Nukkuminen

Älähän hätäile, ap. Ethän kuitenkaan ihan vuositolkulla käyttänyt niitä lääkkeitä muistaakseni. Luulisi että palautumista vielä tapahtuu. Eikös sun pitänyt mennä jollekin unilääkärille, ainakin jossain vaiheessa mainitsit? Kyllä asiat järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Ympäristön vaihdos auttaisi. 

Olen niin huonovointinen, etten pysty ympäristön vaihdokseen. Olen suunnattoman vihainen ja surullinen. 

Vierailija kirjoitti:

Älähän hätäile, ap. Ethän kuitenkaan ihan vuositolkulla käyttänyt niitä lääkkeitä muistaakseni. Luulisi että palautumista vielä tapahtuu. Eikös sun pitänyt mennä jollekin unilääkärille, ainakin jossain vaiheessa mainitsit? Kyllä asiat järjestyy.

Käytin Ketipinoria puolisentoista vuotta ja Olanzapiinia vuoden, osin päällekkäin.  Ainoastaan Helsingissä olisi unilääketieteeseen erikoistunut lääkäri esim. neurologi, ja olen elätellyt ajatusta kerätä varoja siihen, mutta taitaa voimat ehtyä ennen sitä. 😔. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin, että tämä "vainaja" herää henkiin pian. Etkös sinä edellisessä ketjussa menehtynyt?

En tiedä, mistä ketjusta puhut (olen kirjoittanut muutaman ketjun aiheesta ja huomannut muidenkin kirjoittaneen joitakin), yhtä ketjua en ole enää pystynyt lukemaan, sillä siinä kirjoitettiin tosi ilkeästikin, eli ei todellakaan kannata lukea, vai? Siinä ketjussa kirjoitin viimeisessä kommentissani, että olen nyt käsitellyt asiaa tarpeeksi. Halusin vain kysyä tässä ketjussa, mitä mieltä muut ovat tilanteestani tässä vaiheessa. Ja tästä ketjusta löytyi eräs henkilö, joka oli lopettanut Ketipinorin ja kertoi siitä muun muassa. Eli ei mennyt hukkaan tämä ketju. Mieltäni jäi vaivaamaan Olantsapiinin lopettanut ihminen, jolla väsymyksen tunne ei sitten palautunut neljässäkään vuodessa. ):

Sä siis suorastaan piehtaroit noissa tarinoissa. Mitä karmeampi niin sitä enemmän sinä siitä saat ja kannat mukana muistoistasi vain niitä pahimpia kohtaloita. Miksi ihmeessä? Sulla on joku pakkomielle yrittää epäonnistua. Mikä sinun elämässä on niin hirveää, että et pysty elämään? Etenit jotenkin elämässä ja tuli takapakkia ja muutit vanhemmillesi asumaan. Niin saattaa käydä jos on jäänyt jumiin johonkin rooliin elämässä. Et pääse eteenpäin, koska on turvallisempaa noin. Hyvä onnikin voisi pelottaa liikaa. 

Miksi et mene johonkin oikeaan vertaistukiryhmään vai nakattiinko sinut sellaisista pihalle? En ihmettele, koska ihmiset kyllästyy sinun jankkaamiseen. Olet tehnyt tänne palstalle viime syksynä unettomuusketjun ja useita sen jälkeen ja suhun tuli meillä ihan totaalinen väsymys ja raivokyllästys, koska et kykene mitenkään muuttumaan vaan jankkaat ihan samaa koko ajan. Sun mielestä sun aivot ja "unikeskus" on vaurioitunut lääkkeistä, etkä muka pysty ollenkaan nukkumaan. Pidät kiinni siitä uskomuksesta kynsinhampain, vaikka kaikki sanoo, ettei se ole edes mahdollista. Olet sairas mieleltäsi.

Tuntuu pahalta, kun ei pysty kokemaan väsymystä, mutta samalla elimistö tarvitsisi lepoa. 😔. Olisi varmaan armollisinta kuolla tässä vaiheessa. Sitten en enää kärsisi vaan saisin rauhan. Olisi varmaan kaikille parempi niin. Tosi itsesäälistä, tiedän. Vuorottelen koko ajan vihan ja surun välillä. Olen myös itselleni vihainen, kun olin niin luottavainen. Itken ja aurinko paistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taasko sä aloitat. Kerro nyt vielä niistä lääkkeistäsi.

Miten niin taas? Teen ensimmäistä kertaa aloituksen. 

Joopa joo. Menikö muistikin niin opamoxeista?

Ja se aivojen unikeskuskin hajosi. Aloittajaparka on edelleen ihan yhtä sekaisin kuin elokuussa kun alkoi jankuttaa palstalla.

- eri

Olen vasta noin 4kk ajan käsitellyt asiaa täällä. Minkä takia ylipäätään suhtaudutte kehenkään ihmiseen noin ylimielisesti? Meitä saman kohtalon kokeneita on nähtävästi enemmänkin.   

Älä valehtele. Sinut tunnistetaan täällä. Se miten ylimielisesti itse suhtaudut muihin on ärsyttävää, valehtelet ja huijaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene nyt vi**uun jankuttamasta taas tätä samaa paskaa.

Sivusta kommentoin senverran, että aloittaja on todennäköisesti traumatisoitunut, ja siksi toistelee samoja asioita. 

Varmasti näin on, mutta hän ei suostu myöntämään, että on sairas päästään. 

Hypnoosi/hypnoterapia voisi ehkä auttaa, jos mielesi ja kehosi on jotenkin jumitilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä vauva palstalta et saa tarvitsemaasi empatiaa tai kuuntelijaa. Tylyjä kommentteja. Oisko sulla mahdollista päästä keskustelemaan terveyskeskukseen ja sitä kautta psykologille? Jos olet työelämässä niin työterveyspsykologille.

Minä kokeilin unettomuuteen opamoxia, tenoxia, imovanea, mirtaa, ja dormixia. Nyt käytän satunnaisesti imovanea jos en ole moneen yöhön nukkunut. Olen tottunut ja hyväksynyt sen että kärisn unettomuudesta. Syön nyt yhteensä 4 mg melatoniinia kahdesta eri valmisteesta, puolet lyhyt ja puolet pitkävaikutteista ja toisessa on valeriaanaa. Valeriaanasta on tehty tutkimuksia (luin lääkärilehdestä, asiasta taisi olla terveyskirjastossakim), jonka mukaan valeriaana mahdollisesti hieman auttaa kun lopettaa unilääkkeiden käyttöä.

Työterveyslääkäri tuputti ketipinoria useamman kerran ja kieltäydyin yhtä monesti. Luin kokemuksia siitä, Ylen artikkelin, ja

Tiedätkö mikä sussa on kaikista ärsyttävintä? Se, että vastaat ihmiselle, joka on kirjoittanut sinulle pitkän kokemuksen, mutta sun vastaus on kuin tyhjä seinä, jossa on nappi, jota painamalla saa aina vain saman papukaijavastauksen. Sinä et ikinä kommentoi toisen kokemuksiin mitenkään empaattisesti, vaan valitat omiasi. Se ei ole vertaistukea, eikä keskustelua, vaan sinä imet kaikki voimat pois ihmisistä.

Tämä vastaus oli ap:lle. : "Tiedätkö mikä sussa on kaikista ärsyttävintä? Se, että vastaat ihmiselle, joka on kirjoittanut sinulle pitkän kokemuksen, mutta sun vastaus on kuin tyhjä seinä, jossa on nappi, jota painamalla saa aina vain saman papukaijavastauksen. Sinä et ikinä kommentoi toisen kokemuksiin mitenkään empaattisesti, vaan valitat omiasi. Se ei ole vertaistukea, eikä keskustelua, vaan sinä imet kaikki voimat pois ihmisistä."

Täällä ei lainaukset toimi välillä ollenkaan.

Onko tää sulle jokin viimeinen elämäntehtävä? Vaikutat traumatisoituneelle. 

Vierailija kirjoitti:

Taasko sä aloitat. Kerro nyt vielä niistä lääkkeistäsi.

Sinulle näyttää olevan arka paikka tuo unettomuus. Etkö saa enää lääkkeitä ja pääsi ei kestä.

Antaisin kaikkeni, jos pääsisin takaisin ajassa alkuun. 😔. Tuntuu mahdottomalta jatkaa eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Antaisin kaikkeni, jos pääsisin takaisin ajassa alkuun. 😔. Tuntuu mahdottomalta jatkaa eteenpäin. 

<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin kaikkeni, jos pääsisin takaisin ajassa alkuun. 😔. Tuntuu mahdottomalta jatkaa eteenpäin. 

<3

😭

Ehkä tässä on se, että aluksi jaksoin uskoa siihen, että vielä paranisin lääkkeiden lopetuksen jälkeen, mutta kun on kulunut jo 4kk, en enää oikein usko. 😭. 

Nostan viimeisen kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä on se, että aluksi jaksoin uskoa siihen, että vielä paranisin lääkkeiden lopetuksen jälkeen, mutta kun on kulunut jo 4kk, en enää oikein usko. 😭. 

Miksi valehtelet? Elokuusta on jo puoli vuotta. Silloinhan sinä ne lääkkeet lopetit.

Mene terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä on se, että aluksi jaksoin uskoa siihen, että vielä paranisin lääkkeiden lopetuksen jälkeen, mutta kun on kulunut jo 4kk, en enää oikein usko. 😭. 

Miksi valehtelet? Elokuusta on jo puoli vuotta. Silloinhan sinä ne lääkkeet lopetit.

Lopetin 4kk sitten, 5kk sitten jos ei lasketa melatoniinia. Mistä olet ajatellut tuon elokuun, jostain jonkun muun ketjusta?