Teinin käytös romuttaa koko perheen
Meillä on tilanne, että 13v teinin käytös on muuttunut rajusti viime vuodesta. Aiemmin niin rauhallinen ja kiltti on muuttunut päätäaukovaksi ja isottelevaksi villiksi, joka tuntuu elävän jossain suuruuden ja vapauden harhassa kun yläaste alkoi. Hän tuntuu hallitsevan kaikkea tilaa tällä hetkellä perheessä käytöksellään niin että perheen yleinen ilmapiirikin alkaa jo tulehtua ja se vaikuttaa kaikkien mielialaan. Jopa nuorempi sisarus on alkanut muuttua iloisesta ja aktiivisesta vetäytyneemmäksi ja vanhempien parisuhde on kovilla, kun kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä. Milloin pitää päästä heti kaupungille tai soitellaan pitkin päivää töihin milloin mistäkin mitättömästä asiasta tai tehdään vaan asioita vaikka kielletään ja perustellaan miksi juuri sillä sekunnilla ei asiaa voi tehdä. Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois.
Teini käytännössä pitää hereillä koko perheen yöhön asti mitä mielikuvituksellisimmilla verukkeilla vaikka kaikki keinot puhelimen ja tv:n sulkemisesta aina asiallista puheesta kovasanaiseen käskyttämiseen asti on käytössä ja aamut on sitten yhtä taistelua ja huutoa kun kouluun pitää lähteä, kun yöunet eri vain riitä. Jos itsekin voisi jonain aamuna nukkua pidempään niin siitä ei tule mitään kun show alkaa heti aamusta. Koulun jälkeen taas lorvitaan puhelimella ja mitään koulutöitä ei aloita ennenkuin on aivan pakko. Pahimmillaan läksyjä tehdään arkenakin yöllä, mutta sen verran on vastuuta että läksyt sentään tehdään. Muutenkin yövalvominen on se juttu mitä pitää tehdä aivan pakolla.
Se, että kaikki aika ja energia menee teinin oikkujen kanssa tapellessa on pois myös nuoremmalta sisarukselta ja oma jaksaminen on kovilla. Asiaa ei helpota että vanhempien työt ovat kuormittavia ja päivätkin joskus venyvät. Nuorempi sisarus moittii joka ilta kuin perheen illat on menneet pilalle kun yksi vaan huutaa ja riehuu. Vanhempienkin välit ja kestävyys on kovilla ja parisuhdeaikaa mihinkään asiaan ei enää käytännössä ole. Isovanhempia voi valitettavan harvoin enää hyödyntää heidän iän ja sairauksien vuoksi, joten mistään yökyläilyistäkään ei tule enää mitään. Aiemmin vielä pystyttiin lähtemään vaikka kylpylään tai muuten vaan pitämään lapsivapaa viikonloppu kun olivat paremmassa kunnossa, mutta nyt ne on käytännössä mahdottomuus.
Olen jo alkanut miettimään eroakin tämän vuoksi, että saisi edes hetken hengittää vaikka tiedän että se olisi järjetön ajatus lasten kannalta ja puolisoakin edelleen rakastan syvästi.
Pahoittelen pitkää avautumista, mutta kertokaas kohtalotoverit, miten olette selvinneet tästä tilanteesta? Alkaa olla omat ja puolison voimat aika vähissä ja teini ikä vasta alussa ja toinen perässä tulossa.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Minä vein teinimme erämaamökkiin 9 päiväksi. Siellä ei ollut mitään luxusta eikä puhelimia. Sen jälkeen se rauhottui.
Oikeasti voi olla hyvä vaihtoehto ainakin kokeilla. Tottakai itse mukaan, puhelimet jää kotiin, ihan oikeasti rauhoitutaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mitä hän SAA tehdä etukäteen ja laittaa niitä paperille. Koska jos on pelkästään pitkä kieltolista, se voi olla aika hankalaa. Mitä kivaa hän voi tehdä ja harrastaa kotona, tai jos haluaa muualla. Entä miten pääsee helposti kotiin, ettei jumiudu väärään paikkaan, kyytikö. Hän ei ole enää lapsi, vaan alkaa olemaan nuori, se pitää huomioida. Hän opettelee elämää.
Tuossa ollaan pielessä, jos lapsen ollessa teini aletaan miettimään mitä saa ja ei saa tehdä. Ne rajat on pikkuvauvasta asti. Teininä niitä on syytä höllätä.
Se tyttö on KYLLÄSTYNYT äitiinsä. Anna sille omaa rauhaa.
Ihan ensiksi selvitä, miten siellä yläkoulussa menee. Kiusataanko, kiusaako itse, oppimisvaikeuksia, kehon ongelmia, itsetunto-ongelmia?
Paha olo näkyy kotona, vaikka syy olisi muualla.
Lapselle pitää selittää miksi tämä ei voi jatkua. Kunnon intervention. Puhelin pois jonkin aikaa, joitakin päiviä jotta näytetään että tämä on tosiasia, ja esim. liikuntaa perheen kanssa.
Ratkaisu: raggarinalku niskapersausotteella pihalle, jos ei tottele porukoitaan. Päätään voi aukoa sitten, kun ei enää vanhempien riesana asu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Höpö höpö. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat ainoat aidosti toimivat lastenkasvatusmetodit. Kuka ei näitä asioita ymmärrä lapsensa lapsuudessa, niittää sitten samaa satoa mitä Ap teini-iässä.
Nämä edellä mainitut metodit eivät todellakaan ole mitenkään autoritäärisiä ellei niitä sellaisiksi tee. Niitä tulee soveltaa
Ihan oikeasti opetat nuorelle, että riitatilanteessa on ok äänittää toisen tunteenpurkauksia? Hyi h*tto. Ymmärrätkö miten haavoittuvainen ihminen on tuollaisessa tilanteessa ja sun mielestä on ok nauhoittaa sitä ja mahdollisesti vielä toistaa sen toisen kuullen? Tunteita on ok näyttää ja kuuluu näyttää. Nöyryyttäminen ei ole ok. Kasvatat lapsesi kieroon. Mitäpä jos mahdollinen puolisosi nauhoittaisi teidän seuraavan riitanne ja sinun tunteenpurkaukset, tuntuisiko hyvältä? Nyt järki käteen. Ei ihme, että tässä ketjussa on näin paljon vinksahtaneita kommentteja kun tällaiset arjen sankarit tänne kirjoittelee.
Joo ei mitään tommosia nauhoittamisia tai kovia rankaisuja. Häpäiseminen ei ole oikea keino puuttua tilanteeseen. Onko lapsella kaikki koulussa kunnossa, jos käytös alkoi vasta kun siirtyi yläasteelle? Lähde siitä liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
KUKAAN ei jaka lukea teidän kukkahattujen paskoja novelleja. Tiivistäkää!
Sinun ei tarvitse lukea. Kukaan ei pakota. Mene pois.
Teini-ikäinen tarvitsee paljon unta ja enemmän omaa rauhaa kuin pieni lapsi. Toteutuvatko nämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Höpö höpö. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat ainoat aidosti toimivat lastenkasvatusmetodit. Kuka ei näitä asioita ymmärrä lapsensa lapsuudessa, niittää sitten samaa satoa mitä Ap teini-iässä.
Nämä edellä mainitut metodit eivät todellakaan ole mitenkään autoritäärisiä
Ihan sairasta porukkaa. Kivaa loppuelämän terapiaa vaan näiden lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään en tuollaisesta käytöksestä tiedä, vaikka kolmen teinin äiti olenkin, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että kuvaisin salaa teinin raivoamista ja näyttäisin videon hänelle. Voisi sitten miettiä, kuinka fiksulta näyttää videolla.
Täällä toinen kolmen teinin vanhempi, jolla ei ole tietoa tuollaisesta käytöksestä, vaikka kyllä meillä aina välillä kuohuu. Silloin olen äänittänyt teinin huutamista. Nykyään ei tarvitse, kun ottaa puhelin käteen ja rauhallisesti sanoa, että tämä keskustelu lienee parasta äänittää, niin kyseisen teinin ääni laskee.
Muuta neuvoa en Ap:lle osaa antaa. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että lapsuudessa kasvatus on heillä jäänyt puolitiehen. Meillä teinit luonnollisesti riitelevät vähän väliä, mutta tärkeimpien kodin sääntöjen yli ei mennä.
Todella väärin lähteä tuollaiseen nöyryytykseen!
Kuka siitä tuollaisen on kasvattanut?
Ap, outoja vastauksia olet saanut, sori niistä. Meillä oli sama tilanne ja oli päiviä jolloin meinasin ottaa passin ja jöttää koko p****n. Tuota ei ymmärrä kukaan muu kuin vastaavan kokenut. Meillä loppujen lopuksi syyksi paljastui nepsy-oireilu. Mutta me tehtiin niin että sisarukselle järkättiin kahdenkeskisiä juttuja poissa kotoa; shoppailua, kylpyläviikonloppuja niin että pääsi myös pois räyhäävän teinin luomasta ilmapiiristä. Teini ri tosiaan itse suostunut osallistumaan mihinkään mukavaan yhteiseen tekemiseen. Sitten yritimme noudattaa sääntöä valitse taistelusi. Huone sai jäädä siivoamatta jne. Eli valitsimme asiat jotka nostimme pöydälle (joista väistämättä tuli riita).
pari vuotta sitä kesti, sitten rauhoittui. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Höpö höpö. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat ainoat aidosti toimivat lastenkasvatusmetodit. Kuka ei näitä asioita ymmärrä lapsensa lapsuudessa, niittää sitten samaa satoa mitä Ap teini-iässä.
Nämä edellä mainitut metodit eivät todellakaan ole mitenkään autoritäärisiä ellei niitä sellaisiksi tee. Niitä tulee soveltaa
Nämä äänittäjät ovat suorastaan sadistista. Teinille aiheutuu pysyvää haittaa tuollaisesta kohtelusta. Kyse on autoritäärisestä ja ymmärtämättömästä nöyryytyksestä.
Olin itse samanlainen. Kunnollinen selkäsauna auttoi aina vähäksi aikaa. Suosittelen. Ei minulle ainakaan olisi mikään järkipuhe mennyt perille ja olisin varmaan linnassa jos ei olisi välillä muistutettu miten käyttäydytään. Nyt olen hyvätuloinen insinööri.
Kiusaaminen koulussa on hyvin yleinen syy että teini kotona käyttäytyy huonosti. Olen tehnyt töitä nuorisotyöntekijänä ja sosiaalityöntekijänä lastenkodissa 20 vuotta. Vanhemmista ei yleensä löydy vikaa vaan vanhemmat ovat normaaleja työssä käyviä ihmisiä ja huolehtivia. Etsisin syytä koulusta ja kaveripiireistä.
Tästä ei selvinnyt mitään mitä se teini tekisi väärin. Kuulostaa, että perhe on tiukkapipoinen käskyttäjä ja teini reagoi ymmärrettävästi tähän.
Kun ap löysää pipoaan, teinin ei tarvitse reagoida. Ellei onnistu muuten, voi mennä perheneuvolaan ja ap saa apua siihen. Miten muuttaa omaa toimintaansa. Ensisijaisesti tuo teinin haukkuminen ja syyllistäminen on suorastaan karmeaa! Teini kyllä tietää mitä hänestä ajatellaan. Nyt suhtautuminen on hylkäävää.
Höpö höpö. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat ainoat aidosti toimivat lastenkasvatusmetodit. Kuka ei näitä asioita ymmärrä lapsensa lapsuudessa, niittää sitten samaa satoa mitä Ap teini-iässä.
Nämä edellä mainitut metodit eivät todellakaan ole mitenkään autoritäärisiä ellei niitä sellaisiksi tee. Niitä tulee soveltaa vain ja ainoastaan kaikkein tärkeimpiin sääntöihin. Murrosikäinen saa todellakin näkyä ja kuulua, mutta rajat täytyy silti olla. Meillä esim. Lähtee äänitys päälle, kun sisaruksia alkaa huutoraivoamalla haukkumaan. Vihainen saa olla ja huutaa, mutta toista tulee aina silti kunnioittaa.
Ja voin myös kertoa, että monta avointa keskustelua olemme teinien kanssa käyneet myös vanhempien huonosta käytöksestä riitojen aikana. Joko vanhemman omasta aloitteesta tai sitten teinin.