Olen ollut kotiäitinä yli 20 vuotta, mitä ajattelet

Jäin kotiin, kun toinen lapsi teki tuloaan ja ensimmäinen olin koko ajan kipeä päiväkodin pöpöistä. Saimme sitten kolmannenkin ja tein vähän aikaa töitä freelancerina. Kunnes muutimme ulkomaille ja päätin jäädä kokonaan kotiin, sittemmin olen ollut kotirouvana. Elämäni paras päätös, lapsia ei tarvinnut raahata aamuväsyneinä mihinkään, pysyivät suhteellisen terveinä ja vähän myöhemmin koulusta palatessaan saivat palata välipalan ääreen kertomaan päivän tapahtumista. Jostain syystä kaveritkin tulivat meille mielellään koulun jälkeen ;). Kaikista on kasvanut hyvin toimeentulevia kunnon kansalaisia.

Eläkkeestä ei tarvitse olla huolissaan, mieheni on koko ajan maksanut minulle yksityistä eläkettä, joka on jo nyt huomattavasti korkeampi kuin keskiverto suomalainen eläke. Samoin omaisuus on molempien nimissä eikä avioehtoa ole. Enkä kyllä näe mitään syytä, miksi eroaisimme, kun meillä on kaikki asiat hyvin ja mallillaan. Yhtälailla se mies on vanhentunut kuin minäkin,

Joku ihmetteli, että riittääkö elämän sisällöksi kotipuuhastelu. Ei se riitä. Mutta minullahan on ollut aikaa ja mahdollisuuksia tehdä ihan mitä huvittaa, etenkin nyt, kun lapset ovat aikuistuneet. Ja voi pojat, että olen tehnytkin ja nähnyt maailmaa. Rohkenen väittää, että tavallisen työtätekevän naisen elämä on paljon tylsempää kuin omani. Ellei nyt sitten ole oman alansa huippuosaaja ja erittäin vaativassa kansainvälisessä tehtävässä (Kuten puolet tällä palstalla kirjoittavista! Tosin ihmettelen, miten HEILLÄ on aikaa siihen 😃.)

Nosto

ajattelen hiukopalaa. teetä voikkaleipää, omppu ja viili.

En mitään.

Et varmaan ole opiskellut kummemmin? Työnteko ei nappaa?

Sulla on mies joka turvaa sun talouden. Mitä sitten kun ukko ei jaksa sua katsella? 

Ettei sinulla ole osaamista josta maksettaisiin / et ole veronmaksaja vaan yhteiskunnan rasite.

Tuntuu niin pahalta. Yksi syrjäytymisen muoto. 

poikkeuksia toki löytyy, mutta he eivät ehkä kuvaile itseään sanalla kotiäiti

Sinusta tulee ehkä hyvä isoäiti ja sen ajan apu lapsillesi. Olet niin uhrautuvainen.

En ajattele mitään, mutta ei kiinnostaisi tutustua koska olet todennäköisesti todella tylsä ja arkinen ihminen, jolla ei ole elämässä muuta sisältöä kuin perhe.

Tuli myötähapeä. Lähinnä kun mietin millaisia keskusteluja olet käynyt miehesi kanssa.. Onko sinulla keskusteluissa mitään annettavaa hänelle?

Sitä, että toivottavasti aidosti pitää ja arvostaa valintaansa, eikä mieti, mitä jokut vieraat ihmiset hänestä ajattelevat.

Ajattelen että sepä hyvä lapsille, jos ei ole tehnyt niin tukien varassa. Itse ehkä tylsistyisin, mutta arvostan. 

Itse olen ollut myös koko elämäni kotona, enkä aio töihin mennä. Tuo aina jaksaa huvittaa, että ihmiset on huolissaan eläkkeestä. Se, että on kotona ei tarkoita, että olisi tyhmä tai ettei olisi huolehdittu miten pärjää jos mies kuolee tai tulisi ero. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut myös koko elämäni kotona, enkä aio töihin mennä. Tuo aina jaksaa huvittaa, että ihmiset on huolissaan eläkkeestä. Se, että on kotona ei tarkoita, että olisi tyhmä tai ettei olisi huolehdittu miten pärjää jos mies kuolee tai tulisi ero. 

Ei välttämättä ole tyhmä, mutta maailma on suppeampi kuin muilla ja se tekee ihmisestä yksinkertaisen oloisen. 

Tärkeintä että tekee niinkuin itse haluaa, muulla ei käytännössä ole merkitystä. Aina riittää huutelijoita, monesti näillä huutelijoilla oma elämä ei ole semmoista kuin itse haluaisivat 

Vierailija kirjoitti:

Tuli myötähapeä. Lähinnä kun mietin millaisia keskusteluja olet käynyt miehesi kanssa.. Onko sinulla keskusteluissa mitään annettavaa hänelle?

Teilläkö sitten kotona keskustellaan vain työasioista? Todella outo ajatus, ettei pitkään kotiäitinä ollut osaisi keskustella mitään järkevää, edes oman miehensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ettei sinulla ole osaamista josta maksettaisiin / et ole veronmaksaja vaan yhteiskunnan rasite.

Se, että nimittää toista ihmistä rasitteeksi kertoo minusta kaikkein eniten sanojasta itsestään, eikä todellakaan mitään positiivista. 

Ensimmäinen ajatus oli, että sinulla on varmaankin onnelliset lapset ja hyvät ja lämpimät välit heihin .

Näköjään oletin myös, että lapsia on enemmän kuin yksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin pahalta. Yksi syrjäytymisen muoto. 

poikkeuksia toki löytyy, mutta he eivät ehkä kuvaile itseään sanalla kotiäiti

Millä nimikkeellä näitä ei-syrjäytyneitä kotiäitejä sitten nimittäisit?

Ja mitä itse tunnen pitkäaikaisia, jopa liki koko aikuisikänsä kotiäiteinä olleita, ovat he kyllä kaikkea muuta kuin syrjaytyneitä. Se, ettei ole palkkatyössä, ei ole mikään synonyymi syrjäytyneelle.