Lue keskustelun säännöt.
Teinin käytös romuttaa koko perheen
26.01.2024 |
Meillä on tilanne, että 13v teinin käytös on muuttunut rajusti viime vuodesta. Aiemmin niin rauhallinen ja kiltti on muuttunut päätäaukovaksi ja isottelevaksi villiksi, joka tuntuu elävän jossain suuruuden ja vapauden harhassa kun yläaste alkoi. Hän tuntuu hallitsevan kaikkea tilaa tällä hetkellä perheessä käytöksellään niin että perheen yleinen ilmapiirikin alkaa jo tulehtua ja se vaikuttaa kaikkien mielialaan. Jopa nuorempi sisarus on alkanut muuttua iloisesta ja aktiivisesta vetäytyneemmäksi ja vanhempien parisuhde on kovilla, kun kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä. Milloin pitää päästä heti kaupungille tai soitellaan pitkin päivää töihin milloin mistäkin mitättömästä asiasta tai tehdään vaan asioita vaikka kielletään ja perustellaan miksi juuri sillä sekunnilla ei asiaa voi tehdä. Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois.
Teini käytännössä pitää hereillä koko perheen yöhön asti mitä mielikuvituksellisimmilla verukkeilla vaikka kaikki keinot puhelimen ja tv:n sulkemisesta aina asiallista puheesta kovasanaiseen käskyttämiseen asti on käytössä ja aamut on sitten yhtä taistelua ja huutoa kun kouluun pitää lähteä, kun yöunet eri vain riitä. Jos itsekin voisi jonain aamuna nukkua pidempään niin siitä ei tule mitään kun show alkaa heti aamusta. Koulun jälkeen taas lorvitaan puhelimella ja mitään koulutöitä ei aloita ennenkuin on aivan pakko. Pahimmillaan läksyjä tehdään arkenakin yöllä, mutta sen verran on vastuuta että läksyt sentään tehdään. Muutenkin yövalvominen on se juttu mitä pitää tehdä aivan pakolla.
Se, että kaikki aika ja energia menee teinin oikkujen kanssa tapellessa on pois myös nuoremmalta sisarukselta ja oma jaksaminen on kovilla. Asiaa ei helpota että vanhempien työt ovat kuormittavia ja päivätkin joskus venyvät. Nuorempi sisarus moittii joka ilta kuin perheen illat on menneet pilalle kun yksi vaan huutaa ja riehuu. Vanhempienkin välit ja kestävyys on kovilla ja parisuhdeaikaa mihinkään asiaan ei enää käytännössä ole. Isovanhempia voi valitettavan harvoin enää hyödyntää heidän iän ja sairauksien vuoksi, joten mistään yökyläilyistäkään ei tule enää mitään. Aiemmin vielä pystyttiin lähtemään vaikka kylpylään tai muuten vaan pitämään lapsivapaa viikonloppu kun olivat paremmassa kunnossa, mutta nyt ne on käytännössä mahdottomuus.
Olen jo alkanut miettimään eroakin tämän vuoksi, että saisi edes hetken hengittää vaikka tiedän että se olisi järjetön ajatus lasten kannalta ja puolisoakin edelleen rakastan syvästi.
Pahoittelen pitkää avautumista, mutta kertokaas kohtalotoverit, miten olette selvinneet tästä tilanteesta? Alkaa olla omat ja puolison voimat aika vähissä ja teini ikä vasta alussa ja toinen perässä tulossa.
Kommentit (233)
Psyykkisiä haasteita murrosiän lisäksi? Terapiaan tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin teinin valvoa, kyllä se jossain kohtaa oppii ettei jaksa koulupäiviä ellei nuku kunnolla. Jotkut vaan on ilta/yövirkkuja.
Muista ettei se teini ole enää mikään pikkulapsi jonka perässä pitää koko ajan kulkea opastamassa, vahtimassa ja kieltämässä. Anna sen tehdä omiakin päätöksiä. Vaikka nuoremmilla sisaruksilla olisi tietty nukkumaanmenoaika ja ruutuaika, anna teinin valvoa vähän myöhempään ja olla puhelimella vähän pidempään, niin hän ei koe että kohtelet häntä kuin pikkulasta.
Anna valvoa puhelimella. Kantapään kautta oppii. Hyvä että hoitaa koulun kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitään en tuollaisesta käytöksestä tiedä, vaikka kolmen teinin äiti olenkin, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että kuvaisin salaa teinin raivoamista ja näyttäisin videon hänelle. Voisi sitten miettiä, kuinka fiksulta näyttää videolla.
Täällä toinen kolmen teinin vanhempi, jolla ei ole tietoa tuollaisesta käytöksestä, vaikka kyllä meillä aina välillä kuohuu. Silloin olen äänittänyt teinin huutamista. Nykyään ei tarvitse, kun ottaa puhelin käteen ja rauhallisesti sanoa, että tämä keskustelu lienee parasta äänittää, niin kyseisen teinin ääni laskee.
Muuta neuvoa en Ap:lle osaa antaa. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että lapsuudessa kasvatus on heillä jäänyt puolitiehen. Meillä teinit luonnollisesti riitelevät vähän väliä, mutta tärkeimpien kodin sääntöjen yli ei mennä.
Teinin äiti voisi aloittaa opettelemalla tiivistämään sanottavansa. Epäilemättä myös teiniä ottaa päähän moiset pitkät litaniat kaikesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukisin mahdollisimman paljon teinin kaverisuhteita, olisin mahdollisimman paljon itse saatavilla, laittaisin lempiruokia ja terveellistä ruokaa ja osoittaisin välittämistä hiljaa eri tavoin. Teiniin muuten pätee ihan samat kuin pieniinkin eli esimerkiksi säännöllinen ruokarytmi auttaa pitämään mieltä vakaana.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin teinin valvoa, kyllä se jossain kohtaa oppii ettei jaksa koulupäiviä ellei nuku kunnolla. Jotkut vaan on ilta/yövirkkuja.
Muista ettei se teini ole enää mikään pikkulapsi jonka perässä pitää koko ajan kulkea opastamassa, vahtimassa ja kieltämässä. Anna sen tehdä omiakin päätöksiä. Vaikka nuoremmilla sisaruksilla olisi tietty nukkumaanmenoaika ja ruutuaika, anna teinin valvoa vähän myöhempään ja olla puhelimella vähän pidempään, niin hän ei koe että kohtelet häntä kuin pikkulasta.
Kyllä 13v todellakin on vielä täysi lapsi. Ja tällä Ap:n lapsella vaikuttaa lisäksi olevan kehittynyt melko paha addiktio puhelimeen.
Nyt jos koskaan tämä lapsi tarvitsisi sääntöjä ja ohjeita. Ja aivan ensimmäiseksi kunnon vieroitus älylaitteista.
Käy niitä lapsia ja nuoria sääliksi keiden vanhemmat pelkää olla vanhempia lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisikö aloittajalle, että asettautuisi aikuisen rooliin?
Lähinnä Ihmettelen näitä äitejä, jotka tulevat ilmoittamaan ihan erikseen ja pyytämättä, että ei meillä vain ole ollut tuollaista käytöstä. Uhkailemalla ja kiristämällä saatte sitten kovin "kuuliaisen" ja lähinnä pahoinvoiva teinin. Toivottavasti äänittävät myös äitien omat riidat.
Miehen lapsuuden koti oli niin autoritäärinen, että murrosikäinen ei saanut näkyä tai kuulua millään tavoin. Kun kotoa sitten lähdettiin lukion jälkeen muualle opiskelemaan alkoi murrosikäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää lähtekö teinin draamaan mukaan. Jos hän saa päähänpistoja jotka pitäisi toteuttaa niin sanotte vain ettei onnistu. Kun hän huutaa niin sanotte että jos aiot huutaa niin mene omaan huoneeseen huutamaan ja jos haluat keskustella asiasta niin tule takaisin kun olet rauhoittunut. Anna hänen aamulla riehua ja kipuilla ihan omassa rauhassa. Kun lapset tulevat teini-ikään, tarvitsevat he todella paljon omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Tarjotkaa sitä teinille, ei hän halua enää olla samalla tavalla perheen kanssa ja mukana kuin aikaisemmin. Aseta hänelle kuitenkin selkeät rajat millaista käytöstä salit vanhempia ja sisarusta kohtaan. Teinien pitää saada olla teinejä joten älä yritä koko ajan hallita hänen käyttäytymistä, anna hänen kiukutella ja osoittaa mieltään. Choose your battles neuvo toimii teinin kanssa erinomaisesti. Puututaan vain niihin asioihin joihin on pakko puuttua ja muuten annetaan siimaa. Muuten teinin kanssa ajautuu jatkuvaan konfliktiin ja totaaliseen välirikkoon. Pienemmälle sisaruksen kanssa kannattaa jutella kahden kesken siitä mistä sisaruksen muutos johtuu ja siitä miten siihen kannattaisi suhtautua. T. kahden teinin äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukisin mahdollisimman paljon teinin kaverisuhteita, olisin mahdollisimman paljon itse saatavilla, laittaisin lempiruokia ja terveellistä ruokaa ja osoittaisin välittämistä hiljaa eri tavoin. Teiniin muuten pätee ihan samat kuin pieniinkin eli esimerkiksi säännöllinen ruokarytmi auttaa pitämään mieltä vakaana.
Lässyn lässyn. Tuo 👧🏻pikkupillu tarvitsee KURIA!
No ei aivan täysin lässyn lässyn. Kaiken a ja o on terveellinen ruoka, riittävä uni ja hikiliikuntaa. Näiden asioiden varmistamiseksi vanhemmilta tulisi löytö selkärankaa käyttää myös sitä kuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinäkin voimia ja tsemppiä AP! Älä välitä näistä kommenteista, joissa sanotaan, että olette epäonnistuneet vanhempina.
Etsi vaikka tietoa googlesta ja huomaat, että tämä on nuorella aivan normaali kehitysvaihe.
Tekstisi kolahti kyllä syvästi, sillä meillä on hyvin samankaltainen tilanne tällä hetkellä pian 15 vuotta täyttävän nuoren kanssa. Vielä vuosi sitten hän vietti aikaansa lähinnä kotona oleillen, koulu sujui ihan hyvillä arvosanoilla jne.
Nyt hän olisi vain kavereiden kanssa koko ajan, loppu kesästä karkasikin eräs yö kotoa ollakseen kaverin kanssa. Koulusta tulee merkintöjä, arvosanat laskevat jne. Eilen viimeksi oltiin huonoja vanhempia.
Kirjoitit: "kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä". KYLLÄ! Muutamia päiviä, korkeintaan viikkoja menee kivasti, kunnes taas joku uusi töppäytys tulee, ja kiristää koko perheen ilmapiirin. Ja teinin itsekkyys on niin hermoja raastavaa, vaikkakin sekin kuuluu kehitykseen ja on pakko vain yrittää ymmärtää.
Mitä tuohon eroon tulee. Itse sanoisin, että älä luovuta ja anna tilanteen vaikuttaa liikaa parisuhteeseenne. Vaikka väistämättäkin se vaikuttaa, kun hermot on kireällä. Yrittäkää löytää toisistanne voimavara tähän tilanteeseen. Puhukaa vaikka saunassa ja purkakaa ajatuksia, valmistakaa yhteinen illallinen ja JUTELKAA. Mekin yritämme pysyä järjissämme yhdessä. 😅
Tuo on kyllä hankalaa, kun isovanhemmat teillä on jo vanhoja. Itse juuri mietin sitä, miten läheisiltä saa selvästi vähemmän apua lasten kanssa sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet teineiksi. On luonnollista, että ajatellaan ettei enää teinien kanssa ole raskasta kun he eivät vaadi jatkuvaa huolenpitoa ja vanhemmat saavat todennäköisesti nukkua yönsä. Mutta tosiasiassa teinien vanhempana kuormitus on toisenlaista, enemmän henkistä. Olisi tärkeää, että myös teinien vanhemmat saisivat enemmän tukea lähipiiristä. Onko teidän lapsilla suunnilleen samanikäisiä serkkuja tms, voisivatko olla välillä serkkujen luona?
On vaikeaa yrittää löytää ratkaisuja, kun omat voimavarat on vähissä. Me on alettu yhdessä teinin kanssa harjoittelemaan kokeisiin nyt kun arvosanat ovat laskeneet. Lisäksi korostan hyvää keskusteluyhteyttä ja avoimmuutta. Asiat meillä puhutaan aina halki ja opetellaan pyytämään anteeksi, jos toisen mieltä loukataan. Se on oikeasti aika iso asia, että teinin saa pyytämään anteeksi. Meillä ei aina olla oltu hyviä keskustelemaan, mikä voikin olla yksi syy siihen, miksi nuori kipuilee.
Lisäksi siis ihan tuo aresti on meilläkin käytössä, jos tilanne vaatii. Vanhemman on pakko vetää rajat johonkin. Muista, että aina voit hakea ammattiapua teille. Ei kenenkään tarvitse menettää mielenterveyttään tällaisen takia. Apua voit hakea esim. koulun tai perheneuvolan kautta.
Rauhallinen suhtautuminen, älä itse huuda, asetu tilanteen yläpuolelle. Selkeät rangaistukset äärimmäisistä rikkomuksista, mutta valvominen ei ole vakavaa, kännykkä yöksi kyllä pois.
Yläkoulun ope ei huuda, on rauhallinen ja teinit tietää, mitä mistäkin seuraa. Osoitti heti aluksi, että hän määrää täällä, hän on vastuussa tästä. -Te opetelette elämää, minä autan ja kestän sen. Ei tartte pelätä. Tykkään teistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normilta verrattuna siihen mitä serkkuni perhe aikanaan kävi läpi. Tyttö muuttui kuin yhdessä yössä toiseksi ihmiseksi. Alkoi seurustella "pahan pojan" kanssa ja nämä pahat pojat alkoivat vaihtua tiuhaan, hankkiutui nuorisokotiin asumaan, varasti kaupoista, kaveripiiri vaihtui laitosnuoriin, huumeet alkoivat kiinnostaa mutta koulu ei, kaikenmaailman pro* tituoitukavereita jne. En jaksa edes muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensinäkin voimia ja tsemppiä AP! Älä välitä näistä kommenteista, joissa sanotaan, että olette epäonnistuneet vanhempina.
Etsi vaikka tietoa googlesta ja huomaat, että tämä on nuorella aivan normaali kehitysvaihe.
Tekstisi kolahti kyllä syvästi, sillä meillä on hyvin samankaltainen tilanne tällä hetkellä pian 15 vuotta täyttävän nuoren kanssa. Vielä vuosi sitten hän vietti aikaansa lähinnä kotona oleillen, koulu sujui ihan hyvillä arvosanoilla jne.
Nyt hän olisi vain kavereiden kanssa koko ajan, loppu kesästä karkasikin eräs yö kotoa ollakseen kaverin kanssa. Koulusta tulee merkintöjä, arvosanat laskevat jne. Eilen viimeksi oltiin huonoja vanhempia.
Kirjoitit: "kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä". KYLLÄ! Muutamia päiviä, korkeintaan viikkoja menee kivasti, kunnes taas joku uusi töppäytys tulee, ja kiristää koko perheen ilmapiirin. Ja teinin itsekkyys on
Sammuta se pöytäkone välillä!
Miten ehkäisy liittyy käytösongelmiin?
KUKAAN ei jaka lukea teidän kukkahattujen paskoja novelleja. Tiivistäkää!
Vierailija kirjoitti:
Miksi koko perheen pitää valvoa jos teini haluaa katsoa tv:tä tai olla puhelimella?
Villi veikkaus: asuvat jossain 35 neliön kaksiossa. Telkkari on keittiöseinällä yläkaappien tilalla vastapäätä vuodesohvaa, josaa vanhemmat nukkuvat ja teini jakaa ainoan makuu"huoneen" (4 neliömetriä) sisaruksen kanssa, jota puhelimen valo häiritsee.
Ihmekään, että nuoret oireilevat kun yritetään suorittaa keskiluokkaista nykyelämää 1800-luvun hellahuonetta vastaavissa oloissa.
Pikkulapsille on tiukat rajat. Teini-iässä niitä rajoja on syytä hieman löysätä ja antaa vastuuta.
Vanhemmat voisi itsekin miettiä mitä järjettömiä sääntöjä kodeissa on, joilla vain kiusataan teinejä. Esim joku klo 20 kotiintuloajat lomillakin ym. Ei sa tehdä tuota, sitä ja tätä. Keskustelkaa niiden nuortenne kanssa. Antakaa heidän vaikuttaa.
Tuon ikäisellä teinitytöllä on jo ihan omat kuviot. Jos haluaa löytää hänelle aikuista seuraa, kannattaa rohkaista tyttö lähtemään viikonloppu-öisin kaupungille hengailemaan ja iskemään miehiä.