Lue keskustelun säännöt.
Teinin käytös romuttaa koko perheen
26.01.2024 |
Meillä on tilanne, että 13v teinin käytös on muuttunut rajusti viime vuodesta. Aiemmin niin rauhallinen ja kiltti on muuttunut päätäaukovaksi ja isottelevaksi villiksi, joka tuntuu elävän jossain suuruuden ja vapauden harhassa kun yläaste alkoi. Hän tuntuu hallitsevan kaikkea tilaa tällä hetkellä perheessä käytöksellään niin että perheen yleinen ilmapiirikin alkaa jo tulehtua ja se vaikuttaa kaikkien mielialaan. Jopa nuorempi sisarus on alkanut muuttua iloisesta ja aktiivisesta vetäytyneemmäksi ja vanhempien parisuhde on kovilla, kun kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä. Milloin pitää päästä heti kaupungille tai soitellaan pitkin päivää töihin milloin mistäkin mitättömästä asiasta tai tehdään vaan asioita vaikka kielletään ja perustellaan miksi juuri sillä sekunnilla ei asiaa voi tehdä. Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois.
Teini käytännössä pitää hereillä koko perheen yöhön asti mitä mielikuvituksellisimmilla verukkeilla vaikka kaikki keinot puhelimen ja tv:n sulkemisesta aina asiallista puheesta kovasanaiseen käskyttämiseen asti on käytössä ja aamut on sitten yhtä taistelua ja huutoa kun kouluun pitää lähteä, kun yöunet eri vain riitä. Jos itsekin voisi jonain aamuna nukkua pidempään niin siitä ei tule mitään kun show alkaa heti aamusta. Koulun jälkeen taas lorvitaan puhelimella ja mitään koulutöitä ei aloita ennenkuin on aivan pakko. Pahimmillaan läksyjä tehdään arkenakin yöllä, mutta sen verran on vastuuta että läksyt sentään tehdään. Muutenkin yövalvominen on se juttu mitä pitää tehdä aivan pakolla.
Se, että kaikki aika ja energia menee teinin oikkujen kanssa tapellessa on pois myös nuoremmalta sisarukselta ja oma jaksaminen on kovilla. Asiaa ei helpota että vanhempien työt ovat kuormittavia ja päivätkin joskus venyvät. Nuorempi sisarus moittii joka ilta kuin perheen illat on menneet pilalle kun yksi vaan huutaa ja riehuu. Vanhempienkin välit ja kestävyys on kovilla ja parisuhdeaikaa mihinkään asiaan ei enää käytännössä ole. Isovanhempia voi valitettavan harvoin enää hyödyntää heidän iän ja sairauksien vuoksi, joten mistään yökyläilyistäkään ei tule enää mitään. Aiemmin vielä pystyttiin lähtemään vaikka kylpylään tai muuten vaan pitämään lapsivapaa viikonloppu kun olivat paremmassa kunnossa, mutta nyt ne on käytännössä mahdottomuus.
Olen jo alkanut miettimään eroakin tämän vuoksi, että saisi edes hetken hengittää vaikka tiedän että se olisi järjetön ajatus lasten kannalta ja puolisoakin edelleen rakastan syvästi.
Pahoittelen pitkää avautumista, mutta kertokaas kohtalotoverit, miten olette selvinneet tästä tilanteesta? Alkaa olla omat ja puolison voimat aika vähissä ja teini ikä vasta alussa ja toinen perässä tulossa.
Kommentit (233)
Mikä on siis se ongelma? Miksi aikoo päätään, miksi pitää perhettä hälytystilassa?
Onko kasvatustyö jäänyt tekemättä? Koska olet viimeksi keskustellut ja viettänyt aikaa nuoren kanssa. Mitä nuori siis sanoo, mitä mahdollisesti haluaisi sanoa, mutta ei pysty sanoittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorisokotiin omassa teini-iässä jouduttiin, jos vanhemmat ei saaneet pidettyä aisoissa. Siellä oli rajat ja koulu tuli käytyä. Silloinen ystäväni oli pari vuotta ja pääsi takaisin kotiin kun järki kasvoi päähän.
Kunnon perinteinen kuritus käyttöön niin saatte siltä luulot pois. Vaikka tunniksi tai kahdeksi nurkkaan seisomaan nenä nurkassa kiinni, niin kyllä alkaa olla nöyrää teiniä aika nopeasti.
Mitään en tuollaisesta käytöksestä tiedä, vaikka kolmen teinin äiti olenkin, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että kuvaisin salaa teinin raivoamista ja näyttäisin videon hänelle. Voisi sitten miettiä, kuinka fiksulta näyttää videolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vein teinimme erämaamökkiin 9 päiväksi. Siellä ei ollut mitään luxusta eikä puhelimia. Sen jälkeen se rauhottui.
Minä, minä, minä, minun nukkuminen, minun parisuhdeaikaa, ero tulee....
Mieti miksi lapsi oireilee. Lapsi syy kaikkeen pahaan. Minä minä minä.
Milloin olette perheenä yhdessä tehneet jotain? Milloin olet halannut teiniä?
Eikö sinussa ole mitään vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudutte liikaa teiniin kuin lapseen ja kuulostaa vähättelyltä, vaikka tilanne onkin "raskas". Teini-ikäinen ei voi sille iällä mitään ja mitä aivoissa tapahtuu, tunteet. Hän ei hallitse tunteita, te aikuisena hallitsette omat impulssinne, reagointinne ja tunteenne. Teini heijastaa ehkä hyvääkin takaisin, joskus. Mutta jos käyttäydytte pahasti hän heijastaa sen esimerkin takaisin ja epäreiluuden. Ei ole tarvetta luoda vastakkainasettelua tai paheksuntaa. Nimenomaan sitä pitäisi välttää. Ei pidä kieltää kaikkea, ei pidä olla liian ankara ja voi perustella lyhyesti, ei selittää puhelimessa juupas eipäs tuntikausia. Asiat yksinkertaisemmaksi. Ei rankaisuja. Sen sijaan hiljaa pitäisi osata olla kotona ettei ole koko ajan meteliä ja sen voi perustella, koska siellä asuu muita jotka stressaavat. Jos ei voi olla yhtään hetkeä hiljaa ja on kovin meluisa, ehkä eri asunnot sitten lähekkäin tms. Saa toinen osa oman rauhan, vaikka se toinen sisarus joka on uupunut tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorisokotiin omassa teini-iässä jouduttiin, jos vanhemmat ei saaneet pidettyä aisoissa. Siellä oli rajat ja koulu tuli käytyä. Silloinen ystäväni oli pari vuotta ja pääsi takaisin kotiin kun järki kasvoi päähän.
Sukulaistyttö joutui nuorisokotiin koulupoissaolojen vuoksi. Vanhemmat ei saaneet lähtemään kouluun. Siellä tutuistui "kivoihin kavereihin" ja mukaan tulivat napit ja suonensisäiset. Hatkoilla olivat ja möivät itseään. Nyt nuorena aikuisena taistelee päästäkseen irti huumeista ja vain peruskoulu suoritettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän haluaa huomiota. Hän haluaa äidin. Mutta hän ei halua huomiota. Hän inhoaa äitiä. Teini on tuollainen.
Olisiko joku muu aikuinen, joka voisi puhua ja olla teinin kanssa? Kummi, mummo, pappa?
Liikkukaa yhdessä, hiihtäkää, uikaa, patikoikaa.
Kannattaa miettiä mitä hän SAA tehdä etukäteen ja laittaa niitä paperille. Koska jos on pelkästään pitkä kieltolista, se voi olla aika hankalaa. Mitä kivaa hän voi tehdä ja harrastaa kotona, tai jos haluaa muualla. Entä miten pääsee helposti kotiin, ettei jumiudu väärään paikkaan, kyytikö. Hän ei ole enää lapsi, vaan alkaa olemaan nuori, se pitää huomioida. Hän opettelee elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette selvästikin epäonnistuneet vanhempina. Kannattaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja kysyä, voisiko tuon pennun sijoittaa jonnnekin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä, minun nukkuminen, minun parisuhdeaikaa, ero tulee....
- Tässä on nyt kyse koko perheestä, ei vain minusta. Se, että ilmapiiri koko perheessä on muuttunut teinin käytöksen muuttumisen myötä on tässä taustalla. Ja tottakai myös oma jaksaminen kaiken myllerryksen keskellä.
Mieti miksi lapsi oireilee. Lapsi syy kaikkeen pahaan. Minä minä minä.
- Tätä en todellakaan allekirjoita. Meillä on menty aina lapset edellä. Omat menot on laitettu aina lasten ajan jälkeen.
Milloin olette perheenä yhdessä tehneet jotain? Milloin olet halannut teiniä?
- Joka viikko yritetään pitää leffa tai peli-ilta tai muuta yhteistä tekemistä ja teinin kanssa halataan usein kun on hyvä hetki ja kerrotaan että välitetään ja on annettu tilaa puhua, jos on sitä halunnut. Impulsiivinen raivomainen, uhoaminen ja päähänpistot vaan vie mehut kaikista hänen ympärillään.
Eikö sinussa ole mitään vikaa?
-Aivan varmasti, kukaan ei ole täydellinen. Kuten sanottua, ennen yläastetta lapsi oli rauhallinen ja kiltti, aivan tavallinen lapsi jonka kanssa viettiin paljon aikaa, mutta annettiin myös tilaa. Tämä nopea ja raju muutos on varmasti yllättänyt aluksi ja nyt kuormittaa kaikkia perheessä vaikka mitä eri keinoja on käytetty,
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän äksyn puhelinriippuvaisen teinitytön voisi saada äidin kanssa ulkoilemaan? Ei mitenkään. Olen yrittänyt mm. vaateostoksille kaupungille mutta ei lähde. Huoneessaan möyröttää puhelin kädessä eikä puhu mitään vaikka häneltä mitä ystävällisesti yrittää kysellä kuulumisia. Kiukuttelua ja kiroilua jos patistan läksyihin ja syömään.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Nuorisokotiin omassa teini-iässä jouduttiin, jos vanhemmat ei saaneet pidettyä aisoissa. Siellä oli rajat ja koulu tuli käytyä. Silloinen ystäväni oli pari vuotta ja pääsi takaisin kotiin kun järki kasvoi päähän.
Siihen aikaan kokeiltiin ensin remmiä ja sitten jos se ei toiminut niin joutui kasvatuslaitokseen.
Miksi koko perheen pitää valvoa jos teini haluaa katsoa tv:tä tai olla puhelimella?
Luokaa YHDESSÄ koko perheen pelisäännöt perheen kesken. Eli myös teinin näkökanta esiin. Tärkeetä on se, että myös vanhemmat sitoutuu noudattamaan omaa osaansa niinkuin lapset.
Nuorten unentarve on tutkitusti nuorilla ja lapsilla sekä aikuisilla erilainen. Teini iässä nuorten vuorokausirytmi alkaa muuttumaan siihen suuntaan että uni tulee myöhemmin ja nukkua pitäis pidempään. Joissain kouluissa tää on jo huomioitu sillä, että koulu alkaa nuorilla myöhemmin. Eli se vuorokausirytmin muuttuminen ei oo pelkästään teinin tahdosta kiinni vaan siihen on syyt.
Mut keskustele nuoren kanssa mikä on hänen näkemys, mitä asialle vois tehdä ja miten sais paremmin unen päästä kiinni iltasin. Meillä esim ysiltä on saman ikäinen arkena sängyssään, mutta lukee vielä 22-23 asti sängyssään.
Mitä nämä raivoamiset uhoamiset ja päähänpistot on? Joku syyhän niille on.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän äksyn puhelinriippuvaisen teinitytön voisi saada äidin kanssa ulkoilemaan? Ei mitenkään. Olen yrittänyt mm. vaateostoksille kaupungille mutta ei lähde. Huoneessaan möyröttää puhelin kädessä eikä puhu mitään vaikka häneltä mitä ystävällisesti yrittää kysellä kuulumisia. Kiukuttelua ja kiroilua jos patistan läksyihin ja syömään.
-eri
Puhelin pysyvästi takavarikkoon ja rumista puheista joku muu rangaistus.
Niin. Se on teini. Kyllähän tuo ajanjakso on ollut tiedossa koko ajan.
Itseäni auttoi ihan ulkoilu ja se että aloin harrastaa puutarhanhoitoa, jossa sain keskityttyä välillä ihan muuhun.
Kevensin myös työntekoa tuossa vaiheessa.