Miksi nykyään hautajaisia pidetään niin pienellä porukalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ajattelen omaa äitiäni niin tiedän että hänellä on paljon ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa taas me lapset ei olla tekemisissä, kun äiti kuolee niin voin vaan kuvitella mikä työmaa olisi järjestää muistotilaisuus ja hautajaiset niin että kaikki sinne mahtuisi ja kestitä heitä kun tilanne tulee todennäköisesti olemaan muutenkin vaikea. 

Muistotilaisuuden järjestäminen on se ehkä helpoin juttu, kun kaikki asiat pitää toimittaa läheisen kuoltua.

Soitto pitopalveluun mahdollisimman pian ja heille toive paitsi tarjoiluista, myös tilojen varaamisesta.  Mutta tilat voi varata seurakunnaltakin, yleensä löytyy sekä pienet että isommat tilat.

Itse ei tarvitse sen enempää asiasta huolehtia.  Meille antoi seurakunta listan paikkakunnalla toimivista pitopalveluyrittäjistä, jotka ovat tottuneet järjestämään niin häitä kuin hautajaisiakin

Tottakai tällaiset on helppoja, kun on rahaa. Silloin kun kuolinpesä on varaton eikä omaisillakaan rahaa ole, tilanne on täysin erilainen. 

Siis jos on paljon ystäviä ja sukulaisia ym. tuttuja, niin eihän kaikille tarvitse kahvia tarjota. Monesti tällaisissa tilanteissa hautaansiunaaminen on kaikille avoin hetki ja sen jälkeen ilmoitetaan, että kutsutut vieraat jatkavat muistotilaisuudessa.

Kyllähän sinne haudalle voi tulla vaikka työkaveri, kaksikin. Mutta en näe mitään syytä että miksi niille pitäisi mitään tarjota? Elleivät sitten ole aloittaneet siinä firmassa samoihin aikoihin joskus 80 luvun lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei olla yhteisöllisiä eikä vieraanvaraisia. Oman ukkini hautajaisissa oli 20 vuotta sitten noin 100 henkeä ja kaikille tarjottiin ruoka. Aika harva enää nykypäivänä on valmis kestitsemään puolituttuja. Hautajaiset oli muutenkin esim. vielä 80-luvulla tilaisuus, johon kaikki kaukaiset sukulaiset saapuivat (esim. mummoni hautajaiset), vaikka muuten ei välimatkan ym. vuoksi tavattukaan.

Ennen kun yleensä hautajaiskutsut oli avoimia kutsuja ne hautajaiset ja ruokailut järjestettiin yleensä talkoilla.

Nykyisillä ruoanhinnoilla ei vaan ole useinkaan varaa kestitä niitä 100 vierasta.

No kyllä nuo ukkinikin hautajaiset maksettiin kuolinpesän varoilla. Ei todellakaan ollut mitään talkoita. Entisajan ihmiset olivat ihan erilaisia kuin ihmiset nykyään. esim. kyläilykulttuuri on täysin muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei olla yhteisöllisiä eikä vieraanvaraisia. Oman ukkini hautajaisissa oli 20 vuotta sitten noin 100 henkeä ja kaikille tarjottiin ruoka. Aika harva enää nykypäivänä on valmis kestitsemään puolituttuja. Hautajaiset oli muutenkin esim. vielä 80-luvulla tilaisuus, johon kaikki kaukaiset sukulaiset saapuivat (esim. mummoni hautajaiset), vaikka muuten ei välimatkan ym. vuoksi tavattukaan.

Ennen kun yleensä hautajaiskutsut oli avoimia kutsuja ne hautajaiset ja ruokailut järjestettiin yleensä talkoilla.

Nykyisillä ruoanhinnoilla ei vaan ole useinkaan varaa kestitä niitä 100 vierasta.

No kyllä nuo ukkinikin hautajaiset maksettiin kuolinpesän varoilla. Ei todellakaan ollut mitään talkoita. Entisajan ihmiset olivat ihan erilaisia kuin ihmiset nykyään. esim. kyläilykulttuuri on täysin muuttunut.<

Kuolinpesän varoistahan ne maksetaankin, JOS kuolinpesällä rahaa on. Jos ei maksaa omaiset ja jos ei heilläkään ole rahaa pitopalveluun niin sitten pitää talkoilla tai järjestää sellainen muistotilaisuus johon varaa on. Ja entisaikaan todellakin talkoiltiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei olla yhteisöllisiä eikä vieraanvaraisia. Oman ukkini hautajaisissa oli 20 vuotta sitten noin 100 henkeä ja kaikille tarjottiin ruoka. Aika harva enää nykypäivänä on valmis kestitsemään puolituttuja. Hautajaiset oli muutenkin esim. vielä 80-luvulla tilaisuus, johon kaikki kaukaiset sukulaiset saapuivat (esim. mummoni hautajaiset), vaikka muuten ei välimatkan ym. vuoksi tavattukaan.

Ennen kun yleensä hautajaiskutsut oli avoimia kutsuja ne hautajaiset ja ruokailut järjestettiin yleensä talkoilla.

Nykyisillä ruoanhinnoilla ei vaan ole useinkaan varaa kestitä niitä 100 vierasta.

No kyllä nuo ukkinikin hautajaiset maksettiin kuolinpesän varoilla. Ei todellakaan ollut mitään talkoita. Entisajan ihmiset olivat ihan erilaisia kuin ihmiset nykyään. esim. kyläilykulttuuri on täysin muuttunut.<

Vieraanvarainen on helppo olla, kun rahaa riittää. Siksi aika käsittämätön kommentti. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvita kuin pappi ja ruumis?

Pappi ei ole välttämätön, jos ei kuulu kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvita kuin pappi ja ruumis?

Ei pappikaan välttämätön ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei olla yhteisöllisiä eikä vieraanvaraisia. Oman ukkini hautajaisissa oli 20 vuotta sitten noin 100 henkeä ja kaikille tarjottiin ruoka. Aika harva enää nykypäivänä on valmis kestitsemään puolituttuja. Hautajaiset oli muutenkin esim. vielä 80-luvulla tilaisuus, johon kaikki kaukaiset sukulaiset saapuivat (esim. mummoni hautajaiset), vaikka muuten ei välimatkan ym. vuoksi tavattukaan.

Ennen kun yleensä hautajaiskutsut oli avoimia kutsuja ne hautajaiset ja ruokailut järjestettiin yleensä talkoilla.

Nykyisillä ruoanhinnoilla ei vaan ole useinkaan varaa kestitä niitä 100 vierasta.

No kyllä nuo ukkinikin hautajaiset maksettiin kuolinpesän varoilla. Ei todellakaan ollut mitään talkoita. Entisajan ihmiset olivat ihan erilaisia kuin ihmiset nykyään. esim. kyläilykulttuuri on täysin muuttunut.<

Niin. Kuolinpesän varoilla on toki helppo maksaa jos siellä varaa on. Usein ei ole, ainakaan niin paljoa että olisi prioriteetri ekana käyttää viisinumeroinen summa sieltä pelkästään hautajaisvieraiden kestitsemiseen.

Muutenkin, 20 vuotta sitten ruoan hinta oli vähän eri kuin nykypäivänä.

Jos ei laita kuolinilmoitusta lehteen, säästää monta sataa euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvita kuin pappi ja ruumis?

Pappi ei ole välttämätön, jos ei kuulu kirkkoon.

Pappiko on pakollinen, jos kuuluu kirkkoon?

Minun hautajaisiin tulevat ne, jotka välittivät minusta elämäni aikana. N29

Yleensä tämä " läheisten läsnä ollessa" tarkoittaa sitä että tilaisuus on pidetty kutsuvieraiden kanssa. Noin yleisesti ottaen näihin ihmisiin kuuluvat: Vainajan perhe, hänen vanhempansa jos ovat elossa, hänen sisaruksensa perheineen ja ystävät, jotka perhe tietää. Lisäksi puolison perhe eli hänen mahdolliset vanhemmat ja sisarukset jälkeläisineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvita kuin pappi ja ruumis?

Pappi ei ole välttämätön, jos ei kuulu kirkkoon.

Pappiko on pakollinen, jos kuuluu kirkkoon?

On, tällä varmistetaan se että kirkkoon kuulumattomat omaiset eivät kiellä kirkkoon kuuluneen vainajan oikeutta siunaukseen.

Kuolema on kallis juttu, kaikki maksaa, arkku, vainajan siirto, tila missä muistotilaisuus pidetään, astiat, pöytäliinat,  kukat ym. Ymmärrän erittäin hyvin hautajaiset läheisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni 99v, sukulaiset kaikki kuolleet. Samoin ystävät. Ketä minä sinne kutsuisin, kun olen ainoa lapsi? Tulee hiljaiset hautajaiset.Ellen itse kuole ensin, isä on oikea tervaskanto.

 

Hänellä ei siis ole pitkän elämän jälkeen yhtään ystävää tai edes naapuria, jonka kanssa  hän on tekemisissä? Erikoista.

 

Jonkun vaan pitää olla sen ystäväpiirin viimeinen. Mummuni eli yli 90-vuotiaaksi ja suri pitkään sitä, ettei ole enää yhtään ystävää. Naapuriin oli muuttanut enimmäkseen muualta tulleita, joiden kanssa mummulla ei ollut edes yhteistä kieltä.Ei mitenkään erikoista. Nyt sama tilanne on toisella läheisellä. Ystävät ovat joko mullan alla tai nuoremmat makaavat vuodeosastolla täysin muistamattomina. 

Mummulla sentään oli perhe, mutta tällä toisella ei ole sitäkään. Hänen omia sanojaan lainaten, läheisin sukulainen on serkun avovaimon kummin kaima. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin meillä suku on nykyisin etäinen. Ei serkkujen kanssa pidetä juurikaan yhteyttä. Naapurit on ihmisiä, joita tervehditään, ei niillä kyläillä. Lähipiirit on pienentyneet vuosikymmeninä.

Muutenki porukka pienenee, harvemmin enää kymmenlapsisia perheitä.

Uskonto on ikäänkuin hylätty ja otettu hengellisyys ja voimaantuminen tilalle

Mä en ainakaan halua hautajaisiini muita kuin perheeni ja 4 ystäväpariskuntaa. Mun lähimmät.

Muutenkin kukkakimppukielto (vain 1 tulipunainen kukka lähimmiltä), halvin boxi, ei mustia vaatteita, ei virsiä ei uskonnollista hapatusta. Polttohautaus ja tuhkat taivaan tuuliin. 

Kunnon juhlat, hyvää ruokaa ja enemmän naurua kuin itkua. Hyviä muistoja yhteisistä ajoista. 

Vierailija kirjoitti:

Minun hautajaisiin tulevat ne, jotka välittivät minusta elämäni aikana. N29

Jios olet terve ja sellaisena säilytkin, niin sinun hautajaisiin mennessä kaikki sinulle läheiset ovat voineet jo kuolla ennen sinua. Ethän sinä tiedä, jos elät yli satavuotiaaksi.

Ikäviä juhlia monien mielestä

Ehk-kulttuuri on hiipinyt hautajaisiinkin. Hautajaistenkin kohdalla kommentoidaan, että tullaan jos ei ole jotain tärkeämpää menoa.