Mies painostaa lapsen nimiasiassa

Vierailija kirjoitti:

No johan on nyt lapsen elämän alku dramaattinen, kun toisesta nimestä tuli jo arvovaltataistelu, mielenpahoitus ja riitaa

Eihän siitä tule mitään draamaa, jos kumpikin ymmärtää, että lapselle laitetaan vain sellaiset nimet, jotka kummallekin käy. Täällä vedotaan nyt paljon siihen, että kun asia on miehelle niin tärkeä, niin naisen kuuluu myöntyä. Miksi kukaan ei ajattele, että tua asia on sille naiselle ihan yhtä tärkeä. Hän ei halua lapselle rumaa nimeä. Mies luultavasti tietää, että vaimo ei pidä hänen toista nimeä kauniina ja silti yritää tyrkyttää sitä väkisin myös lapselle. 

Lapsen nimen on sovittava kummallekin, ei toinen saa mitätöidä toisen mielipidettä. Etsitään sellainen nimi, joka kummallekin käy. 

Joku tuolla kirjoitti, että hän myöntyisi miehen tahtoon ja antaisi lapselleen ruman nimen (ei siksi, että mies on mies ja hänen mielipiteensä on  painavampi) vaan siksi, että asia on miehelle tärkeä. No niinhän se nimiasia on tärkeä  myös sille naiselle. Miksi se muka on sille miehelle niin paljon tärkeämpi, mikä sen lapsen nimeksi tulee, kuin sille lapsen äidille? Entä jos sille  äidillekin on hyvin tärkeätä se, että lapsella on kaunis nimi? 

Ei ei, lapselle ei laiteta nimeä, mikä ei molemmille sovi, vaan nimen pitää sopia kummallekin. Muutenhan siinä sivutetaan toisen mielipide kokonaan, jos sellainen nimi mitä toinen ei halua, kuitenkin lapselle laitetaan.

Outoa käytöstä puolisolta väkin laittaa lapselle nimi, josta tietää, ettei toinen tykkää.

Perinne on harvinaisen huono syy, jos samoilta ihmisiltä periytyy jo sukunimi. Siinä rohmutaan mieslinjalle käytännössä koko lapsen nimi, jos vielä etunimiä etsitään samasta linjasta. 

Aukusti on ihan hyvä

Vierailija kirjoitti:

Toinen nimi, sillä ei ole mitään merkitystä. Ihmettelen miksi et voi antaa periksi. Etunimi olisi eri asia...

Aivan, koska kyseessä on toinen nimi, niin miksi se mies ei voi antaa periksi? Eihän sillä toisella nimellä ole mitään merkitystä. Eikö se silloin  voi olla sellainen, että käy kummallekin. Miksi pitää antaa nimi joka on lapsen äidin mielestä ruma. 

Täällä hoetaan miten toisella nimellä ei ole mitään väliä joten antakaa se nimi lapselle. No jos kerran sillä toisella nimellä ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä se mies ei sitten voi joustaa ja valittaisiin joku ihan muu toinen nimi joka sopii molemmille vanhemmille?

Antakaa vain yksi nimi, niin ei tule riitaa toisesta nimestä.

Vierailija kirjoitti:

"Jos se nimi tosiaan on niin ruma niin miten vaimo on pystynyt elämään miehen kanssa jolla on se nimi.

Tuohan on päin naamaa haukkumista että sulla on niin ruma nimi ettei sitä voi hyväksyä."

Tai osoittaa poikkeuksellisen suurta rakkautta miestä kohtaan, että halusi tämän nimestä huolimatta perustaa perheen hänen kanssaan?

Ja lasta kohtaan ei sitten tätä suurta rakkautta voi kokea?

Vierailija kirjoitti:

Siis miten noin monen mielestä on harmitonta ja tasapuolista, jos lapsen kolmesta nimestä - kaksi etunimeä ja yksi sukunimi - 2/3 tulee pelkästä miehen suvun isälinjasta?

Miten vielä nykyään voi olla noin sovinistisia asenteita?

En kyllä edes miettinyt asiaa sovinismin kannalta, kun lasta nimettiin. Uskon, että se on jopa melko tervettä, ettei asioita mietitä tasapuolisessa parisuhteessa feminismin tai sovinismin kautta. Sukunimeksi lapselle tuli se sama mikä molemmille tuli hääpäivänä ja toiseksi nimeksi isän suvun toinen nimi, koska kyseessä oli poika. Etunimi oli se josta minä pidin eniten. Jos saamme tytön, niin hän saa minun suvun perinnenimen. Toisaalta ymmärrän myös ap:ta, mutta olisin itse myös loukkaantunut ja musertunut, jos mieheni alkaisi inttämään ettei halua suvussamme kulkenutta nimeä tyttärellemme. Enkä kyllä pystyisi joustamaan.

Sanon vielä vain, että usein aluksi ruman kuuloisista nimistä voi ajan kanssa tulla ihan kauniita. Yksi tuttava antoi suoraan sanottuna aivan hirveän nimen lapselleen. Tyyliä: Yrjö. Aluksi mietin, että mitä heidän päässään liikkui, mutta nyt kun lapsi on viisi, niin nimeen on tottunut ja se on jopa ihan kaunis ja persoonallinen mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa vain yksi nimi, niin ei tule riitaa toisesta nimestä.

Tämä lienee ainoa vaihtoehto.

Kuule ne Ylermit ja Untamot on kiva lisä ihmiskunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä hoetaan miten toisella nimellä ei ole mitään väliä joten antakaa se nimi lapselle. No jos kerran sillä toisella nimellä ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä se mies ei sitten voi joustaa ja valittaisiin joku ihan muu toinen nimi joka sopii molemmille vanhemmille?

Sillä toisella nimellä on väliä lapselle, hänelle voidaan kertoa mistä nimi on peräisin ja että se kulkee suvussa, nimellä on siis tarina jolla on historiaa.

Itse en haukkuisi siltikään miehen aikana nimeä rumaksi, se tuntuisi loukkaukselta miestä kohtaan, en myöskään haluasi että mies haukkuisi minun nimeäni.

Ehdottaisin myös että lapselle tulisi kolme nimeä joista isä saa valita yhden ja äiti yhden ja kutsumanimi valitaan yhdessä. Näin jokainen joustaa hiukan.

Se, ettei edes hoksaa miettiä nimen antamista pelkän isälinjan mukaan, ei kerro muuta kuin syvästi sisäistetystä käsityksestä, että mieslinja on tärkein. Lapsellahan on kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa ja kahdeksan isoisovanhempaa. Mitä pidemmälle mennään, sen pudompaa painottaa vain yhtä linjaa. 

 

Jos kyse on kovin vanhasta perinteestä, sen voi kyllä romuttaa ihan aikansa tuotoksena. Heijastaa aikoja ja asenteita, joissa naisella ei ollut mitään arvoa, hän vain synnytti lapsia miehensä sukuun.

Semmoisia perinteitä kuuluukin kyseenalaistaa.

Kannatan tätä tapaa, että kutsumanimi valitaan yhdessä ja sitten kumpikin vanhemmista valitsee yhden etunimen (yhteensä siis kolme nimeä), jotka voivat heidän valintansa mukaan olla perinnenimiä tai muuten vain mieleisiä.

 Jollei kolmesta nimestä päästä mitenkään yksimielisyyteen, niin kävisikö sitten molemmille jokin eri versio/ hieman äänneasultaan samantyylinen nimi kuin se äidin ikäväksi kokema?

Kuten

Yrjön sijaan Yrjänä 

Adolfin sijaan Aatu

Hemmingin sijaan Hemmo tai Hemmi

Urpon sijaan Urho

Jorman sijaan Jarmo tai Jore jne 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hoetaan miten toisella nimellä ei ole mitään väliä joten antakaa se nimi lapselle. No jos kerran sillä toisella nimellä ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä se mies ei sitten voi joustaa ja valittaisiin joku ihan muu toinen nimi joka sopii molemmille vanhemmille?

Sillä toisella nimellä on väliä lapselle, hänelle voidaan kertoa mistä nimi on peräisin ja että se kulkee suvussa, nimellä on siis tarina jolla on historiaa.

 

Itse en haukkuisi siltikään miehen aikana nimeä rumaksi, se tuntuisi loukkaukselta miestä kohtaan, en myöskään haluasi että mies haukkuisi minun nimeäni.

 

Ehdottaisin myös että lapselle tulisi kolme nimeä joista isä saa valita yhden ja äiti yhden ja kutsumanimi valitaan yhdessä. Näin jokainen joustaa hiukan.

Mieluummin ainakin itse kertoisin lapselle tarinan siitä miten vanhemmat yhdessä valitsi lapselle toisen nimen joka oli molempien vanhempien mielestä hyvä toinen nimi.

Siis miettikää nyt tätä. Jos suvussa isoisoisä on ollut vaikka Edward Erkki Möttönen. Niin nyt sitten pikkuserkuspojat ovat vaikka

Eetu Erkki Möttönen

Antti Erkki Möttönen

Aarni Erkki Möttönen

Eelis Erkki Möttönen

Teemu Erkki Möttönen

Alexander Erkki Möttönen

Näillä erkkimöttösillä on kuulkaa jokaisella olemassa äidit, äidinisät, enot, seitsemän muuta täysin unhoon jätettyä sukunimeä. Mutta ei,  toooosiiiii kaunis perinne korostaa tuota isälinjaa. Ja sitten vielä kasvatuksessa korostetaan että SUVUN NIMI, ja tullaan tänne pätemään, että lapsi on isompana oikein iloinen ja ylpeä, kun niin ihanasti identifioituu pallien mukaan niin, että juuri isälinja on ainoa oikea suku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hoetaan miten toisella nimellä ei ole mitään väliä joten antakaa se nimi lapselle. No jos kerran sillä toisella nimellä ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä se mies ei sitten voi joustaa ja valittaisiin joku ihan muu toinen nimi joka sopii molemmille vanhemmille?

Sillä toisella nimellä on väliä lapselle, hänelle voidaan kertoa mistä nimi on peräisin ja että se kulkee suvussa, nimellä on siis tarina jolla on historiaa.

 

Itse en haukkuisi siltikään miehen aikana nimeä rumaksi, se tuntuisi loukkaukselta miestä kohtaan, en myöskään haluasi että mies haukkuisi minun nimeäni.

 

Ehdottaisin myös että lapselle tulisi kolme nimeä joista isä saa valita yhden ja äiti yhden ja kutsumanimi valitaan yhdessä. Näin jokainen joustaa hiukan.

"Isäsi halusi sinulle saman toisen nimen kuin hänellä itsellään, serkuillasi ja isoisälläsi on. Itse en pitänyt nimestä, mutta isäsi ei suostunut harkitsemaankaan muita nimivaihtoehtoja ja kiukutteli viikkokausia saadakseen läpi oman tahtonsa nimen suhteen."

Siinäpä tarina kerrottavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei edes hoksaa miettiä nimen antamista pelkän isälinjan mukaan, ei kerro muuta kuin syvästi sisäistetystä käsityksestä, että mieslinja on tärkein. Lapsellahan on kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa ja kahdeksan isoisovanhempaa. Mitä pidemmälle mennään, sen pudompaa painottaa vain yhtä linjaa. 

 

Jos kyse on kovin vanhasta perinteestä, sen voi kyllä romuttaa ihan aikansa tuotoksena. Heijastaa aikoja ja asenteita, joissa naisella ei ollut mitään arvoa, hän vain synnytti lapsia miehensä sukuun.

Semmoisia perinteitä kuuluukin kyseenalaistaa.

Joulukin on vanha perinne. Senkin voi lyödä romukoppaan, koska se heijastelee vanhojen aikojen perinteitä ja asenteita. Vai?

Oletko ajatellut, että ehkä oma ajattelutapasi voisi olla melko toksinen, jos tuollaisista asioista täytyy kehitellä jotain miesten ja naisten välistä valtataistelua vielä nykypäivänä? Onhan naistenkin suvuissa samalla tavoin perinnenimiä ja aika monet ottaa sukunimekseenkin naisen suvun sukunimen. Aikalailla ainakin omassa tuttavapiirissä menee niin, että sukunimeksi otetaan se kauniimpi ja/tai harvinaisempi, ihan sama onko se miehen vai naisen puolen sukunimi. Tiedän ainakin kaksi perhettä jossa tyttärellä on äidin kanssa sama toinen nimi ja sukunimi äidin suvusta.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa muutama puhuu etunimestä ja toisista nimistä. Kaikki etunimet määrästä riippumatta ovat etunimiä.

Näin on ja kutsumanimeksi voi valita toisen, kolmannen tai vaikka neljännen etunimen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei edes hoksaa miettiä nimen antamista pelkän isälinjan mukaan, ei kerro muuta kuin syvästi sisäistetystä käsityksestä, että mieslinja on tärkein. Lapsellahan on kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa ja kahdeksan isoisovanhempaa. Mitä pidemmälle mennään, sen pudompaa painottaa vain yhtä linjaa. 

 

Jos kyse on kovin vanhasta perinteestä, sen voi kyllä romuttaa ihan aikansa tuotoksena. Heijastaa aikoja ja asenteita, joissa naisella ei ollut mitään arvoa, hän vain synnytti lapsia miehensä sukuun.

Semmoisia perinteitä kuuluukin kyseenalaistaa.

 

Joulukin on vanha perinne. Senkin voi lyödä romukoppaan, koska se heijastelee vanhojen aikojen perinteitä ja asenteita. Vai?

Oletko ajatellut, että ehkä oma ajattelutapasi voisi olla melko toksinen, jos tuollaisista asioista täytyy kehitellä jotain miesten ja naisten välist

Kuule enpä ole ajatellut. Omalla pojallani on isän sukunimi ja minun puoleltani kaksi etunimeä, kolmas etunimi oli mieheni toivomus, joka ei liittynyt hänen sukuunsa vaan hänelle tärkeään paikkaan. Kasvatuksessa on kerrottu isän puolen suvusta, josta sukunimi tulee, ja äidin puolen suvusta, josta etunimet tulevat. Hän identifioituu luontevasti koko sukunsa jälkeläiseksi eikä toksisesti vain mieslinjan edustajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan olis Porvoossa ristiäiset?

Mietin samaa. Jos ap ei vastaile itselleen, ketjussa on pari muutakin porvoolaista.