Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Tässä voi tehdä sen, että ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää lapselle tutkimuksia. Tuo ylittää aika selvästi normaalin uhman rajat. Jos tuolle käytökselle on joku lääketieteellinen syy, tärkeää saada apua mahdollisimman aikaisin.
Miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa? Jos on siellä ihmisiksi, niin sitten voi suhtautua vähän rennommin. Nyt kuitenkin pärjäät voimalla, mutta ajattelepa samaa lasta 10 vuoden päästä 14-vuotiaana. Hae apua nyt, ajoissa.
Ps. Miten minusta tuntuu, että tämä sama juttu on nähty monta kertaa ennenkin? Pisteet siitä, että et hakenut vuosia vanjaa aloitusta vaan vähintään kopioit sen uudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tavaton!
MIKSI jankkaat kilpaa lapsen kanssa, sitä saa tehdä hamaan tappiin asti!
NYT lelut pois, mennään syömään! Laita punaiset hanskat tai siniset hanskat, jommat kummat. NYT hampaanpesulle, sitten peiton alle.
Ei mitään JOS ET juttuja, sam kuin löis bensaa nuotioon, uhmakkuus vaan kasvaa!
Jos ei syö, niin ei syö, entäs sitten. Ei ole nälkään nykyaikana lapsi kuollut. Syö sitten seuraavalla kerralla!
Olet kuin laivan kapteeni, pidät laivan kurssilla ettei satu karikkoihin! Ennakoit tilanteet ja päätät ITSE, et anna lapsen määräillä sua.
En jankkaa lapsen kanssa. Jos hän ei suostu tekemään jotain, miten saan hänet tekemään sen, väkipakolla vai? Kerro nyt konkreettisesti kun niin hyvin tiedät? Hän jää huutamaan ja riehumaan. Jos ei tule syömään, jää syöminen väliin mutta kun hän ei opi! Tämä on käynyt jo monta kertaa. Leluja on ihan koko ajan jäähyllä, herkkupäivä perutaan joka ikinen viikko. Kun häntä ei näytä nämä rangaistukset haittaavan. Se on se ongelma.
Tänään ei suostunut laittamaan mitään hanskoja joten lähdettiin ilman ja hän huusi koko hissimatkan ja päiväkotimatkan. Ei se silti opi ja ymmärrä, vaikka näistä usein puhutaan jälkikäteen kun hän on rauhoittunut ja vastaanottavainen ja selitän vielä, miksi rangaistus tuli.
Älkää nyt oikeasti lyökö lyötyä. Lapsi on todella kovapäinen ja huutamalla hän ei sa mitään muttei tajua sitäkään. Häiritsee vain naapureita, mikä taas harmittaa minua todella paljon.
Ja sinulle joka syyttelet trollauksesta, vanhan aiheen nostamisesta tai mitä ikinä: eiköhän tätä jännempiä aiheita voisi helposti keksiä ja voisiko olla, että hankaluuden lasten kasvattamisessa ovat melko yleisiä? En tiedä enää keneltä neuvoja kysyisin, niin ajattelin jos joku on paininut saman asian kanssa. Ja neuvolasta ollaan apua hakemassa.
Mitä pahaa se lapsi tekee niillä leluilla, että niitä pitää jäähyttää?
Jos kyse on siitä, että lelu vain pitäisi laittaa pois ja siirtyä muuhun puuhaan mutta lasella on vielä leikki kesken niin kyllähän se raivostuttaa kun leikki viedään jäähylle.
Parempi olisi vain todeta lapselle esim. "Nyt syömään" ja jos ei onnistu niin ohjata se lapsi fyysisesti saattamalla pöytään. Ilman mitään uhkailushowta. Todeta vain "Ruuan jälkeen jatkat leikkiä".
Mitä se "huono käytös" on, olisiko jotain konkreettista esimerkkiä?
Vierailija kirjoitti:
En jankkaa lapsen kanssa. Jos hän ei suostu tekemään jotain, miten saan hänet tekemään sen, väkipakolla vai? Kerro nyt konkreettisesti kun niin hyvin tiedät? Hän jää huutamaan ja riehumaan. Jos ei tule syömään, jää syöminen väliin mutta kun hän ei opi! Tämä on käynyt jo monta kertaa. Leluja on ihan koko ajan jäähyllä, herkkupäivä perutaan joka ikinen viikko. Kun häntä ei näytä nämä rangaistukset haittaavan. Se on se ongelma.
Tänään ei suostunut laittamaan mitään hanskoja joten lähdettiin ilman ja hän huusi koko hissimatkan ja päiväkotimatkan. Ei se silti opi ja ymmärrä, vaikka näistä usein puhutaan jälkikäteen kun hän on rauhoittunut ja vastaanottavainen ja selitän vielä, miksi rangaistus tuli.
Älkää nyt oikeasti lyökö lyötyä. Lapsi on todella kovapäinen ja huutamalla hän ei sa mitään muttei tajua sitäkään. Häiritsee vain naapureita, mikä taas harmittaa minua todella paljon.
Tääsä esim. Miksi hän huusi rapussa ja päiväkotimatkalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Leluja on ihan koko ajan jäähyllä, herkkupäivä perutaan joka ikinen viikko. Kun häntä ei näytä nämä rangaistukset haittaavan. Se on se ongelma."
Jos rankaiset moisilla, ei häntä kiinnosta jos maanataina sanot ettei lauantaina ole karkkia!
Lapsi elää hetkessä!
Rankaiseminen EI OLE mikään keino! Anna olla syömättä, ei siihen kuole! Ainakaan heti!
Ja miksi jäi huutamaan hanskoja! Siksi että SINÄ määräsit että pitää olla hanskat! Voi olla kuuma, laittaa sitten kun tulee kylmä. Ihan turhaan jankkaat niistä hanskoista.
Lueppa muutama Sinkkosen ja Tahkokallion kirja!
Lapsi kaipaa läheisyyttä, ei karkkia ja leluja!
Tässä kaava, onko tämä jankkaamista?
Minä: syömään!
Lapsi: hyi yök en syö
Minä: tätä syödään tänään tai sitten ei mitään
Lapsi: työntää lautasen pois
Minä: ai et halua syödä? Selvä, laitetaan sitten ruoka pois etkä saa muuta ennen seuraavaa ateriaa. Korjaan lautasen pois, lapsi alkaa korvia vihlovan huudon ja riehuu, haukkuu tyhmäksi. Jatkan itse rauhallisesti syömistä
Toinen skenaario
Minä: nyt pukemaan ja lähdetään ulos leikkimään
Lapsi: jee, kivaa. Tulee eteiseen mutta pelleilee eikä ala pukea.
Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti
Emme lähde pihalle, menen itse lukemaan sohvalle tai häärimään keittiöön ja kuuntelemaan kun lapsi haukkuu tyhmäksi
Miten näitä voisi muuten hoitaa? Ja luulin, että kun sinnikkäästi on johdonmukainen niin lapsi oppii, mutta tässä on mennyt aikaa jo kuukausia eikä mitään edistystä tapahdu. Hän ei tottele, vaikka rauhallisina hetkinä hän tietää kyllä, että totella pitää (kun dioista keskustellaan). Mutta kun mikään ukaasi ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaisten rangaistusten jakaminen toimi 4-vuotiaan kanssa. Eikä se auta tuota tilannetta ollenkaan. Päinvastoin.
Suosittelen, että luet kirjan Hyvän vanhemman salaisuus. Se on tosi konkreettinen ja hyvä. Uskon sen auttavan sinua.
On se jankkaamista!
Otat lautasen pois ja sanot että mene sitten takaisin leikkimään.
JA toi pihalle lähtö, sama juttu, tavarat pois ja mene sitten leikkimään!
Sä vaan kehräät sitä uhmaa!
Ja tuo vitkuttelu vaatteitten laitossa, just sitä läheisyyttä kaipaa, kun ei saa hyvällä huomiota, ottaa pahalla, huomio kuin huomio!
Sama kun siippas huutaisi sua syömään, vastaat että ei vielä, katon tään loppuun, hän ei enää houkuttelisi vaan keräisi ruuat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen pitää syödä kaksi aamupalaa? Päivähoidossa se on kuitenkin heti tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaava, onko tämä jankkaamista?
Minä: syömään!
Lapsi: hyi yök en syö
Minä: tätä syödään tänään tai sitten ei mitään
Lapsi: työntää lautasen pois
Minä: ai et halua syödä? Selvä, laitetaan sitten ruoka pois etkä saa muuta ennen seuraavaa ateriaa. Korjaan lautasen pois, lapsi alkaa korvia vihlovan huudon ja riehuu, haukkuu tyhmäksi. Jatkan itse rauhallisesti syömistä
Toinen skenaario
Minä: nyt pukemaan ja lähdetään ulos leikkimään
Lapsi: jee, kivaa. Tulee eteiseen mutta pelleilee eikä ala pukea.
Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti
Emme lähde pihalle, menen itse lukemaan sohvalle tai häärimään
Eikö hän anna auttaa pukemisessa? Kannattanee aloittaa pukeminen 15 minuuttia aiemmin, ettei teillä ole aina niin kiire.
Näissä esimerkeissäsi kaikki kommunikaatiosi perustuu uhkailuun, oletko huomannut?
Kun oma raivopääni pelleilee tai kieltäytyy pukemasta, peseytymästä tai muuten toimimasta kysyn aina "tarvitsetko apua?"
Lapsi kuulee että ollaan samalla puolella ja tietää, että homma jokatapauksessa tehdään avullani tai ilman.
Lisäksi pidän mielessäni liikennevalot. Esim hanskat on keltaiset, turha tapella asiasta mutta jos tulee kylmä ne pitää laittaa. Kannan siis itse hankoja mukana päiväkotimatkan ja lapsi pyytää ne jos kokee tarpeelliseksi, ilman tappelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehto a.
Lapsi on ylivirittynyt. Päiväkodissa kaikki ok hänen käytöksen puitteissa mutta entäs henkinen? 4v on jo iso ja hänen kanssaan tulisi pystyä käymään keskusteluja aiheista.
Vaihtoehto b.
Lapsi kaipaa vahvempaa henkistä yhteyttä vanhempiinsa. Yhteisiä leikkejä eikä vain suoritettua arkea.
Noi teidän käyttämät rangaistukset eivät selkeästi pure. Lapsi ei kaipaa leluja pulkkamäkiä yms vaan jotain muuta. Kuinka hyvin tiedostat/tunnistat lapsen tunnetiloja? Väsymys/ärtymys/ilo mistä ne syntyy?
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaava, onko tämä jankkaamista?
Minä: syömään!
Lapsi: hyi yök en syö
Minä: tätä syödään tänään tai sitten ei mitään
Lapsi: työntää lautasen pois
Minä: ai et halua syödä? Selvä, laitetaan sitten ruoka pois etkä saa muuta ennen seuraavaa ateriaa. Korjaan lautasen pois, lapsi alkaa korvia vihlovan huudon ja riehuu, haukkuu tyhmäksi. Jatkan itse rauhallisesti syömistä
Toinen skenaario
Minä: nyt pukemaan ja lähdetään ulos leikkimään
Lapsi: jee, kivaa. Tulee eteiseen mutta pelleilee eikä ala pukea.
Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti
Emme lähde pihalle, menen itse lukemaan sohvalle tai häärimään
Anna huutaa ja raivota kiinnittämättä mitään huomiota. Jos naapurit häiriintyy ni voi voi. Kyllä ainunkin lapsellesk varmaan pian joku diagnoosi saadaan - sitähän sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti"
Siis miksi uhkailet koko ajan? Lapsella varmaan joku syy, miksi hän ei saa aloitettua itse pukemista. Tue häntä tuossa tilanteessa. Anna vaate, minkä hän pukee ensin "laita ensin villasukat". Älä kerralla mitään isoa kokonaisuutta, vaan jaa pukeminen osiin. Jos lapsi ei ala toimimaan, ota käyttöön leikkisyys "laittaako äiti nämä villasukat omaan jalkaan tai päähän".
Lapsi ei jostain syystä hahmota kokonaisuutta eikä saa puettua kerralla pyynnöstä. Hän ei saa asiaan konkreettista tukea, vaan vanhempi uhkailee, jonka vuoksi lapsen aivot menee taistele-pakene tilaan ja hän alkaa raivota. Teillä on vuorovaikutuksessa ongelmia. Älä uhkaile vaan auta lastasi konkreettisesti.
Okei, kirjoitan varmaan epäselvästi. Mutta millä pakotan lapsen tekemään asioita joita hän ei suostu tekemään? Esimerkiksi tänään ei suostunut millään pukemaan, ei päivävaatteita, ei ulkovaatteita. Rangaistus oli sitten se, ettei ehtinyt syödä aamiaista kotona, sehän se rangaistus juuri on! Kun hän ei tee niinkuin käsken, jää jokin loogisesti väliin.
Eli: kun ei suostunut pukemaan reippaasti, sanoin ettei sitten ehditä syömään aamiaista kotona (se on yleensä vain banaani tms). Alkoi riehua siitä ja makasi lattialla mutta ei suostunut pukemaan. Lopulta kun sanoin, että nyt menee jokin lelu jäähylle jos ei pue, sai vihdoin vedetyksi vaatteet päälle mutta aikaa kului. Hän huusi koko ajan kiukkuisena ja se jatkui eteisessä, jossa ei suostunut pukemaan ulkovaatteita. Sanoin, että sitten lähdetään ilman ja sulloin kamat kassiin. Huuto vain yltyi ja lopulta sai kuitenkin haalarin puoliksi päälle ja kengät jalkaan ja sitten lähdettiin puolipukeissa hissiin, jossa edelleen huusi kiukkuaan. Ei suostunut laittamaan hanskoja, johon totesi että ihan sama se minulle on. Huusi kiukkuaan koko matkan.
Herkkupäivä perutaan aina sinä päivänä kuin se on, ikä kyllä näin käy joka viikko eli sillä ei liene enää merkitystä. Ei edellisenä päivänä tms. Sinkkosta olen lukenut ja löytyy ihan omasta hyllystäkin, siinä kannustetaan juuri johdonmukaiseen kasvatukseen. Ei vaan ota oppi tulta alleen.
Lelut laitetaan jäähylle tai jätetään kivoja juttuja tekemättä joita pitäisi sillä hetkellä tehdä. Ei mitään "jos et syö niin ei mennä ensi kesänä lintsille". En hakisi täältä neuvoja jos ei oltaisi jo oikeasti kokeiltu monia asioita.
Ja ei, lapsi ei kaipaa suklaata ja leluja. Sen tiedän ja se ei liity tähän mitenkään. Läheisyyttä kyllä saa mutta kyllä mua alkaa todella nyppiä tuollainen huuto ja riehuminen ja rehellisesti sanottuna olisi varmasti enemmän läheisyyttä ilman että kaikki aika menee tällaiseen negatiivisuuteen.
Suosittelen myös Hyvän vanhemman salaisuus kirjaa! Jokaisen vanhemman pitäisi se kyllä lukea.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaava, onko tämä jankkaamista?
Minä: syömään!
Lapsi: hyi yök en syö
Minä: tätä syödään tänään tai sitten ei mitään
Lapsi: työntää lautasen pois
Minä: ai et halua syödä? Selvä, laitetaan sitten ruoka pois etkä saa muuta ennen seuraavaa ateriaa. Korjaan lautasen pois, lapsi alkaa korvia vihlovan huudon ja riehuu, haukkuu tyhmäksi. Jatkan itse rauhallisesti syömistä
Toinen skenaario
Minä: nyt pukemaan ja lähdetään ulos leikkimään
Lapsi: jee, kivaa. Tulee eteiseen mutta pelleilee eikä ala pukea.
Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti
Emme lähde pihalle, menen itse lukemaan sohvalle tai häärimään
Tuo lause: Menen itse sohvalle lukemaan paljastaa paljon.
Miksi et ole lapsen kanssa?
Eikö sinua kiukuttaisi jos hakisit huomiota mieheltäsi ja hän vaan menisi sohvalle kännykän kanssa.
Jospa vetäisit sitä rajaa edelleen mutta vähän lempeämmin? Antaisisit vähän siimaa. Lapsihan opettelee oman tahdon harjoittamista, mikä on todella tärkeää.jotta elämässä selviää. Liian tiukat rajat ja ratkaisut turhauttavat lasta joka alkaa ymmärtämään enemmän, jolla on jo omia mielipiteitä ja tahtoelämä. Ja kun tulee epäonnistumisia ja saa siitä vielä rankaisuja, voi tunteet mennä yli. Ja jos siitäkin saa rangaistuksia, lapsi ei kehitä kykyä säädellä tunnemaailmaansa. Säätelyn opettelu muuten kestää vuosia! Aikuisinakin joudumme opettelemaan itsehillintää uudelleen ja uudelleen.
Meillä auttoi kun tiukkuudesta muutettiin lempeämmiksi, joustavammiksi, ja huumorintajuisemmiksi. Oltiin otettu kova linja, sama kova linja mitä itsellämme vanhempina oli. Ja nyt on huomattavasti rennompaa elämä, ei eletä tiukasti kellon kanssa ja kestetään tunteenpurkaukset ilman suurempaa showta.
Kannattaa tuon uhkailun tilalle hankkia muita keinoja ja lopettaa uhkailu ihan kokonaan. Esim. sellainen kuin positiivinen kasvatus tarjoaa ihan kursseja tähän.
Ja aiotaan kysyä neuvolasta apua kun muutamien viikkojen päästä on vuosikäynti. Päiväkodissa lapsi käyttäytyy tosi hyvin ja noudattaa sääntöjä, jopa pitää huolta että muutkin niitä noudattaa. Aivan toista kuin kotona.
Hän muutenkin muuttui tosi paljon kun aloitti päivähoidossa 3-vuotiaana. Hän oli aivan ihastuttava käytökseltään ennen sitä ja jotenkin jopa järkevämpi kuin nyt vuotta vanhempana.