Miksi niin monet uskovat, että ihmisellä on vapaa tahto, vaikka siitä ei ole mitään tieteellisiä todisteita?

Minä olen omasta vapaasta tahdostani työtön incel????

Nötkötti kirjoitti:

Tietysti minulla on vapaa tahto, kun voin kieltäytyä alistumasta erilaisten himojen vietäväksi. Esimerkiksi, minulle tulee makean himo, voin joko alistua, tai kieltäytyä alistumasta.

Ei pidä paikkaansa

Kovan stressin ja paineen alla sortuu helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sulle ei tule yllätyksenä, että meille kaikille muodostuu varttuessa persoona ja "minuus", joka on jälleen summa perimän sanelemaa biologista toimintaa, kertyneitä kokemuksia ja ympäristöä? En ole kieltänyt, etteikö ihminen pysty ajattelemaan. Se, että taustalla päätöksiin vaikuttaa välittäjäaineita, hormoneita ja vaikkapa huumausaineita, ei tarkoita etteikö ihminen pysty joskus silti toimimaan eri tavalla, kuin mikä ensimmäinen mieleentuleva impulssi on. Jos ensimmäinen impulssisi on esimerkiksi humalassa vetäistä turpaan jotakuta ärsyttävää ihmistä, saatat tehdä sen ennen kuin ajattelet asiaa pidemmälle. Vaihtoehtoisesti saatat ehtiä ajattelemaan, että lyöminen ei ole fiksu tapa toimia ja pystyt hillitsemään itsesi. Ajattelu on hidasta, aggressio vastauksena ärsytykseen on nopeaa. Tämän huomaa parhaiten pienillä lapsilla, joilla impulssikontrolli ei ole kehittynyt ja lapsi ei ole vielä oppinut ympäristön odotuksia tietynlaisel

le toiminnalle eikä tekojen seurauksia pysty hahmottamaan.

Se erilaista toimintaa haluava olento olet silti sinä itse, mutta myös se osa joka pyrkii toimimaan tietyllä tavalla (jota ehkä sitten vastustat) tulee itsestäsi biologian ehdoilla.

Se, että ei ymmärrä tai välitä seurauksista ei mitenkään tarkoita, että teko olisi tehty vasten omaa tahtoaan. Vapaa tahto ei tarkoita sitä, että valitaan aina jokaisesta vaihtoehdosta se optimaalisin.

Ei tarkoitakaan, mutta tuossa tarkoitin että ei se pieni lapsi esimerkiksi osaa vielä hillitä itseään ja toiminta on enemmän vastinetta ärsykkeeseen kuin harkittu teko. Kyllä minä uskon, että kun kolmevuotias mottaa kaveria kun kaveri ottaa lelun nenänedestä se on ihan omasta tahdosta tehty toimi ja reaktio siihen, että ärsyttää kun kaveri teki jotain mitä ei halua. Jatkossa lasta opetetaan, että kaveria ei saa lyödä ja tällöin lapsi joutuu vastustamaan halua lyödä kaveria silloin, kun kaveri tekee jotain mistä lapsi ei pidä. Se vastustaminen vaatii ajattelua ja kykyä arvioida seurauksia. Vapaa tahto on minusta sitä, että voi tehdä päätöksiä silloin, kun kykenee ajattelemaan ennen kuin toimii. Aina näin ei ehdi tapahtua, vaan ihminen toimii ensin ja ajattelee sitten. Ihan jokaiselle on käynyt näin. Minusta ihminen toimii luonnostaan niin kuin kemia ja ärsykkeet ohjaavat. Ajattelu sitten taas mahdollistaa nekin valinnat, jotka eivät ole itselle parhaita ja jotka menevät ristiin oikeiden toiveiden kanssa. Kuitenkin valintojen tekeminen esimerkiksi jonkinlaisen pakon edessä ei ole minusta osoitus vapaasta tahdosta, vaan osoitus taipumisesta jonkun muun tahtoon.

OK, no tuo ei varsinaisesti ole se vapaan tahdon filosofinen määritelmä, jota AP ilmeisesti tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Nötkötti kirjoitti:

Tietysti minulla on vapaa tahto, kun voin kieltäytyä alistumasta erilaisten himojen vietäväksi. Esimerkiksi, minulle tulee makean himo, voin joko alistua, tai kieltäytyä alistumasta.

Ei pidä paikkaansa

Kovan stressin ja paineen alla sortuu helpommin.

aika heikko olet, jos et pysty kieltäytymään. Vai, onko tämä läheistä sukua sille, että ajatellaan alapäällä? Anteeksi, en mä mahtanut mitään vieteilleni, rakas, siksi en voi luvata, ettei näin tapahdu toiste!

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nötkötti kirjoitti:

Tietysti minulla on vapaa tahto, kun voin kieltäytyä alistumasta erilaisten himojen vietäväksi. Esimerkiksi, minulle tulee makean himo, voin joko alistua, tai kieltäytyä alistumasta.

Ei pidä paikkaansa

Kovan stressin ja paineen alla sortuu helpommin.

aika heikko olet, jos et pysty kieltäytymään. Vai, onko tämä läheistä sukua sille, että ajatellaan alapäällä? Anteeksi, en mä mahtanut mitään vieteilleni, rakas, siksi en voi luvata, ettei näin tapahdu toiste!

eri

Ei se heikkoutta ole. Sinulla on nyt vain tuo kristillinen oppi takana. Viettien mukana meneminen on ihan normaalia ja luontaista. Sun kaltaisilel on tapana valehdella itselleen.

Testinä otat vaikka viikon paaston, niin viikon aikana sorrut vahingossa ajattelematta välipaloihin, koska et ole paastonnut kovinkaan usein. Se ei ole rutiinissa, eikä normaalisti olekaan.

Niin sorrut ja valehtelet itsellesi ja muille tietysti.

Paastota voi seksistä, ravinnosta, päihteistä tai ihan mistä asiasta joka häiritsee arkea tai terveyttä.

On yleistä että koehenkilö sortuu, jos hän ei ole valvonnassa. Sortumisen jälkeen tapahtuu vale ja projekti jatkuu tai päättyy.

Koska valehtelu annetaan anteeksi, niin se on ok. Sitäpaitsi valehtelit vain itsellesi ja muutenkin jos valheen unohtaa, niin ei se mitään. Näitä valheita tapahtuu päivän aikana niin monta että ei niitä myöhemmin edes rekisteröi.

Jos jatkuvasti on viettiensä vanki, niin se kertoo että henkilöllä on voimakkaat ja elinvoimaiset vietit.

Minulla tämä liittyy ahmimiseen. Syön kuukauden aikana useiden tuhansien eurojen arvosta ruokaa ja herkkuja.

Ihmisille uskotellaan ettei ole. Ja ihmiset lankeavat siihen ansaan. On tietenkin hyvä että voi jotenkin auttaa muita jos osaa, mutta politiikkausko on kova. Ihmisillä pitäisi olla maapallolla vapaa tahto. Osa ei ole noudattanut sitä (vapaan tahdon) lakia, vaan on mennyt muiden yli päättämään heidän puolesta, myös haitallisesti. Olisi hyvä aina kuunnella ja kunnioittaa muiden omaa tilaa. Jos selität että pomo käskee tekemään pahoja asioita tai et havaitse edes niitä, se on huono selitys. Etiikka huomioitava. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on hyvä kysymys. Aivokemia päättää asian puolestamme. Sen jälkeen keksimme asialle sopivat perustelut, jotka saavat päätöksen tuntumaan vapaan tahtomme itse päättämiltä. Aivot tekevät  päätöksen omien aiempien kokemustemme perusteella, ja vapaasta tahdosta puhuminen on kyllä liioittelua. Päätös tapahtuu ensin, tietoisuus siitä syntyy sen jälkeen. 

Eli ovatko aivoni jo päättäneet mitä teen huomenna ruoaksi? Kiva. Milloin tämä informaatio tulee tietoisuuteeni, että voisin tehdä ostoslistan?

Mutta miksi ihmeessä edes mietin monta kertaa viikossa, mitä ruokaa tekisin seuraavaksi? Miksi aivot antavat sen vapaan tahdon illuusion, sillä sehän vain tekee elämästä hankalaa? 

Tämän ketjun sijasta piti aloittaa kylläkin ketju kissavideoista.  Se oli alkuperäinen tahtotila ja ymmärtäähän sen, kun ne kissat on niin ihania.  

Mutta kun sormet oli näppäimistöllä, niin sillä hetkellä selvisi, että vapaata tahtoa ei olekaan.  Kissavideoiden sijaan sormet lähtikin kirjoittamaan ihan muuta.  Tai siis aivot kielsi kissavideoista kirjoittamisen ja käski sormia näpyttelemään tieteellistä tuubaa vapaasta tahdosta.

Et olisi millään halunnut tätä aihetta, mutta se kuitenkin tuli ihan väkisin.  Vai kenen tahdosta päädyit aloittamaan ketjun juuri tästä aiheesta?  Itselläsihän ei ollut siihen osaa tai arpaa?  Tai siis vapaata tahtoa kirjoittaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia ei voi päättää. Ne on kuin mainoksia ja ituja joita ponnahtaa.

Ai jaa?  En ihan ymmärrä.   Entä jos päätän, että tämän illan suunnittelen tulevaa Tansanian matkaani?  

Lähden menemään järjestyksessä.  Ensin otan selvää, mihin aikaan vuodesta sinne kannattaisi mennä.  Sitten selvitän, mistä löytyy halvimmat lentoliput.  Seuraavaksi tutkin majoituksia ja lopuksi suunnittelen päiväohjelmat.

Voin päättää käyttäväni koko illan tuohon aiheeseen.  Välillä ponnahtaa mieleen ajatus, joka kertoo että nyt pitää käydä vessassa, mutta sitä lukuunottamatta pystyn keskittymään koko illan tuohon aiheeseen. Into on kova ja fokus pysyy hyvin hanskassa.

Ei silloin kesken kaiken tule ideaa, että nyt ihmettelenkin lopun iltaa Tokion nähtävyyksiä.  Tai New Yorkin, Pariisin, Melbournen, Lontoon jne.   Jos ajatukset olisi kuin mainoksia, jotka ponnahtelee, niin tahdottomana olisin heti kohta ajattelemassa tai tekemässä ihan jotain muuta.  Mutta en harhaudu muuhun, vaan kykenen pysymään aiheessa jokseenkin koko illan.  Välillä nälkä voi keskeyttää session hetkeksi ja poikkean määrätietoisesti jääkaapille, enkä tahdottomana vaella vaatehuoneeseen etsimään moottorivenettä tai jotain muuta sattumanvaraista.

Jos pystyn tekemään useamman tunnin session, jossa keskityn yhteen aiheeseen, niin kuka sen sitten päätti jos minulla ei ollut tahtoa tehdä sitä.  Ja miksi tekemäni matkasuunnitelma on täysin toimiva aikatauluineen kaikkineen, jos en olisi ajatellut kaikkia yksityiskohtia?  Mistä ne sitten tuli? 

Siitä olen samaa mieltä, että alitajunnastani olisi varmasti pulpahdellut vaikka minkälaisia ajatuksia, jos olisin vain antanut mieleni ajelehtia.  Jos olisin kirjoitellut ajatukseni listaksi, niin lopputulos olisi melkoinen sillisalaatti eikä takuulla olisi matkasuunnitelma laisinkaan.  Kyllä mielestäni pystyin päättämään ajatusteni suuntaa ja sisältöä ihan hyvin. 

Tämänkin tekstin jokainen sana on tarkkaan ajateltu.  Muutenhan sieltä ponnahtelisi melkein mitä vain satunnaista ... linko violetti jumppa suolaista raketti laulan itu raskas tämä-tuo-se yhdeksäntoista hiekka märkä alitse keinuu ... 

Ehkä ajattelen nyt ihan väärin.  En tosiaankaan ymmärrä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia ei voi päättää. Ne on kuin mainoksia ja ituja joita ponnahtaa.

Ai jaa?  En ihan ymmärrä.   Entä jos päätän, että tämän illan suunnittelen tulevaa Tansanian matkaani?  

Lähden menemään järjestyksessä.  Ensin otan selvää, mihin aikaan vuodesta sinne kannattaisi mennä.  Sitten selvitän, mistä löytyy halvimmat lentoliput.  Seuraavaksi tutkin majoituksia ja lopuksi suunnittelen päiväohjelmat.

Voin päättää käyttäväni koko illan tuohon aiheeseen.  Välillä ponnahtaa mieleen ajatus, joka kertoo että nyt pitää käydä vessassa, mutta sitä lukuunottamatta pystyn keskittymään koko illan tuohon aiheeseen. Into on kova ja fokus pysyy hyvin hanskassa.

Ei silloin kesken kaiken tule ideaa, että nyt ihmettelenkin lopun iltaa Tokion nähtävyyksiä.  Tai New Yorkin, Pariisin, Melbournen, Lontoon

Se, että sinä koet päättäneesi jotain, ei tarkoita että oikeasti olisit niin tehnyt. Minäkin ajattelin, että vastaan viestiisi, mutta kumpikin tapahtuma saattaa olla myös vääjäämätöntä tulosta aivojemme hiukkasten ja viime kädessä koko universumin hiukkasten värähtelyistä. Kysymys on siitä, voisiko yhtään mikään asia oikeasti mennä millään lailla eri tavalla kuin se menee. Suurin osa ihmisistä tässä ketjussa ei edes ymmärrä koko kysymystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia ei voi päättää. Ne on kuin mainoksia ja ituja joita ponnahtaa.

Ai jaa?  En ihan ymmärrä.   Entä jos päätän, että tämän illan suunnittelen tulevaa Tansanian matkaani?  

Lähden menemään järjestyksessä.  Ensin otan selvää, mihin aikaan vuodesta sinne kannattaisi mennä.  Sitten selvitän, mistä löytyy halvimmat lentoliput.  Seuraavaksi tutkin majoituksia ja lopuksi suunnittelen päiväohjelmat.

Voin päättää käyttäväni koko illan tuohon aiheeseen.  Välillä ponnahtaa mieleen ajatus, joka kertoo että nyt pitää käydä vessassa, mutta sitä lukuunottamatta pystyn keskittymään koko illan tuohon aiheeseen. Into on kova ja fokus pysyy hyvin hanskassa.

Ei silloin kesken kaiken tule ideaa, että nyt ihmettelenkin lopun iltaa Tokion nähtävyyksiä.  Tai New Yorkin, Pariisin, Melbournen, Lontoon

Sä et voi päättää milloin provosoidut. Ajatukset on kuin mainokset pilvinä taivaalla. Osa reagoi toisiin ajatuksiin tietyllä tavalla ja voimme vain seurata vierestä mitä tapahtuu. Miten tämäkin tästä kirjautui tänne. Koko paketti purkautui sanasta Melbourn.

Vierailija kirjoitti:

Onko narkomaanilla vapaa tahto? Seksiriippuvaisella, alkoholistilla, työnarkomaanilla, anorektikolla?

Hyviä pointteja.

Koska olen nähnyt, mitä alkoholi voi aiheuttaa, niin olen päättänyt että en käytä alkoholia ollenkaan.  Koska tiedän, että huumeriippuvuus voi vielä ihmiseltä oman tahdon, elämänhallinnan, terveyden jne., niin jätän huumekokeilut kokeilematta.  Tiedän myös senkin että alkoholilla ja huumeilla saisi todennäköisesti hetkellisesti todella voimakkaita kokemuksia, jotka voisivat olla riskin arvoisia.  Ja niin moni on ajatellutkin.  Mutta olen punninnut tarkkaan sen, miten haluan elämäni elää ja pysyn päätöksessäni.

Näin minusta ei voi tulla alkoholistia tai narkomaania.   Ei ole tullut tähän mennessä eikä enää tulekaan, sen verran on ikää.

Olen siis vapasta tahdostani pystynyt välttämään tuon tilanteen, jota yllä kuvaat.   Eikä ole tehnyt tiukkaakaan.  Tietysti, jos olisin lähtenyt kokeilemaan ekstaasitrippiä, niin sitten ehkä olisi eri juttu.

Mutta väitän, että päätökseni ei ole ollut satunnainen, tahaton tai tahdostani riippumaton.  Samoin väitän, että kukaan ei ole pakottanut minua vasten tahtoani absolutistiksi. 

Joten kummasti vain se oma tahtoni on kuitenkin vaikuttanut asiaan.  

Sanotaan että älykäs selviytyy vaikeasta tilanteesta, mutta viisas osaa jo etukäteen välttää siihen tilanteeseen joutumisen.  Nyt sinä tavallaan sanot yllä, että narkomaani ei selviä älyllä (tahdonvoimalla) ongelmastaan, ja niinhän se usein valitettavasti onkin.  Ja minä sanon että viisaudella (tahdonvoimalla) voin välttää kiusauksen joka tekisi minusta narkomaanin.

Kyllä tässä nyt näkisin omaa vapaata tahtoa hyödyntäneeni ihan onnistuneesti.  Eikä suinkaan mitenkään ihan random-meiningillä.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa tahto tekee mahdolliseksi ihmisten tuomitsemisen, vanha pappien silmänkääntötemppu, on vain sattumaa ja välttämättömyyttä ja viattomuutta, ei koskaan syntiä tai syyllisyyttä. Valtaapitävät rakastavat tätä "vapaata tahtoa", ja suurin osa elää sen illuusioissa. Tietoisuuden ongelma on tieteelle tosi kivulias asia.

Kristinuskossa vain liha tuomitaan. Lihalla ei ole vapaata tahtoa ainoastaan hengellä on vapaa tahto, jos se on Jumalan tahto.

Henki ohjaa lihaa, jos sille antaa mahdollisuuden, sillä jokaisella ihmisellä on henki, joka on vapaa tekemään tuon valinnan.

Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Liha vie helvettiin, henki taivaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että sinä koet päättäneesi jotain, ei tarkoita että oikeasti olisit niin tehnyt. Minäkin ajattelin, että vastaan viestiisi, mutta kumpikin tapahtuma saattaa olla myös vääjäämätöntä tulosta aivojemme hiukkasten ja viime kädessä koko universumin hiukkasten värähtelyistä. Kysymys on siitä, voisiko yhtään mikään asia oikeasti mennä millään lailla eri tavalla kuin se menee. Suurin osa ihmisistä tässä ketjussa ei edes ymmärrä koko kysymystä. 

Täytyy myöntää että en minäkään kyllä ihan ymmärrä.

Tuntuisi oudolta, että universumi olisi ensin tsekannut edullisimmat lennot ja parhaat majoitukset organisoiden koko matkasuunnitelman yksityiskohtineen mulle valmiiksi jo ennen kuin päätin ruveta suunnittelemaan Tansanian matkaa.  Sitten alitajunta vain saisi mut vakuuttuneeksi että mun kannattaa valita juuri Tansania ja ruveta mukamas suunnittelemaan, vaikka kaikki oli jo tehty ennen sitä hetkeä.

Edelleen väitän, että vaikka juuri sen Tansanian valitseminen saattaisikin olla alitajuntani ohjaama, esim. jonkin aikaisemmin nähdyn mainoksen perusteella, niin siitä huolimatta koko se aika jonka käytän keskittyneesti matkan suunnitteluun (enkä häröile satunnaisia juttuja), on osoitus siitä että pystyn ohjaamaan ajatuksiani ihan onnistuneesti.

Vapaasta tahdosta kertoo Halla-Ahon blogi kirjoituskin, jossa puolustetaan naisten raisgauksia. Tapa taas jolla puolustus tehdään ei ole kenenkään hyväksymä.

Sitten kuitenkin osa on toista mieltä. Se kertookin että on vapaa tahto.

Vierailija kirjoitti:

Sä et voi päättää milloin provosoidut. Ajatukset on kuin mainokset pilvinä taivaalla.

En voi päättää 100% tapauksista.  Enkä varsinkaan jos olen humalassa tai stressin alla.  Mutta suurimmaksi osaksi kyllä.  Menneiden painolastina en esimerkiksi jaksa kuunnella humalaisten sönkötyksiä juuri hetkeäkään.  Siksi poistun tilanteesta takavasemmalle, jotta en mene edes lähelle sitä pistettä, jossa hermo alkaisi pettää.

Kyllä, ajatukset on joskus kuin mainokset pilvinä taivaalla.  Siitä huolimatta voin kuitenkin päättää mihin mainokseen tartun.  Jos mulla ei olisi mitään omaa ajatuskontrollia mihinkään, niin silloin mulla ei olisi vapaata tahtoa.

Koska mulla on vapaa tahto, en ole täysin viettieni ja päähänpälkähdysteni ohjailema tahdoton reaktioautomaatti.  Voin aika vapaasti päättää, että tähän mainokseen en nyt lähde mukaan. 

Jos olisin täysin impulssien vietävissä, pankkitilini olisi nopeasti täysin tyhjä ja olisin käyttänyt kaikki rahani ihaniin lomamatkoihin.  Vaatii enemmän ajatustyötä ja tahtoa olla sortumatta kuin että jos antaisin vain palaa.

Ne holtittomat shoppailijasankarit, joilla pankkitili on täysin tyhjä jo ennen tilipäivää, ovat sitten niitä joilla ei ole vapaata tahtoa.  Tai ehkä tahtoa onkin, mutta ei läheskään riittävästi tahdonvoimaa jotta pystyisi sitä noudattamaan.

Ihminen voi kuvitella asioita, joita ei ole. Monet kuvittelevatkin. Tällaisia ovat vapaa tahto, sairaus jota luulen sairastavani vaikken todellisuudessa sairasta, mielikuvitusmatka, eduskunnan säveltäjä, kirkkaanpunainen päärynä, nelikulmainen kolmio ja toisenlainen historiankulku. 

Evolutiivisesti on ollut HYÖDYLLISTÄ, että ihminen pitää tahtoaan vapaana, vaikka se ei olekaan TOSI. Tosi ei suinkaan usein ole hyödyllistä. Evoluutio kehittää vain sellaista, mikä on hyödyllistä.

Olisihan se outoa jos voisi itse ohjailla aivojaan eikä aivot ohjailisi meitä. Ajatuksen syntyminen tuskin eroaa muista kehon toiminnoista.