Lue keskustelun säännöt.
Mies painostaa lapsen nimiasiassa
23.01.2024 |
Meillä on reilu kuukauden ikäinen vauva jolla on kutsumanimi, mutta toinen nimi tai toiset nimet on vielä mietinnässä. Mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen toiseksi nimeksi, mikä on myös hänellä itsellään ja isällään sekä isoisällään toisena nimenä. En ennen lastenhankintaa edes tiennyt tästä että miehen suvussa pojan toinen nimi on aina ollut se sama, vaikka miehen toisen nimen tiesinkin. Ongelmana on se että en pidä kyseisestä nimestä yhtään. Mielestäni se ei ole millään tavalla kiva tai kaunis nimi, eikä se mielestä edes sovi vauvan kutsumanimeen. Nyt mies on alkanut painostaa nimiasialla, mikä ei kyllä tunnu yhtään kivalta.
Olen yrittänyt ehdottaa että etsittäisiin yhdessä joku kiva ja kutsumanimen sopiva nimi, mutta mies ei halua mitään muuta toista nimeä. Ainoa perusteensa on että heidän suvussa asia on "aina" ollut niin.
Kommentit (377)
Mikä tässä nyt on ongelma. Ensimmäinen nimi on yhdessä valittu, mies valitsee lisäksi yhden ja ap yhden. Sitten on lapsella kolme nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä niin "hienoa" siinä samassa nimessä oikeastaan on?
Lasten isän suvussa oli kuulemma tapana antaa lapselle sama nimi toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Mielestäni aika persoonatonta, enkä tätä halunnut meidän lapsille. Mies olisi aluksi halunnut mutta hänelle sopi muutkin nimet. Miehen vanhemmat taas oli hämmästyneitä siitä että lapsella ei ollutkaan sitä nimeä toisena nimenä ja kyselivät heti nimen julkistamisen jälkeen että miksi ei annettu sitä ns. suvun nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi. Kun kerroin pojalleni, että hän on neljäs ketjussa jolla on sama toinen nimi, niin hän sanoi jatkavansa perinnettä. Tyhmää että sinä haluat katkaista miehesi arvostaman perinteen. Keksi sinä ensimmäinen nimi ja keksikää yhdessä kolmas ja neljäs. Ei ole paljoa sinulta vaadittu antaa miehen valita toinen nimi.
Veljeni toinen nimi on eräs täällä useampaan kertaan mainittu nimi, kuten isoisänsä ja isoisänsä. Yllättäen veli teininä ollessaan pudotti sen toisen nimen pois käytöstä, eikä antanut nimeä kenellekään omista lapsistaan.
Kaikki lapset (3) sai yksilölliset nimet. Katsottiin sukukirjoista ettei tule sieltä otettua. Ja vielä tarkistettiin ettei kokonimikaimoja (edes kutsumanimi+sukunimi) ole olemassa.
Kyllä nykyään toiseen nimeen törmää usein. Esimerkikse mobilepayllä maksaessa vastaanottaja tai maksaja näkee kaikki etunimet ja sukunimen. Lapsella se ei toki ihan heti realisoidu mobilepayn osalta.
Mutta jos ilmoitetaan joukkueen laivareissulle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua tällaisia perinteitä, että hampaat irvessä sukupolvesta toiseen riidellään siitä pitääkö omalle lapselle antaa toiseksi nimeksi Yrjänä tai Hellevi, koska oma isovanhempi on joskus keksinyt antaa sen eteenpäin omalle lapselleen ja yhtäkkiä on syntynyt joku mystinen sukupolvien mittainen perinne mistä kukaan ei tykkää ja mikä sukupolvelta toiselle aiheuttaa vaan pahaa verta. Nimi romukoppaan ja kauniimpi nimi tilalle.
Meillä ehdoton vähimmäiskriteeri kaikille niille oli että molemmat tykkää niistä nimistä ja molemmat haluaa sen nimen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen aloittajalle valehtelemista. Luulen, että aika moni nainen on joutunu esikoispojan nimiasiassa tekemään jonkin ovelan vastaiskun pelastaakseen lapsensa koulukiusaamiselta. Mieheni suvussa kulki Kullervo. Itselle tuli etsimättä mieleen heti Kullervon kuolinruno Kalevalasta, enkä halunnut laittaa nimeä lapsellemme missään nimessä. Keksin väitteen, että suvussamme on aina, ihan aina pyritty laittamaan toinen nimi Raamatusta kun on suvussa pappejakin. Joku Markus, Elias ja Johannes siellä taisi todellakin olla. Vauvamme välttyi Kullervolta, sillä Raamatussahan nimiä riittää.
Seurustelin joskus miehen kanssa, jolle oli ehdottoman tärkeää, että lapset kastetaan ja saavat hänen sukunimensä. Ainoana syynä se että heidän suvussaan tehdään aina niin. Naisen suvun tavoilla ja naisen mielipiteillä ei tietenkään väliä. Toki laki on loppupeleissä naisen puolella, mitä tulee lapsen nimeen ja uskontoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot sä AP sama AP ku tuossa "Lumi-Auran siskolle nimi?-ketjussa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No johan on nyt lapsen elämän alku dramaattinen, kun toisesta nimestä tuli jo arvovaltataistelu, mielenpahoitus ja riitaa
Eihän siitä tule mitään draamaa, jos kumpikin ymmärtää, että lapselle laitetaan vain sellaiset nimet, jotka kummallekin käy. Täällä vedotaan nyt paljon siihen, että kun asia on miehelle niin tärkeä, niin naisen kuuluu myöntyä. Miksi kukaan ei ajattele, että tua asia on sille naiselle ihan yhtä tärkeä. Hän ei halua lapselle rumaa nimeä. Mies luultavasti tietää, että vaimo ei pidä hänen toista nimeä kauniina ja silti yritää tyrkyttää sitä väkisin myös lapselle.
Lapsen nimen on sovittava kummallekin, ei toinen saa mitätöidä toisen mielipidettä. Etsitään sellainen nimi, joka kummallekin käy.
Joku tuolla kirjoitti, että hän myöntyisi miehen taht
Toinen nimi on etunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi. Kun kerroin pojalleni, että hän on neljäs ketjussa jolla on sama toinen nimi, niin hän sanoi jatkavansa perinnettä. Tyhmää että sinä haluat katkaista miehesi arvostaman perinteen. Keksi sinä ensimmäinen nimi ja keksikää yhdessä kolmas ja neljäs. Ei ole paljoa sinulta vaadittu antaa miehen valita toinen nimi.
Minäkin kerroin pojalleni, miten hänellä on minun suvussa kulkenut nimi, vaikka mies inhosi sitä, niin silti sen laitoin. Poika sanoi, että hänkin aikoo jatkaa perinnettä ja laittaa lapselle sellainen sellaisen nimen, jota puoliso ei halua, ja josta se ei tykkää. Näin ne perinteet jatkuu ;)
Täällä jankutetaan miehen suvun perinteistä ja niiden kuuluu jatkua? Miksi vain ne?
Vierailija kirjoitti:
Ei traditioita saa purkaa. Jos ei ole jokin erityisen kamala nimi.
Olin aivan kauhuissani kun sukulaisen lapsi kastettiin Joonakseksi , Ja tosi Joonashan hän on.Laiska vetelys, ei päivän työtä tee.
Ketään ei kasteta minkään nimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on ongelma. Ensimmäinen nimi on yhdessä valittu, mies valitsee lisäksi yhden ja ap yhden. Sitten on lapsella kolme nimeä.
Tässä on se ongelma, että en oikeasti usko, että kukaan laittaa lapselleen sellaista nimeä (vaikka kuinka saa itse valita, niin silti valitaan aina sellainen nimi, joka käy myös puolisolle) josta tietää, että puoliso ei sitä lapselle halua. Ainakaan kukaan normaali puoliso.
En pysty edes kuvittelmaan tilannetta, että meillä jompi kumpi olisi laittanut lapselle jonkun nimen niin, että toinen ei olisi nimeä lapselle halunnut. Oli kuinka perinne nimi tahansa, niin kyllä lapsen toista vanhempaa (oli tämä sitten äiti tai isä) pitää kuunnella ja nimi valita sellainen, että siihen on kumpikin tyytyväinen, eikä vain toinen.
Vierailija kirjoitti:
Toinen nimi, sillä ei ole mitään merkitystä. Ihmettelen miksi et voi antaa periksi. Etunimi olisi eri asia...
Se toinenkin nimi on etunimi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suvun traditioilka on arvoa
mies on oikeassa
lisäksi laittakaa se kolmas ja neljäskin nimi niin tulee ns nättejäkin
kun se kutsumanimi on jo niin noilla lopuilla ei oo oikeasti väliä
Mitä arvoa?
Henkilökohtaisesti minulle ei ole mitään väliä sillä mikä miehen toinen nimi on, mutta omalle lapselleni en kyseistä nimeä halua. Tuo aiemmin mainittu Jalmari on sitäpaitsi paljon kauniimpi nimi verrattuna tähän kyseiseen nimeen. Mieluummin laittaisi senkin.
Kysypä itseltäsi, että miksi sinun "arvosi" tuossa nimiasiassa on tärkeämpi kuin miehen? Minusta miehelläsi on erittäin hyvä perustelu, että miksi haluaa sen tietyn nimen toiseksi nimeksi. Olet todella itsekäs ja ymmärtämätön minusta. Olet äitinä tasavertainen lapsen isän kanssa. Et voi jyrätä hänen mielipiteitään noin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollainen suvussa kauan kulkenut ketju on ymmärrettävästi lapsen isälle tärkeä. Ja varmasti se olisi arvokas asia sille lapselle itselleenkin sitten aikuisena. Itse ainakin olisin ihan ylpeä tuollaiseen suvun nimiketjuun kuulumisesta, joka säilynyt yli sukupolvien. Kyse ei kuitenkaan ole etunimestä, eikä sitä vaadita kutsumanimeksi. Minusta äidin vaatimus nimen hylkäämisestä tuntuu aika käsittämättömältä. Äidin nimimaku saattaa sen lapsen itsensä mielestä olla ihan nolo, sitä ei voi tietää.
Juuri etunimestähän on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suvun traditioilka on arvoa
mies on oikeassa
lisäksi laittakaa se kolmas ja neljäskin nimi niin tulee ns nättejäkin
kun se kutsumanimi on jo niin noilla lopuilla ei oo oikeasti väliä
Mitä arvoa?
Henkilökohtaisesti minulle ei ole mitään väliä sillä mikä miehen toinen nimi on, mutta omalle lapselleni en kyseistä nimeä halua. Tuo aiemmin mainittu Jalmari on sitäpaitsi paljon kauniimpi nimi verrattuna tähän kyseiseen nimeen. Mieluummin laittaisi senkin.
Kysypä itseltäsi, että miksi sinun "arvosi" tuossa nimiasiassa on tärkeämpi kuin miehen? Minusta miehelläsi on erittäin hyvä perustelu, että miksi haluaa sen tietyn nimen toiseksi nimeksi. Olet todella itsekäs ja ymmärtämätön minusta. Olet äitinä tasavertainen lapse
Mikä on miehen perustelu? Nokummähaluuuuun, kunseonmeijjänsuvunperinne. Todella itsekästä ja lapsellista käytöstä mieheltä.
Jokainen normaali ihminen antaa lapselleen vain sellaisen nimen minkä molemmat vanhemmat hyväksyy.
Oliko kyseessä siis Kullervo, Pelle, Yrjö, Jorma, Lalli ?
Olisi koomista nimetä lapsi Luca Jormaksi tai Luca Yrjöksi. Jos siis eka nimi olisi jokin tuollainen ns. muotinimi.
Kukaan ei ole haukkunut kenenkään nimeä rumaksi. Se että ei pidä jostain nimestä eikä sen vuoksi esimerkiksi halua kyseistä nimeä oman lapsensa toiseksi nimeksi ei ole sama asia kuin että haukkuisi nimeä rumaksi.