Lue keskustelun säännöt.
Teinin käytös romuttaa koko perheen
26.01.2024 |
Meillä on tilanne, että 13v teinin käytös on muuttunut rajusti viime vuodesta. Aiemmin niin rauhallinen ja kiltti on muuttunut päätäaukovaksi ja isottelevaksi villiksi, joka tuntuu elävän jossain suuruuden ja vapauden harhassa kun yläaste alkoi. Hän tuntuu hallitsevan kaikkea tilaa tällä hetkellä perheessä käytöksellään niin että perheen yleinen ilmapiirikin alkaa jo tulehtua ja se vaikuttaa kaikkien mielialaan. Jopa nuorempi sisarus on alkanut muuttua iloisesta ja aktiivisesta vetäytyneemmäksi ja vanhempien parisuhde on kovilla, kun kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä. Milloin pitää päästä heti kaupungille tai soitellaan pitkin päivää töihin milloin mistäkin mitättömästä asiasta tai tehdään vaan asioita vaikka kielletään ja perustellaan miksi juuri sillä sekunnilla ei asiaa voi tehdä. Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois.
Teini käytännössä pitää hereillä koko perheen yöhön asti mitä mielikuvituksellisimmilla verukkeilla vaikka kaikki keinot puhelimen ja tv:n sulkemisesta aina asiallista puheesta kovasanaiseen käskyttämiseen asti on käytössä ja aamut on sitten yhtä taistelua ja huutoa kun kouluun pitää lähteä, kun yöunet eri vain riitä. Jos itsekin voisi jonain aamuna nukkua pidempään niin siitä ei tule mitään kun show alkaa heti aamusta. Koulun jälkeen taas lorvitaan puhelimella ja mitään koulutöitä ei aloita ennenkuin on aivan pakko. Pahimmillaan läksyjä tehdään arkenakin yöllä, mutta sen verran on vastuuta että läksyt sentään tehdään. Muutenkin yövalvominen on se juttu mitä pitää tehdä aivan pakolla.
Se, että kaikki aika ja energia menee teinin oikkujen kanssa tapellessa on pois myös nuoremmalta sisarukselta ja oma jaksaminen on kovilla. Asiaa ei helpota että vanhempien työt ovat kuormittavia ja päivätkin joskus venyvät. Nuorempi sisarus moittii joka ilta kuin perheen illat on menneet pilalle kun yksi vaan huutaa ja riehuu. Vanhempienkin välit ja kestävyys on kovilla ja parisuhdeaikaa mihinkään asiaan ei enää käytännössä ole. Isovanhempia voi valitettavan harvoin enää hyödyntää heidän iän ja sairauksien vuoksi, joten mistään yökyläilyistäkään ei tule enää mitään. Aiemmin vielä pystyttiin lähtemään vaikka kylpylään tai muuten vaan pitämään lapsivapaa viikonloppu kun olivat paremmassa kunnossa, mutta nyt ne on käytännössä mahdottomuus.
Olen jo alkanut miettimään eroakin tämän vuoksi, että saisi edes hetken hengittää vaikka tiedän että se olisi järjetön ajatus lasten kannalta ja puolisoakin edelleen rakastan syvästi.
Pahoittelen pitkää avautumista, mutta kertokaas kohtalotoverit, miten olette selvinneet tästä tilanteesta? Alkaa olla omat ja puolison voimat aika vähissä ja teini ikä vasta alussa ja toinen perässä tulossa.
Kommentit (233)
Vastaavassa tilanteessa heitin kersan kokonaan pois elämästäni, halusin hänestä eroon. Koko elämä meni liian vaikeaksi hänen käytöksen takia.
Päätös oli raskas, mutta se oli pakko tehdä. Takaisin ei ole tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on siis se ongelma? Miksi aikoo päätään, miksi pitää perhettä hälytystilassa?
Onko kasvatustyö jäänyt tekemättä? Koska olet viimeksi keskustellut ja viettänyt aikaa nuoren kanssa. Mitä nuori siis sanoo, mitä mahdollisesti haluaisi sanoa, mutta ei pysty sanoittamaan?
Voi hyvä jumala :D tätä pätemisen määrää! "Milloin nuori ja miksi nuori ja onko nuori"
Vierailija kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa heitin kersan kokonaan pois elämästäni, halusin hänestä eroon. Koko elämä meni liian vaikeaksi hänen käytöksen takia.
Päätös oli raskas, mutta se oli pakko tehdä. Takaisin ei ole tulemista.
Tämä asenne välittyy aloituksestakin. Tässä ainoastaan vanhempi on vastuussa tapahtuneesta.
Kaikilla ei vaan ole hyviä vanhempia tukenaan.
Teini-ikä ottaa toisilla koville. Minkä siinä teet kun yrität parhaasi? Ammattiapuakin voi hakea ainakin teille vanhemmille jos tuntuu että voimat loppuu. Tsemppiä!
Olin itsekin hirveä teini, omani on toistaiseksi vielä kaukana siitä. Nää on niin tapauskohtaisia. Ei minua olisi kukaan saanut kuriin vaikka olisi kettingeillä sidottu.
T: Nykyään ihan tavallinen , tylsä 35 v. perheenäiti.
En kyllä olisi kovin huolissaan jos nuo on ainoat asiat mitä teini tekee. Ei ryyppää, polta tupakkaa, notku kaupungilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Se on teini. Kyllähän tuo ajanjakso on ollut tiedossa koko ajan.
Itseäni auttoi ihan ulkoilu ja se että aloin harrastaa puutarhanhoitoa, jossa sain keskityttyä välillä ihan muuhun.
Kevensin myös työntekoa tuossa vaiheessa.
Työnteon keventäminen saattaa vaikuttaa myös perheen tulotasoon. Siitähän teini riemastuisi.
Ja mitä tulee käytökseen, ihan mitä tahansa ei tarvitse sietää sen takia, että on teini. Sehän on karhunpalvelus sille lapselle.
Aika paljon kannattaa sietää. Ei kannata alkaa haastaa ja rangaista pikkuasioissa. Teini tarvitsee tilaa ja mahdollisuuden tehdä itse ratkaisuja. Esim se siivoton huone on ok. Se vetäytyminen on ok. Se valvominen on ok.
Kyllä paljon kannattaa sietää ja valita tarkoin omat taistelunsa. MUTTA se valvominen ei todellakaan ole ok, vaan usein juuri pääsyy siihen äärimmäiseen levottomaan mieleen. Mikään ei tuhoa mielenterveyttä yhtä tehokkaasti mitä valvominen. Ja jos nuori ei sitä itse vielä ymmärrä, tulee hänen vanhempansa huolehtia asiasta hänen puolestaan.
Kaikki elektroniikka pois klo 21, niin takuuvarmaa on että valtavasta univajeesta kärsivä nuori nukahtaa puhtaasti tylsyyttään aamuyöhön mennessä. Jos ei ensimmäisellä viikolla niin viimeistään toisella.
Nuoren perustarpeista, uni, ravinto ja liikunta huolehtiminen on aitoa rakkautta. Ilman sitä, mikään tunnekasvattaminen ei tule toimimaan.
Jaksamista vaatii teiltä aikuisilta. Ja kunnon kurinpitoa. Puhelin pois niin pitkälti aikaa että käytös muuttuu ym. Karjut niin että on kitarisat pellolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista vaatii teiltä aikuisilta. Ja kunnon kurinpitoa. Puhelin pois niin pitkälti aikaa että käytös muuttuu ym. Karjut niin että on kitarisat pellolla.
Elikkä luulot pois ja teinistä tahdoton ihminen, joka ei uskalla ilmaista mitään negatiivisia tunteita. Pitkää terapiaa varten kannattaa jo koota rahaa.
Onko tää näitä tapauksia missä Tiina-Jessiliinaa käsitellään silkkihansikkain? Äkänen on osattava olla, eikä hyssytellä ja sietää tuommoista. Tiedän että väsyneenä ei jaksaisi puuttua, muta se olis vaan jaksettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa huomiota. Hän haluaa äidin. Mutta hän ei halua huomiota. Hän inhoaa äitiä. Teini on tuollainen.
Olisiko joku muu aikuinen, joka voisi puhua ja olla teinin kanssa? Kummi, mummo, pappa?
Liikkukaa yhdessä, hiihtäkää, uikaa, patikoikaa.
Mites isä? Luuletko muuten, että pahinta murrosikää elävä teini lähtee kansssi hiihtämään, uimaan...? Minulla on kaksi lasta, toisen murrosikä näkyi parina finninä leuassa, mutta toinen muistutti ap:n tapausta. Pari vuotta siinä meni, mutta selvittiin. Suuri kiitos lehmänhermoiselle isälle. Nyt on kaikki hyvin. Lapsilla jo omia lapsia.
Nää on vaikeita juttuja ja jokainen nuori on erilainen. Kaikkiin ei päde samat neuvot. Jotkut tarvitsevat tiukemmat rajat, jotkut taas hieman vapautuksia. Näitäkin oikeassa suhteessa. Rakkautta ja välittämistä tarvitsevat kaikki.
Mulla oli sellainen periaate. Kun se murjottava sulkeutunut teini jolta ei saanut mitään vastauksia sitten halusi jutella keskeytin kaiken muun tekemisen. Kuuntelin mitä se nuori haluaa kertoa.
Nyt mulla on kaksi ihanaa täysi-ikäistä. Ovat ihan mahtavia tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei auttanut mikään. Lastensuojelusta haettiin apua, perhetyö ja nuorisopsykiatrinen myös tukena. Nepsydiagnoosi saatiin nuorelle sekä lääkitys ja lähete terapiaan, mutta niistä ei ollut mitään apua. Nuori muutti omilleen 18-vuotiaana ja pitää nykyään hyvin vähän yhteyttä. Muu perheemme on pikku hiljaa toipunut näistä vaikeista vuosista, nuoren tulevaisuus sen sijaan huolestuttaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista vaatii teiltä aikuisilta. Ja kunnon kurinpitoa. Puhelin pois niin pitkälti aikaa että käytös muuttuu ym. Karjut niin että on kitarisat pellolla.
Elikkä luulot pois ja teinistä tahdoton ihminen, joka ei uskalla ilmaista mitään negatiivisia tunteita. Pitkää terapiaa varten kannattaa jo koota rahaa.
Vanhempia kunnioitetaan . Vapaankasvatuksen hedelmät vasta terapiaa tarvitseekin. Teinit ei mene siitä rikki ,että pidetään kurua ja näytetään kaapinpaikka. Rajat on rakkautta.
Tässätapauksessa varsinkin vaikuttaa siltä, että teini saa terrorisoida oman mielensä mukaan ja vanhemmat ei uskalla olla riittävän ankaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun olette vastuuntuntoisia aikuisia niin että varmaan ole tehneet perhettä mihinkään koirankoppiin eli teinillä on oma huone missä saa olla rauhassa ja teillä omat tilat, en ymmärrä miten voi olla ongelmia?
Neuvoja ei ole antaa, mutta toivoa tulevasta. Elimme tuon kuvailemasi vaiheen. Noin neljä vuotta siinä meni. Ihan oltiin tavallinen normaali rakastava perhe ja kasvatustyötä tehty, että itseäni en lähtenyt soimaamaan tilanteesta. Meillä tämä nyt meni noin. Pahimmillani pelkäsin, että entä jos kyseessä ei olekaan vain murrosikä, vaan tuo ikävä tyyppi on se keneksi lapseni aikuisena jää. Ei jäänyt. Lähes yhtä rytinällä kuin tuo vaihe iski päälle, häipyi se myös pois. Tosin kesti sen nelisen vuotta.
Meillä kaksi teiniä ja yksi 7v. Yritämme antaa omaa aikaa molemmille vanhemmille, jotta jaksaa tappelua.
Jotkut on hankalia, toiset kilttejä. Vahvatahtoisuus voi myös kantaa hedelmää , kun aikuistuu. Kapinointi nyt kuuluu yleensä tuohon nuoruusikään. Mun mielestä tyttärenne ei kuulosta vielä ollenkaa huolestuttavalta. Mutta tässä vaiheessa on hyvä puuttua, kun vielä voi, 13 vuotias on ihan lapsi vielä.
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikä ottaa toisilla koville. Minkä siinä teet kun yrität parhaasi? Ammattiapuakin voi hakea ainakin teille vanhemmille jos tuntuu että voimat loppuu. Tsemppiä!
Olin itsekin hirveä teini, omani on toistaiseksi vielä kaukana siitä. Nää on niin tapauskohtaisia. Ei minua olisi kukaan saanut kuriin vaikka olisi kettingeillä sidottu.
T: Nykyään ihan tavallinen , tylsä 35 v. perheenäiti.
Nämä nykyajan teinien kapinat on kuten aloituksesakin soittelua vanhemmille, valvomista, kyselyä saako mennä kaupungille. Ja vastaus on ei, siihen teini itkee ja huutaa, saa rangaistukseksi puhelimen poiston ja arestia.
Jotenkin kovin hirveä ei tämä teini ole. Koulu menee hyvin, ym
Minä olin puolihirveä itsekin, mutta se tarkoitti juopottelua, juhlimista, myymälävarkauksia, koulunkäynnin heivaamista ja kovaa mielenosoitusta vanhemmille. Olin 80-luvun teininä jopa kilteimmästä päästä.
Eikä minunkaan autoritäärinen vanhemmat minua laittaneet selkä seinää vasten. Tajusivat ettei se missään nimessä kannata.
Miksi nykyään luullaan, että teiniltä pitää ranhägaista tahto pois, vaikka he ovat jopa ylikilttejä muutenkin?
Löysää siimaa. Ei teiniä kiinnosta enää teidän perheillat. Hän on mieluummin omien kavereiden kanssa.
Anna itse hoitaa läksyt ja jos tarvii apua niin autat.
Anna valvoa, mutta silloin pitää olla hiljaa että muut saa nukuttua.
Töihin soittelu saa loppua. Viesti jos on tärkeää asiaa.
Huoneen ei tarvi olla kokoajan tiptop kunnossa ja kunnioittakaa teinin omaa rauhaa ja huonetta.
Aika paljon kannattaa sietää. Ei kannata alkaa haastaa ja rangaista pikkuasioissa. Teini tarvitsee tilaa ja mahdollisuuden tehdä itse ratkaisuja. Esim se siivoton huone on ok. Se vetäytyminen on ok. Se valvominen on ok.