Miksi nykyään hautajaisia pidetään niin pienellä porukalla?

Papin kommentti asiaan:

Oma arvio on, että siunaustilaisuudet ovat muuttuneet korona-ajan jälkeen pysyvästi ja yhä useammat siunaustilaisuudet ovat pieniä (noin kymmenkunta omaista). Seuraavia syitä on tullut vastaan:

-Korona-aikana osa tottui pieniin hautajaisiin. Huomattiin, että on ihan ok kokoontua vain pienellä porukalla eikä hautajaisten tunnelma siitä kärsi. Myös kulttuuri on muuttunut: paikalle ei enää ehkä haluta kaukaisempia sukulaisia, työkavereita ja ystäviä. Joillekin omaisille olisi raskasta jutella hautajaispäivänä itselleen etäisten/tuntemattomien ihmisten kanssa. Halutaan keskittyä rauhassa omaan suruun. Enää ei samalla tavalla ilmoita lehdessä etukäteen hautajaispäivää, kuten vielä aiemmin oli tapana.

-Taloudelliset syyt, vaikka hyvin harva tätä ääneen myöntää. Muistotilaisuuden järjestäminen on monissa paikoissa kallista puuhaa: tilavuokrat maksavat, tarjoilut esim. 50 henkilölle pitopalvelusta ovat kalliit jne. Halvemmaksi tulee kahvitella lähimpien omaisten kesken kotona. Hautajaisiin liittyy muutenkin jo paljon kuluja (arkku, tuhkaus, hautapaikka jne), joten muistotilaisuus on harvoja mahdollisuuksia säästää. Järjestämisessä on myös oma vaivansa, eikä kaikilla omaisilla ole siihen voimia/halua.

-Sitäkin näkee nykyään, että muistotilaisuutta ei ole lainkaan. Tähän voi olla monia syitä. Osalla on esim. ollut hankalat välit vainajan kanssa hänen eläessään tai välit lähisuvun kesken on huonot. Näissä tilanteissa muistotilaisuuden järjestäminen voi tuntua mahdottomalta, eikä siksi siunaustilaisuuteenkaan haluta juuri väkeä.

Minusta siinä on hyviäkin puolia, että hautajaisia vietetään pienen saattoväen kesken. Tämä on osalle omaisista helpompi vaihtoehto. Siitä olen vain surullinen, että osalla vainajan elämässä mukana olleista ihmisistä (sukulaiset, ystävät, työkaverit, naapurit jne) ei ole mitään paikkaa hyvästien jättämiselle. Toivoisin itse sitä, että siunaustilaisuuteen kirkkoon/kappeliin kutsuttaisiin ihmisiä avoimesti, mutta muistotilaisuus jäisi vain lähiomaisille. Näin muut saisivat jättää jäähyväiset, mutta omaiset saisivat viettää rauhassa muistotilaisuuden. Surevia on oikeasti usein enemmän kuin ehkä etukäteen ajattelisi ja tekisi hyvää, että ihmiset saisivat olla jättämässä jäähyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Papin kommentti asiaan:

Oma arvio on, että siunaustilaisuudet ovat muuttuneet korona-ajan jälkeen pysyvästi ja yhä useammat siunaustilaisuudet ovat pieniä (noin kymmenkunta omaista). Seuraavia syitä on tullut vastaan:

-Korona-aikana osa tottui pieniin hautajaisiin. Huomattiin, että on ihan ok kokoontua vain pienellä porukalla eikä hautajaisten tunnelma siitä kärsi. Myös kulttuuri on muuttunut: paikalle ei enää ehkä haluta kaukaisempia sukulaisia, työkavereita ja ystäviä. Joillekin omaisille olisi raskasta jutella hautajaispäivänä itselleen etäisten/tuntemattomien ihmisten kanssa. Halutaan keskittyä rauhassa omaan suruun. Enää ei samalla tavalla ilmoita lehdessä etukäteen hautajaispäivää, kuten vielä aiemmin oli tapana.

-Taloudelliset syyt, vaikka hyvin harva tätä ääneen myöntää. Muistotilaisuuden järjestäminen on monissa paikoissa kallista puuhaa: tilavuokrat maksavat, tarjoilut esim. 50 henkilölle pitopalvelusta

Minusta se siunausosuus oli juuri se onhan osuus ja en todellakaan lähiomaisena kaivannut sinne mitään tuttuja, puolituttuja, opiskelukavereita ja naapureita jättämään jäähyväisiä kun yritin jo sen kutsutunkin porukan keskellä pitää itseni jotenkin kasassa.

Ei ole varaa

Hautajaiset on helppo järjestää muistotilaisuuden voi itse tehdä. Leipoo itse kakun suolaiset tarjottavat. Muistotilaisuuden voi pitää vaikka kotonaan. Ei tarvita satoja vieraita. Vain ne jotka ovat olleet vainajan eläessä hänen elämässään mukana. Näin itse toimin vainaja tuhkattiin. Tuhkat laitoimme muistolehtoon. Siellä on sitten henkilön nimi. Siellä voi käydä muista massa perheen jäsentään jos haluaa. Ei ole vaikea järjestettävä eikä edes maksa omaisuutta. Toki voi sirotella vainajan tuhkan hänelle eläessään mieleiselle paikalle. Esim mereen järveen tai muuhun vainajalle eläessään rakkaalle paikalle. Varsinkin jos asiasta on puhuttu hänen kanssaan eläessään. Toivomusta minne haluaa tulla haudatuksi. Totuushan on että me kaikki joskus kuolemme. Se on taatusti varmaa. Itse hautajaiset eivät maksa paljoa. Kun ei ole mitään hautapaikan ostoa. Muistotilaisuuden järjestäminen varsinkin kun itse leipoo ei ole kovin kallista. 

Tekee itse muistotilaisuuden tarjottavat. Tilaisuuden voi pitää kotioloissa ei maksa pitopalvelu mitään. Ainoastaan kaupasta ostetut tarvikkeet. Muutama suolainen piirakka lohipiirakka kinkkupiirakka. Täytekakku, Karjalanpiirakka munavoi keittää kahvit se onkin sitte siinä. Ei menny hirveitä summia. Se on vain kiinni et viitsii nähdä sen vaivan 

Korona-aikana sai olla vaan kymmenkunta vierasta siunauksessa. Oliskohan siltä ajalta jäänyt tapa joillekin. Itse menetin tuolloin kolme  läheistä. Yhden hautajaisiin en mahtunut vierasjoukkoon kun en ihan läheisimpiä.

Nykyhallitus on esittänyt eduskunnalle joukkohautauksen ratifioimista ja kokeiluna aloitettaisiin pääkaupunkiseudulta kun on meinaan porukkaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Omaiset päättää ketä kutsutaan ja ketä ei.

Jos en nyt väärin muista niin asiahan pitäs mennä näin, 

Siunauskappeli ja kirkko on tila jonne kaikki saa osallistua ilman kutsuakin.

Mutta muistotilaisuus on yksityistilaisuus ja sinne meillä ei ole asiaa jls ei kutsuta.

Vierailija kirjoitti:

Harmi ettei enää arvosteta perinnettä missä kaikki paikkakuntalaiset kutsutaan.

Mitä järkeä olisi kutsua kaikki noin 260 500 paikkakuntalaista, joista suurin osa on täysin tuntemattomia (ei edes näkötuttuja)?

Pienetkin hautajaiset maksaa useita tuhansia ja jos kuolleelta on jäänyt talo jota näinä aikoina on hitaampaa myydä mutta kuluja pyörii.. ei ole kannattavaa maksaa isoista hautajaisista. Tottakai voi itsekin leipoa jotta tulisi halvemmaksi, totuus on että harva surun keskellä jaksaa pitopalvelua pyörittää.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään isoja hautajaisia on harvoin. Isän hautajaiset oli varmaan ainoat isot hautajaiset missä olen ollut. Vieraita toistasataa, siunaustilaisuudessa kirkko oli täynnä. Olin silloin lapsi ja tuntui aika oudolta niin suuren vierasjoukon keskellä. Pienemmät hautajaiset olisi olleet paremmat.

Äidinpuolella hautajaiset on olleet tuollaisia ja oli hyvä kun isä kuoli koronan aikaan meitä oli paikalla vain perhepiiri ja 2 ystävää. En minäkään tahtoisi mitään suuria hautajaisia, perhepiiri ja lähimmät kaverit. 

Vierailija kirjoitti:

Iäkkäänä kuolleilla on ne ystävätkin kuolleet tai niin huonokuntoisia, että eivät kykene tulemaan hautajaisiin. Harva muutenkaan haluaa kutsua hautajaisiin puolituttuja.

Samoin sisarukset ympäri suomea huonokuntoisena ja serkut ehkä ei ikinä edes tavanneet 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvita kuin pappi ja ruumis?

Ei tarvitse edes pappia, jos on uskonnottomat hautajaiset.

Oma isä kuoli 84-vuotiaana eikä minulle tullut mieleenkään, että hänen entisiä työkavereita olisi pitänyt kutsua. Enkä tasan taatusti olisi ruvennut tekemään kotiini muistotilaisuutta 20 hengelle. Pitää sitä hautaisvieraitakin ajatella. Tuolle määrälle ei olis ollut edes istumapaikkoja. Kun pitopalvelu hoiti tarjottava ja tilat oli seurakunnalta, pääsi kaikki yhtä aikaa syömään samaan tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvita kuin pappi ja ruumis?

Ei tarvitse edes pappia, jos on uskonnottomat hautajaiset.

Ei tarvitse edes hautajaisia. Suora tuhkaus riittää. Toki sekin maksaa, samoin kuin arkku ja ruumiin kuljetus. Ei hautapaikkakaan ole ilmainen jos sellaisen haluaa.

Monen surutyön kannalta olisi tärkeää päästä hautajaisiin. Jos yleisen kutsun laittaa, ei sinne puolitutut änkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Monen surutyön kannalta olisi tärkeää päästä hautajaisiin. Jos yleisen kutsun laittaa, ei sinne puolitutut änkeä. 

Kenen monen surutyön?

Eiköhän ne lähimmät kutsuta joka tapauksessa.

Tällaisen tapauksen tiedän, jossa hyvin vanha ja pitkään sairastanut ihminen kuoli, ja edunvalvoja päätti järjestää hyvin pienimuotoiset hautajaiset vain lähiomaisille, ja muistotilaisuus kotona. Tämän lähiomaisporukan lisäksi oli 2 henkilöä, jotka olivat säännöllisesti käyneet hoivakodissa vanhusta tapaamassa, vaikka eivät olleet (ainakaan lähi)sukua. Nämä kaksi kutsuttiin sitten viime tipassa siunaustilaisuuteen, mutta ei muistotilaisuuteen. Tästä kyllä tuli mielipahaa, kun tosiaan vain kahdesta ihmisestä kysymys ja vainajalla tiettävästi oli ihan hyvin rahaa. Hän myös oli ennen näitä viimeisiä vaiheitaan hyvin aktiivinen ihminen, jolla oli vilkas sosiaalinen elämä ja paljon ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen tapauksen tiedän, jossa hyvin vanha ja pitkään sairastanut ihminen kuoli, ja edunvalvoja päätti järjestää hyvin pienimuotoiset hautajaiset vain lähiomaisille, ja muistotilaisuus kotona. Tämän lähiomaisporukan lisäksi oli 2 henkilöä, jotka olivat säännöllisesti käyneet hoivakodissa vanhusta tapaamassa, vaikka eivät olleet (ainakaan lähi)sukua. Nämä kaksi kutsuttiin sitten viime tipassa siunaustilaisuuteen, mutta ei muistotilaisuuteen. Tästä kyllä tuli mielipahaa, kun tosiaan vain kahdesta ihmisestä kysymys ja vainajalla tiettävästi oli ihan hyvin rahaa. Hän myös oli ennen näitä viimeisiä vaiheitaan hyvin aktiivinen ihminen, jolla oli vilkas sosiaalinen elämä ja paljon ystäviä.

Edunvalvonta ei päde enää kuoleman jälkeen, joten lähiomaiset päättää hautajaisista, ei edunvalvoja. Ellei edunvalvoja satu olemaan se lähin omainen.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen tapauksen tiedän, jossa hyvin vanha ja pitkään sairastanut ihminen kuoli, ja edunvalvoja päätti järjestää hyvin pienimuotoiset hautajaiset vain lähiomaisille, ja muistotilaisuus kotona. Tämän lähiomaisporukan lisäksi oli 2 henkilöä, jotka olivat säännöllisesti käyneet hoivakodissa vanhusta tapaamassa, vaikka eivät olleet (ainakaan lähi)sukua. Nämä kaksi kutsuttiin sitten viime tipassa siunaustilaisuuteen, mutta ei muistotilaisuuteen. Tästä kyllä tuli mielipahaa, kun tosiaan vain kahdesta ihmisestä kysymys ja vainajalla tiettävästi oli ihan hyvin rahaa. Hän myös oli ennen näitä viimeisiä vaiheitaan hyvin aktiivinen ihminen, jolla oli vilkas sosiaalinen elämä ja paljon ystäviä.

Mistä sinä voit kenenkään rahoja tietää?

Isäpuoleni kuoli ja kaikki olettivat että häneltä jäi hyvät perinnöt. Todellisuudessa tällä oli tilillä muutama satanen, lisäksi oli jättänyt osuutensa lainasta maksamatta ja tyhjentänyt säästötilin. Kuoleman jälkeen paljastui että oli valehdellut näistä molemmista. Tämä tietohan ei ollut millään tavalla julkista, ja tiedän että jotkut oli loukkaantuneita kun heitä ei kutsuttu.