Lue keskustelun säännöt.
Mies painostaa lapsen nimiasiassa
23.01.2024 |
Meillä on reilu kuukauden ikäinen vauva jolla on kutsumanimi, mutta toinen nimi tai toiset nimet on vielä mietinnässä. Mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen toiseksi nimeksi, mikä on myös hänellä itsellään ja isällään sekä isoisällään toisena nimenä. En ennen lastenhankintaa edes tiennyt tästä että miehen suvussa pojan toinen nimi on aina ollut se sama, vaikka miehen toisen nimen tiesinkin. Ongelmana on se että en pidä kyseisestä nimestä yhtään. Mielestäni se ei ole millään tavalla kiva tai kaunis nimi, eikä se mielestä edes sovi vauvan kutsumanimeen. Nyt mies on alkanut painostaa nimiasialla, mikä ei kyllä tunnu yhtään kivalta.
Olen yrittänyt ehdottaa että etsittäisiin yhdessä joku kiva ja kutsumanimen sopiva nimi, mutta mies ei halua mitään muuta toista nimeä. Ainoa perusteensa on että heidän suvussa asia on "aina" ollut niin.
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäis vaimon joustaa. Kun lapsella on mieleisesi eka nimi, kuka kysyy toista?
Asia on miehesi suvulle tärkeä, jos et suostu loukkaat laajemminkin muita.
Miksi aina naisen pitää joustaa? Asia on ap:lle tärkeä, hän ei halua lapselle karmeata nimeä. Eikä lapsen äidin mielipiteellä ole mitään väliä, vain mies ja miehen suku on tärkeä?
Oman lapsen nimi on tärkeä asia myös naiselle/lapsen äidille, miksi se miehen mielipide kuitenkin sitten olisi tärkeämpi? Ei mitenkään.
Kyllä nimen pitää sopia kummallekin, eikä vain toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin, koska tuo perinne on varmaan miehellesi tärkeä.
Ja sinun mielipiteelläsi ei olisi väliä? Vaikka oma lapsesi saisi nimen, joka mielestäsi on hirveä?
Pääasia, että mies ja hänen sukunsa ovat tyytyväisi?
Kyllä nimen pitää olla sellainen, että se kummallekin sopii, eikä toisella ole mitään oikeutta jyrätä läpi sellaista nimeä, josta toinen ei ollenkaan pidä.
Eri
Minä tein lapsen sellaisen miehen kanssa jota rakastan ja kunnioitan. Haluan kunnioittaa myös hänen mielipidettään ja hänen sukunsa perinteitä. Lapsemme ovat myös hänen sukunsa jäseniä. Vaikka itse en ole verisukua miehen suvun kanssa, lapsemme ovat.
Kutsumanimi on tärkeämpi ja kompromissina tässä apn tapauksessa laittaisin kolme etunimeä.
Kerro se nimi. Onko sellainen, että voidaan kiusata? Vai vaan sinun mielestäsi huono. Itse en varmaan suostuisi antamaan Jormaa tai Kustaata tms. Onhan tässä monta näkökulmaa muutenkin. Ei auta kuin keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt se nimi, jooko? Kiinnostaa, että mikä nimi on niin kamala. 😁
Nimi on itse aiheen kannalta täysin epärelevantti, mutta minuakin kiinnostaa mikä nimi voi olla oikeasti näin hirveä :D
Lasteni isä aikoinaan ehdotti esikoiselle toiseksi nimeksi Kullervoa. Ihan tosissaan, koska se oli ollut hänen isänsä toinen nimi.
Tuliko tyttären toiseksi nimeksi Pillervo
Muistan kun ala-asteella saatiin nimi- ja osoitelista luokasta. Puolet oli just näitä hassuja nimiä. Loput melkein sitten johdannaisia Mariasta ja Johanneksesta. Hassu toinen nimi on siis normi. Tylsä toinen nimi on sille vaihtoehto, mutta tylsällä tulee helpommin sekaannuksia samannimisten kanssa.
Muistan, että lapsena toisiin nimiin suhtauduttiin aika positiivisella huumoriasenteella. Silloin kutsumaniminä tapasi olla Jania ja Minnaa, joten oli hauskaa kun toinen nimi oli pitkä ja/ tai outo. Vähän niin kuin olisi joku ihan muu salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aina mies voi tehdä uuden pojan jonkun toisen kanssa ja antaa sitten suvussa kulkevan nimen
Tässä ei onneksi ole mitään kiristyksen makua, eli jos et nyt suostu laittamaan sitä Kuoleppia lapsen toiseksi nimeksi niin teenpä lapsen sitten jollekin toiselle naiselle joka suostuu tuon nimen laittamaan:D
Aika epätoden näköistä, että mies noin vain löytää toisen naisen joka hänelle alkaa lasta ja varmuudella vielä poikalasta tekemään. Pitääkö tyttösikiöt poistaa, ettei käy niin, että ensin on jouduttu tekemään 7 tyttöä ja sitten se toivottu kuoleppi syntyy?
Ja jos nimi on miehelle noin tärkeä, niin tuntuu, että siinä on jo jotakin pakko-oiretta johon kannattaa hakea apua. Jos mies on valmis jättämään nykyisen perheensä ja alkaa tekemään lapsi sinne ja tänne, että uusi poikalapsi syntyisi, jolle voisi tuon arvokkaan nimensä jättää perinnöksi niin hu hu. Sairasta.
Kyllä tuollainen suvussa kauan kulkenut ketju on ymmärrettävästi lapsen isälle tärkeä. Ja varmasti se olisi arvokas asia sille lapselle itselleenkin sitten aikuisena. Itse ainakin olisin ihan ylpeä tuollaiseen suvun nimiketjuun kuulumisesta, joka säilynyt yli sukupolvien. Kyse ei kuitenkaan ole etunimestä, eikä sitä vaadita kutsumanimeksi. Minusta äidin vaatimus nimen hylkäämisestä tuntuu aika käsittämättömältä. Äidin nimimaku saattaa sen lapsen itsensä mielestä olla ihan nolo, sitä ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oishan kamala esimerkki Daniel Urpo Ilmari. En suostus. Meillä mies ei edes halua sukuun kuuluvaa nimeä, ei kuulema väliä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun ala-asteella saatiin nimi- ja osoitelista luokasta. Puolet oli just näitä hassuja nimiä. Loput melkein sitten johdannaisia Mariasta ja Johanneksesta. Hassu toinen nimi on siis normi. Tylsä toinen nimi on sille vaihtoehto, mutta tylsällä tulee helpommin sekaannuksia samannimisten kanssa.
Muistan, että lapsena toisiin nimiin suhtauduttiin aika positiivisella huumoriasenteella. Silloin kutsumaniminä tapasi olla Jania ja Minnaa, joten oli hauskaa kun toinen nimi oli pitkä ja/ tai outo. Vähän niin kuin olisi joku ihan muu salaa.
Koulussa ei kylläkään saa antaa koko luokalle tai edes luokan nähtäväksi nimilistoja, joissa on oppilaan kokonaiset nimet tai muita henkilötietoja. Joten siitä on turha tehdä perustetta nimen annolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko nimestä tehdä jonkun muunnelman kompromissina?
M56: suvussani on jo 1900-luvun alusta (joo pitkä perinne tosiaan) ollut perinteenä antaa tuon sukunimen ensimmäisen kantajan etunimi lähes jokaiselle pojalle joksikin etunimistä. Perinteitä on lisäksi useita ja kaikkia pitäisi muka noudattaa. Kaikki serkut ja pikkuserkut on melkein samannimisiä: yksi Yrjö Erkki Mauri toinen Mauri Yrjö Erkki, kolmas Erkki Mauri Yrjö. Itsellä myös sama nimi roikkuu mukana. Omat pojat on saaneet ihan täysin omat nimensä mikä aiheutti mölinää suvussa ja aiheuttaa yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin, koska tuo perinne on varmaan miehellesi tärkeä.
Ja sinun mielipiteelläsi ei olisi väliä? Vaikka oma lapsesi saisi nimen, joka mielestäsi on hirveä?
Pääasia, että mies ja hänen sukunsa ovat tyytyväisi?
Kyllä nimen pitää olla sellainen, että se kummallekin sopii, eikä toisella ole mitään oikeutta jyrätä läpi sellaista nimeä, josta toinen ei ollenkaan pidä.
Eri
Minä tein lapsen sellaisen miehen kanssa jota rakastan ja kunnioitan. Haluan kunnioittaa myös hänen mielipidettään ja hänen sukunsa perinteitä. Lapsemme ovat myös hänen sukunsa jäseniä. Vaikka itse en ole verisukua miehen suvun kanssa, lapsemme ovat.
Kutsumanimi on tärkeämpi ja kompromissina tässä apn tapauksessa laittaisin ko
Miehesi ei sitten varmaan rakastanut sinua eikä kunnoittanut, kun ei ottanut huomioon sinun mielipiteitäsi lapsen nimeen. Antoi lapsellenne nimen, jota sinä inhosit ja se oli sinusta ruma.
Aika outoa, että kun nainen rakastaa ja kunnoittaa miestään, hän suostuu antamaan vaikka kuinka paskan nimen lapselleen, ihan kunnoituksesta miestä ja hänen sukuaan kohtaan, mutta sitten tämä kunnioitus ei näköjään ole vastavuoroista. Miehen ei tarvitse kunnoittaa naisen mielipidettä siitä, että nimi on ruma eikä vaimo siitä tykkää. Ehkä miehet ei sitten oikeasti rakasta ja kunnoita vaimoaan koska vaimon mielipiteellä ei ole mitään merkitystä? Mies joka rakastaa ja kunnoittaa vaimoaan, ei jyrää tämän mielipidettä ja anna yhteiselle lapselle nimeä, josta vaimo ei pidä. Tuollaiselle miehelle vaimon mielipide on tärkeämpi, kuin suvun, jolle se lapsen nimi ei oikeastaan kuulu ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on toisesta nimestä, kuka sitä edes käyttää/muistaa
No valitettavasti se tupsahtaa esiin turhan usein. Jossain virallisissa kirjeissä tai sopimuksissa saattaa olla kaikki nimet. Asiaan ei ehkä kiinnitä huomiota jos itseään ei se toinen nimi häiritse. Olen hävennyt koko ikäni toista nimeä ja joskus myös miettinyt sen vaihtamista. Ärsyttää todella paljon nähdä sitä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko nimestä saada paremman jollain sopivalla kolmannella nimellä?
Minä päätin ensimmäisen lapsen kutsumanimen itse ja molemmat pojat on mun sukunimellä 😁 , että jos silla mitataan miehen kunnioitus mua kohtaan niin se kunnioittaa mua enemmän kun mä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin ensimmäisen lapsen kutsumanimen itse ja molemmat pojat on mun sukunimellä 😁 , että jos silla mitataan miehen kunnioitus mua kohtaan niin se kunnioittaa mua enemmän kun mä sitä.
Tämänoli varmaan miehelle ok ja mieskin piti nimistä. Jos sun mies olisi jonkun muun nimen halunnut niin kai te olisitte asiasta keskustelleet ja päätyneet kompromissiin.
Tässä tilanteessa pitää kai sitten vai arpoa, laitetaan lappuun miehen suvun perinne nimi ja ap:n valitsema toinen nimi.
ja sillä mennään kumpi arvalla tulee.
Vierailija kirjoitti:
No oishan kamala esimerkki Daniel Urpo Ilmari. En suostus. Meillä mies ei edes halua sukuun kuuluvaa nimeä, ei kuulema väliä.
Meillä kanssa syntymässä sukuun uusi lapsi ja lapsen isä oli ilmoittanut, että hän ei halua mitään suvussa kulkevia nimiä lapselle. Ja miehellä on jo nyt nimiä, joita ei ehdottomasti laiteta lapselle. Ja jos mies saa olla ehdotos jotatkin nimestä, että sitä ei lapselle laiteta, niin kyllä kai sitten naisellakin saa olla tälläisiä nimiä.
Eli kyllä ap:llä on täysi oikeus olla tykkäämättä miehen nimiehdotuksesta, eikä sitä silloin voi lapselle laittaa. Kyllä nimi on oltava sellainen, että molemmille käy.
Epäilen, että moni joka täällä nyt sanoo, että kyllä ap pitää taipua laittamaan se nimihirvitys lapselleen, niin ei oikeassa elämässä suostuisi omalle lapselleen laittamaan nimeä, jota on ikänsä inhonnut, vaikka se kuinka olisi kulkenut suvussa.
Esim itselläni on muutama miehen nimi koulukiusaamisen takia niin vastenmielisiä, että en ikinä olisi voisi antaa omalle lapselle noiden kiusaajien nimiä. Pelkkä ajatuskin saa oksennusrefleksin aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oishan kamala esimerkki Daniel Urpo Ilmari. En suostus. Meillä mies ei edes halua sukuun kuuluvaa nimeä, ei kuulema väliä.
Meillä kanssa syntymässä sukuun uusi lapsi ja lapsen isä oli ilmoittanut, että hän ei halua mitään suvussa kulkevia nimiä lapselle. Ja miehellä on jo nyt nimiä, joita ei ehdottomasti laiteta lapselle. Ja jos mies saa olla ehdotos jotatkin nimestä, että sitä ei lapselle laiteta, niin kyllä kai sitten naisellakin saa olla tälläisiä nimiä.
Eli kyllä ap:llä on täysi oikeus olla tykkäämättä miehen nimiehdotuksesta, eikä sitä silloin voi lapselle laittaa. Kyllä nimi on oltava sellainen, että molemmille käy.
Epäilen, että moni joka täällä nyt sanoo, että kyllä ap pitää taipua laittamaan se nimihirvitys lapselleen, niin ei oikeassa elämässä suostuisi omalle lapselleen laittamaan nimeä, jota on ikänsä
Oletetaan että Se nimi on kuitenkin jo miehelläsi, ja olet pystynyt miehen kanssa elämään ja lapsenkin tekemään, vai onko koko ajan oksettanut kun ajattelet miestäsi?
sitten on turha itkeä miksei miehen sukulaisia kiinnosta kun ei se lapsi siihen sukuun ole syntynyt