Mutta mietin vaan sitä, että miksi sitten mm. neurolepteja määrätään jatkuvaan käyttöön, kun nekin aiheuttavat riippuvuutta sekä aivomuutoksia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli heti mirtatsapiinin jälkeen olisi pitänyt lopettaa lääkkeet (alkoi sotkemaan unta illalla otettuna entisestään; aloin nukkumaan milloin sattuu ja tuli parin päivän valvomisputkia, pelästyin siitä, sillä olin tottunut nukkumaan aamuisin sen muutaman tunnin) ja alkaa nukkumaan taas luontaista unta (aluksi olisin saattanut valvoa paljon kuukauden-kahden ajan, tästäkin on hyvä mainita). Vieroitusta tukemaan olisin tarvinnut silloin tällöin esim. Imovanen, tai parempi, jos en olisi ottanut lainkaan. 

Jos sinä itse kerrot lääkärille olevasi huolissasi riippuvuuden syntymisestä, niin ei lääkäri sinulle bentsoja kirjoita. Muutenkin niitä määrätään pariksi viikoksi, ei jatkuvaan käyttöön. 

Mutta mietin vaan sitä, että miksi sitten mm. neurolepteja määrätään jatkuvaan käyttöön, kun nek

Lääkäri ilmeisesti hoiti unettomuutta pitkäaikaissairautena eikä niin, että jonain päivänä nukkuisin taas luontaista unta. 😔. Olisi pitänyt pitää ainakin välipäiviä ja pitää huolta siitä, että luontainen uni pysyy niin sanotusti mukana. Sillä ei kuitenkaan lähdetty hoitamaan totaalista unettomuutta. En koskaan sanonut olevani täysin uneton.

Kaikkein eniten mua ahdistaa tällä hetkellä se, etten kykene tuntemaan väsymystä lääkitysten lopettamisen jälkeen. Ne hetket, jotka olen nukkunut olen vaan ikään kuin sammunut 'horrokseen' silmät kiinni maatessani ilman väsymyksen tunnetta.😔. Tuntuu, että mitä kauemmin lääkityksen lopetuksesta on sitä vaikeammaksi tilanne menee. Onko muilla kokemusta vastaavasta? Onko väsymyksen tunne lopullisesti poissa? Liittyykö se jotenkin unen ja valveen säätelyn vioittumiseen, reseptoreihin, välittäjäaineisiin vai mihin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli heti mirtatsapiinin jälkeen olisi pitänyt lopettaa lääkkeet (alkoi sotkemaan unta illalla otettuna entisestään; aloin nukkumaan milloin sattuu ja tuli parin päivän valvomisputkia, pelästyin siitä, sillä olin tottunut nukkumaan aamuisin sen muutaman tunnin) ja alkaa nukkumaan taas luontaista unta (aluksi olisin saattanut valvoa paljon kuukauden-kahden ajan, tästäkin on hyvä mainita). Vieroitusta tukemaan olisin tarvinnut silloin tällöin esim. Imovanen, tai parempi, jos en olisi ottanut lainkaan. 

Jos sinä itse kerrot lääkärille olevasi huolissasi riippuvuuden syntymisestä, niin ei lääkäri sinulle bentsoja kirjoita. Muutenkin niitä määrätään pariksi viikoksi, ei jatkuvaan käyttöön. 

Mutta mietin vaan sitä, että miksi sitten mm. neurolepteja määrätään jatkuvaan käyttöön, kun nek

Myös väsyttävät masennuslääkkeet aiheuttavat muun muassa. 

Käännä asia positiiviseksi: onneksi et sairasta väsymysoireyhtymää! Sinulla on aikaa vaikka mihin. Jaksat vaikka kuinka. Ole kiitollinen. Ei unta tarvitse ihannoida. Isäni ei nukkunut juuri ollenkaan, enkä minä, monta yötä viikossa täysin ilman unta. Silloin tällöin pienet yötirsat. Mutta mitä sitten. Täyttä elämää voi elää näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli heti mirtatsapiinin jälkeen olisi pitänyt lopettaa lääkkeet (alkoi sotkemaan unta illalla otettuna entisestään; aloin nukkumaan milloin sattuu ja tuli parin päivän valvomisputkia, pelästyin siitä, sillä olin tottunut nukkumaan aamuisin sen muutaman tunnin) ja alkaa nukkumaan taas luontaista unta (aluksi olisin saattanut valvoa paljon kuukauden-kahden ajan, tästäkin on hyvä mainita). Vieroitusta tukemaan olisin tarvinnut silloin tällöin esim. Imovanen, tai parempi, jos en olisi ottanut lainkaan. 

Jos sinä itse kerrot lääkärille olevasi huolissasi riippuvuuden syntymisestä, niin ei lääkäri sinulle bentsoja kirjoita. Muutenkin niitä määrätään pariksi viikoksi, ei jatkuvaan käyttöön. 

Mutta mietin vaan sitä, että miksi sitten mm. neurolepteja määrätään jatkuvaan käyttöön, kun nek

Neuroleptit ei ole mitään porttihuumeita mihinkään vakavampaan. Siksi ne on lääkäreiden mielestä turvallisempia. Lääkäreillä on kuitenkin näköalapaikka ihmiskunnan huumevaikeuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten mua ahdistaa tällä hetkellä se, etten kykene tuntemaan väsymystä lääkitysten lopettamisen jälkeen. Ne hetket, jotka olen nukkunut olen vaan ikään kuin sammunut 'horrokseen' silmät kiinni maatessani ilman väsymyksen tunnetta.😔. Tuntuu, että mitä kauemmin lääkityksen lopetuksesta on sitä vaikeammaksi tilanne menee. Onko muilla kokemusta vastaavasta? Onko väsymyksen tunne lopullisesti poissa? Liittyykö se jotenkin unen ja valveen säätelyn vioittumiseen, reseptoreihin, välittäjäaineisiin vai mihin? 

Kerropa minulle ihan rehellisesti ja syvällisesti pohtien ja oivaltaen, että mitä sinä saat näiden asioiden pyörittelystä? Miten tuo parantaa sinun oloasi jos mietit mitä jollekin toiselle on käynyt ja miten sinun ja sinun unettomuuden suhteen olisi pitänyt tehdä? En ymmärrä ollenkaan tuota ja tuntuu täysin turhalta tuo sinun jankkaaminen. Miksi sinä et elä ollenkaan? Jos sun tilanne on mikä onkaan niin miten sinulta puuttuu ihan totaalisesti sopeutumiskyky? Siis aivan täysin. Sun ajatukset on vain kauhukuvissa, muiden kohtaloissa ja sun omassa menneisyydessä. Tuo on järjetöntä ja sairasta. Miksi et sopeudu? Sulla ei todellisuudessa ole mitään muuta mahdollisuutta elää sinun elämää kuin sopeutua ja pyrkiä parempaa, kaikki muu on vain koko elämän hukkaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Käännä asia positiiviseksi: onneksi et sairasta väsymysoireyhtymää! Sinulla on aikaa vaikka mihin. Jaksat vaikka kuinka. Ole kiitollinen. Ei unta tarvitse ihannoida. Isäni ei nukkunut juuri ollenkaan, enkä minä, monta yötä viikossa täysin ilman unta. Silloin tällöin pienet yötirsat. Mutta mitä sitten. Täyttä elämää voi elää näinkin.

Juurikin noin kannattaa tehdä. Sopeutua ja elää parhaansa mukaan. Ihminen muuttuu ja elämäntilanteet muuttuu. Se mikä näyttää nyt tosi huonolta voikin olla siunaus ja hyvä asia, vaikka se ei siltä tunnukkaan.

On moniakin ihmisiä, jotka eivät nuku paljoakaan. Muistaakseni esim Stefan Lindfors (jota itse ihailen) on vähäuninen ja silti niin energinen, koska hän on hyväksynyt asian. Mitä muuta voi tehdä? Kaikki taistelu asian kans on pelkkää hukkaan heitettyä energiaa. Et sinä ap väkisellä sitä unta saa ikinä. Jos minä olisin noin uneton, niin alkaisin vaikka harrastamaan jotain, lukisin toisen ammatin jne. Kaikkea hauskaa mitä yöllä nyt voisikaan tehdä. Monet punttisalit on auki 24/7, sinne vaan pumppaamaan.

Ja olen kyllä ollut uneton ja vaikeauninen koko elämäni, mutta nyt asia on muuttunut kun olen saanut lapsia ja heidän kanssaan menee voimat niin loppuun, että nukahdan yleensä samaan aikaan heidän kanssaan ja herään jo viideltä aamulla. Joskus se aikaisin herääminen harmitti, mutta olen oppinut käyttämään sen ajan hyödyksi. Luen kirjoja paljon ja teen käsitöitä. Juon hitaasti nautiskellen kahvia ja katson uutta aamua. 

Ap on tähän aikaan aina nukkumassa. Elokuun ketjussa hän hävisi palstalta aina juuri ennen kahdeksaa illalla. Arveltiin, että hän on osastolla ja siellä on tiukat säännöt tai sitten hänen vanhemmat pakottaa irti netistä klo 20. Nykyään hän taitaa lähteä jo paljon aikaisemmin pois.