Miksi nykyään hautajaisia pidetään niin pienellä porukalla?

Vierailija kirjoitti:

Monen surutyön kannalta olisi tärkeää päästä hautajaisiin. Jos yleisen kutsun laittaa, ei sinne puolitutut änkeä. 

Eihän sitä voi tietää. Yleinen kutsu voi olla haastava koska ei voi tietää osallistujamäärää. Oma läheiseni kuoli onnettomuudessa joka oli esillä myös mediassa ja tiedossa samalla paikkakunnalla. Jos oltaisiin laitettu avoin kutsu hautajaisiin, niin epäilemättä sinne olisi tullut myös ns. puolituttuja.

Voi olla myös toisinpäin. Äidin hautajaisiin ei tullut kuin osa kutsutuista, eivätkö viitsineet edes ilmoittaa etteivät tule. Soittaessani, kun vp pyyntöön ei vastattu , vetkuteltiin että ehkä tullaan. Eivät ymmärtäneet kun kerroin että tietäisin varata tarjottavat pitopalvelusta. Kävi sitten niin että eivät tulleet ja tarjottavia jäi aika paljon yli. Olivat kyllä vanhempaa väkeä että tavallaan kyllä ymmärrän pois jäännin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvita kuin pappi ja ruumis?

Mä en halua edes pappia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu kamalalta jos tuttu on kuollut, muttei omaiset laita kuolinilmoitusta lehteen. Ihan kuin ihminen vain katoaisi. Mielestäni ilmoitus on myös kunnianosoitus vainajalle.

Mitäs kamalaa siinä on, ihan turhaa uteliaille laittaa lehteen kuolin ilmoitusta. Ja mitä kunnianosoitusta siinä  ilmoituksessa on ,ei mitään. Kukin tekee kuin haluaa. Ja se ilmoitus maksaa paljon.

Uudessa trendissä hautajaiskukkia ei tuoda, vaan kirkossa on valmiina kukkia, joista jokainen ottaa yhden ja vie arkulle.

Myös venäläinen yhden neilikka tapa  on hyvä. Ei kalliita kukkavihkoja, koska kaikilla ei ole varaa maksaa sellaisesta useita kymppejä. Enkä näe mitään järkeä, että talvella raahataan kaukaa ulkomailta leikkokukkia sitävarten, että ne kohta kuihtuu ja heitetään roskiin. Yksi kukkavihko arkulla riittää.

Jos ystäviä on paljon voi rajaaminen olla hyvin vaikeaa. Ymmärrän ihan hyvin ettei nykyään yleensä kutsuta avoimella kutsulla hautajaisiin, tuo oli tapana lähinnä silloin kun elettiin kyläyhteisöissä ja hautajaisetkin järjestettiin usein talkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäviä on paljon voi rajaaminen olla hyvin vaikeaa. Ymmärrän ihan hyvin ettei nykyään yleensä kutsuta avoimella kutsulla hautajaisiin, tuo oli tapana lähinnä silloin kun elettiin kyläyhteisöissä ja hautajaisetkin järjestettiin usein talkoilla.

Niin, ja hautajaiskulut ei olleet samanlaisia kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Tekee itse muistotilaisuuden tarjottavat. Tilaisuuden voi pitää kotioloissa ei maksa pitopalvelu mitään. Ainoastaan kaupasta ostetut tarvikkeet. Muutama suolainen piirakka lohipiirakka kinkkupiirakka. Täytekakku, Karjalanpiirakka munavoi keittää kahvit se onkin sitte siinä. Ei menny hirveitä summia. Se on vain kiinni et viitsii nähdä sen vaivan 

Kaikki eivät ole touhottajia. Kaikilla ei ole voimia moiseen, kun itsensä kasassa pitämisessäkin on ihan tarpeeksi. Juu, tiedän että kaltaisiasi se touhuaminen auttaa ja helpottaa, mutta joillekin vain lisää kuormaa. Jo kuolemasta ilmoittaminen ja asioista päättäminen ottaa voimille.

Monella vanhuksella ei ole enää montaa ystävää tai sukulaista elossa.

Yleensä hautajaiset tehdään vainajan toiveen mukaan.

Meillä pidettiin appivanhempien hautajaiset pienellä porukalla ihan siitä syystä, että apen puolelta tuli vain yksi sukulainen. Kaikki muut sukulaiset joko asuivat ulkomailla tai olivat jo kuolleet.

Anoppi itse eläissään toivoi paikalle vain meitä, tosin paras ystävä oli kuollut jo aikaisemmin ja iäkkäät sukulaiset asuivat satojen kilometrien päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen surutyön kannalta olisi tärkeää päästä hautajaisiin. Jos yleisen kutsun laittaa, ei sinne puolitutut änkeä. 

Kenen monen surutyön?

Eiköhän ne lähimmät kutsuta joka tapauksessa.

Jutussa oli juuri siitä, että ystävät jätetään usein kutsumatta, kun kutsutaan vain lähiomaiset. 

Siinähän kutsut koko läänin omiin hautajaisiis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen surutyön kannalta olisi tärkeää päästä hautajaisiin. Jos yleisen kutsun laittaa, ei sinne puolitutut änkeä. 

Kenen monen surutyön?

Eiköhän ne lähimmät kutsuta joka tapauksessa.

Jutussa oli juuri siitä, että ystävät jätetään usein kutsumatta, kun kutsutaan vain lähiomaiset. 

Niin? Lähiomaiset on ne jotka päättää hautajaisista ja siitä ketä kutsutaan. Ei siinä ole mitään väärää haluta pitää hautajaisia vain lähimmän perheen kesken. Toisaalta joskus voi olla, että omaiset eivät tunne kaikkia vainajan ystäviä, jos yhteydenpito näiden ystävien kanssa ei ole ollut niin aktiivista.

Koska ollaan köyhiä ja tulevaisuudessa tuo lisääntyy, kun on pätkätyötä ja osa-aikatyötä ja palkkatukityötä. 

Yksi ruusu arkulle per vieras ja muistolehtoon ja muistokahvit kotona, kaupasta pullat ja itse keitetty kahvi. 

Vierailija kirjoitti:

Monen surutyön kannalta olisi tärkeää päästä hautajaisiin. Jos yleisen kutsun laittaa, ei sinne puolitutut änkeä. 

Minkä surutyön? Ei suru ole työtä.

Vierailija kirjoitti:

Koska ollaan köyhiä ja tulevaisuudessa tuo lisääntyy, kun on pätkätyötä ja osa-aikatyötä ja palkkatukityötä. 

Yksi ruusu arkulle per vieras ja muistolehtoon ja muistokahvit kotona, kaupasta pullat ja itse keitetty kahvi. 

Marketissa on hyvät pullavalikoimat ja moni haluaa omat tuhkat järveen tai mereen. 

Äitini siunattiin tammikuussa.  Hän sanoi aina että siunaustilaisuuteen vain omat läheiset, veljeni ja minä perheineen. Siunaustilaisuuden jälkeen minun kotonani oli kahvitarjoilu. Kaikki oli erittäin kaunista ja uskon että juuri sellaista mitä äiti tarkoitti. Itse olen jo aikaa sitten päätynyt samanlaiseen ratkaisuun. Mutta nämä ovat makuasioita, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. 

Siunaustilaisuuteen voi kutsua kaikki, jotka haluavat jättää äidillesi jäähyväiset. Muistotilaisuuden voi pitää lähisuvun omana tilaisuutena. 

95-vuotiaana kuollut sukulaiseni valitteli vuosikausia, että kaikki ystävät ovat jo kuolleet. Kuitenkin hänen siunaustilaisuuteensa tuli monta ystävää. Monesti kaukana asuvat lapset ja muut sukulaiset eivät tiedä, ketä edesmenneen ihmisen arkeen on kuulunut. Voi hyvinkin olla, että jollakin muutama ystävä on paljon enemmän tekemisissä kuin ne läheisten kesken hautajaisia viettävät.