Mies painostaa lapsen nimiasiassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hoetaan miten toisella nimellä ei ole mitään väliä joten antakaa se nimi lapselle. No jos kerran sillä toisella nimellä ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä se mies ei sitten voi joustaa ja valittaisiin joku ihan muu toinen nimi joka sopii molemmille vanhemmille?

Sillä toisella nimellä on väliä lapselle, hänelle voidaan kertoa mistä nimi on peräisin ja että se kulkee suvussa, nimellä on siis tarina jolla on historiaa.

 

Itse en haukkuisi siltikään miehen aikana nimeä rumaksi, se tuntuisi loukkaukselta miestä kohtaan, en myöskään haluasi että mies haukkuisi minun nimeäni.

 

Ehdottaisin myös että lapselle tulisi kolme nimeä joista isä saa valita yhden ja äiti yhden ja kutsumanimi valitaan yhdessä. Näin jokainen joustaa hiukan.

Mieluum

mutta ap:n mukaan se ei ole mahdollista kun ei ole mahdollista valita toista nimeä perinteen mukaan. 

se joko on se mikä isällä ja ukilla on tai sitten ei ole.

Ap valitkoon sitten lapselle nimet oman halunsa mukaan ja sanokoot miehelle että tämön nimi on niin ruma ettei asiasta enää keskustella jos ei ole valmis miehen toivetta ottamaan huomioon.

Ehkä voisit tehdä sellaisen kompromissin, että sinä valitset etunimet mutta mies saa antaa oman sukunimensä lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia on miehelle tärkeä niin miksi sinulla olisi oikeus yksin päättää, että isän tunteilla ei ole arvoa.

Eikö isä saa päättää oman lapsensa asioista vaikka asia on isälle tärkä eikä äitillä ole mitään muuta perustetta kieltää nimeä kuin itsekäs "mutku mä haluuun".

Tämä. Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä naisten itsekkyyttä. Aloittajan ois pitänyt ihan keskenään lisääntyä. 

Mä en ole edes tiennyt, että tällaisia naisia on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei edes hoksaa miettiä nimen antamista pelkän isälinjan mukaan, ei kerro muuta kuin syvästi sisäistetystä käsityksestä, että mieslinja on tärkein. Lapsellahan on kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa ja kahdeksan isoisovanhempaa. Mitä pidemmälle mennään, sen pudompaa painottaa vain yhtä linjaa. 

 

Jos kyse on kovin vanhasta perinteestä, sen voi kyllä romuttaa ihan aikansa tuotoksena. Heijastaa aikoja ja asenteita, joissa naisella ei ollut mitään arvoa, hän vain synnytti lapsia miehensä sukuun.

Semmoisia perinteitä kuuluukin kyseenalaistaa.

 

Joulukin on vanha perinne. Senkin voi lyödä romukoppaan, koska se heijastelee vanhojen aikojen perinteitä ja asenteita. Vai?

Oletko ajatellut, että ehkä oma ajattelutapasi voisi olla melko toksinen, jos tuollaisista asioista täytyy kehitellä jotain miesten ja naisten välist

Joulu ei ole syrjivä perinne. Mitäs tykkäisit, jos miehen suvussa olisi sellainen perinne, että vain miespuoliset saavat joululahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei edes hoksaa miettiä nimen antamista pelkän isälinjan mukaan, ei kerro muuta kuin syvästi sisäistetystä käsityksestä, että mieslinja on tärkein. Lapsellahan on kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa ja kahdeksan isoisovanhempaa. Mitä pidemmälle mennään, sen pudompaa painottaa vain yhtä linjaa. 

 

Jos kyse on kovin vanhasta perinteestä, sen voi kyllä romuttaa ihan aikansa tuotoksena. Heijastaa aikoja ja asenteita, joissa naisella ei ollut mitään arvoa, hän vain synnytti lapsia miehensä sukuun.

Semmoisia perinteitä kuuluukin kyseenalaistaa.

 

Joulukin on vanha perinne. Senkin voi lyödä romukoppaan, koska se heijastelee vanhojen aikojen perinteitä ja asenteita. Vai?

Oletko ajatellut, että ehkä oma ajattelutapasi voisi olla melko toksinen, jos tuollaisista asioista täytyy kehitellä jotain miesten ja naisten välist

Ei kai teillä käy jouluna sitten se uudenmuotinen punanuttuinen lempeä, vatsakas ja partakas joulupukki, vaan perinteinen sarvipäinen pukki tuohinaamarissa ja lammasturkissa?

Vierailija kirjoitti:

Toiset ja kolmannet nimet ovat täysin turhia, mikäli niitä ei käytetä kutsumaniminä. Itse tiputin toisen nimeni kokonaan pois, niin ei tarvitse sitä enää täytellä virallisiin papereihin.

Vieläkö paperi on käytössä ?

En lähtökohtaisesti inhoa mitään nimeä ja mielestäni nimi ei koskaan voi olla ruma (nimethän pitää jossain hyväksyttää ettei ne ole loukkaavia) 

Jos miehelläni olisi joku perinne nimi ja niin ehdottomasti suostuisin, kutsumanimen haluaisin että päästäisimme yhdessä.

Jos aloittaja ei pysty tätä miehen nimeä hyväksymään niin sitten on vain sanottava miehelle että se ei sovi ja ap itse päättää nimen. Ei kai siitä tappelemaankaan voi ruveta ja jättää lapsena nimeämättä.

Miksi aloittaja teet kärpäsestä härkäsen ? Olkoon miehesi tahtoma suvussa kulkeva nimi vaikka Hubertus niin anna mennä. Poika voi aikuistuttuaan vaihtaa vaikka kaikki nimet. Poikkeus vahvistaa säännön, Vladimir ei ole hyvä etunimi lapsellesi.

Mä en voi käsittää, että mikään nimi olisi noin hirveä, että ei voisi kunnioittaa toisen suvun perinteitä. Huolimatta siitä, että se ei olisi kiva nimi. Jos kerran jo kutsumanimessä on saanut oman päänsä läpi, nii miksi toisena nimenä ei voi olla jotain, mitä mies haluaa. Toiset etunimet ovat ylipäätänsä ihan turhia, eikä niitä tarvita mihinkään. Se nimi tulee lapselle, eikä sinulle. Kyse on lapsen elämästä, ei sinun. 

Mieti vaikka niin, että puolisollasi on nimi, josta et pidä, mutta mitä väliä sillä sinulle on?

Vierailija kirjoitti:

En lähtökohtaisesti inhoa mitään nimeä ja mielestäni nimi ei koskaan voi olla ruma (nimethän pitää jossain hyväksyttää ettei ne ole loukkaavia) 

Jos miehelläni olisi joku perinne nimi ja niin ehdottomasti suostuisin, kutsumanimen haluaisin että päästäisimme yhdessä.

Jos aloittaja ei pysty tätä miehen nimeä hyväksymään niin sitten on vain sanottava miehelle että se ei sovi ja ap itse päättää nimen. Ei kai siitä tappelemaankaan voi ruveta ja jättää lapsena nimeämättä.

Ap:han kertoi että lapsella on jo kutsumanimi. Samoin hänelle sopisi se että valittaisiin yhdessä sellainen toinen nimi joka on molempien mielestä ok, ap:lle kelpasi myös se ettei annettaisi toista nimeä ollenkaan vaan vain yksi nimi, se kutsumanimi. Mutta miehelle ei käy mikään noistakaan vaihtoehdoista.

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä se ongelma just onkin kun mies ei suostu neuvottelemaan mistään muista nimistä toiseksi nimeksi. Hänelle ei siis kelpaa edes se vaihtoehto, että lapselle olisi kolme nimeä, siis siten että hän valitsee yhden ja minä yhden. Hänelle kelpaa vain ja ainoastaan tuo yksi ja ainoa toinen nimi.

Minulle sopisi sekin että lapsella olisi vain yksi nimi, mutta sekään ei tietty miehelle sovi.

Ap

Kuulostaa siltä, että teille on tarjolla vain vuoroviikkoasuminen kohta. Jos siis se mies on kiinnostunut lapsesta, nimestä huolimatta. Lasta ei voi pistää puoliksi, mutta muun omaisuuden voi jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää, että mikään nimi olisi noin hirveä, että ei voisi kunnioittaa toisen suvun perinteitä. Huolimatta siitä, että se ei olisi kiva nimi. Jos kerran jo kutsumanimessä on saanut oman päänsä läpi, nii miksi toisena nimenä ei voi olla jotain, mitä mies haluaa. Toiset etunimet ovat ylipäätänsä ihan turhia, eikä niitä tarvita mihinkään. Se nimi tulee lapselle, eikä sinulle. Kyse on lapsen elämästä, ei sinun. 

Mieti vaikka niin, että puolisollasi on nimi, josta et pidä, mutta mitä väliä sillä sinulle on?

Jos puolison suvussa on perinne että lapsen etunimeksi annetaan Jorma isopapan mukaan ja Vladimir toiseksi nimeksi koska se on toisena nimenä kaikilla suvun miehillä niin sinustako asialla ei ole mitään väliä, kunhan kunnioitetaan miehen suvun perinteitä?

Vierailija kirjoitti:

Nuo perintönimet ovat kyllä typeriä. Itse katkaisin oman tyttäreni kohdalla tuon perintönimen antamisen, en todellakaan halunnut kiusata lapsiparkaa niin kamalalla nimellä.

Sun mies ei kuitenkaan käskenyt/pakottanut sinua, vaan teit itse päätöksen oman sukusi nimestä?

Tuossa on nyt jo paljon syvemmin kyse siitä, että miehen mielestä naisen mielupidettä ei nyt vaan kuulu huomioida mitenkään, koska miehet ovat tärkeämpiä ihmisiä ja sillä selvä. Ei hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sinä ne nimet loppupeleissä päätät. Tee kuten parhaaksi katsot, ei mies sille mitään voi. 

Kyllä voi, mies kun on toinen virallinen huoltaja.

Ei äiti loppupeleissä mitään päätä, tai sitten myös mies voi loppupeleissä päättää

Äidillä nimenomaan on se virallinen valta päättää. Toki mies voi sen jälkeen tehdä omat päätöksensä ja erota. 

 

Veikkaan että harva mies siihen tuollaisen syyn takia kyllä alkaa (onhan se ero nyt niin vaivalloistakin).

Meillä kävi niin, että en suostunut eronkaan uhalla antamaan lapselleni miehen sukunimeä. Etunimistä yhdessä päätettiin eka nimi mutta ilmoitin siinäkin saneluluontoisesti miehelle että toiseksi nimeksi tulee minun suvussani esiintyvä perinteinen miesten nimi. Noh miehelleni sillä taas ei ollut merkitystä. Vääntöä käytiin vain sukunimestä. 

 

Ei saanut aikaiseksi erota ja pääsi asiasta ylikin, onhan hänelle jo 2 muuta lasia omalla nimellään, aikaisemmasta liitosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää, että mikään nimi olisi noin hirveä, että ei voisi kunnioittaa toisen suvun perinteitä. Huolimatta siitä, että se ei olisi kiva nimi. Jos kerran jo kutsumanimessä on saanut oman päänsä läpi, nii miksi toisena nimenä ei voi olla jotain, mitä mies haluaa. Toiset etunimet ovat ylipäätänsä ihan turhia, eikä niitä tarvita mihinkään. Se nimi tulee lapselle, eikä sinulle. Kyse on lapsen elämästä, ei sinun. 

Mieti vaikka niin, että puolisollasi on nimi, josta et pidä, mutta mitä väliä sillä sinulle on?

Jos puolison suvussa on perinne että lapsen etunimeksi annetaan Jorma isopapan mukaan ja Vladimir toiseksi nimeksi koska se on toisena nimenä kaikilla suvun miehillä niin sinustako asialla ei ole mitään väliä, kunhan kunnioitetaan miehen suvun perinteitä?

nyt ei ollut kyse kutsumanimestä, jota jätetään jokapäiväisessä elämässä.

toinen ja kolmas nimi ovat sellaisia joita harvoin käytetään missään, joten minä antaisin miehen valita yhden nimen ja itse valitsisin yhden. Joten lapselle tulisi kolme nimeä. En haukkuisi lapsen isän nimeä rumaksi, rumaa nimeä ei ole olemassa, vaikea kuvitella että se olisi mikään ihan kaameakaan koska miehen puolella kaikki ovat sen halunneet lapselleen antaa perinnettä kunnioittaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä se ongelma just onkin kun mies ei suostu neuvottelemaan mistään muista nimistä toiseksi nimeksi. Hänelle ei siis kelpaa edes se vaihtoehto, että lapselle olisi kolme nimeä, siis siten että hän valitsee yhden ja minä yhden. Hänelle kelpaa vain ja ainoastaan tuo yksi ja ainoa toinen nimi.

Minulle sopisi sekin että lapsella olisi vain yksi nimi, mutta sekään ei tietty miehelle sovi.

Ap

 

Jaa aloituksessa sanoit jo sitten ihan toista hienosti muutat kertomusta kun vastaajat on miehen kanssa samaa mieltä taitaa olla provo miesvihaa lietsova ketju..

Tai miehen kirjoittama naisvihaa lietsova ketju. Melkein kaikki naiset ovat tosiaan eri mieltä kuin ap. 

Voi ap tietysti olla täysin hormoonihuuruissaan ja hemoglobiini alhaalla, eli kipeä vielä. Anna nyt pikkuisen armoa, synnytyksestä ei ehkä ole vielä toivuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää, että mikään nimi olisi noin hirveä, että ei voisi kunnioittaa toisen suvun perinteitä. Huolimatta siitä, että se ei olisi kiva nimi. Jos kerran jo kutsumanimessä on saanut oman päänsä läpi, nii miksi toisena nimenä ei voi olla jotain, mitä mies haluaa. Toiset etunimet ovat ylipäätänsä ihan turhia, eikä niitä tarvita mihinkään. Se nimi tulee lapselle, eikä sinulle. Kyse on lapsen elämästä, ei sinun. 

Mieti vaikka niin, että puolisollasi on nimi, josta et pidä, mutta mitä väliä sillä sinulle on?

Jos puolison suvussa on perinne että lapsen etunimeksi annetaan Jorma isopapan mukaan ja Vladimir toiseksi nimeksi koska se on toisena nimenä kaikilla suvun miehillä niin sinustako asialla ei ole mitään väliä, kunhan kunnioitetaan miehen suvun perinteitä?

En tullut ajatelleeksi muita kuin suomalaisia nimiä, sillä itse olen suomenkielisestä suvusta kuten puolisonikin. Joten Vladimiria en tullut ajatelleeksi. Mutta jos se olisi tärkeää miehelleni ja se olisi kaikilla suvussa, niin antaisin mennä. Kyseessähän on vain yhdestä etunimestä eli kyse ei ole Veeti Jorma Vladimirista, vaan joko Veeti Jormasta tai Veeti Vladimirista. Jormakin menisi läpi. On se tyhmä nimi, mutta ketä kiinnostaa muiden nimet. Kutsumanimi on tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei edes hoksaa miettiä nimen antamista pelkän isälinjan mukaan, ei kerro muuta kuin syvästi sisäistetystä käsityksestä, että mieslinja on tärkein. Lapsellahan on kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa ja kahdeksan isoisovanhempaa. Mitä pidemmälle mennään, sen pudompaa painottaa vain yhtä linjaa. 

 

Jos kyse on kovin vanhasta perinteestä, sen voi kyllä romuttaa ihan aikansa tuotoksena. Heijastaa aikoja ja asenteita, joissa naisella ei ollut mitään arvoa, hän vain synnytti lapsia miehensä sukuun.

Semmoisia perinteitä kuuluukin kyseenalaistaa.

 

Joulukin on vanha perinne. Senkin voi lyödä romukoppaan, koska se heijastelee vanhojen aikojen perinteitä ja asenteita. Vai?

Oletko ajatellut, että ehkä oma ajattelutapasi voisi olla melko toksinen, jos tuollaisista asioista

Tämä palsta se ei yllätä ikinä. "Teilläkö käy sitten joulumuori sinisissä vaatteissa, koska joulpukkikin on pukeutunut tyttöjen väriin, niin se on vain reilua" höhöhö. Kun halutaan lähteä katkomaan lillukanvarsia ja unohdetaan pointti....

Pointtinihan tietysti oli se, että asioita ei ylipäänsä kannata ajatella sen perusteella, että ollaanko nyt feministejä vai sovinisteja. Perinteet on usein kauniita ja minusta esimerkiksi on ihanaa, että meillä suvun naisilla on sama toinennimi ja olisin todella pettynyt, jos mieheni ei suostuisi antamaan tyttärellemme sitä. Vaikka meillä tosiaan onkin jo minun puoleni sukunimi. Toksiset ajattelutavat elävät niin kauan kun joku pitää niitä hengissä. En usko että ap:n mies tahallaan haluaa levittää tässä nimiasiassa jotain toksista ajattelu tapaa. Haluaa vain jatkaa kaunista perinnettä oman lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sinä ne nimet loppupeleissä päätät. Tee kuten parhaaksi katsot, ei mies sille mitään voi. 

Kyllä voi, mies kun on toinen virallinen huoltaja.

Ei äiti loppupeleissä mitään päätä, tai sitten myös mies voi loppupeleissä päättää

Äidillä nimenomaan on se virallinen valta päättää. Toki mies voi sen jälkeen tehdä omat päätöksensä ja erota. 

 

Veikkaan että harva mies siihen tuollaisen syyn takia kyllä alkaa (onhan se ero nyt niin vaivalloistakin).

Meillä kävi niin, että en suostunut eronkaan uhalla antamaan lapselleni miehen sukunimeä. Etunimistä yhdessä päätettiin eka nimi mutta ilmoitin siinäkin saneluluontoisesti miehelle että toiseksi nimeksi tulee minun suvussani esiintyvä perinteinen miesten nimi. Noh miehelleni sillä taas ei

Mielestäni se on häiritsevää, että kaikilla sisaruksilla ei ole samaa sukunimeä. Joten jos näillä kahdella lapsella on jo isänsä nimi, niin sitten myös tällä uudella lapsella pitäisi olla.