Lue keskustelun säännöt.
Teinin käytös romuttaa koko perheen
26.01.2024 |
Meillä on tilanne, että 13v teinin käytös on muuttunut rajusti viime vuodesta. Aiemmin niin rauhallinen ja kiltti on muuttunut päätäaukovaksi ja isottelevaksi villiksi, joka tuntuu elävän jossain suuruuden ja vapauden harhassa kun yläaste alkoi. Hän tuntuu hallitsevan kaikkea tilaa tällä hetkellä perheessä käytöksellään niin että perheen yleinen ilmapiirikin alkaa jo tulehtua ja se vaikuttaa kaikkien mielialaan. Jopa nuorempi sisarus on alkanut muuttua iloisesta ja aktiivisesta vetäytyneemmäksi ja vanhempien parisuhde on kovilla, kun kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä. Milloin pitää päästä heti kaupungille tai soitellaan pitkin päivää töihin milloin mistäkin mitättömästä asiasta tai tehdään vaan asioita vaikka kielletään ja perustellaan miksi juuri sillä sekunnilla ei asiaa voi tehdä. Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois.
Teini käytännössä pitää hereillä koko perheen yöhön asti mitä mielikuvituksellisimmilla verukkeilla vaikka kaikki keinot puhelimen ja tv:n sulkemisesta aina asiallista puheesta kovasanaiseen käskyttämiseen asti on käytössä ja aamut on sitten yhtä taistelua ja huutoa kun kouluun pitää lähteä, kun yöunet eri vain riitä. Jos itsekin voisi jonain aamuna nukkua pidempään niin siitä ei tule mitään kun show alkaa heti aamusta. Koulun jälkeen taas lorvitaan puhelimella ja mitään koulutöitä ei aloita ennenkuin on aivan pakko. Pahimmillaan läksyjä tehdään arkenakin yöllä, mutta sen verran on vastuuta että läksyt sentään tehdään. Muutenkin yövalvominen on se juttu mitä pitää tehdä aivan pakolla.
Se, että kaikki aika ja energia menee teinin oikkujen kanssa tapellessa on pois myös nuoremmalta sisarukselta ja oma jaksaminen on kovilla. Asiaa ei helpota että vanhempien työt ovat kuormittavia ja päivätkin joskus venyvät. Nuorempi sisarus moittii joka ilta kuin perheen illat on menneet pilalle kun yksi vaan huutaa ja riehuu. Vanhempienkin välit ja kestävyys on kovilla ja parisuhdeaikaa mihinkään asiaan ei enää käytännössä ole. Isovanhempia voi valitettavan harvoin enää hyödyntää heidän iän ja sairauksien vuoksi, joten mistään yökyläilyistäkään ei tule enää mitään. Aiemmin vielä pystyttiin lähtemään vaikka kylpylään tai muuten vaan pitämään lapsivapaa viikonloppu kun olivat paremmassa kunnossa, mutta nyt ne on käytännössä mahdottomuus.
Olen jo alkanut miettimään eroakin tämän vuoksi, että saisi edes hetken hengittää vaikka tiedän että se olisi järjetön ajatus lasten kannalta ja puolisoakin edelleen rakastan syvästi.
Pahoittelen pitkää avautumista, mutta kertokaas kohtalotoverit, miten olette selvinneet tästä tilanteesta? Alkaa olla omat ja puolison voimat aika vähissä ja teini ikä vasta alussa ja toinen perässä tulossa.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsille on tiukat rajat. Teini-iässä niitä rajoja on syytä hieman löysätä ja antaa vastuuta.
Vanhemmat voisi itsekin miettiä mitä järjettömiä sääntöjä kodeissa on, joilla vain kiusataan teinejä. Esim joku klo 20 kotiintuloajat lomillakin ym. Ei sa tehdä tuota, sitä ja tätä. Keskustelkaa niiden nuortenne kanssa. Antakaa heidän vaikuttaa.
Tiedätkö millaisia sääntöjä tytöille on m-perheissä? He ovat jatkuvan silmälläpidon alaisia kotona ja myös julkisella paikalla liikkuessaan. Nykymaailmassa valvontaa voidaan suorittaa puhelimen avulla. Myös avuliaat tuttavat raportoivat vanhemmille, jos jotain ei-toivottua on meneillään. Tähän verrattuna normiperheen lapsiin kohdistuva kasvatus ja rajoitukset ovat aika vähäisiä.
Mihin tämä liittyy? Persuilua?&nbs
Tämä on nähtävissä. Konservatiiviset ja oikeistolaista kannattavat lasten kurittamista nöyryytyksin. Sama rangaistusajattelu koskee myös koko kansaa. On kova usko, että kostaa pitää ja rangaistukset auttaa kaikkeen. Tai no. Auttaa? Ei tarvitaan auttaa vaan kostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun teinin ns. Tunnereaktiot on sitä, että esim. sylki roiskuen huutaa ja nimittelee muita perheenjäseniä niin että rivitalon seinänaapuri laittaa musiikin täysille, niin varmaa on, että meillä teinin Ns. tunnereaktio saatetaan loppuun tavalla tai toisella. Vaikka sitten sillä kauhealla uhkailu, kiristys, lahjonta -metodilla. Tämä kun tehdään riittävän nuorena ja riittävällä voimakkuudella sekä muka sadistisuudella kerran läpi, niin toista kertaa ei tule.
Mikään tunnereaktio ei edes teinillä oikeuta rikkomaan toisten ihmisten rajoja ilman rangaistusta.
Täällä on aivan järkyttäviä kommentteja. Kommentoijilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä minkälaista on olla sellaisen nuoren vanhempi, jolla on vaikea murrosikä. "Käykää kävelemässä". "Harrastakaa puutarhanhoitoa yhdessä". "Remmistä vain". "Milloin olet viimeksi halannut lastasi". Oksettavia kommentteja. Syvä myötätuntoni sinua kohtaan, ap. Minulla ei ole antaa sinulle neuvoja kun jokainen vaikea murrosikäinen on vaikea omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Höpö höpö. Uhkailu, kiristys ja lahjonta o
Ne tunnereaktiot on normaaleja. Ei mitään rangaistavaa. Niitä tulee ditä enemmän mitä huonommin niitä teinejä kohtelee. Jo nuo sinun tottelemiset ja luulojen pois ottamisen on varmoja keinoja saada aikaan reaktioita.
Jos sinä pelaat kurilla ja nöyyttämisellä, saat todella pahasti aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun teinin ns. Tunnereaktiot on sitä, että esim. sylki roiskuen huutaa ja nimittelee muita perheenjäseniä niin että rivitalon seinänaapuri laittaa musiikin täysille, niin varmaa on, että meillä teinin Ns. tunnereaktio saatetaan loppuun tavalla tai toisella. Vaikka sitten sillä kauhealla uhkailu, kiristys, lahjonta -metodilla. Tämä kun tehdään riittävän nuorena ja riittävällä voimakkuudella sekä muka sadistisuudella kerran läpi, niin toista kertaa ei tule.
Mikään tunnereaktio ei edes teinillä oikeuta rikkomaan toisten ihmisten rajoja ilman rangaistusta.
Kannattaa miettiä ensin sitä millä sinä sen reaktion aiheutit. Vuorovailutuksessa on aina kaksi osapuolta. Sinä ratkaiset asiat ylivoimalla mitta hyvä tapa se ei ole missään ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan näillä pelkästään vanhempia syyllistävillä minkäänlaista omaa kokemusta hankalasta teini-iästä?
Se että omat lapset eivät ole olleet hankalia murkkuiässä, ei kerro omista kasvattajan kyvyistä välttämättä mitään.
Oma esikoiseni oli aivan mahdoton murkkuiässä, itse hain apua mielenterveystoimesta jaksamiseeni, jouduttiin jopa lastensuojelun kanssa tekemisiin. Siitä ei tosin ollut mitään apua koska loppulausunto oli että "kodin tuki on vahva". Onneksi mitään totaalisen pahaa ei päässyt tapahtumaan, teini rauhoittui lukion aikana ja kaikki meni lopuksi hyvin.
Kaksi seuraavaa murrosikäistä olikin ihan piis of kaakkuja.
Voin vain toivottaa voimia ja jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Ne tunnereaktiot on normaaleja. Ei mitään rangaistavaa. Niitä tulee ditä enemmän mitä huonommin niitä teinejä kohtelee. Jo nuo sinun tottelemiset ja luulojen pois ottamisen on varmoja keinoja saada aikaan reaktioita.
Jos sinä pelaat kurilla ja nöyyttämisellä, saat todella pahasti aikaan.
Tunnekasvatus keksittiin vasta viime vuosikymmenellä. Sitä ennen oli tuhansia vuosia kurikasvatus käytössä ja sillä saatiin hyviä tuloksia. Nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat olivat paljon vähäisempiä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ap hiljeni, kun tajusi, että omassakin toiminnassa on vikaa.
Ei selvinnyt mistä asiasta nämä teinin vauhkoamiset johtuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsille on tiukat rajat. Teini-iässä niitä rajoja on syytä hieman löysätä ja antaa vastuuta.
Vanhemmat voisi itsekin miettiä mitä järjettömiä sääntöjä kodeissa on, joilla vain kiusataan teinejä. Esim joku klo 20 kotiintuloajat lomillakin ym. Ei sa tehdä tuota, sitä ja tätä. Keskustelkaa niiden nuortenne kanssa. Antakaa heidän vaikuttaa.
Tiedätkö millaisia sääntöjä tytöille on m-perheissä? He ovat jatkuvan silmälläpidon alaisia kotona ja myös julkisella paikalla liikkuessaan. Nykymaailmassa valvontaa voidaan suorittaa puhelimen avulla. Myös avuliaat tuttavat raportoivat vanhemmille, jos jotain ei-toivottua on meneillään. Tähän verrattuna normiperheen lapsiin kohdistuva kasvatus ja rajoitukset ovat aika vähäisiä.
Tämä on nähtävissä. Konservatiiviset ja oikeistolaista kannattavat lasten kurittamista nöyryytyksin. Sama rangaistusajattelu koskee myös koko kansaa. On kova usko, että kostaa pitää ja rangaistukset auttaa kaikkeen. Tai no. Auttaa? Ei tarvitaan auttaa vaan kostaa.
Tuota rangaistuksetonta yhteiskuntaa voisi kokeilla pienessä mittakaavassa. Eli mitä tapahtuu, jos kukaan ei voi saada rangaistusta mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukisin mahdollisimman paljon teinin kaverisuhteita, olisin mahdollisimman paljon itse saatavilla, laittaisin lempiruokia ja terveellistä ruokaa ja osoittaisin välittämistä hiljaa eri tavoin. Teiniin muuten pätee ihan samat kuin pieniinkin eli esimerkiksi säännöllinen ruokarytmi auttaa pitämään mieltä vakaana.
Lässyn lässyn. Tuo 👧🏻pikkupillu tarvitsee KURIA!
Minulla on ystävä, joka sai hallitsemattomia raivokohtauksia lapsena. Vanhemmat ihmettelivät käytöstä ja ystäväni leimattiin hankalaksi lapseksi. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli joutunut lähisukulaisen insestin uhriksi.
Kannattaisin ihan kaikissa tapauksissa aivan ensimmäiseksi sen selvittämistä, onko teinillä kaikki hyvin ja onko tapahtunut jotain. Jos on tapahtunut jotain traumaattista, voi myös lähteä siitä oletuksesta, että hänen on hyvin vaikea luottaa keneenkään kertoakseen siitä.
Ja lainaamani kommentin kirjoittajalle voin todeta, että kaikki ongelmat eivät ratkea kurilla. Eikä varsinkaan alatyylisellä nimittelyllä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
"Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois."
ap selkeästi rajaa liikaa, rankaisee liikaa ja haastaa riitaa. Teiniä syyllistetään ja haukutaan kokoajan.
Tässä näyttää olevan ihan itse aiheutettu ongelma. Tilanne rauhoittuu, kun ap alkaa harjoittaa kohtuullisuutta ja välittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Ihan Aina rakastavat vanhemmat ovat osanneet asettua sen lapsen asemaan. Ei se sen kummempaa ole.
Voisi kokeilla thaimaalaista kasvatusta. Siellä eivät teinit pompottele aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap hiljeni, kun tajusi, että omassakin toiminnassa on vikaa.
Ei selvinnyt mistä asiasta nämä teinin vauhkoamiset johtuivat.
Ehkä ap ei ehdi päivystää ihan koko päivää palstalla? Jos luet vastauksia, huomaat varmaan kommentin jossa myöntää ettei kukaan ole täydellinen.
entisen hankalan äiti
En lukenut kaikkia kommentteja, joten pahoittelut jos tulee toistoa:
Ensin happinaamari omille kasvoille, vasta sitten voit auttaa lapsia. Toisin sanoen, pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja rakenna puolison kanssa vahvaa yhteyden tunnetta. Käykää kaksin puolison kanssa jossakin. Mieti, mikä harrastus kodin ulkopuolella toisi sinulle hyvää mieltä ja lisäisi jaksamista. Puhu puolison ja lapsen isovanhempien kanssa (jos heitä on) ja käy läpi tunteitasi ja tilanteita. Ole aina samalla puolella puolisosi kanssa.
Sitten etsi asioita, joita voisit tehdä teinin kanssa kahdestaan. Käykää ajelulla ja jutelkaa autossa. Siellä ei voi katsoa toista päin ja joskus nuoren on silloin helpompaa puhua. Kerro hänelle omista nuoruuden kokemuksistasi. Puhu nuoresta hyvää muille niin että hän kuulee. Kerro, mistä kaikesta pidät hänessä.
Voimia! En tiedä auttaako se, mutta tämäkin vaihe menee kyllä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Se on teini. Kyllähän tuo ajanjakso on ollut tiedossa koko ajan.
Itseäni auttoi ihan ulkoilu ja se että aloin harrastaa puutarhanhoitoa, jossa sain keskityttyä välillä ihan muuhun.
Kevensin myös työntekoa tuossa vaiheessa.
Työnteon keventäminen saattaa vaikuttaa myös perheen tulotasoon. Siitähän teini riemastuisi.
Ja mitä tulee käytökseen, ihan mitä tahansa ei tarvitse sietää sen takia, että on teini. Sehän on karhunpalvelus sille lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun teinin ns. Tunnereaktiot on sitä, että esim. sylki roiskuen huutaa ja nimittelee muita perheenjäseniä niin että rivitalon seinänaapuri laittaa musiikin täysille, niin varmaa on, että meillä teinin Ns. tunnereaktio saatetaan loppuun tavalla tai toisella. Vaikka sitten sillä kauhealla uhkailu, kiristys, lahjonta -metodilla. Tämä kun tehdään riittävän nuorena ja riittävällä voimakkuudella sekä muka sadistisuudella kerran läpi, niin toista kertaa ei tule.
Mikään tunnereaktio ei edes teinillä oikeuta rikkomaan toisten ihmisten rajoja ilman rangaistusta.
Kannattaa miettiä ensin sitä millä sinä sen reaktion aiheutit. Vuorovailutuksessa on aina kaksi osapuolta. Sinä ratkaiset asiat ylivoimalla mitta hyvä tapa se ei ole missään ihmissuhteissa.
Miten vanhempi voi aiheuttaa "tunnereaktion", kun ei ole edes samassa huoneessa missä teini harjoittaa "tunnereaktiota" nuorempaa sisarustaan kohtaan??
Teinien vanhempien tulisi vähän tulla kyllä aina vastaan...
Nukkumaan klo 21.00, televisio kiinni, kännykkä pois tuohon aikaan EI TOIMI kuin niillä joilla teini ei "oireile" kasvuaan.
Netin koko talosta voi katkaista viikolla esim klo 24.00 ja viikonloppuna antaa olla auki koko yön.
Teini ei käskystä nukahda vaikka huutaisit sen korvaan koko yön että NUKU!
Kovin kovat säännöt aiheuttavat kovaa kapinaa ja teini tekee varmasti sen mitä eniten kiellät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap hiljeni, kun tajusi, että omassakin toiminnassa on vikaa.
Ei selvinnyt mistä asiasta nämä teinin vauhkoamiset johtuivat.
Ehkä ap ei ehdi päivystää ihan koko päivää palstalla? Jos luet vastauksia, huomaat varmaan kommentin jossa myöntää ettei kukaan ole täydellinen.
entisen hankalan äiti
Aloituksessa ei ole mitään hankalaa teinin käytösessä. Tilanne menee heti normaaliksi, jos se tarkastaa omaa asennettaan.
Olen myös entisen hankalan teinin äiti.
Siis sinun maailmassasi lasten ja teinien käytös on loputon sarja jotain tunnereaktioita? Eivät osaa harkita tai suunnitella mitään, vaan reagoivat vaan joihinkin abstrakteihin tunteisiin? Tottelemisella ja hyvällä käytöksellä ei ole myöskään mitään väliä, vaan kaikki menee niiden tunteiden mukaan?