4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta

Vähemmän rangaistuksia ja enemmän positiivisesta toiminnasta sanallista kannustavaa palautetta. Jatkuvat rangaistukset pahentavat kierrettä. Olet luian vaativa. 

Luin vielä ap:n muita viestejä. Hänellä tuntuu olevan epärealistinen käsitys 4-vuotiaan kyvyistä. Sen ikäinen tarttee konkretiaa.

Ap sanoo, että tule pukemaan tai ei mennä ollenkaan ulos. Lapsi vitkuttelee, jolloin ap sanoo, ettei sitten mennä. Lapsi huutaa. 

Tuo on jatkuva kaava. Ap käskee pukemaan. Miksei hän sano, että äiti auttaa pukemisessa, niin päästään ulos. Samalla jo näyttää haalaria lapselle merkiksi, että puetaan se ensin. Sitten kengät, pipo, hanskat jne. Lapselle siirtymät on vaikeita. Hän tarvitsee oikeasti aikuisen tukea niihin. 

Ap ei tarjoa mitään konkreettista apua uloslähtöön, vain uhkailua. Pieni lapsi ei vain toimi kuten robotti vaan ei vaan osaa itse aloittaa sitä pukemista, kun muu juttu on kesken. Lapsi on vasta täyttänyt 4, se on ihan tyypillistä sen ikäiselle, vaikka rasittavaa.

Tämä ei nyt ole neuvo eikä auta tähän hetkeen, mutta oma tyttäreni oli samanlainen ikävuoteen 10 saakka. Olin miettinyt jo kauhulla sitä, mitä teini-ikä tulee olemaan, että hänestä varmaan tulee ihan pitelemätön joka lyö seiniin reiät nyrkillä ja heittelee astiat menemään. 

 

Päinvastoin, esiteini-ikä on mitä seesteisin. Lapsi lukee, askartelee, on todella älykäs ja hyvä koulussa, omapäisyys näkyy yritteliäisyytenä ja kekseliäisyytenä. Temperamentin osoittaa ilman raivokohtauksia, osaa ilmaista itseään ja jopa säädellä tunteitaan. Olen yrittänyt vaan sitkeästi vuosien varrella opettaa asioiden pohtimista, näyttää rauhallista esimerkkiä ja olla tukena. 11-vuotiaana ei ole enää jälkeäkään noista ajoista, mutta kaikki sympatiat sillä muistan miten hirveää se oli. 

 

Tämä esiteini halaa minua iltaisin ja sanoo äiti olet mulle niin rakas. Tsemppiä sinne! Ajat kyllä muuttuu parempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.

Hevosille annetaan raippaa ja koirat taas laitetaan häkkiin pihalle yöksi. Ja tiedätkö mitä luonnevikaisille koirille tehdään?

Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin vertaa lapsia koiriin tai toivoo lapsille samaa kohtelua kuin koirille.

Kuka tahansa koirankasvattaja kertoo sinulle, että koiran kasvatuksessa lyöminen ei auta vaan johtaa luonnehäiriöihin. Hevosihmiset (jotka tietävät mitä tekevät) koskevat raipalla hevosta esim. lonkalle. Eivät siis lyö.

Vertauksen tarkoitus oli ilmaista, että jos lyöminen aiheuttaa koirassa käytös häiriöitä, niin mitähän se tekee ihmiselle? Luetun ymmärtäminen hoi!

Ihmisiä ja koiria ei voi verrata. Kyseessä on kaksi täy....

Lyöminen on ihmiselle siis hyväksi? Tartut tekstissäni täysin toissijaiseen vertauksen, etkä itse kerro, mihin perustat väitteesi että väkivalta parantaa lapsen hyvinvointia. Kummallista, taidan kirjoitella trolli kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on hyvä osoitus, että rangaistus ei auta. Lapselle ei kerrota miten hän voi toimia oikein eikä häntä auteta käyttäytymään paremmin. Sen sijaan varoitetaan ja sitten viedään lelu pois. 

Ei se varoitus ja lelun vieminen saa lasta käyttäytymään paremmin. Päinvastoin kuten näkyy. Jättäisin lelun takavarikoinnin kokonaan pois ja keskittyisin siihen, miten lasta ohjataan käyttäytymään oikein.

Se lapsi on vihainen, kuten ap kuvailee. Kiukuttelee ja huutaa. Hän tarvitsee keinoja selvitä kiukustaan eikä rangaistusta, joka aiheuttaa vain lisää raivoa. 

Mikä on toimintamallisi siinä tilanteessa missä lapsi ei toistuvasti halua ottaa vastaan ohjausta vaan jatkaa haitallista käytöstä uhmakkaana?

Riippuu käytöksestä. Mitä se lapsi silloin käytännössä tekee? Jos lapsi tekee jotain ilmeisen vaarallista tai pahaa (rikkoo esineitä, sotkee tai satuttaa), viedään ihan ensisijaisesti pois tilanteesta tai pysäytetään lapsi ja kun muksu rauhoittuu, asiasta voi puhua. Pitää sanoa, mitä se lapsi teki väärin ja mitä pitää tehdä.

Se virhe pitää sanoa ääneen ja kertoa oikea tapa. Ja toimia tilanteissa, joissa lapsen pinna meinaa palaa siten, että muistuttaa miten toimitaan. 

Miten itse ajattelet, että se rangaistus auttaa siihen että lapsi uhmaa? Ap kuvaili, että lapsi huutaa ja raivoaa vain entistä enemmän. Ei varoituksista huolimatta yhdistä asiaa lelun ottamiseen pois. Eikä uhmaa yhtään vähemmän vaan enemmän, kuten on huomattu.

Usein lapsi saa eniten huomiota uhmatessaan. Jollain tavalla lapsi jossain vaiheessa huomaa, että varma keino saada jakamaton huomio on kiukuttelu. Kielteinen huomiokin on huomiota. Siitä ei sen enempää, mutta se kannattaa muistaa ylipäätään. Että arjessa lapsi saa sitä huomiota muillakin tavoilla.

Rangaistuksia käytetään toisaalta pelotteina ja toisaalta keinona sovittaa tehty vääryys.

Jos ajatellaan vaikka, että lapsi puhuu rumia äidilleen eikä lopeta sitä vaikka moneen kertaan on keskusteltu asiasta, niin pakkohan siinä on keksiä jotain muuta kuin se keskustelu. Eli käytännössä rangaistus, kun ei lapselle voi suukapulaakaan laittaa.

Jos rangaistus ei toimi, niin hyvin usein siinä on kyse siitä, että on rangaistu väärin. Lapsi ei esimerkiksi pidä saamaansa rangaistusta pelotteena, eli rangaistus on vääränlainen. Tai sitten ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, että miten lapselle selitetään rangaistuksen syy. 4-vuotiaiden tapauksessa syyn selittämiseen on syytä kiinnittää aivan erityistä huomiota, eli siitä on syytä puhua jopa sekä ennen että jälkeen rangaistuksen. Voi olla myös hyvä idea, että rangaistus päättyy vasta sitten, kun lapsi itse suostuu ja osaa kertoa, että miksi häntä rangaistiin.

Huomiohakuisuus huonon käytöksen syynä on monin tavoin hankala asia. Toisaalta lasta ei olisi hyvä palkita huomiolla tällaisessa tilanteessa, mutta toisaalta huonoon käytökseen on yleensä puututtava koska huono käytös tavallisesti aiheuttaa sellaista haittaa ettei sitä voi vaan sivuuttaa. Yksi ratkaisu tällaiseen tilanteeseen voi olla se, että tekee huomion tarjoamisesta lapselle niin negatiivisen kokemuksen, ettei lapsi enää koe järkeväksi hakea huomiota sillä tavalla. Kyseeseen voi esimerkiksi tulla jonkin niin ikävän rangaistuksen antaminen ettei lapsi halua sitä mistään hinnasta kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.

Hevosille annetaan raippaa ja koirat taas laitetaan häkkiin pihalle yöksi. Ja tiedätkö mitä luonnevikaisille koirille tehdään?

Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin vertaa lapsia koiriin tai toivoo lapsille samaa kohtelua kuin koirille.

Kuka tahansa koirankasvattaja kertoo sinulle, että koiran kasvatuksessa lyöminen ei auta vaan johtaa luonnehäiriöihin. Hevosihmiset (jotka tietävät mitä tekevät) koskevat raipalla hevosta esim. lonkalle. Eivät siis lyö.

Vertauksen tarkoitus oli ilmaista, että jos lyöminen aiheuttaa koirassa käytös häiriöitä, niin mitähän se tekee ihmiselle? Luetun ymmärtäminen hoi!

Ihmisi

Lyöminen on ihmiselle siis hyväksi? Tartut tekstissäni täysin toissijaiseen vertauksen, etkä itse kerro, mihin perustat väitteesi että väkivalta parantaa lapsen hyvinvointia. Kummallista, taidan kirjoitella trolli kanssa.

Ylivoimainen enemmistö maailman vanhemmista käyttää kasvatuksessa ruumiillista kuritusta eli sitä mitä nimität väkivallaksi. Syynä tähän on se, että he kokevat käytännössä, että se on toimiva rangaistus lapselle.

Meillä lapsi kiukutteli, itki, temppuili ja hakkasi päätä seinään joka ikinen päivä. Oireili näin riitaista kotia. Rauhoittui eron jälkeen, kun riidat kotona loppuivat. Oli sen jälkeen kuin eri lapsi.

Täällä on aivan kammottavia kommentteja! Kukaan ei ymmärrä kuinka paljon töitä ap on tehnyt lapsensa kanssa, johdonmukaisesti, tuloksessa. Täällä kaikkitietävät antavat neuvoja omasta ylhäisyydestään, helppoahan se on kun ei ole osunut omalle kohdalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on hyvä osoitus, että rangaistus ei auta. Lapselle ei kerrota miten hän voi toimia oikein eikä häntä auteta käyttäytymään paremmin. Sen sijaan varoitetaan ja sitten viedään lelu pois. 

Ei se varoitus ja lelun vieminen saa lasta käyttäytymään paremmin. Päinvastoin kuten näkyy. Jättäisin lelun takavarikoinnin kokonaan pois ja keskittyisin siihen, miten lasta ohjataan käyttäytymään oikein.

Se lapsi on vihainen, kuten ap kuvailee. Kiukuttelee ja huutaa. Hän tarvitsee keinoja selvitä kiukustaan eikä rangaistusta, joka aiheuttaa vain lisää raivoa. 

Ap:han kertoo olevansa johdonmukainen. En lähtisi rangaistuksia kokonaan poistamaan, koska täytyyhän huonosta käytöksestä olla joku seuraamus.

Ap:n tapa ei vaan nyt selvästi toimi ja perhe elää jatkuvassa konfliktissa, jota rangaistukset vaan pahentaa. Kuvauksen ja esimerkkien perusteella hän ei myöskään toimi kovin johdonmukaisesti tai siis, lapsen kannalta ainakaan vaikka toki omasta mielestään. 

On varmasti totta, että jos kenen tahansa kasvatusta alettaisiin ruotia niin siitä löytyisi virheitä. Ap nyt vaan teki aloituksen jossa kysyi neuvoa, siksi asiaa ruoditaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aivan kammottavia kommentteja! Kukaan ei ymmärrä kuinka paljon töitä ap on tehnyt lapsensa kanssa, johdonmukaisesti, tuloksessa. Täällä kaikkitietävät antavat neuvoja omasta ylhäisyydestään, helppoahan se on kun ei ole osunut omalle kohdalle

Jos ap on tehnyt kaiken oikein eikä parannettavaa ole, miksi lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy? Lapsi on viallinen? Ap on varmasti tehnyt parhaansa, en sitä epäile, mutta ulkopuolinen näkee paremmin ne ongelmakohdat. Ne on nähtävissä jo kirjoitusten perusteella, mutta ehkä joku perheneuvola voisi olla paikallaan niin ammattilainen pääsisi ihan näkemään perheen. 

Monihan täällä on just kertonut, että on osunut omalle kohdalle ja miten siitä selvittiin. 

Meillä auttoi tarrataulu, jossa liikuttiin eteen ja taaksepäin ja lopussa on jokin kiva palkinto tai tekeminen. Hyvästä käytöksestä pääsee lähemmäs maalia ja huonosta taas taaksepäin. Esim. Hyvä ruokailu/pukeminen tai hyvä käytös ja pääsee eteenpäin. Alussa kannattaa huomioida jo se pienikin hyvä käytös. "Laitoitpa hienosti villasukat, liikutetaan tarraa maalia kohti." Jos taas pukeminen kokonaan pieleen, sanotaan lapselle, että nyt taululla mennään yksi askel taaksepäin. 

Meilläkin meinasi mennä 4-vuotiaan kanssa uhkailuksi, mutta lapsi innostui paljon tarrataulusta ja käytös on muuttunut paljon parempaan. Palkintokaan ei tarvitse olla kummoinen niin lapsi on tyytyväinen (herkkuhetki, elokuvailta, kirpparilta ostettu uusi kirja, hiihtoretki tai joku muu yhteinen tekeminen... )

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen myös Hyvän vanhemman salaisuus kirjaa! Jokaisen vanhemman pitäisi se kyllä lukea. 

Kyllä! Olen tavannut vanhemmat jotka saivat ensimmäisensä ns. vanhana. Seurannut ns. 3-v  uhmaikäisen kohtelua,

sanoisin, että hurjaa. Mihinkään ei ohjata vaan kaiken aikaa kielletään vilkasta lasta kipakalla äänellä. Leluja hankitaan vaan lisää ja lisää, että lapsi viihtyisi. Todella typerää vanhemman itsekkyyttä ja ymmärtämättömyyttä.

Tätäkin palstaa voisi siistiä sen verran että pahimmat väkivaltafantasioillaan hekumoivat pedofiilit poistettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso lastasi! Katso lasta silmiin, rakastaen. Katse kertoo että hän on tärkeä ja rakas. Katsoessasi lasta hänen tunneakkunsa täyttyy ja hän rauhoittuu.

Tunneakku. Tunnepääoma. Tunnekortti. Tunnetaito. Tunnemittari.

En oikeasti enää edes tiedä, että miten näihin teidän tunnekasvattajien juttuihin pitäisi suhtautua...

Jos on noin vaikeaa ymmärtää tunteiden merkitystä ihmiselle, kannattaa jatkaa omalla tyylillään ja jättää omaan arvoonsa ne jotka haluavat kehittyä paremmiksi vanhemmiksi lapsilleen mm tunnetyöslentelyn myötä.

Vierailija kirjoitti:

Katso lastasi! Katso lasta silmiin, rakastaen. Katse kertoo että hän on tärkeä ja rakas. Katsoessasi lasta hänen tunneakkunsa täyttyy ja hän rauhoittuu. 

 

Jos lasta katsotaan aina silloin silmiin kun hän toimii ei toivotusti, esim komennetaan ja vaaditaan silmiin katsominen kun puhutellaan, lapsi varmaan tottelee mutta jos tämän kaltainen katse on enemmistössä, lapsen tunneakku jää sina vajaaksi. Se herättää kiukkua ja turhautumista.

 

Katso rakastaen, ihaillen, innostaen, iloiten, hymyillen...    lapsesi tulee muuttumaan, huomaat sen. Kun opin tämän erään englanninkielisen kasvatusoppaan sivuilta, lapseni muuttui riiviöstä hyvin äkkiä.

 

Ei tarkoita sitä etteikö voi komentaa ja tävetää rajoja ja vaatia ikäsopivua asioita. Mutta vakuutan, katsekontakti on suora viesti lapselle siitä että häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on.

 

Vo

Olemme ilmeisesti lukeneet samaa kirjaa. Oli todellakin apua! Nykyään vanhemmat selaavat puhelinta ja ohittavat helposti katsomasta, eivät edes tajua mitä tekevät. Aikuistakin häiritsee jos ei katsota silmiin kun puhutaan. Mutta lapselle se on elinehto. Kun lapsen tunneakku saa ravintoa, hänen paha olonsakin aika nopeaan hellittää. 

Tunnekylmät ihmiset ovat kaikista vaikeimmat mielestäni. On hyvä että kouluihin on opetussuunnitelmaan otettu tunnetaidot yhtenä tärkeänä taitona pärjätä elämässä.

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/lasten-haastavan-kaytoksen…

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aivan kammottavia kommentteja! Kukaan ei ymmärrä kuinka paljon töitä ap on tehnyt lapsensa kanssa, johdonmukaisesti, tuloksessa. Täällä kaikkitietävät antavat neuvoja omasta ylhäisyydestään, helppoahan se on kun ei ole osunut omalle kohdalle

Mitä hittoa? Kyllä suurin osa antaa ihan oikeita neuvoja. Ennakointi, auttaminen pukemisessa, sanoittaminen. Löysääminen, ei rangaistuksia kuin apteekin hyllyltä. Jousta ja ymmärrä lasta, hän ei vielä OSAA. 

Lähes jokainen, jolla on ollut leikki-ikäinen lapsi, on näiden juttujen kanssa paininut. Kyllä aika monen kohdalle on osunut, ja siksi osaakin ehkä neuvoa. Meillä esim adhd-lapsi. Hän ei osaa vieläkään kouluikäisenä pukea pelkällä käskyllä "pue". 

Vanhemman on joskus vaan pakko taipua myöntämään oma vajavaisuutensa ja että on toiminut väärin, on yrittänyt kasvattaa keinoilla jotka ei vaan toimi. Kyllä sellainen täytyy pystyä myöntämään. Suurin osa tarjoaa ihan hyviä ja toimivia neuvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että lapsi ei luota äitiin/vanhempiin jos päiväkodissa toimii hyvin ja kotona riehuu. Asua on täysin päinvastoin. Lapsi luottaa että äiti/isi kestää vaikeatkin tunteet ja antaa paukkua kun on turvalliset vanhemmat läsnä eikä vieraammat päiväkodin tädit ja sedät. 

Aloittaja ei kylläkään turvalliselta vanhemmalta tunnu, eikä isäkään sen luotettavammalta.

Itseasiassa, kun aloittaja on häipynyt keskustelusta, tulee jälleen kerran mieleen, että joku oli aamulla laittanut tänne omasta päästään ammentamansa stoorin, jolla saa muutakin eloa kuin vaaliväittelyt. 

Täytyy osata nähdä, miksi lapsi riehuu. Toi mistä puhut, "lapsi uskaltaa näyttää tunteita", se on eri asia kuin mistä ap:n alkuperäisessä tekstissä on puhe. 

Jos lapsi uskaltaa näyttää että on eri mieltä aikuisen kanssa ja "riehuu", niin hyvä. Silloin lähellä on turvallisia aikuisia.

Mutta jos lapsi riehuu ja kiukkuaa siksi, että häneltä vaadittiin liikaa. Hän ei osannut, ja hän epäonnistui, ja häntä toruttiin epäonnistumisesta. Vietiin ehkä jopa lelu jäähylle. Hän ei tiennyt, mitä piti tehdä ja hän sai siksi rangaistuksen, ja lapsella menee lopulta kuppi nurin mahdottoman tilanteen vuoksi. 

Nämä on ihan eri asioita, kuin se, että lapsi "uskaltaa näyttää tunteita" ja uskaltaa olla eri mieltä kuin aikuinen. 

***

Meillä mies on ollut liian tiukka kasvattaja ja näen oikein sieluni silmin nuo tilanteet ap:n kotona, sillä niitä on ollut meilläkin. Kun lapselta vaaditaan asioita joita hän ei osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun äiti ei ehdikään vetää villasukkia päähänsä harva se aamu? Tai päiväkodissa ei tehdä niin?

Äiti herää sen verran aikaisin että ehtii. Tästä oli jo parikin kirjoittanut, että aamuherätys sen verran aikaisin, että kiire ei tule. 

Ja päiväkodissa jää sitten viimeisenä pukemaan, jos ei pue. Kyllä se kaveripaine vetää pihalle sen vetkuttelijankin, jos ei ole kyse jostain aidosta nepsypiirteestä, ettei vaan pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen kanssa ei koskaan pitäisi toimia rankaisukeskeisesti. On helpompia ja toimivampia tapoja kasvattaa, eikä itsekään väsy niin paljon siihen taisteluun. Rankaisun tielle kun lähtee, pitää koko ajan koventaa, ja lailliset keinot loppuvat hyvin nopeasti. Jatkuva tehoton nalkutus-ja rangaistuskierre täyttävät henkisen pahoinpitelyn kriteerit. Sitä olisi syytä välttää, ja keksiä parempaa tilalle.

Tiedoksesi, että suurimmassa osassa perheitä käytetään rangaistuksia ja yleensä ne toimivat oikein hyvin. Ei ole myöskään mitään "porttiteoriaa" että rankaiseminen johtaisi aina vain kovempiin keinoihin. Täysin älytön ajatuskin, että vaikka lapsen laittaminen jäähylle tarkoittaisi sitä, että lopulta se pitää kahlita selliin vedelle ja leivälle.

Ja on lapsia, joihin ei rankaisut tehoa. Esim nepsylapset. Niillä on kaikki oppiminen hitaampaa koska keskittyminen tai aistiherkkyydet tai mikä ikinä on iso este. 

On tutkittu, että lapsi oppii nopeammin positiivisen palkan kautta, kuin rankaisun kautta. (Myös koira oppii paremmin niin.) 

Rankaisut toimivat lapsille, jotka ovat jo valmiiksi kiltimpää matskua, ja mukautuvat rangaistuksiin ja kovaan kuriin. Lapsi joka oppii rankaisuilla, olisi oppinut muutenkin.

Ei kaikki mukaudu kovaan kuriin. Joissain lapsissa se päinvastoin nostaa kapinan ja vastustuksen vain isommaksi.

Sekin on lapselta tietynlainen "valinta", että hän päättää välttää rangaistusta. Kaikkihan ei niin valitse, etenkin jos kokeva epäoikeudenmukaiseksi. Kaikille ei rangaistuksilla ole merkitystä, kaikille ei syy-seuraamus jää päähän kun eivät pysty keskittymään toimintaan (esim ne nepsyt).