Mies painostaa lapsen nimiasiassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää, että mikään nimi olisi noin hirveä, että ei voisi kunnioittaa toisen suvun perinteitä. Huolimatta siitä, että se ei olisi kiva nimi. Jos kerran jo kutsumanimessä on saanut oman päänsä läpi, nii miksi toisena nimenä ei voi olla jotain, mitä mies haluaa. Toiset etunimet ovat ylipäätänsä ihan turhia, eikä niitä tarvita mihinkään. Se nimi tulee lapselle, eikä sinulle. Kyse on lapsen elämästä, ei sinun. 

Mieti vaikka niin, että puolisollasi on nimi, josta et pidä, mutta mitä väliä sillä sinulle on?

Jos puolison suvussa on perinne että lapsen etunimeksi annetaan Jorma isopapan mukaan ja Vladimir toiseksi nimeksi koska se on toisena nimenä kaikilla suvun miehillä niin sinustako asialla ei ole mitään väliä, kunhan kunnioitetaan miehen suvun perinteitä?

Sillähän on iso merkitys, jos lapsi on juridisesti äitinsä omaisuutta. Kuten vaikka hamsteri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää, että mikään nimi olisi noin hirveä, että ei voisi kunnioittaa toisen suvun perinteitä. Huolimatta siitä, että se ei olisi kiva nimi. Jos kerran jo kutsumanimessä on saanut oman päänsä läpi, nii miksi toisena nimenä ei voi olla jotain, mitä mies haluaa. Toiset etunimet ovat ylipäätänsä ihan turhia, eikä niitä tarvita mihinkään. Se nimi tulee lapselle, eikä sinulle. Kyse on lapsen elämästä, ei sinun. 

Mieti vaikka niin, että puolisollasi on nimi, josta et pidä, mutta mitä väliä sillä sinulle on?

Jos puolison suvussa on perinne että lapsen etunimeksi annetaan Jorma isopapan mukaan ja Vladimir toiseksi nimeksi koska se on toisena nimenä kaikilla suvun miehillä niin sinustako asialla ei ole mitään väliä, kunhan kunnioitetaan miehen suvun perinteitä?

toinen ja kolmas nimi ovat sellaisia joita harvoin käytetään missään, joten minä antaisin miehen valita yhden nimen ja itse valitsisin yhden. Joten lapselle tulisi kolme nimeä. En haukkuisi lapsen isän nimeä rumaksi, rumaa nimeä ei ole olemassa, vaikea kuvitella että se olisi mikään ihan kaameakaan koska miehen puolella kaikki ovat sen halunneet lapselleen antaa perinnettä kunnioittaen. 

Kun kerran toista nimeä harvoin edes käytetään missään niin miksi mies vänkää että se on pakko laittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sinä ne nimet loppupeleissä päätät. Tee kuten parhaaksi katsot, ei mies sille mitään voi. 

Kyllä voi, mies kun on toinen virallinen huoltaja.

Ei äiti loppupeleissä mitään päätä, tai sitten myös mies voi loppupeleissä päättää

Äidillä nimenomaan on se virallinen valta päättää. Toki mies voi sen jälkeen tehdä omat päätöksensä ja erota. 

 

Veikkaan että harva mies siihen tuollaisen syyn takia kyllä alkaa (onhan se ero nyt niin vaivalloistakin).

Meillä kävi niin, että en suostunut eronkaan uhalla antamaan lapselleni miehen sukunimeä. Etunimistä yhdessä päätettiin eka nimi mutta ilmoitin siinäkin saneluluontoisesti miehelle että toiseksi nimeksi tulee minun suvussani esiintyvä perinteinen miesten nimi. Noh miehelleni sillä taas ei

Sun kanssa on varmaan tosi kivaa elää ja olla kun et osaa edes keskustella ja minäminä-asenteesi loistaa jo kauas.

Meillä nimet päätettiin yhdessä ja kuunneltiin molempien mielipiteitä, en ikinä olisi ollut niin itsekäs että olisin vain sanellut miehelle miten tehdään. No teille näköjään sopii tuo että sinä määräät varmaan kaiken muunkin ja sanelet miehelle oman tahtosi. 

Hyi mikä eukko. Että se että sinusta nimi nyt ei ole kiva, on parempi perustelu kuin miehelle tärkeä sukuperinne. Toivottavasti vaihtaa naista tuo mies.

Ei, en suostuisi siihen että lapsen toiseksi nimeksi tulisi joku Kyrvänsuoleppi vain koska miehen suvussa on ollut tapana paiskata lasta sillä nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi mikä eukko. Että se että sinusta nimi nyt ei ole kiva, on parempi perustelu kuin miehelle tärkeä sukuperinne. Toivottavasti vaihtaa naista tuo mies.

Suvun perinne ei päätä lapsen nimistä vaan vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Ei, en suostuisi siihen että lapsen toiseksi nimeksi tulisi joku Kyrvänsuoleppi vain koska miehen suvussa on ollut tapana paiskata lasta sillä nimellä.

No siihen ei suostu myöskään nimilautakunta joten eiköhän apn miehen suvussa kulje joku ihan tavallinen nimi mistä ap jostain syystä pidä.

Huh huh ei voi muuta sanoa kuin että nämä perinnenimet kannattaa ihan vain lopettaa ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ennen kuin se ehtii jatkua liian kauan.

Miehelläni on sama toinen nimi kuin isällään ja lyhyen hetken mietimme sen perinteen jatkamista. Onneksi yhdessä tuumin päädyimme antamaan lapsellemme ihan muut nimet. Näköjään teimme palveluksen monelle seuraavalle sukupolvelle, ei tarvi heidän miettiä perinteen jatkamista.

Nimi tuskin on mikään hirveä jos se kerran kaikille serkuille on myös annettu. 

Voisiko ap hetken aikaa harkita, onko se nimi kuitenkaan niin hirveä. Tai kun se ei ap:n mielestä sovi kutsumanimeen niin ap saisi sitten päättää sellaisen kutsumanimen mihin se sopisi. 

 

Meillä minä en aluksi pitänyt miehen ehdottamasta nimestä mutta suostuin siihen koska se oli miehelle tärkeä, miehen ukki siis kuoli samaan aikaan kun meidän poika syntyi ja mies halusi että ukin nimi tulisi näkyä pojan nimessä, se oli tyyliä Kalevi ja en tykännyt yhtään, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna nimi on oikein kaunis mitä poika ylpeänä kantaa. Eli ai kannata heti tyrmätä nimeä vaan antaa itselleen aikaa sopeutua ja miettiä asian hyviä puolia.

Vierailija kirjoitti:

Siis miettikää nyt tätä. Jos suvussa isoisoisä on ollut vaikka Edward Erkki Möttönen. Niin nyt sitten pikkuserkuspojat ovat vaikka

Eetu Erkki Möttönen

Antti Erkki Möttönen

Aarni Erkki Möttönen

Eelis Erkki Möttönen

Teemu Erkki Möttönen

Alexander Erkki Möttönen

Näillä erkkimöttösillä on kuulkaa jokaisella olemassa äidit, äidinisät, enot, seitsemän muuta täysin unhoon jätettyä sukunimeä. Mutta ei,  toooosiiiii kaunis perinne korostaa tuota isälinjaa. Ja sitten vielä kasvatuksessa korostetaan että SUVUN NIMI, ja tullaan tänne pätemään, että lapsi on isompana oikein iloinen ja ylpeä, kun niin ihanasti identifioituu pallien mukaan niin, että juuri isälinja on ainoa oikea suku. 

Meillä meni varmaan pallien ja häppäreiden mukaan sitten. Sovittiin raskausaikana että viimeinen sana menee sukupuolen mukaan näin. Yhtä reilua molemmille. Keskusteltiin me kyllä nimistä, eikä kumpikaan olisi vaatinut mitään koulukiusaajan nimeä lapselle.

Laittakaa vain yksi nimi ja pyydä miestä hankkimaan toinen poika. Jos molemmat pitävät yhtä tiukasti kiinni periaatteestasn, tuskin suhde on kummoinen ja pian molemmat vanhemmat vapaita tehtailemaan uusia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sinä ne nimet loppupeleissä päätät. Tee kuten parhaaksi katsot, ei mies sille mitään voi. 

Kyllä voi, mies kun on toinen virallinen huoltaja.

Ei äiti loppupeleissä mitään päätä, tai sitten myös mies voi loppupeleissä päättää

Äidillä nimenomaan on se virallinen valta päättää. Toki mies voi sen jälkeen tehdä omat päätöksensä ja erota. 

 

Veikkaan että harva mies siihen tuollaisen syyn takia kyllä alkaa (onhan se ero nyt niin vaivalloistakin).

Meillä kävi niin, että en suostunut eronkaan uhalla antamaan lapselleni miehen sukunimeä. Etunimistä yhdessä päätettiin eka nimi mutta ilmoitin siinäkin saneluluontoisesti miehelle että toiseksi nimeksi tulee minun suvussani esiintyvä peri

Laki taitaa muistaakseni olla sitä mieltä, että täyssisaruksilla on oltava sama nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia on miehelle tärkeä niin miksi sinulla olisi oikeus yksin päättää, että isän tunteilla ei ole arvoa.

Eikö isä saa päättää oman lapsensa asioista vaikka asia on isälle tärkä eikä äitillä ole mitään muuta perustetta kieltää nimeä kuin itsekäs "mutku mä haluuun".

Tämä. Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä naisten itsekkyyttä. Aloittajan ois pitänyt ihan keskenään lisääntyä. 

Mä en ole edes tiennyt, että tällaisia naisia on olemassa. 

Ai naisia, joilla on mielipiteitä juuri synnyttämänsä lapsen nimestä? Missä handmaids talessa sinä oikein elät? 

Ei kukaan kiellä ap:ta antamasta sitä nimeä lapselle kuin hän itse haluaa. Hän saa haukkua miehensä nimen maanrakoon ja olla kysymättä mieheltä yhtään mitään. Sen kun laittaa paperit virastoon missä on hänen valitsemat nimet. Ja jatkossakin hän saa tehdä ihan mitä itse lystää, mikään pakko ei ole ikinä miestä kuunnella missään asiassa. Eriasia sitten on on onko se järkevää. Jokainen tehkööt niinkuin parhaaksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No johan on nyt lapsen elämän alku dramaattinen, kun toisesta nimestä tuli jo arvovaltataistelu, mielenpahoitus ja riitaa

 

Eihän siitä tule mitään draamaa, jos kumpikin ymmärtää, että lapselle laitetaan vain sellaiset nimet, jotka kummallekin käy. Täällä vedotaan nyt paljon siihen, että kun asia on miehelle niin tärkeä, niin naisen kuuluu myöntyä. Miksi kukaan ei ajattele, että tua asia on sille naiselle ihan yhtä tärkeä. Hän ei halua lapselle rumaa nimeä. Mies luultavasti tietää, että vaimo ei pidä hänen toista nimeä kauniina ja silti yritää tyrkyttää sitä väkisin myös lapselle. 

Lapsen nimen on sovittava kummallekin, ei toinen saa mitätöidä toisen mielipidettä. Etsitään sellainen nimi, joka kummallekin käy. 

Joku tuolla kirjoitti, että hän myöntyisi miehen tahtoon ja antaisi lapselleen ruman nimen (ei siksi, ett

En tiedä, onko juttu Porvoosta, mutta itse sanoisin, että jos joku nimijuttu olisi noin ehdoton kuin ap:n kuvailemalla miehellä, niin se täytyisi tuoda esille jo ennen perheen perustamista eikä odottaa, että vain koska oman puolen suvussa on ollut joku perinne, niin tulevan lapsen äiti olisi samaa mieltä siitä Uolevi-Nyyrikistä tms. nimenä. Perinteitä syntyy ja katoaa, ja jokainen pariskunta päättää yhdessä sen lapsen nimet, jos asia fiksusti hoidetaan. Toki toinen nimi ei ole niin tärkeä kuin etunimi, mutta on siitäkin tärkeää löytää yksimielisyys.

-Eräs isä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos se nimi tosiaan on niin ruma niin miten vaimo on pystynyt elämään miehen kanssa jolla on se nimi.

Tuohan on päin naamaa haukkumista että sulla on niin ruma nimi ettei sitä voi hyväksyä."

Tai osoittaa poikkeuksellisen suurta rakkautta miestä kohtaan, että halusi tämän nimestä huolimatta perustaa perheen hänen kanssaan?

Ja lasta kohtaan ei sitten tätä suurta rakkautta voi kokea?

Totta kai, ja siksi mielellään välttää hänen kohdallaan jo ennalta sellaiset asiat joita pitää ikävinä, kuten joku itsestä oudolta kuulostava "perinnenimi". 

t. se jolle vastasit

Ymmärrän, että ap:lle ensimmäisen lapsen toinen nimi on tärkeä ja hän haluaisi mahdollisimman kauniit ja itselleen mieluiset nimet. Itsekin mietin esikoispojan kanssa, että suostunko miehen toiseen nimeen. Vaikka se oli todellakin kiva, mutta ei mielestäni täydellinen. En sitten keksinyt parempaakaan ja lapsi sai isänsä kanssa saman toisen nimen. Erosimme myöhemmin ja täytyy myöntää etten joskus edes samantien muista lapseni toista nimeä. Lapsi jopa itsekin välillä kysyy, että mikä se oli. Jos siihen ei liittyisi isän puolen suvun perinne, niin vastako se olisi hankala muistaa. Muistan kyllä kuinka tärkeänä pidin nimiasiaa silloin ja jos mielessäni olisi ollut kauniimpi, niin varmasti olisi ollut tahtojen taistelua nimestä. Nyt näen ettei sillä ole oikeasti suurta merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kiellä ap:ta antamasta sitä nimeä lapselle kuin hän itse haluaa. Hän saa haukkua miehensä nimen maanrakoon ja olla kysymättä mieheltä yhtään mitään. Sen kun laittaa paperit virastoon missä on hänen valitsemat nimet. Ja jatkossakin hän saa tehdä ihan mitä itse lystää, mikään pakko ei ole ikinä miestä kuunnella missään asiassa. Eriasia sitten on on onko se järkevää. Jokainen tehkööt niinkuin parhaaksi näkee.

Mies laittaa sitten nimenmutospaperit perään.

Voi olla että lapsi aikuistuttuaan ottaa käyttöön kutsumanimeksi tän perinnenimen ja sille ap ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos se nimi tosiaan on niin ruma niin miten vaimo on pystynyt elämään miehen kanssa jolla on se nimi.

Tuohan on päin naamaa haukkumista että sulla on niin ruma nimi ettei sitä voi hyväksyä."

Tai osoittaa poikkeuksellisen suurta rakkautta miestä kohtaan, että halusi tämän nimestä huolimatta perustaa perheen hänen kanssaan?

Ja lasta kohtaan ei sitten tätä suurta rakkautta voi kokea?

Totta kai, ja siksi mielellään välttää hänen kohdallaan jo ennalta sellaiset asiat joita pitää ikävinä, kuten joku itsestä oudolta kuulostava "perinnenimi". 

t. se jolle vastasit

Itse en osaa kuvitella tilannetta että rakkaus lapseen olisi ikävää tämän nimen takia. Lapsiaan voi aikuisena vaikka vaihtaa nimensä. En koe että minulla olisi oikeutta haukkua kenenkään muun nimeä rumaksi. 

Ymmärrän miestäsi. Kun kerroin pojalleni, että hän on neljäs ketjussa jolla on sama toinen nimi, niin hän sanoi jatkavansa perinnettä. Tyhmää että sinä haluat katkaista miehesi arvostaman perinteen. Keksi sinä ensimmäinen nimi ja keksikää yhdessä kolmas ja neljäs. Ei ole paljoa sinulta vaadittu antaa miehen valita toinen nimi.