Onko kukaan kasvattanut lastaan puhumaan neljää kieltä?
Olen raskaana, ja nyt olemme miehen kanssa keskustelleet siitä, miten opettaa tulevalle lapselle eri kieliä.
Tarkoituksenamme on opettaa:
- suomea
- mieheni äidinkieltä
- sen maan kieltä, jossa tällä hetkellä asumme
- englantia (minä ja mieheni puhumme tätä natiivin tasolla, ja vietämme paljon aikaa nykyisen kotimaamme ja Englannin välillä).
Olen tutkinut aihetta jonkin verran, ja ilmeisesti on täysin mahdollista saada tämä onnistumaan. Onko täällä kenelläkään omia kokemuksia ja vinkkejä?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä sanovat, että lapset oppivat puhumaan huonosti, kun vanhemmat eivät osaa kieltä. En koe tuota ongelmana, koska kumpikin meistä osaa äidinkielensä, ja kuten jo aiemmin mainitsin, minulla ja miehelläni on hyvät englannin kielen taidot, koska olemme asuneet Englannissa niin kauan. Kummallakin meistä on maan kansalaisuus. Nykyisen kotimaamme kieltä osaamme tällä hetkellä vähemmän, mutta lapsi oppisi sen sitten kodin ulkopuolella.
T. AP
Itse opettaisin lapselle kummankin teidän äidinkielen, puhukaa siis lapselle kumpikin äidinkieltänne, kuten aiottekin tehdä. Jos yhteinen kielenne on englanti, ei sitä erityisesti tarvitse lapselle opettaa vaan todennäköisesti hän oppii sen oikein hyvin muutenkin. Paikallista
Ks Kotus sanakirja.
Lähtekää nyt niistä kolmesta kielestä, joita lapsi tällä hetkellä tarvitsee. Eli vanhempien äidinkielet ja nykyisen kotimaan kieli. Englannin aika tulee sitten aikanaan, jos on tarvis. Sen kotiman kielen oppii päiväkodissa/ koulussa ja tietysti tuette tätä oppimista.
Vierailin kerran 4 kielisessä perheessä. Isän äidinkieli oli venäjä ja äidin ranska. Kumpikaan ei ainakaan silloin osannut kunnolla toistensa kieltä, joten keskenään puhuivat englantia. Lisäksi asuivat pysyvästi Ruotsissa. Aika erilaisia kieliä vielä nuo kaikki. En tiedä miten 4 kielisyys on sujunut kun emme ole olleet tekemisissä ja lapset olivat vielä pieniä tuon vierailun aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kovin optimistisia täällä ollaan. Totuus on, että nykypäivänä huolestuttavan moni yksikielinenkään nuori ei osaa äidinkieltään riittävän hyvin selvitäkseen arjesta.
Olen lukenut, laulanut, kantanut kirjastosta kirjoja, jutellut, patistanut lukemaan sanomalehteä aamulla. Suomalainen mieheni on tehnyt samaa. Nyt meillä on yksikielisiä nuoria, joiden äidinkielen taidosta olen ylpeä, ja jotka hallitsevat vivahteita jo vieraillakin kielillä. Ja täytyy sanoa, että enpä yhtään kadehdi niitä, jotka joutuvat käymään saman rallin useammalla kielellä.
T, Suomen kieltä ammatikseen käyttävä.
Toisilla yksi kieli teettää työtä, toisilla useampi sujuu helposti. Meitä on niin monenlaisia. Hienoa, että teillä on tuettu jälkikasvua. Vanhempien tuki on yksi tärkeimmistä muuttujista kielellisen kyvykkyyden kehittymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidinkieli on tärkeä jokaiselle. Pitää myös osata kirjoittaa.
Toisen kielen voi myös ottaa alkuun, lisää sit vanhempana. Täällä moni kehuu miten osataan täydellisesti neljääkin kieltä. Tuota ei pidä uskoa, natiivina voi olla ainoastaan äidin ja isän kielet. Loput on enemmän tai vähemmän ralliversioita, valitettavasti.
Tuo ei pidä paikkaansa. Jos kuulisit mun puhuvan suomea, et ikimaailmassa uskoisi, ettenkö käytä äidinkieltäni. Tosin sen väitteen kyllä allekirjoitan, että ainakin mun kohdalla lapsuudesta saakka kuullut kotikielet, eli puola ja venäjä, ovat ne vahvimmat.
Puhuminen on ihan eri asia kuin se, että kielestä kehittyy tunnekieli, että sillä pystyy abstraktiin ajatteluun ja että sitä osaa oikeasti myös kirjoittaa.
AP tässä. Kun olen Englannissa tai ei-suomenkielisessä maassa, tunnen ja harjoitan abstraktia ajattelua englanniksi. Jos vietän pitkiä aikoja Suomessa, nuo ajatukset taas tulevat luonnostaan suomeksi, koska kuulen suomea paljon ympärilläni. Kirjoitan työkseni englanniksi, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Vieraiden kielten opetteleminen ja käyttäminen itse asiassa parantaa ihmisen abstraktin ajattelun kykyä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttavapariskunta, suomalainen ja saksalainen opettivat kolmea. Äiti puhui lapsille suomea, isä saksaa ja sitten vielä keskenään kommunikoivat englanniksi niin sekin meni siinä samalla. Ja ruotsiahan ne valitettavasti joutui koulussa lukemaan.
Meillä sama paitsi saksan sijaan kielenä japani. Minä suomalainen, mies japanilainen. Ja koulussa lapsi opettelee parhaillaan ruotsia.
Multilingual Children Grow into Individuals with Better IQ
Researchers have found out that children and individuals who had a wider knowledge of multiple languages, had better intelligence quotient than those who know a single language or two. This is because multilinguals are more exposed to the different ways of connecting experiences to words.
https://msdhoniglobalschoolblr.com/multilingual-children-grow-into-indi….
Meillä lapset 3 ja 5 -vuotiaat lapset osaavat suomea ja ruotsia (minun äidinkielet), saksaa ja puolaa (mieheni äidinkielet) ja norjaa (maa, jossa asumme). Myös siskoni lapset puhuvat kolmea kieltä ongelmitta.
Ei ole lapselle hyväksi tuo ulkomailla asuminen ja vieraat kielet. Lapsi tarvitse vakaan kodin ja oman äidinkielen.
Kolme vielä menee, mutta neljän kanssa alkaa kuulemma usein tulla ongelmia. Lapsi ei vaan yksinkertasesti ehdi altistua kaikille kielille riittävästi, jolloin on vaarana, että kielitaito jää vajaavaiseksi.
Miksi tyytyä neljään kun viisi kieltä on helposti saavutettavissa? Hankkikaa kotiinne lastenhoitaja, joka puhuu lapselle vain omaa kieltään.
Koulu sitten valitaan niin, että opetuskieli on joku muu kuin nuo viisi aiempaa kieltä. Näin kasvatatte lapsestanne kunnon kosmopoliitin.
Mä kasvoin 5-kielisessä ympäristössä. Muutettiin Suomeen kun olin 5-vuotias. Kävin kielikoulun, ja tätä nykyään pärjään sujuvasti kahdeksalla kielellä.
Eli ihan hyvin toimii, ja tuo tunnekielihöpinä on ihan roskaa.
Helppoa kuin heinänteko, jos on kielipäätä. Mun yks entinen työkaveri puhui viittä kieltä niin hyvin, että meni pitkään ennenkuin tiesin, mikä on hänen äidinkielensä. Edes suomessa ei ollut ruotsia äidinkielenään puhuvien aksenttia.
Vierailija kirjoitti:
Sitten lapsella ei ole ollenkaan äidinkieltä. Mikään kielistä ei tunnu oikealta, vaan aina puhuu jotain vierasta kieltä.
Ei pidä paikkaansa! Minunkin lapsillani on äidinkieli ja isänkieli eikä kumpikaan tunnu vieraalta heille! Ja ympäristön kieli vielä erikseen! Älä puhu asioista, joista en tiedä mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten lapsella ei ole ollenkaan äidinkieltä. Mikään kielistä ei tunnu oikealta, vaan aina puhuu jotain vierasta kieltä.
Ei pidä paikkaansa! Minunkin lapsillani on äidinkieli ja isänkieli eikä kumpikaan tunnu vieraalta heille! Ja ympäristön kieli vielä erikseen! Älä puhu asioista, joista en tiedä mitään!
Ikä?
Vierailija kirjoitti:
Sveitsi on yksikielinen maa.
No EI ole. Ota asioista selvää ennenkuin kirjoitat tänne!
Ei pidä paikkaansa! Minunkin lapsillani on äidinkieli ja isänkieli eikä kumpikaan tunnu vieraalta heille! Ja ympäristön kieli vielä erikseen! Älä puhu asioista, joista en tiedä mitään!
Ikä?
Lasteni iät? 36 ja 33.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa! Minunkin lapsillani on äidinkieli ja isänkieli eikä kumpikaan tunnu vieraalta heille! Ja ympäristön kieli vielä erikseen! Älä puhu asioista, joista en tiedä mitään!
Ikä?
Lasteni iät? 36 ja 33.
Koulutus? Mitä kieltä puhuitte kotikielenä?
Vierailija kirjoitti:
Helppoa kuin heinänteko, jos on kielipäätä. Mun yks entinen työkaveri puhui viittä kieltä niin hyvin, että meni pitkään ennenkuin tiesin, mikä on hänen äidinkielensä. Edes suomessa ei ollut ruotsia äidinkielenään puhuvien aksenttia.
Entäpä jos ei ole erityistä kielipäätä? Se, että joku entinen työkaverisi on ollut poikkeuksellisen lahjakas kielissä, ei tarkoita että sinulle tuntematon, vielä syntymätön lapsi olisi sitä.
Samoin on eri asia opiskella kieliä omasta halusta ja innosta kuin syntyä pyytämättä monikieliseen ympäristöön.
Kaksi kotikieltä menee useimmilla, mutta kovin paljon enempää siihen päälle ei kannata ahnehtia, jos suinkin mahdollista.