Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Nimenomaan niin ei ammattilainen tee. Kaikkein hulluinta on yhdistää kaksi toisistaan irrallista asiaa. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, evätään ulkoilu. Siinä ei ole järjen häivää.
Tai ruuan pois laittaminen. Ei ruoka tai ruuan puute saa olla rangaistus.
Jaa-a. Jos 1) ruualla ei saa rangaista, mutta 2) rangaistuksen pitää kuitenkin liittyä läheisesti kiellettyyn tekoon, niin helposti siitä voi päätellä, ettei ruokapöydässä temppuilusta saa rangaista mitenkään.
Oikein ymmärsit. Ruokailun pitäisi olla mukava tapahtuma. Ruoasta ei kuulu tehdä valtataistelua eikä siellä ryhdytä rankomaan.
Ylipäätään "rangaistus"termin käyttö ruokailun yhteydessä on jotenkin aivan sairasta. Aivan sairasta. Mikä ruokailun tarkoitus oikein on? Jotta voitaisiin istua kuin kynttilät ettei vain rangaista??
Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, niin häntä ohjataan oikeaan. Jos ei oikeasti ole nälkä, voi lähteä pöydästä. Missä kohtaa tarvitaan rangaistus??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Älä jauha paskaa. Ehkä jossain omassa lapsuudessasi 1980-luvulla, mutta nykyään tuosta tulisi "kasvatusammattilaiselle" puhuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Nimenomaan niin ei ammattilainen tee. Kaikkein hulluinta on yhdistää kaksi toisistaan irrallista asiaa. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, evätään ulkoilu. Siinä ei ole järjen häivää.
Tai ruuan pois laittaminen. Ei ruoka tai ruuan puute saa olla rangaistus.
Mikä sitten saa olla rangaistus? Ei ilmeisesti mikään.
PS. Miten sakon maksu valtion tilille liittyy siihen, että on kävellyt päin punaisia?
Vertaatko lasten kasvatusta ja aikuisen lakirikkomusta toisiinsa? Onko sinusta lapsen ymmärryksen taso sama kuin aikuisen?
Kaikesta huomaa, ettet ole kasvatusammattilainen, etkä tiedä lapsen kehityspsykologiasta edes alkeita.
Eivät ne kasvatusammattilaisetkaan (kamala sana muuten) aina tiedä eikä osaa. Onhan se nähty. Ei se, että on paperilla pätevä, takaa että on hyvä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Älä jauha paskaa. Ehkä jossain omassa lapsuudessasi 1980-luvulla, mutta nykyään tuosta tulisi "kasvatusammattilaiselle" puhuttelu.
Mutta lapselle ei?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.
Hevosille annetaan raippaa ja koirat taas laitetaan häkkiin pihalle yöksi. Ja tiedätkö mitä luonnevikaisille koirille tehdään?
Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin vertaa lapsia koiriin tai toivoo lapsille samaa kohtelua kuin koirille.
Kuka tahansa koirankasvattaja kertoo sinulle, että koiran kasvatuksessa lyöminen ei auta vaan johtaa luonnehäiriöihin. Hevosihmiset (jotka tietävät mitä tekevät) koskevat raipalla hevosta esim. lonkalle. Eivät siis lyö.
Vertauksen tarkoitus oli ilmaista, että jos lyöminen aiheuttaa koirassa käytös häiriöitä, niin mitähän se tekee ihmiselle? Luetun
"Ylivoimainen enemmistö maailman vanhemmista käyttää kasvatuksessa ruumiillista kuritusta eli sitä mitä nimität väkivallaksi. Syynä tähän on se, että he kokevat käytännössä, että se on toimiva rangaistus lapselle."
Olet väärässä. Enemmistö maailman maista sallii kyllä kuritusväkivallan, mutta tästä huolimatta se ei ole enemmistö vanhemmista jotka sitä käyttävät. Esim amerikassa on sallittua, mutta ei suinkaan jokaisen vanhemman käyttämää tai edes hyväksymää.
Ja syynä että jotkut vanhemmat käyttävät tätä, on se, että he ovat itse siihen oppineet, he luulevat että se on ainoa oikea tapa, he eivät hallitse omia vihan ja turhautumisen tunteitaan, jne, jne, jne. Väkivallalla ei kasvatateta siksi, että se olisi "toimivaa" vaan lähes poikkeuksetta kuritusväkivalta tapahtuu hetken mielijohteesta, kun vanhempi on itse niin raivona ettei pysty muuhunkaan. Se on impulsiivista, ajattelematonta, eikä mitään harkittua kasvatusta.
Ei johdonmukaisuus kasvatuksessa tarkoita sitä että kun jokin ei toimi, pitää vain jatkaa sitä hamaan ikuisuuteen. Joillekin lapsille ei vain toimi rangaistukset, jokainen rangaistus ja uhkailu nostaa yhä enemmän kapinamieltä. Miksi et yrittäisi tutustua juuri tähän yksilölliseen lapseen ja selvittää, mikä hänen ongelmansa on ja mikä häntä motivoi? Itse olen yleensä yrittänyt harhauttaa lasta keskittymään johonkin muuhun niin että toivottu tekeminen hoituu siinä sivussa, esimerkiksi puetaan kilpaa, kumpi ennemmin valmis. Tietenkään tämä ei toimi kaikille lapsille ja isommat lapset myös usein tajuavat harhautuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso lastasi! Katso lasta silmiin, rakastaen. Katse kertoo että hän on tärkeä ja rakas. Katsoessasi lasta hänen tunneakkunsa täyttyy ja hän rauhoittuu.
Tunneakku. Tunnepääoma. Tunnekortti. Tunnetaito. Tunnemittari.
En oikeasti enää edes tiedä, että miten näihin teidän tunnekasvattajien juttuihin pitäisi suhtautua...
Jos on noin vaikeaa ymmärtää tunteiden merkitystä ihmiselle, kannattaa jatkaa omalla tyylillään ja jättää omaan arvoonsa ne jotka haluavat kehittyä paremmiksi vanhemmiksi lapsilleen mm tunnetyöslentelyn myötä.
Teidän ideologianne missä kaikki asiat pyritään selittämään sillä ideologialla ei ole tästä maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on hyvä osoitus, että rangaistus ei auta. Lapselle ei kerrota miten hän voi toimia oikein eikä häntä auteta käyttäytymään paremmin. Sen sijaan varoitetaan ja sitten viedään lelu pois.
Ei se varoitus ja lelun vieminen saa lasta käyttäytymään paremmin. Päinvastoin kuten näkyy. Jättäisin lelun takavarikoinnin kokonaan pois ja keskittyisin siihen, miten lasta ohjataan käyttäytymään oikein.
Se lapsi on vihainen, kuten ap kuvailee. Kiukuttelee ja huutaa. Hän tarvitsee keinoja selvitä kiukustaan eikä rangaistusta, joka aiheuttaa vain lisää raivoa.
Ap:han kertoo olevansa johdonmukainen. En lähtisi rangaistuksia kokonaan poistamaan, koska täytyyhän huonosta käytöksestä olla joku seuraamus.
Se että lapsi kuormittuu arjesta eikä pärjää haasteiden kanssa ei ole huonoa käytöstä josta pitää rankaista. Voi kauhea, en ihmettele enää yhtän että lapsilla onnpaha olla!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysykääpä tuttavapiirinne 1 - 6. luokan opeilta, onko lasten kasvatuksessa tapahtunut muutos ja näkyykö se. Itselleni on kerrottu, että muutos on suuri ja huonompaan suuntaan. Nuoret vanhemmat ovat hukassa, eivätkä osaa tai halua kasvattaa lapsiaan. Eikä ole varallisuudesta kiinni , tätä tapahtuu yhtä hyvin juristien kuin lääkäreiden perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.
Hevosille annetaan raippaa ja koirat taas laitetaan häkkiin pihalle yöksi. Ja tiedätkö mitä luonnevikaisille koirille tehdään?
Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin vertaa lapsia koiriin tai toivoo lapsille samaa kohtelua kuin koirille.
Kuka tahansa koirankasvattaja kertoo sinulle, että koiran kasvatuksessa lyöminen ei auta vaan johtaa luonnehäiriöihin. Hevosihmiset (jotka tietävät mitä tekevät) koskevat raipalla hevosta esim. lonkalle. Eivät siis lyö.
Vertauksen tarkoitus oli ilmaista, että jos lyöminen aiheuttaa koirassa käytös hä
Olet väärässä. Enemmistö maailman maista sallii kyllä kuritusväkivallan, mutta tästä huolimatta se ei ole enemmistö vanhemmista jotka sitä käyttävät. Esim amerikassa on sallittua, mutta ei suinkaan jokaisen vanhemman käyttämää tai edes hyväksymää.
Ja syynä että jotkut vanhemmat käyttävät tätä, on se, että he ovat itse siihen oppineet, he luulevat että se on ainoa oikea tapa, he eivät hallitse omia vihan ja turhautumisen tunteitaan, jne, jne, jne. Väkivallalla ei kasvatateta siksi, että se olisi "toimivaa" vaan lähes poikkeuksetta kuritusväkivalta tapahtuu hetken mielijohteesta, kun vanhempi on itse niin raivona ettei pysty muuhunkaan. Se on impulsiivista, ajattelematonta, eikä mitään harkittua kasvatusta.
Lainaamassasi viestissä puhuttiin ruumiillisesta kurituksesta eikä mistään kuritusväkivallasta. Ruumiillinen kuritus on rangaistus yksi muiden joukossa. Sitä käytetään, koska se on muita rangaistuksia helpompi ja nopeampi toteuttaa (esim. piiskaus vie vartin ja kotiaresti voi viedä viikkoja) ja yleensä pelotearvoltaan hyvä, eli lasta ei tarvitse kovin usein rangaista. Esim. Amerikassa sitä käytetään myös kouluissa. Koulun säännöissä lukee, että kuinka monta iskua mistäkin rikkomuksesta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on hyvä osoitus, että rangaistus ei auta. Lapselle ei kerrota miten hän voi toimia oikein eikä häntä auteta käyttäytymään paremmin. Sen sijaan varoitetaan ja sitten viedään lelu pois.
Ei se varoitus ja lelun vieminen saa lasta käyttäytymään paremmin. Päinvastoin kuten näkyy. Jättäisin lelun takavarikoinnin kokonaan pois ja keskittyisin siihen, miten lasta ohjataan käyttäytymään oikein.
Se lapsi on vihainen, kuten ap kuvailee. Kiukuttelee ja huutaa. Hän tarvitsee keinoja selvitä kiukustaan eikä rangaistusta, joka aiheuttaa vain lisää raivoa.
Mikä on toimintamallisi siinä tilanteessa missä lapsi ei toistuvasti halua ottaa vastaan ohjausta vaan jatkaa haitallista käytöstä uhmakkaana?
Ensinnäkin asioista puhutaan paljon etukäteen. Selitetään selkeästi mitä tulee tapahtumaan, ja miten se tapahtuu. Selitetään myös että tarhaan lähtemiselle ei ole vaihtoehtoa vaan sinne lähdetään joka tapauksessa, ja sitten toimitaan niin rankaisematta lasta. Noin pienen lapsen pystyy ihan fyysisesti viemään tarhaan vaikka hän ei haluaisi. Ollaan positiivisia, muistutetaan miten mukavaa tarhassa on, ja määrätietoisesti lähdetään tarhaan ilman uhkailuja ja kiristämistä. Katsotaan kiukut sormienläpi empaattisesti lasta kohdellen. Perillä sanotaan lapaelle iloisesti että katsos, pääsimme hienosti tänne asti, hyvää tarhapäivää, ja hymy ja halaus ja kertominen että lapsi on ihana ja rakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.
Hevosille annetaan raippaa ja koirat taas laitetaan häkkiin pihalle yöksi. Ja tiedätkö mitä luonnevikaisille koirille tehdään?
Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin vertaa lapsia koiriin tai toivoo lapsille samaa kohtelua kuin koirille.
Kuka tahansa koirankasvattaja kertoo sinulle, että koiran kasvatuksessa lyöminen ei auta vaan johtaa luonnehäiriöihin. Hevosihmiset (jotka tietävät mitä tekevät) koskevat raipalla hevosta esim. lonkalle. Eivät siis lyö.
Vertauksen tarkoitus oli ilmaista,
No ei todellakaan käytetä Amerikassa 😂 siellähän just tulee oikeusjuttu jos kääntää lapsen hartiasta toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen kanssa ei koskaan pitäisi toimia rankaisukeskeisesti. On helpompia ja toimivampia tapoja kasvattaa, eikä itsekään väsy niin paljon siihen taisteluun. Rankaisun tielle kun lähtee, pitää koko ajan koventaa, ja lailliset keinot loppuvat hyvin nopeasti. Jatkuva tehoton nalkutus-ja rangaistuskierre täyttävät henkisen pahoinpitelyn kriteerit. Sitä olisi syytä välttää, ja keksiä parempaa tilalle.
Tiedoksesi, että suurimmassa osassa perheitä käytetään rangaistuksia ja yleensä ne toimivat oikein hyvin. Ei ole myöskään mitään "porttiteoriaa" että rankaiseminen johtaisi aina vain kovempiin keinoihin. Täysin älytön ajatuskin, että vaikka lapsen laittaminen jäähylle tarkoittaisi sitä, että lopulta se pitää kahlita selliin vedelle ja leivälle.
Ja on lapsia, joihin ei rankaisut tehoa. Esim nepsylapset. Niillä on kaikki oppiminen hitaampaa koska keskittyminen tai aistiherkkyydet tai mikä ikinä on iso este.
On tutkittu, että lapsi oppii nopeammin positiivisen palkan kautta, kuin rankaisun kautta. (Myös koira oppii paremmin niin.)
Rankaisut toimivat lapsille, jotka ovat jo valmiiksi kiltimpää matskua, ja mukautuvat rangaistuksiin ja kovaan kuriin. Lapsi joka oppii rankaisuilla, olisi oppinut muutenkin.
Ei kaikki mukaudu kovaan kuriin. Joissain lapsissa se päinvastoin nostaa kapinan ja vastustuksen vain isommaksi.
Sekin on lapselta tietynlainen "valinta", että hän päättää välttää rangaistusta. Kaikkihan ei niin valitse, etenkin jos kokeva epäoikeudenmukaiseksi. Kaikille ei rangaistuksilla ole merkitystä, kaikille ei syy-seuraamus jää päähän kun eivät pysty keskittymään toimintaan (esim ne nepsyt).
Tuo nepsy ei ole yleensä mitään muuta kuin tekosyy sille, että miksi lapsi on kuriton, kun lasta ei haluta kasvattaa. Juuri on uutisoitu, että pelkästään adhd-diagnooseja annetaan jopa viideosalle lapsista, ja siihen vielä muut nepsy päälle. Vanhemmat himoitsevat nepsyn statuksia lapsilleen, koska se tarjoaa kaivatun selituksen sille, että miksi lapsi ei tottele vaikka lasta on opetettu ja ohjattu.
Sillä ei ole juurikaan merkitystä oppiiko lapsi nopeammin milläkin keinolla, koska kaikki keinot eivät toimi kaikissa tilanteissa eikä niitä edes voi käyttää kaikissa tilanteissa. Tarvitaan monipuolinen valikoima erilaisia keinoja, eli myös rangaistuksia ja pakottamista, jotta homma hoituu. Vaikka joku tutkija olisi kovasti sitä mieltä, että kaikki kasvatusongelmat pitäisi ratkaista tarrataulun avulla koska se nyt vaan on ominaisuuksiltaan paras keino, niin eipä toimi käytännössä sellainen. Lastenkasvatus on erittäin käytännönläheinen ala, ja metsään mennään jos kasvatusta aletaan ohjailla tutkijankammioista käsin ja aate edellä.
Se, että "lapsi joka oppii rankaisuilla, olisi oppinut muutenkin" ei pidä paikkaansa. Rangaistusten päärooli on nimenomaan siinä, että ne tarjoavat keinon päästä pois siitä umpikujasta missä lasta on opetettu mutta missä lapsi ei silti halua toimia sillä tavalla miten häntä on opetettu. Lapsilla kun on oma halu ja omat ajatukset asioista ihan niin kuin aikuisillakin. Lapsi ei ole mikään sanoitetun tunteen orja. Logiikka on aivan sama kuin siinä miten aikuinen esimerkiksi on rikkomatta liikennesääntöjä koska siitä voi tulla rangaistus jos niitä rikkoo.
Teet täysin väärin! Siksi sulla on vaikeaa.
Ja johtuu siitä että olet tyhmä!!
Mulla ei ollut ollenkaan vaikeaa lapsen uhmaikä!
En ryhtynyt tappelemaan lapsen kanssa enkä rankaisemaan mistään!
Anna olla!
Hesarissa julkaistiin juuri aiheeseen liittyvä artikkeli: Lapsuus | Ihanneihminen on itseohjautuva Siksi jo pikkulapsilta vaaditaan asioita, joihin he eivät ole valmiita: https://www.hs.fi/perhe/art-2000009928660.html
"VARSINKIN omatoimisuus on asia, joka tuntuu nykyään olevan tärkeää. Sitä seurataan neuvolassa, ja siitä saattaa saada palautetta myös päiväkodista.
Vaatteet olisi tärkeää saada jo varhaisessa vaiheessa itse päälle ja osata pilkkoa ruokaakin. Myös esimerkiksi hidas syöminen on asia, josta jotkut vanhemmat ovat saaneet palautetta päiväkodista.
Tämä on tietysti omalla tavallaan ymmärrettävää, kun päiväkodit kasvavat eikä kaikille ryhmille välttämättä ole edes omaa ruokailutilaa.
Mutta mitä pikkulapsilta voi oikeastaan vaatia? Eivätkö lapset nimenomaan tarvitse aikuisten ohjausta ja tukea?
Tästä asiasta Kataja on huolissaan. Nykyään lapsilta odotetaan usein sellaista omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta, joihin heillä ei välttämättä ole valmiuksia.
Esimerkiksi pukeutumisen taito ei ole pienillä lapsilla vielä samalla tavalla automatisoitunut kuin meillä aikuisilla. Kun pukiessa tulee pettymys vastaan, pukeutumisen taito voi kadota. Tunne vie mukanaan eikä lapsella ole enää ymmärrystä siitä, mitä tässä pitäisi tehdä ensin."
...
"Lapsilta odotetaan nykyään monissa asioissa liikaa, Kataja pohtii. Pieni lapsi ei käsitä aikaa samalla tavalla kuin aikuiset eikä välttämättä ymmärrä olevansa jossain asiassa hidas. Syy-seuraussuhteitakin aletaan hahmottaa vasta 56-vuotiaana ja kunnolla vasta noin 1213-vuotiaana."
Hyvä artikkeli, suosittelen lukemaan kokonaan!
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä tuttavapiirinne 1 - 6. luokan opeilta, onko lasten kasvatuksessa tapahtunut muutos ja näkyykö se. Itselleni on kerrottu, että muutos on suuri ja huonompaan suuntaan. Nuoret vanhemmat ovat hukassa, eivätkä osaa tai halua kasvattaa lapsiaan. Eikä ole varallisuudesta kiinni , tätä tapahtuu yhtä hyvin juristien kuin lääkäreiden perheissä.
Muutos ei ole pelkästään kotikasvatuksessa. Opettajakaan ei saa olla enää auktoriteetti. Jos ne 7-vuotiaat kouluun tullessa opetettaisiin siihen, että istutaan paikallaan eikä kävellä ja heiluta ja puhuta (tai sitten joutuu nurkkaan tai reksille tai jälkkään), tai jos ei pärjää kokeessa eikä lue, niin todistukseen nelonen ja kesäksi ehdot... Jos opettaja saisi edes poistaa lapsen luokasta, mutta ei, ei saa laittaa käytävään ilman aikuista.
Jos näin toimittaisiin, kouluissa olisi varmasti erilainen meno. Lapsilla on liikaa valtaa myös koulussa, aivan typerää syyttää vanhempia, aina. Lisäksi inkluusio. Luokissa on myös ne lapset, jotka ennen laitettiin tarkkailuluokille. Onko ihme että koulussa on rauhatonta? Mutta miksi kaikki syy haetaan vanhemmista? Suurin osa vanhemmista on kyllä tilanteen tasalla ja kasvattaa sitä lastaan!
Luin aloituksen mutta en jaksa lukea typeriä viisasteluja joita ainakin ekat vastaukset näytti taas olevan. Jos ei osaa neuvoa mitään niin ehkä ei ole syytä vastata tällaisiin ketjuihin? Tämä nyt muille keskustelijoille kommentiksi. Se ei ole neuvo että nyt sinä käsket sen lapsen totella. No katsokaas peräkammarin kommentaattorit kun se lapsi ei tottele, siinä se ongelma vähän niinkuin on.
Mutta ap:lle, mulla on samankaltainen tilanne nuoremman lapsen kanssa ja pelkään että pahempaan päin ollaan menossa. Olen itse ottanut yhteyttä kunnan perhetyöhön - asutaan siis pienellä paikkakunnalla - ja sieltä olen nyt saanut jeesiä. Suosittelen tätä, sillä ainakaan meillä neuvola ei varsinaisesti ole se joka auttaa. Olemme vasta alussa tuon perhetyökontaktin kanssa, joten valitettavasti en minäkään osaa antaa enempää käytännön neuvoja, mutta meillä on toimittu niin että perhetyöntekijä tulee kotiin ja ohjeistaa lasta vieraampana auktoriteettina. Hän sanoo että vanhemmille ei puhuta noin ja vaatteet puetaan päälle ym. Tää toimii näin alkutuntuman mukaan mun mielestä sikäli hyvin, että lapsi saa viestin ettei kotonakaan voi riehaantua miten haluaa vaan vanhemmilla on keinoja ja paikalle tulee muita kurinpitäjiä ellei lapsi heitä usko.
Toivon meidän perheen ja myös teidän kannalta että kyseessä on vaihe joka mahd pian helpottaa, mutta ei siihen toki kannata tuudittautua.
Niin ja tietenkin 5-6-vuotiaana ja 12-13-vuotiaana, eikä 56 ja 1213.
Ja mitä pahaa on lapsen kanssa hassuttelussa? Hassutteluhetken jälkeen puetaan todennäköisesti ihan jo yhteisymmärryksessä. Hemmetin jääräpäisiä ja jyrkkiä aikuisia sitä onkin. Oikein ankeuttajia.