Onko kukaan kasvattanut lastaan puhumaan neljää kieltä?

Nro 58 tarkoitti tuolla "oman perheeni käyttökieli on englanti" siis omaa lapsuudenperhettäni, siis lapseni isovanhempia ja tätejä. Minä ja mies tietysti puhumme lapselle kotona suomea, ja englantia vain silloin kun olemme lapsuudenperheeni kanssa.

Täällä nyt jonkun jankuttajan tuntuu olevan vaikea käsittää, että jotkut osaavat puhua niitä vieraitakin kieliä loistavasti ja että kumppanin kanssa pystyy kommunikoimaan muullakin kielellä kuin sillä äidinkielellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinkieli on tärkeä jokaiselle. Pitää myös osata kirjoittaa.

Toisen kielen voi myös ottaa alkuun, lisää sit vanhempana. Täällä moni kehuu miten osataan täydellisesti neljääkin kieltä. Tuota ei pidä uskoa, natiivina voi olla ainoastaan äidin ja isän kielet. Loput on enemmän tai vähemmän ralliversioita, valitettavasti. 

Tuo ei pidä paikkaansa. Jos kuulisit mun puhuvan suomea, et ikimaailmassa uskoisi, ettenkö käytä äidinkieltäni. Tosin sen väitteen kyllä allekirjoitan, että ainakin mun kohdalla lapsuudesta saakka kuullut kotikielet, eli puola ja venäjä, ovat ne vahvimmat. 

 

Puhuminen on ihan eri asia kuin se, että kielestä kehittyy tunnekieli, että sillä pystyy abstraktiin ajatteluun ja että sitä osaa oikeasti myös kirjoittaa.

Emme ole kasvattaneet niin, mutta lapsi on itse opiskellut 4 kieltä peruskoulussa, lukiossa ja nyt yliopistossa 2 niistä vaikkei kieliä sinne mennytkään opiskelemaan vaan matemaattista alaa.

Osaa ruotsia, englantia (kirjoitti pitkästä englannista L), saksaa ja venäjää. Toista ja neljättä opiskelee myös yliopistossa jossa on 3.vuosi menossa.

Miksi jotakuta rassaa niin kovasti se että joku puhuu muutakin kieltään kuin äidinkieltään?

Minunkaan äidinkieleni ei ole suomi, mutta puhun sitä silti lapsilleni, kun täällä nyt kerran eletään.

Meidän 4-vuotias puhuu seitsemää eri kieltä

Mun mies puhuu viittä kieltä ja minä puhun suomea ja englantia. Mies on oppinut ensimmäisenä kielenä muun kuin äidinkielensä. Aikuisesta voin sanoa sen verran, että abstraktien asioiden selittäminen takkuaa, jos ei ole kunnon äidinkieltä.

 

Meillä on kaksi lasta, ja me kumpikin puhuttiin heille pieninä omaa äidinkieltä ja keskenään englantia.Kumpikin lapsista oppi kielet eri tavalla. Esikoinen ei puhunut mitään kolmeen vuoteen, ja me jo käytiin puheterapeutilla. Hän sanoi, että yksi kieli vaatii yhden vuoden, joten hän alkaa puhumaan sitten kun hallitsee kaikki kielet. Niin kävikin, tosin hän alkoi ensin puhumaan englantia eniten, koska se oli kieli, jota hän kuuli eniten. Eli lapsi ei opi välttämättä sitä kieltä mitä hänelle puhutaan kovin hyvin, vaan paremmin sitä kieltä, jonka yleistä puhumista hän seuraa eniten. Minä puhuin hänelle suomea, joten nuorempi oppi suomen ensimmäiseksi tarkkailemalla meidän vuorovaikutusta. Nuorempi on myös lievästi autistinen, joten hän kieltäytyy puhumasta useampaa kieltä yhtäaikaa. Hän vaihtoi kielen n.10- vuotiaana englanniksi, mutta vasta siinä vaiheessa, kun hän oppi sen aivan täydellisesti. Hän menisi nyt aksentteja myöten aivan amerikkalaisesta vaikka me ei olla koskaan edes käyty Amerikassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakuta rassaa niin kovasti se että joku puhuu muutakin kieltään kuin äidinkieltään?

Minunkaan äidinkieleni ei ole suomi, mutta puhun sitä silti lapsilleni, kun täällä nyt kerran eletään.

 

Tällä palsta valitetaan kun ekspatit eivät halua puhua uudessa kotimaassaan muuta kuin omaa kieltään ja sitten samanaikaisesti haukutaan niitä, jotka osaavat ja haluavat puhua sillä maan kielellä. 😂 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakuta rassaa niin kovasti se että joku puhuu muutakin kieltään kuin äidinkieltään?

Minunkaan äidinkieleni ei ole suomi, mutta puhun sitä silti lapsilleni, kun täällä nyt kerran eletään.

 

Tällä palsta valitetaan kun ekspatit eivät halua puhua uudessa kotimaassaan muuta kuin omaa kieltään ja sitten samanaikaisesti haukutaan niitä, jotka osaavat ja haluavat puhua sillä maan kielellä. 😂 

Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltään.

Jos yrittää opettaa lapselle pienestä pitäen neljää kieltä, voi käydä niin, että lapsi osaa jollakin lailla kaikkia niitä kieliä, mutta ei mitään kovinkaan syvällisesti. Yleistä on myös, että lapset tuollaisessa tilanteessa sekoittavat kieliä keskenään. Ja kuten tuolla aikaisemmin todettiin, on vaara, että ei ole lainkaan tunnekieltä. Ja kannattaa ottaa myös huomioon, minkä tasoisesti vanhemmat puhuvat itselleen vieraita kieliä. Arkitilanteissa pärjää, mutta miten on ääntämisen ja rakenteiden hallinnan laita ja vaativamman kielen käytön laita. Lapsi oppii virheellistä ääntämistä ja virheellistä kielioppia, joista on yllättävän vaikea päästä eroon koulussakaan. Opiskelipa lapsi millä kielellä tahansa koulussa, niin alaluokat sujuvat kyllä hyvin, koska oppimateriaalit ovat yksinkertaista kieltä niin sanastoltaan kuin rakenteiltaan, mutta jo jossain 3. tai 4. vuosiluokalla oppimateriaalien kieli ei enää olekaan helppoa, vaan esim. vaaditaan abstraktin sanaston ymmärtämistä sekä erilaisten synonyymien käyttöä eri tilanteissa. Se "lasten kieli" ei enää riitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakuta rassaa niin kovasti se että joku puhuu muutakin kieltään kuin äidinkieltään?

Minunkaan äidinkieleni ei ole suomi, mutta puhun sitä silti lapsilleni, kun täällä nyt kerran eletään.

 

Tällä palsta valitetaan kun ekspatit eivät halua puhua uudessa kotimaassaan muuta kuin omaa kieltään ja sitten samanaikaisesti haukutaan niitä, jotka osaavat ja haluavat puhua sillä maan kielellä. 😂 

Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltään.

Mitä järkeä minun olisi puhua lapsille sitä äidinkieltä, mitä en ole puhunut 90-luvun puolivälin jälkeen lainkaan? Kukaan läheisistä ei myöskään puhu tätä kyseistä kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakuta rassaa niin kovasti se että joku puhuu muutakin kieltään kuin äidinkieltään?

Minunkaan äidinkieleni ei ole suomi, mutta puhun sitä silti lapsilleni, kun täällä nyt kerran eletään.

 

Tällä palsta valitetaan kun ekspatit eivät halua puhua uudessa kotimaassaan muuta kuin omaa kieltään ja sitten samanaikaisesti haukutaan niitä, jotka osaavat ja haluavat puhua sillä maan kielellä. 😂 

Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltään.

Tässähän tapauksessa lapsi ei ollut edes syntynyt ja joku valitti kun AP ja miehensä puhuivat KESKENÄÄN englantia. Lisäksihän AP sanoi, että lapsi tulee oppimaan kummankin vanhemman äidinkieltä. Samaten kritisoitiin tuota, joka opiskeli ranskaa miehen äidinkielen sijaan ja eikä siinäkään tilanteessa käsittääkseni mitään lapsia ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinkieli on tärkeä jokaiselle. Pitää myös osata kirjoittaa.

Toisen kielen voi myös ottaa alkuun, lisää sit vanhempana. Täällä moni kehuu miten osataan täydellisesti neljääkin kieltä. Tuota ei pidä uskoa, natiivina voi olla ainoastaan äidin ja isän kielet. Loput on enemmän tai vähemmän ralliversioita, valitettavasti. 

Tuo ei pidä paikkaansa. Jos kuulisit mun puhuvan suomea, et ikimaailmassa uskoisi, ettenkö käytä äidinkieltäni. Tosin sen väitteen kyllä allekirjoitan, että ainakin mun kohdalla lapsuudesta saakka kuullut kotikielet, eli puola ja venäjä, ovat ne vahvimmat. 

 

Puhuminen on ihan eri asia kuin se, että kielestä kehittyy tunnekieli, että sillä pystyy abstraktiin ajatteluun ja että sitä osaa oikeasti myös kirjoittaa.

Kirjoitin muun muassa mun pro gradun suomeksi, joten epäilemättä sen antaa viitteitä mun kirjoitustaidon sujuvuudesta:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakuta rassaa niin kovasti se että joku puhuu muutakin kieltään kuin äidinkieltään?

Minunkaan äidinkieleni ei ole suomi, mutta puhun sitä silti lapsilleni, kun täällä nyt kerran eletään.

 

Tällä palsta valitetaan kun ekspatit eivät halua puhua uudessa kotimaassaan muuta kuin omaa kieltään ja sitten samanaikaisesti haukutaan niitä, jotka osaavat ja haluavat puhua sillä maan kielellä. 😂 

Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltään.

Tässähän tapauksessa lapsi ei ollut edes syntynyt ja joku valitti kun AP ja miehensä puhuivat KESKENÄÄN englantia. Lisäksihän AP sanoi, että lapsi tulee oppimaan kummankin vanhemman äidinkieltä. Samaten kritisoitiin tuota, joka opiskeli

Aivan koska kotikielen kuuluu olla jommankumman vanhemman äidinkieli. Ei se englanti.

Ja jos sillä ranskaa opiskelleella olisi lapsia, sama koskee häntäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies puhuu viittä kieltä ja minä puhun suomea ja englantia. Mies on oppinut ensimmäisenä kielenä muun kuin äidinkielensä. Aikuisesta voin sanoa sen verran, että abstraktien asioiden selittäminen takkuaa, jos ei ole kunnon äidinkieltä.

 

Meillä on kaksi lasta, ja me kumpikin puhuttiin heille pieninä omaa äidinkieltä ja keskenään englantia.Kumpikin lapsista oppi kielet eri tavalla. Esikoinen ei puhunut mitään kolmeen vuoteen, ja me jo käytiin puheterapeutilla. Hän sanoi, että yksi kieli vaatii yhden vuoden, joten hän alkaa puhumaan sitten kun hallitsee kaikki kielet. Niin kävikin, tosin hän alkoi ensin puhumaan englantia eniten, koska se oli kieli, jota hän kuuli eniten. Eli lapsi ei opi välttämättä sitä kieltä mitä hänelle puhutaan kovin hyvin, vaan paremmin sitä kieltä, jonka yleistä puhumista hän seuraa eniten. Minä puhuin hänelle suomea, joten nuorempi oppi suomen ensimmäiseksi tarkkailemalla meidän vuorovaikutus

Hauskaa. Mun tyttö ihailee kovasti erästä brittilaulajaa. Sitten hän tapasi jossain britin, joka kysyi tytöltäni onko hän Doncasterista ;) aksentti on siis tarttunut laulajan haastatteluista yms.

Vierailija kirjoitti:

Jos yrittää opettaa lapselle pienestä pitäen neljää kieltä, voi käydä niin, että lapsi osaa jollakin lailla kaikkia niitä kieliä, mutta ei mitään kovinkaan syvällisesti. Yleistä on myös, että lapset tuollaisessa tilanteessa sekoittavat kieliä keskenään. Ja kuten tuolla aikaisemmin todettiin, on vaara, että ei ole lainkaan tunnekieltä. Ja kannattaa ottaa myös huomioon, minkä tasoisesti vanhemmat puhuvat itselleen vieraita kieliä. Arkitilanteissa pärjää, mutta miten on ääntämisen ja rakenteiden hallinnan laita ja vaativamman kielen käytön laita. Lapsi oppii virheellistä ääntämistä ja virheellistä kielioppia, joista on yllättävän vaikea päästä eroon koulussakaan. Opiskelipa lapsi millä kielellä tahansa koulussa, niin alaluokat sujuvat kyllä hyvin, koska oppimateriaalit ovat yksinkertaista kieltä niin sanastoltaan kuin rakenteiltaan, mutta jo jossain 3. tai 4. vuosiluokalla oppimateriaalien kieli ei enää olekaan helppoa, vaan esim. vaa

Kyllä neljäkin kieltä onnistuu, kunhan vaan miettii huolella millä keinoilla opetetaan ja ollaan systemaattisia. Netistä löytyy kyllä paljon ammattilaisten ohjeita missä neuvotaan miten tämä sujuu paremmin. Pieni lapsi on kielten opiskelulle kuin sieni, joten ehdottomasti kannattaa käyttää hyväksi tuota aikaa jolloin lapsi luonnostaan oppii kieliä helpoitten. Vanhemmiten tulee vaikeammaksi. Muistaakseni ennen 7 vuoden ikää lapsi oppii parhaiten.

Kaveriperheen lapset ovat kasvaneet nelikielisiksi. Äitinsä on puhunut heille omaa äidinkieltään, kaksikielinen isänsä omaa äidinkieltään ja vanhempien yhteisenä kielenä on isän toinen kieli jota myös äiti osaa. Neljäntenä kielenä tuli ikään kuin vahingossa heidän silloisen asuinmaansa kieli.

Sen vaan haluan todeta, koska olen nähnyt näitä suuruudenhaluisia vanhempia ennenkin; kuunnelkaa lastanne. Lapsi saattaa vaikuttaa fiksulta ja innokkaalta oppimaan uusia kieliäkin, mutta jos hänen henkinen hyvinvointi heikkenee, syy saattaa piillä tarmokkaassa innossanne opettaa lapsestanne keisari tai keisarinna. Ei se noin toimi.

Siskoni muksu osasi jo 5-vuotiaana kolmen kielen alkeet ja ohjelmointia. Sosiaalisesti sairaaksihan se sitten päätyi ja nyttemmin elämän laatu on mitä on.

Hyvin koulutettu englantia äidinkielenään puhuva on teknisesti C2-tasolla. Ulkomaalainen henkilö pystyy saavuttamaan tämän tason ja tämän pystyy siis ihan testeillä todistamaan. Toisaalta on myös on syntymästään maassa asuvia ja koko elämänsä englantia puhuneita ja he eivät silti koskaan yllä tuolle tasolle. Joten kyllä on varsin mahdollista, että vaikka henkilö, ei ole syntyperäinen englantilainen, hän silti osaa puhua ja opettaa lapsilleen parempaa englantia kuin osa alkuperäisväetöstä.

Pakko sen verran osallistua, että itse kieltenopettajana ajattelin että helppohan se on lapsen oppia mitä tahansa. Olin lukenut siitä teoriasta niin paljon, että se oli minulle itsestään selvää. Isä suomenruotsalainen ja minä suomalainen. Noh, käytännössä se ei onnistunutkaan ja vaihdettiin suomenkielisestä päiväkodista ruotsinkieliseen, jotta se ruotsi edes vähän tarttuisi. Nyt näyttää vähän tarttuvan ja varmaan 3 vuoden päästä puhuu molempia täydellisesti. Silti omat kokemukset aiheuttaa skeptisyyttä sen suhteen että se nelikielisyys mitenkään kovin helposti onnistuisi. Oma lapseni on vieläpä kielissä lahjakas ja oppi mm. 3v lukemaan.