Lue keskustelun säännöt.
Teinin käytös romuttaa koko perheen
26.01.2024 |
Meillä on tilanne, että 13v teinin käytös on muuttunut rajusti viime vuodesta. Aiemmin niin rauhallinen ja kiltti on muuttunut päätäaukovaksi ja isottelevaksi villiksi, joka tuntuu elävän jossain suuruuden ja vapauden harhassa kun yläaste alkoi. Hän tuntuu hallitsevan kaikkea tilaa tällä hetkellä perheessä käytöksellään niin että perheen yleinen ilmapiirikin alkaa jo tulehtua ja se vaikuttaa kaikkien mielialaan. Jopa nuorempi sisarus on alkanut muuttua iloisesta ja aktiivisesta vetäytyneemmäksi ja vanhempien parisuhde on kovilla, kun kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä. Milloin pitää päästä heti kaupungille tai soitellaan pitkin päivää töihin milloin mistäkin mitättömästä asiasta tai tehdään vaan asioita vaikka kielletään ja perustellaan miksi juuri sillä sekunnilla ei asiaa voi tehdä. Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois.
Teini käytännössä pitää hereillä koko perheen yöhön asti mitä mielikuvituksellisimmilla verukkeilla vaikka kaikki keinot puhelimen ja tv:n sulkemisesta aina asiallista puheesta kovasanaiseen käskyttämiseen asti on käytössä ja aamut on sitten yhtä taistelua ja huutoa kun kouluun pitää lähteä, kun yöunet eri vain riitä. Jos itsekin voisi jonain aamuna nukkua pidempään niin siitä ei tule mitään kun show alkaa heti aamusta. Koulun jälkeen taas lorvitaan puhelimella ja mitään koulutöitä ei aloita ennenkuin on aivan pakko. Pahimmillaan läksyjä tehdään arkenakin yöllä, mutta sen verran on vastuuta että läksyt sentään tehdään. Muutenkin yövalvominen on se juttu mitä pitää tehdä aivan pakolla.
Se, että kaikki aika ja energia menee teinin oikkujen kanssa tapellessa on pois myös nuoremmalta sisarukselta ja oma jaksaminen on kovilla. Asiaa ei helpota että vanhempien työt ovat kuormittavia ja päivätkin joskus venyvät. Nuorempi sisarus moittii joka ilta kuin perheen illat on menneet pilalle kun yksi vaan huutaa ja riehuu. Vanhempienkin välit ja kestävyys on kovilla ja parisuhdeaikaa mihinkään asiaan ei enää käytännössä ole. Isovanhempia voi valitettavan harvoin enää hyödyntää heidän iän ja sairauksien vuoksi, joten mistään yökyläilyistäkään ei tule enää mitään. Aiemmin vielä pystyttiin lähtemään vaikka kylpylään tai muuten vaan pitämään lapsivapaa viikonloppu kun olivat paremmassa kunnossa, mutta nyt ne on käytännössä mahdottomuus.
Olen jo alkanut miettimään eroakin tämän vuoksi, että saisi edes hetken hengittää vaikka tiedän että se olisi järjetön ajatus lasten kannalta ja puolisoakin edelleen rakastan syvästi.
Pahoittelen pitkää avautumista, mutta kertokaas kohtalotoverit, miten olette selvinneet tästä tilanteesta? Alkaa olla omat ja puolison voimat aika vähissä ja teini ikä vasta alussa ja toinen perässä tulossa.
Kommentit (233)
Onko mahdollista lähteä välillä viikonlopuksi johonkin yökylään. Esimerkiksi isovanhempien luokse. Siis niin että lähdet vaikka omien vanhempiesi luokse sen toisen lapsen kanssa ja isä jää kotiin teinin kanssa. Seuraavalla kerralla sinä jäät teinin kanssa kotiin. Tai teini mukaan ja toinen lapsi jää kotiin. Siis että edes toinen vanhempi ja sisarus saa välillä levätä. Tämän ei luulisi rasittavan isovanhempia, kun sinä tai mies olisi kuitenkin siellä myös. Tietty sille teinille ei kannata kertoa todellista syytä, vaikka se että haluatte viettää laatuaikaa yhden lapsen kanssa. Molempien vuorotellen. Tai jos on mökki, niin sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pärjää 13-vuotiaan kanssa, millaisia vanhempia te oikein olette?
Harmi, että me muut joudumme hyvin usein kärsimään näiden kukkahattukasvattajien hedelmistä. Huudetaan sadismia plus muuta, kun joku uskaltaa olla lapselleen vanhempi, eli pitää kuria?
Omat lapseni alkavat olla jo aikuisia, mutta muistan usein heidän teininä todenneen omista luokkakavereistaan, että eikö niitä kukaan ole kotona kasvattanut.
Vierailija kirjoitti:
Ap, outoja vastauksia olet saanut, sori niistä. Meillä oli sama tilanne ja oli päiviä jolloin meinasin ottaa passin ja jöttää koko p****n. Tuota ei ymmärrä kukaan muu kuin vastaavan kokenut. Meillä loppujen lopuksi syyksi paljastui nepsy-oireilu. Mutta me tehtiin niin että sisarukselle järkättiin kahdenkeskisiä juttuja poissa kotoa; shoppailua, kylpyläviikonloppuja niin että pääsi myös pois räyhäävän teinin luomasta ilmapiiristä. Teini ri tosiaan itse suostunut osallistumaan mihinkään mukavaan yhteiseen tekemiseen. Sitten yritimme noudattaa sääntöä valitse taistelusi. Huone sai jäädä siivoamatta jne. Eli valitsimme asiat jotka nostimme pöydälle (joista väistämättä tuli riita).
pari vuotta sitä kesti, sitten rauhoittui. Voimia!
Tämä on oikea tapa toimia. Esim se huone saa jäädä sotkuiseksi. Ei kannata alkaa taistelemaan. Meillä pahimmillaan huone oli kuin kaatopaikka. Aluksi koitin kaikkeni sen siivoamiseksi, pyysin, käskytin ja autoin ym. Lopulta jätin sellaiseksi kuin on.
Pyykit sama juttu. En pessyt niitä ellei oltu koottu pyykkikoriin. Muuten annoin pojan olla. Muutamia vuosia tässä meni. Samalla koulu kärsi, syöminen oli huonoa, harrastukset jäi ym.
Annoin tilaa ja rauhaa. Ei raivoamalla saa mitään aikaan. Niin tilanne vaan korjaantui. Poika opiskelee ja asuu omillaan. Käy töissä ja pärjää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Höpö höpö. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat ainoat aidosti toimivat lastenkasvatusmetodit. Kuka ei näitä asioita ymmärrä lapsensa lapsuudessa, niittää sitten samaa satoa mitä Ap teini-iässä.
Nämä edellä mainitut metodit
Aika Monessa asiassa pätee se, että mieti miltä sinusta tuntuisi. Kukaan ei haluaisi kuulla nauhoitusta omasta tunnereaktiostaan. Ei kukaan. Silloin ihminen eniten tarvitsee rakkautta ja tukea. Ei nöyryytystä!
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pärjää 13-vuotiaan kanssa, millaisia vanhempia te oikein olette?
Todella moni ei pärjää edes 3-vuotiaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän äksyn puhelinriippuvaisen teinitytön voisi saada äidin kanssa ulkoilemaan? Ei mitenkään. Olen yrittänyt mm. vaateostoksille kaupungille mutta ei lähde. Huoneessaan möyröttää puhelin kädessä eikä puhu mitään vaikka häneltä mitä ystävällisesti yrittää kysellä kuulumisia. Kiukuttelua ja kiroilua jos patistan läksyihin ja syömään.
-eri
Minulla oli tallennettuna Myyrmäen katastrofia koskeva ohjelma. Kun viimeisen kerran katsoin sen, kiinnitti huomiota nuori aikuinen, joka oli menettänyt äitinsä siellä. Nainen oli silloin teini ja hänellä oli vähän heikommat välit äidin kanssa. Nainen kertoi, että välit olivat alkaneet korjaantua ja tyttö oli ostoksilla äidin ja jonkun toisen tytön kanssa, kun he joutuivat tapahtumien keskelle. Itselläni on käsitys, että monet tytöt ovat voimakkaan tunnemyrskyn vallassa murrosikäisenä ja äidin, joskus äitipuolen kanssa, tulee raivokkaita riitoja. En tiedä onko pojilla enemmän omaan huoneeseen vetäytymistä tai mykkäkoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Höpö höpö. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat ainoat aidosti toimivat lastenkasvatusmetodit. Kuka ei näitä asioita ymmärrä lapsensa lapsuudessa, niittää sitten samaa satoa mitä Ap teini-iäss
Aika Monessa asiassa pätee se, että mieti miltä sinusta tuntuisi. Kukaan ei haluaisi kuulla nauhoitusta omasta tunnereaktiostaan. Ei kukaan. Silloin ihminen eniten tarvitsee rakkautta ja tukea. Ei nöyryytystä!
Kutsut lapsen huonoa käytöstä "tunnereaktioksi" ikään kuin se tekisi siitä hyväksyttävää.
Sääntöjä jatkuvasti rikkova ja avoimen uhmakas lapsi tarvitsee rangaistuksen, ja tuntuvan sellaisen. Hyvänäpidon ja palkitsemisen aika on joskus toiste.
Minä en ymmärrä näitä silkkihansikkain kasvattavia, joiden mielestä kaikesta tulee traumat. Jos käyttäytyy huonosti, niin siitä seuraa ikäviä asioita. Jos asiat eivät mene perille hyvällä, niin sitten pahemmalla.
Ei ihme, että nykynuoriso on sekaisin, kun mistään ei tarvitse ottaa vastuuta eikä mitään negatiivista saisi heille sanoa.
Itselle ei olisi tullut mieleenkään teininä karjua vanhemmilleni. Eivätkä he karjuneet minulle. Eikä minun teinit karju minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsille on tiukat rajat. Teini-iässä niitä rajoja on syytä hieman löysätä ja antaa vastuuta.
Vanhemmat voisi itsekin miettiä mitä järjettömiä sääntöjä kodeissa on, joilla vain kiusataan teinejä. Esim joku klo 20 kotiintuloajat lomillakin ym. Ei sa tehdä tuota, sitä ja tätä. Keskustelkaa niiden nuortenne kanssa. Antakaa heidän vaikuttaa.
Tiedätkö millaisia sääntöjä tytöille on m-perheissä? He ovat jatkuvan silmälläpidon alaisia kotona ja myös julkisella paikalla liikkuessaan. Nykymaailmassa valvontaa voidaan suorittaa puhelimen avulla. Myös avuliaat tuttavat raportoivat vanhemmille, jos jotain ei-toivottua on meneillään. Tähän verrattuna normiperheen lapsiin kohdistuva kasvatus ja rajoitukset ovat aika vähäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Höpö höpö. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat ainoat aidosti toimivat lastenkasvatusmetodit. Kuka ei näitä asioita ymmärrä lapsensa lapsuudess
Mikä muu kuin tunnereaktio on huuto ja raivo? Miten ihmeessä se helpottaa rangaistuksila?? Käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KUKAAN ei jaka lukea teidän kukkahattujen paskoja novelleja. Tiivistäkää!
Pitääkö esittää asia tiktok-tanssina, jotta debiilin tasolle jäänyt ulilautajonne sisäistäisi sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ehkäisy liittyy käytösongelmiin?
Kaikki heterotyttöjen/naisten ongelmat liittyvät munanhimoon.
Tapa itsesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsille on tiukat rajat. Teini-iässä niitä rajoja on syytä hieman löysätä ja antaa vastuuta.
Vanhemmat voisi itsekin miettiä mitä järjettömiä sääntöjä kodeissa on, joilla vain kiusataan teinejä. Esim joku klo 20 kotiintuloajat lomillakin ym. Ei sa tehdä tuota, sitä ja tätä. Keskustelkaa niiden nuortenne kanssa. Antakaa heidän vaikuttaa.
Tiedätkö millaisia sääntöjä tytöille on m-perheissä? He ovat jatkuvan silmälläpidon alaisia kotona ja myös julkisella paikalla liikkuessaan. Nykymaailmassa valvontaa voidaan suorittaa puhelimen avulla. Myös avuliaat tuttavat raportoivat vanhemmille, jos jotain ei-toivottua on meneillään. Tähän verrattuna normiperheen lapsiin kohdistuva kasvatus ja rajoitukset ovat aika vähäisiä.
Olen kuullut ja sairastahan se on. Joissain suomalaisissa perheissäkin on ihan järjettömiä sääntöjä. Aivan kuin olisi ymmärretty, että mitä tiukemmat rajat niin sen parempi perhe. Nuori kapinoi ja siihen syytäkin. Usein vanhemmat itse aiheuttaa näitä konflikteja omilla periaatteillaan.
Edelleenkään ei selvinnyt mistä ap:n teini raivoaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä silkkihansikkain kasvattavia, joiden mielestä kaikesta tulee traumat. Jos käyttäytyy huonosti, niin siitä seuraa ikäviä asioita. Jos asiat eivät mene perille hyvällä, niin sitten pahemmalla.
Ei ihme, että nykynuoriso on sekaisin, kun mistään ei tarvitse ottaa vastuuta eikä mitään negatiivista saisi heille sanoa.
Itselle ei olisi tullut mieleenkään teininä karjua vanhemmilleni. Eivätkä he karjuneet minulle. Eikä minun teinit karju minulle.
Teinit on karjuneet ihan aina eikä se tosiaankaan ole mitään huonoa käytöstä. Usein se on kyllä teini-iän kuohunan lisäksi reaktio kohtuuttomiin vaatimuksiin ja huonoon kohteluun. Jotenkin täysin hassu ajatus on kuvitella, että tunnereaktiosta kuuluu rangaista. Ei ihme, että nuoret ovat sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsille on tiukat rajat. Teini-iässä niitä rajoja on syytä hieman löysätä ja antaa vastuuta.
Vanhemmat voisi itsekin miettiä mitä järjettömiä sääntöjä kodeissa on, joilla vain kiusataan teinejä. Esim joku klo 20 kotiintuloajat lomillakin ym. Ei sa tehdä tuota, sitä ja tätä. Keskustelkaa niiden nuortenne kanssa. Antakaa heidän vaikuttaa.
Tiedätkö millaisia sääntöjä tytöille on m-perheissä? He ovat jatkuvan silmälläpidon alaisia kotona ja myös julkisella paikalla liikkuessaan. Nykymaailmassa valvontaa voidaan suorittaa puhelimen avulla. Myös avuliaat tuttavat raportoivat vanhemmille, jos jotain ei-toivottua on meneillään. Tähän verrattuna normiperheen lapsiin kohdistuva kasvatus ja rajoitukset ovat aika vähäisiä.
Mihin tämä liittyy? Persuilua?
Persut kannattaa kovia rangaistuksia lapsille ja aikuisille. Lähellä leirejä ollaan.
Huh huh taas kun lukee joitakin vastauksia täällä. Tsemppiä AP:lle myös vastausten läpi kahlaamiseen.
Itse asiaan, neuvoisin että rimaa vähän alemmas teinin kasvattamisen kanssa. Ihan kaikesta ei ole tarpeen vääntää. Miettikää muutama ehdottomasti tärkein sääntö josta ei jousteta ja josta tulee seuraamuksia. Muutoin voi antaa enemmän siimaa jotta saa kokemuksen että häneen luotetaan ja saa myös mahdollisuuden säädellä itse omia tekemisiään.
Töihin soitteluun ja iltariehuntaan samat säännöt kun teillä oli varmaan käytössä10 v sitten: Nyt äiti tekee töitä, nyt nukutaan/ rauhoitutaan omassa huoneessa ja asiaan palataan rauhassa myöhemmin. Sinnikkäästi aina sama vastaus. Anna myös aidosti rauhoittua siellä huoneessaan äläkä kurki tai ohjeista enää hyvien öiden toivottamisen jälkeen ( toki jos metelöi niin siitä voi huomauttaa).
Isoissa tunnekuohuissa älä provosoidu tai provosoi. Anna tilaa rauhoittua ja palaa asiaan sopivalla hetkellä myöhemmin.
Pienemmille sisaruksille voi selittää että kyseessä on kehitysvaihe joka aiheuttaa käytöksen eikä siskolla tai muilla perheessä ole hätää
Näillä meillä on menty kahden teinin kanssa ja tähän saakka on pärjätty. Huomisesta ei kukaan tiedä. Jos tuntuu että voimat on ihan loppu niin matalalla kynnyksellä juttelemaan ammattilaisen kanssa. Ammattilainen osannee arvioida myös sinun kertomana hyötyisikö teini ulkopuolisesta avusta.
Tsemppiä, this too shall pass!
Polvelle, perse paljaaksi ja remmiä. Toimii.
No ensiksi lopetatte tuon huutamisen. Teini saa olla kuinka teini tahansa, mutta ketään ei haukuta eikä vanhempana tarvitse kuunnella isottelua lapsilta.
Sanot teinille, että jos sun tekee mieli huutaa niin meet omaan huoneeseen huutamaan. Kerrot teinille minkälaista kielenkäyttöä sallit kotona ja mitä siitä seuraa jos näin ei käyttäydytä. Esim. viikkorahat pois yms. Ja todellakin teet niin etkä vain uhkaile.
Anna teinille tilaa. Anna olla rauhassa omassa huoneessa. Anna valvoa. Ei teiniä kiinnosta enää niin perheen yhteiset tekemiset vaan hän haluaa olla kavereiden kanssa.
Itsellä kaksi teiniä.
Päivystävä tunnekasvattaja saapui paikalle... Teidän maailmassa kaikki ratkeaa kunhan "sanoittaa" tunteita, ja kuria ei tietenkään saa lapselle pitää koska eihän sitä pidetä omalle puolisollekaan.