Lue keskustelun säännöt.
Mies painostaa lapsen nimiasiassa
23.01.2024 |
Meillä on reilu kuukauden ikäinen vauva jolla on kutsumanimi, mutta toinen nimi tai toiset nimet on vielä mietinnässä. Mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen toiseksi nimeksi, mikä on myös hänellä itsellään ja isällään sekä isoisällään toisena nimenä. En ennen lastenhankintaa edes tiennyt tästä että miehen suvussa pojan toinen nimi on aina ollut se sama, vaikka miehen toisen nimen tiesinkin. Ongelmana on se että en pidä kyseisestä nimestä yhtään. Mielestäni se ei ole millään tavalla kiva tai kaunis nimi, eikä se mielestä edes sovi vauvan kutsumanimeen. Nyt mies on alkanut painostaa nimiasialla, mikä ei kyllä tunnu yhtään kivalta.
Olen yrittänyt ehdottaa että etsittäisiin yhdessä joku kiva ja kutsumanimen sopiva nimi, mutta mies ei halua mitään muuta toista nimeä. Ainoa perusteensa on että heidän suvussa asia on "aina" ollut niin.
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa sinä saat päättää ensimmäisen nimen ja mies toisen. Eikö se olisi reilua?
Ensimmäinen nimi eli siis kutsumanimi päätettiin jo yhdessä.
Ap
Olet kyllä melko vaikea ihminen, kyllä perinteet pitää olla kunniassa. Mitä sitten vaikka olette yhdessä, eli sinä, päättäneet etunimen ? Voit aina erota ja päättää nimet ihan yksin. Me ollaan päätetty lasten nimet yhdessä, ja kaksosten toiset nimet päätti äitini tai oikeastaan ehdotti ja se sopi.
Lapsen nimet päättää vanhemmat eikä mitkään perinteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin pojan toisiksi nimiksi isän puolen nimi sekä oman isäni ja isä isäni toinen nimi. Sopivat kyllä yhteen. Jos se ei ole joku Yrjö tai Jorma niin kelpuuttaisin kyllä jos miehelle asia on tärkeä.
Yrjökin olisi parempi nimi.
Sun on nyt pakko paljastaa se nimi, koska jos Yrjökin olisi parempi niin mikä se voi edes olla?
Uuno?
Juudas?
Samael? (Tämä on minusta yksi kauneimpia nimiä, mutta jotkut ei ehkä tykkää alkuperän takia.)
Aadolf?
Päätösvalta on 50/50 vanhemmilla, ei siihen sukua tarvitse sotkea.
Jos ensimmäinen ja toinen nimi eivät soinnu yhteen niin monesti kolmas nimi auttaa siinä tilanteessa ja nimi sointuukin paremmin yhteen. Olette jo yhdessä valinneet kutsumanimen, kunnioitatte miehen suvun perinnettä toisessa nimessä ja sinä valitset vielä kolmannen nimen. Onko oikeasti sen arvoista alkaa kiukuttelemaan toisesta nimestä kuin pikkulapsi ja samalla osoittaa miehelle ettei hänen suku ja perinteet merkitse sinulle mitään? Toista nimeä käytetään niin harvoin. En tämän perusteella ennusta kovin pitkää ikää tälle suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli nimeämisessä se periaate, että sai ihan suoraan sanoa ei jos jotain nimeä ei voinut ajatellakaan lapsellemme ja toinen hyväksyi tämän. Etsittiin sellaiset nimet mitä kumpikaan ei vastustanut.
Näin minäkin ajattelin lapsen nimeämisestä, varsinkin kun jo raskausaikana löytyi kutsumanimi suht helposti. Molemmat teki listan missä viisi omasta mielestä parasta nimeä ja yhteinen nimi löytyi jo niistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit aiemmin että sinulle köy tuo toiseksi nimeksi jos sinä saat valita kolmannen.
kerrot siis miehelle että lapsen nimeksi tulee teidän valitsema kutsumanimi, miehen valitsema toinen nimi ja sinun valitsema kolmas nimi.
Mies on osittain saanut tahtonsa läpi ja sinä olet myös yksin saanut päättää kolmannen nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin pojan toisiksi nimiksi isän puolen nimi sekä oman isäni ja isä isäni toinen nimi. Sopivat kyllä yhteen. Jos se ei ole joku Yrjö tai Jorma niin kelpuuttaisin kyllä jos miehelle asia on tärkeä.
Yrjökin olisi parempi nimi.
Sun on nyt pakko paljastaa se nimi, koska jos Yrjökin olisi parempi niin mikä se voi edes olla?
Uuno?
Juudas?
Samael? (Tämä on minusta yksi kauneimpia nimiä, mutta jotkut ei ehkä tykkää alkuperän takia.)
Aadolf?
Oiva Aadolf?
En kyllä minäkään laittaisi nimeksi lapselle. Varsinkaan jos olisi saksankielinen sukunimi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ensimmäinen ja toinen nimi eivät soinnu yhteen niin monesti kolmas nimi auttaa siinä tilanteessa ja nimi sointuukin paremmin yhteen. Olette jo yhdessä valinneet kutsumanimen, kunnioitatte miehen suvun perinnettä toisessa nimessä ja sinä valitset vielä kolmannen nimen. Onko oikeasti sen arvoista alkaa kiukuttelemaan toisesta nimestä kuin pikkulapsi ja samalla osoittaa miehelle ettei hänen suku ja perinteet merkitse sinulle mitään? Toista nimeä käytetään niin harvoin. En tämän perusteella ennusta kovin pitkää ikää tälle suhteelle.
Minusta kyllä se on mies joka kiukuttelee kuin pikkulapsi.
Ap muuttaa tarinaa kokoajan, alussa ehdotettiin että kolme nimeä joista ap saa keksiä yhden niin ap vain jauhoi että toinen nimi ei rimmaa, sitten yhtäkkiä keksi ettei se sovikkaan miehelle kun ei saanut haluamiaan vastauksia.
#miesvihanäkyväksi#
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli nimeämisessä se periaate, että sai ihan suoraan sanoa ei jos jotain nimeä ei voinut ajatellakaan lapsellemme ja toinen hyväksyi tämän. Etsittiin sellaiset nimet mitä kumpikaan ei vastustanut.
Näin minäkin ajattelin lapsen nimeämisestä, varsinkin kun jo raskausaikana löytyi kutsumanimi suht helposti. Molemmat teki listan missä viisi omasta mielestä parasta nimeä ja yhteinen nimi löytyi jo niistä.
Ap
Sieltäkö asti olette asiasta kinatelleet? Aika vaikea nimittäin uskoa, ettei mies olisi jo tuolloin toivenimestä maininnut.
Mitä niin kunnioitettavaa siinä miehen suvun nimessä on? Miksi se menee lapsen oman äidin mieltymysten yli? Mitä jos lapsi isompana kokee samaistuvansa enemmän äidin sukuun? Kuulostaa nimittäin niin lapsellisen joustamattomalta tämä kyseinen isä, että pahoin pelkään lähteekö hän lätkimään ensimmäisten vastoinkäymisten tultua lapsiarjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin kunnioitettavaa siinä miehen suvun nimessä on? Miksi se menee lapsen oman äidin mieltymysten yli? Mitä jos lapsi isompana kokee samaistuvansa enemmän äidin sukuun? Kuulostaa nimittäin niin lapsellisen joustamattomalta tämä kyseinen isä, että pahoin pelkään lähteekö hän lätkimään ensimmäisten vastoinkäymisten tultua lapsiarjessa.
Niinpä. Entä jos lapsi periikin äitinsä ulkonäön eikä olekaan isänsä näköinen vaaleatukkainen ja sinisilmäinen vaan ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen kuten äitinsä? Suuttuuko isän puolen suku siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin niin, että mies sai tehdä viisi ehdotusta ja minä sain sitten päättää, mikä niistä valitaan. No ne ehdorukset olivat sitten Klattapuhma, Vinku, Palturi, Räkäkurlu ja Milma-Inkeri. Arvaatte varmaan, että tytöstä tuli Milma-Inkeri, mikä taisi olla miehen alkuperäinen tarkoituskin.
Ottakaa se Klattapuhma. Kaunis, perinteikäs nilo, joka sopii sekä tytölle että pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt se nimi, jooko? Kiinnostaa, että mikä nimi on niin kamala. 😁
Nimi on itse aiheen kannalta täysin epärelevantti, mutta minuakin kiinnostaa mikä nimi voi olla oikeasti näin hirveä :D
Lasteni isä aikoinaan ehdotti esikoiselle toiseksi nimeksi Kullervoa. Ihan tosissaan, koska se oli ollut hänen isänsä toinen nimi.
Kullervo on nimenä aivan fine.
Kullervo ei innostaisi itseä
Tässäkin ketjussa muutama puhuu etunimestä ja toisista nimistä. Kaikki etunimet määrästä riippumatta ovat etunimiä.
Meillä mies ehdotti että tyttö olisi saanut nimeksi hänen nimestään johdetun nimen, Petriina, tai olisi annettu toiseksi nimeksi Petrintytär. Yllättyi kun minulle ei sopinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap tätä:
Meille syntyi aikoinaan poika. Poikamme sai kolme etunimeä ja kaksi etunimistä on suvuissa kulkevia. Etunimi keksittiin itse ja löytyi vain 1 nimi, joka kelpasi meille kummallekin. Toiseksi nimeksi poika sai isoisiensä toisen nimen (sattumalta sekä miehen isällä että minun isälläni on sama toinen nimi) ja kolmas etunimi on suvussani kulkeva miesten toinen nimi (jota ei kuitenkaan ollut isälläni, vaan mm. hänen isällään ja minun veljelläni). Sattumalta tuo toinen nimi ja kolmas nimi ovat todella samantyyliset, pohjautuvat samaan alkuperäisnimeen. Poikamme nimi onkin luokkaa Leo Antti Antero. Muiden mielestä on varmaankin "ei mätsäävä" nimi, mutta meille tuo nimi on rakas. Poikakin arvostaa nimeään ja on siitä ylpeä, kun hänellä on toisina niminä suvussa kulkevat nimet.
Laita Leon perään vaikka Arhippa ja Nyyrikki. Tai Jaakkima ja Yrjö. Tule sitt
Ohis
näähän ois ihan loistavia toisia nimiä. Yrjön kohdalla kyllä vähän nikottelisin mutta jos mieheni olisi halunnnut sen nimen niin...
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin kunnioitettavaa siinä miehen suvun nimessä on? Miksi se menee lapsen oman äidin mieltymysten yli? Mitä jos lapsi isompana kokee samaistuvansa enemmän äidin sukuun? Kuulostaa nimittäin niin lapsellisen joustamattomalta tämä kyseinen isä, että pahoin pelkään lähteekö hän lätkimään ensimmäisten vastoinkäymisten tultua lapsiarjessa.
No tässä on vastakkain isän mielipide ja äidin mielipide.
Isä perustelee omaa valintaansa sillä että se on suvussa kulkeva nimi ja äiti taas sillä että hän ei pidä nimestä ja se ei sovi etunimeen.
Perinnenimestä ei oikein voi joustaa, se joko on tai ei ole.
Niinkuin huomattu täällä moni olisi valmis joustamaan että lapsi saisi saman nimen kuin iso-isillään mutta ap ei tätä halua koska hän ei nimestä pidä.
Kaikkien nimien pitää olla sellaisia mitkä sopii kummallekin vanhemmalle.
Meillä oli nimeämisessä se periaate, että sai ihan suoraan sanoa ei jos jotain nimeä ei voinut ajatellakaan lapsellemme ja toinen hyväksyi tämän. Etsittiin sellaiset nimet mitä kumpikaan ei vastustanut.