Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä tuttavapiirinne 1 - 6. luokan opeilta, onko lasten kasvatuksessa tapahtunut muutos ja näkyykö se. Itselleni on kerrottu, että muutos on suuri ja huonompaan suuntaan. Nuoret vanhemmat ovat hukassa, eivätkä osaa tai halua kasvattaa lapsiaan. Eikä ole varallisuudesta kiinni , tätä tapahtuu yhtä hyvin juristien kuin lääkäreiden perheissä.
Myös koulujen opettajat ovat suurelta osin luovuttaneet sen kaaoksen edessä mikä luokissa vallitsee. Heiltä on positiivisen kasvatuksen, tunnekasvatuksen ja lasten oikeuksien nimissä viety pois ne keinot millä kuria ennen pystyi pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkitse. Unohda jäähyt ja hrrkkupäivien menetykset. Anna olla syömättä, älä nalkuta ja jankkaa. Anna positiivista huomiot.
Eikös nelivuotiaalla ole ns. tahtoikä. Hän tahtoo tehdä asioita itse. Kokea voivansa vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Käskytys ei silloin ole paras keino, vaan pitää saada lapsi tuntemaan, että hän on jo "iso tyttö/poika" ja osaa hienosti suorittaa asioita. Vaikka oikeasti tarvitsee vielä apua ja ohjausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen kanssa ei koskaan pitäisi toimia rankaisukeskeisesti. On helpompia ja toimivampia tapoja kasvattaa, eikä itsekään väsy niin paljon siihen taisteluun. Rankaisun tielle kun lähtee, pitää koko ajan koventaa, ja lailliset keinot loppuvat hyvin nopeasti. Jatkuva tehoton nalkutus-ja rangaistuskierre täyttävät henkisen pahoinpitelyn kriteerit. Sitä olisi syytä välttää, ja keksiä parempaa tilalle.
Tiedoksesi, että suurimmassa osassa perheitä käytetään rangaistuksia ja yleensä ne toimivat oikein hyvin. Ei ole myöskään mitään "porttiteoriaa" että rankaiseminen johtaisi aina vain kovempiin keinoihin. Täysin älytön ajatuskin, että vaikka lapsen laittaminen jäähylle tarkoittaisi sitä, että lopulta se pitää kahlita selliin vedelle ja leivälle.
"
Tuo nepsy ei ole yleensä mitään muuta kuin tekosyy sille, että miksi lapsi on kuriton, kun lasta ei haluta kasvattaa. Juuri on uutisoitu, että pelkästään adhd-diagnooseja annetaan jopa viideosalle lapsista, ja siihen vielä muut nepsy päälle. Vanhemmat himoitsevat nepsyn statuksia lapsilleen, koska se tarjoaa kaivatun selituksen sille, että miksi lapsi ei tottele vaikka lasta on opetettu ja ohjattu.
Sillä ei ole juurikaan merkitystä oppiiko lapsi nopeammin milläkin keinolla, koska kaikki keinot eivät toimi kaikissa tilanteissa eikä niitä edes voi käyttää kaikissa tilanteissa. Tarvitaan monipuolinen valikoima erilaisia keinoja, eli myös rangaistuksia ja pakottamista, jotta homma hoituu. Vaikka joku tutkija olisi kovasti sitä mieltä, että kaikki kasvatusongelmat pitäisi ratkaista tarrataulun avulla koska se nyt vaan on ominaisuuksiltaan paras keino, niin eipä toimi käytännössä sellainen. Lastenkasvatus on erittäin käytännönläheinen ala, ja metsään mennään jos kasvatusta aletaan ohjailla tutkijankammioista käsin ja aate edellä.
Se, että "lapsi joka oppii rankaisuilla, olisi oppinut muutenkin" ei pidä paikkaansa. Rangaistusten päärooli on nimenomaan siinä, että ne tarjoavat keinon päästä pois siitä umpikujasta missä lasta on opetettu mutta missä lapsi ei silti halua toimia sillä tavalla miten häntä on opetettu. Lapsilla kun on oma halu ja omat ajatukset asioista ihan niin kuin aikuisillakin. Lapsi ei ole mikään sanoitetun tunteen orja. Logiikka on aivan sama kuin siinä miten aikuinen esimerkiksi on rikkomatta liikennesääntöjä koska siitä voi tulla rangaistus jos niitä rikkoo."
Olet kuullut väärin. Noin 5% lapsista on joku nepsyjuttu, ei viidesosalla. Osalla oireet lievenee kasvaessa.
Sinähän melkoinen mestari olet, kun voit kumota pitkään opiskelleen erikoislääkärin (lastenpsykiatri, neuropsykiatri) osaamisen tässä asiassa. Ne diagnoosit tulee erikoissairaanhoidosta, erikoislääkäreiltä. Ei miltään terveyskeskuksen jonotusautomaatilta.
Mikä sinun osaamisesi tähän liittyen on? Montako lasta olet kasvattanut edes? Kyllä kokemuksesta sanon, että vain ne kiltit lapset mukautuvat rankaisuihin ja oppivat niistä. Vähemmän "kiltit" ja vähemmän mukautuvat, ne oppivat lopulta vain piilottelemaan mokiaan, valehtelemaan ja luovimaan tilanteista pois. Vierittävät syytä muiden päälle, keksivät mielikuviksellisia tapahtumia. Mutta eivät oikeasti oppineet, mikä oli väärin ja mikä oli oikein.
Vierailija kirjoitti:
En jankkaa lapsen kanssa. Jos hän ei suostu tekemään jotain, miten saan hänet tekemään sen, väkipakolla vai? Kerro nyt konkreettisesti kun niin hyvin tiedät? Hän jää huutamaan ja riehumaan. Jos ei tule syömään, jää syöminen väliin mutta kun hän ei opi! Tämä on käynyt jo monta kertaa. Leluja on ihan koko ajan jäähyllä, herkkupäivä perutaan joka ikinen viikko. Kun häntä ei näytä nämä rangaistukset haittaavan. Se on se ongelma.
Tänään ei suostunut laittamaan mitään hanskoja joten lähdettiin ilman ja hän huusi koko hissimatkan ja päiväkotimatkan. Ei se silti opi ja ymmärrä, vaikka näistä usein puhutaan jälkikäteen kun hän on rauhoittunut ja vastaanottavainen ja selitän vielä, miksi rangaistus tuli.
Älkää nyt oikeasti lyökö lyötyä. Lapsi on todella kovapäinen ja huutamalla hän ei sa mitään muttei tajua sitäkään. Häiritsee vain naapureita, mikä taas harmittaa minua todella paljon.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta menet metsään noilla rangaistuksillasi. Ainoa johdonmukainen tapa kasvattaa on poistaa kaikki rangaistukset ja myös palkkiot. Ei tuon ikäinen tajua syy-seuraussuhdetta tilanteessa jossa hänellä on tunteet täysillä pinnassa, eikä edes myöhemmin, aivot vasta kehittyvät ja uhma ahdistaa lastakin. Olet itse keksinyt, että lapsesi on "kovapäinen" sinähän siinä olet kovapäinen, suorastaan hölmö, kun et aikuisena näe omaa rooliasi vuorovaikutuksessa etkä pysty muuttamaan omaa käytöstäsi noissa tilanteissa. Sinä olet aikuinen, lapsi ei ole vertaisesi.
Olet opettanut lapsesi siihen, ettei sinua tarvitse kuunnella. Etkä itsekään kuuntele tai kunnioita häntä, komentelet etkä osaa järjestää siirtymiä tai ennakoida asioita, vaikka aikuisena pystyisit siihen. Googlaa positiivinen kasvatus ja tahtoikä. Ja turha naureskella ja alapeukuttaa, positiivinen kasvatus antaa keinot selvitä arjesta, ei se tarkoita mitään lässynlässyn kaikki on aina kivaa ja annetaan periksi -hyminää, mitä jotkut pilkkaavat.
Mulla on samanikäinen lapsi, eikä ollenkaan noita ongelmia mitä kuvaat. Tämä on kolmas lapsemme. Tuskinpa ovat vain lauhkeita luonteita. Välillä vedetään maahan litteäksi huutamaan. Mutta mulle se ei ole ongelma, vaan on tärkeää kehittää oma tahto. Aikuisilla arvostetaan niitä piirteitä, mitä neljävuotiaalta halutaan kitkeä pois, kuin lapsi olisi robotti.
https://positiivinenkasvatus.fi/positiivisen-kasvatuksen-aakkoset/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen kanssa ei koskaan pitäisi toimia rankaisukeskeisesti. On helpompia ja toimivampia tapoja kasvattaa, eikä itsekään väsy niin paljon siihen taisteluun. Rankaisun tielle kun lähtee, pitää koko ajan koventaa, ja lailliset keinot loppuvat hyvin nopeasti. Jatkuva tehoton nalkutus-ja rangaistuskierre täyttävät henkisen pahoinpitelyn kriteerit. Sitä olisi syytä välttää, ja keksiä parempaa tilalle.
Tiedoksesi, että suurimmassa osassa perheitä käytetään rangaistuksia ja yleensä ne toimivat oikein hyvin. Ei ole myöskään mitään "porttiteoriaa" että rankaiseminen johtaisi aina vain kovempiin keinoihin. Täysin älytön ajatuskin, että vaikka lapsen laittaminen jäähylle tarkoittaisi sitä, että lopulta se pitää kahlita selliin vedelle ja leivälle.
Ja on lapsia, joihin ei rankais
kyllä mä nepsynä olen aina ymmärtänyt että joku haluaa rankaista minua siksi koska en tee niin kuin HÄN haluaa.
Minulle on kuitenkin aina ollut tärkeämpää tehdä kuten itse haluan kuin että tekisin kuten toinen, jopa rankaisun uhalla vaatii.
Olen ymmärtänyt aina sen että joku ei pysty oppimaan jos hän heiluu, piirtää, pyörii tuolilla, ja siksi jotain toista on voitu rangaista siksi koska hän ei lopeta noita asioita ja se estää häntä oppimasta. Olen myös ymmärtänyt että opettaja kokee että joukossa tyhmyys tiivistyy, ja siksi minäkään en saa tehdä kun kohta joku toinenkin tekee(lapset eivät oikeasti ole i di ootteja ja ymmärtävät kylöä erilaisuutta), mutta minulle on ollut tärkeämpää oppia itse kuin olla tekemättä noita siksi että opettaja ei osaa perustella muille oppilaille miksi minä saan piirtää tunnilla mutta muut eivät.
Minä taas olen voinut oppia ainoastaan tekemällä samalla jotain noista, joten en ole hyväksynyt sitä että minua niistä rankaistaan, koska se ei ole johdonmukaista oppimiseni kannalta(minkä pitäisi koulussa olla tärkein kriteeri) vaikkakin olen ymmärtänyt että opettaja varmasti näkee itsensä johdonmukaisena kieltäessään piirtelyn jokaiselta.
Palavereissa ja muissa tukitoimissa raskainta on ollut se että olen itse ymmärtänyt aina muita osapuolia, mutta minua ei ole ymmärtänyt kukaan. Olen kokenut olevani aina se älykkäin noissa tapaamisissa, enkä ole halunnut ottaa minulle sopimattomia neuvoja ja pakotteita vastaan itseäni tyhmemmiltä.
Niin ja minut on testattu hyvin älykkääksi.
Kuritusväkivalta on myös eri asia kuin kasvatuksessa annettava fyysinen palaute, jota kaikki nisäkkäät käyttävät jälkikasvuaan paimentaessaan. Ihminen tekee ihan samaa ja jos ei tee, niin pitäisi tehdä. Eli lyövästä kädestä voidaan ottaa kiinni ja sanoa tiukasti että minua et lyö, ja tavaroita rikkovan voi ihan hyvin napata kiinni niin ettei hän pääse moista tekemään. Mitään syytä piestä lapsia ei sen sijaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuritusväkivalta on myös eri asia kuin kasvatuksessa annettava fyysinen palaute, jota kaikki nisäkkäät käyttävät jälkikasvuaan paimentaessaan. Ihminen tekee ihan samaa ja jos ei tee, niin pitäisi tehdä. Eli lyövästä kädestä voidaan ottaa kiinni ja sanoa tiukasti että minua et lyö, ja tavaroita rikkovan voi ihan hyvin napata kiinni niin ettei hän pääse moista tekemään. Mitään syytä piestä lapsia ei sen sijaan ole.
Fyysistä rajoittamista ei suositella koska siinä puututaan lapsen koskemattomuuteen. Varhaiskasvattajille fyysisen rajoittamisen käyttö ei ole sallittua ja peruskouluissa sitä voidaan käyttää vain poikkeustilanteissa ja jokainen käyttökerta on raportoitava.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa se lapsi tekee niillä leluilla, että niitä pitää jäähyttää?
Jos kyse on siitä, että lelu vain pitäisi laittaa pois ja siirtyä muuhun puuhaan mutta lasella on vielä leikki kesken niin kyllähän se raivostuttaa kun leikki viedään jäähylle.
Parempi olisi vain todeta lapselle esim. "Nyt syömään" ja jos ei onnistu niin ohjata se lapsi fyysisesti saattamalla pöytään. Ilman mitään uhkailushowta. Todeta vain "Ruuan jälkeen jatkat leikkiä".
Mitä se "huono käytös" on, olisiko jotain konkreettista esimerkkiä?
En ole ap mutta ihmettelen että lukutaidoton vai muuten vaan idiootti? Ap:n teksteistä selviää seikkaperäisesti sekä ongelman laatu että se, ettei tämä lapsettomien tai muuten vaan mitään tajuamattomien ohje yksinkertaisesta ohjeistamisesta toimi. Se ei toimi, ymmärrätkö? Ja siksi ap kyselee jos joku osaisi neuvoa muita keinoja. Sinä et osaa, joten ihan turhaan kirjoitit mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rangaistusten päärooli on nimenomaan siinä, että ne tarjoavat keinon päästä pois siitä umpikujasta missä lasta on opetettu mutta missä lapsi ei silti halua toimia sillä tavalla miten häntä on opetettu. Lapsilla kun on oma halu ja omat ajatukset asioista ihan niin kuin aikuisillakin.
Minua sai rangaista miten paljon haluaa, se nostatti ainoastaan vihaa ja sääliä tyhmää ihmistä kohtaan, enkä pitänyt häntä enää järkevänä luotettavana tyyppinä sen jälkeen.
Umpikujakokemus oli täten vain vanhemman päässä, itse näin kyllä paljonkin muita mahdollisuuksia. Tottakai minulla on syy toimia kuten toimin, harva kykeni antamaan loogisia neuvoja ja selityksiä ja niiden pyytäminenkin katsottiin niskoitteluksi mistä voisi rankaista lisää.
t entinen nepsylapsi, nykyinen nepsyaikuinen
Lyhyesti: älä tee niistä jokapäiväisistä tilanteista taistelutantereita.
Kun lapsi ei tee kuten toivot, älä ensisijaisesti uhkaile vaan auta lasta.
Lapsi menee uhkailusta vain lukkoon ja kokee, että vanhemmat on häntä vastaan. Silloin se vastarinta nousee ja kovaa. Kuten olet huomannutkin.
Uhmaikäinen ei ole sanallisesti aikuisen veroinen. Hän ei edes käsitä lausetta "tee näin tai et saa sitä ja tätä". Hän ymmärtää, että se käsky yhdistyy siihen, ettei hän saa jotain.
Kaksiosaiset lauseet, joihin yhdistyy käsky ja uhkaus on lapsen näkökulmasta usein kehotuksia olla tekemättä aikuisen toivomaa asiaa. Mieluummin anna kehotus ilman uhkausta. Erota se toivottu asia ja uhkaus toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kokemuksesta sanon, että vain ne kiltit lapset mukautuvat rankaisuihin ja oppivat niistä. Vähemmän "kiltit" ja vähemmän mukautuvat, ne oppivat lopulta vain piilottelemaan mokiaan, valehtelemaan ja luovimaan tilanteista pois. Vierittävät syytä muiden päälle, keksivät mielikuviksellisia tapahtumia. Mutta eivät oikeasti oppineet, mikä oli väärin ja mikä oli oikein.
ei kyse ole siitä ettei lapsi opi. Tuo on vain sinun kapea näkemyksesi. Jos lapselta puuttuu jalat, niin ajatteletko silloinkin että lapsi ei vain millään opi kävelemään? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuritusväkivalta on myös eri asia kuin kasvatuksessa annettava fyysinen palaute, jota kaikki nisäkkäät käyttävät jälkikasvuaan paimentaessaan. Ihminen tekee ihan samaa ja jos ei tee, niin pitäisi tehdä. Eli lyövästä kädestä voidaan ottaa kiinni ja sanoa tiukasti että minua et lyö, ja tavaroita rikkovan voi ihan hyvin napata kiinni niin ettei hän pääse moista tekemään. Mitään syytä piestä lapsia ei sen sijaan ole.
Fyysistä rajoittamista ei suositella koska siinä puututaan lapsen koskemattomuuteen. Varhaiskasvattajille fyysisen rajoittamisen käyttö ei ole sallittua ja peruskouluissa sitä voidaan käyttää vain poikkeustilanteissa ja jokainen käyttökerta on raportoitava.
Kaikenlaisia sääntöjä voi tehdä, silti lapsi voi paremmin kun vanhemmat kasvattavat häntä myös fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on pieni. Ei pysty vielä noilla kiristysohjeilla toimimaan. Tuo onnistuu muutaman vuoden päästä, mutta en tiedä liekö sittenkään järkevää.
Tuossa iässä aikuisen pitää enemmän auttaa, että haluttuun lopputulokseen päästään. Kuritusväkivallan ja todella lepsun keskustelekasvatuksen välissä on paljon tilaa. Ja toisekseen lapset on niin erilaisia, että toiselle riittää keskustele ja toiselle ei sinnepäinkään.
Esim.uloslähtö:
Kertoisin ensin, että kohta mennään ulos ja mitä pitää tehdä ennen sitä. Katsotaan missä vaatteet on tai kysyisin lapselta osaako itse etsiä vaatteet. Samalla puhuisin minne ollaan menossa ja mitä siellä tehdään. Kehuisin, kun on löytänyt kaikki. Sitten vaatteet päälle. Aikuinen voi hieman pelleillä samalla, että meneekö sukka jalkaan vai käteen. Aiemmin joku muukin sanoi tämän neuvon ja se on hyvä konsti.
Koko ajan kehuja, kun homma toimii. Jos ei onnistu ja pukeminen menee ihan hulluksi niin aikuinen laittaa vaatteet ja lapsi kainaloon ja ulos. Pysyy itse rauhallisena ja toistaa, että nyt äiti pukee, jotta päästään lähtemään. Aikuinen tekee lopulta mitä on tarkoitus. Ja antaa lapsen huutaa. En ole näissä lähtenyt mitään sanoittamaan. En ole oikeastaan edes pystynyt, kun on ollut kolme pientä lasta samaan aikaan ja ainakin yksi lapsistani olisi raivostunut sanoittamisista vain lisää.
Ota mallia päiväkodista. Kun on aika mennä ulos, henkilökunta ei vain seiso tmput suorina uhkailemassa.
He menevät naulakoille ja alkavat auttaa lapsia pukemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuritusväkivalta on myös eri asia kuin kasvatuksessa annettava fyysinen palaute, jota kaikki nisäkkäät käyttävät jälkikasvuaan paimentaessaan. Ihminen tekee ihan samaa ja jos ei tee, niin pitäisi tehdä. Eli lyövästä kädestä voidaan ottaa kiinni ja sanoa tiukasti että minua et lyö, ja tavaroita rikkovan voi ihan hyvin napata kiinni niin ettei hän pääse moista tekemään. Mitään syytä piestä lapsia ei sen sijaan ole.
Fyysistä rajoittamista ei suositella koska siinä puututaan lapsen koskemattomuuteen. Varhaiskasvattajille fyysisen rajoittamisen käyttö ei ole sallittua ja peruskouluissa sitä voidaan käyttää vain poikkeustilanteissa ja jokainen käyttökerta on raportoitava.
Olen itse fyysisesti rajoittanut, jos on rikottu tavaroita, yritetty vahingoittaa sisarusta tai lemmikkejä. Silloin on kyllä ihan pakko.
Yhdelle lapsista on toiminut näissä tilanteissa jäähypenkki. On mennyt istumaan ja miettimään mikä meni pieleen. Sillä välin olen esim.lohduttanut sisarusta tai selvittänyt mitä meni rikki.
Olenkin aina miettinyt, että miten tunnekasvatuksessa toimitaan, kun kaksi lasta itkee, joita on vahingoitettu ja yksi riehuja pitää rauhoittaa? Kenen tilannetta siinä sanoittaa?
Vierailija kirjoitti:
En jankkaa lapsen kanssa. Jos hän ei suostu tekemään jotain, miten saan hänet tekemään sen, väkipakolla vai? Kerro nyt konkreettisesti kun niin hyvin tiedät? Hän jää huutamaan ja riehumaan. Jos ei tule syömään, jää syöminen väliin mutta kun hän ei opi! Tämä on käynyt jo monta kertaa. Leluja on ihan koko ajan jäähyllä, herkkupäivä perutaan joka ikinen viikko. Kun häntä ei näytä nämä rangaistukset haittaavan. Se on se ongelma.
Tänään ei suostunut laittamaan mitään hanskoja joten lähdettiin ilman ja hän huusi koko hissimatkan ja päiväkotimatkan. Ei se silti opi ja ymmärrä, vaikka näistä usein puhutaan jälkikäteen kun hän on rauhoittunut ja vastaanottavainen ja selitän vielä, miksi rangaistus tuli.
Älkää nyt oikeasti lyökö lyötyä. Lapsi on todella kovapäinen ja huutamalla hän ei sa mitään muttei tajua sitäkään. Häiritsee vain naapureita, mikä taas harmittaa minua todella paljon.
Olisin kyllä huolissani jos käytös on muuttunut noin selvästi ja nopeasti, että onko joku päässyt tekemään lapselle pahaa. Esimerkiksi joku päiväkodin aikuisista tai joku muu aikuinen tai vaikka joku esimerkiksi isompi lapsi. Tai ehkä päiväkotiympäristö on lapselle liian vaativa ja tsemppaa siellä eikä jaksa enää kotona. Lapsella on voinut mennä luottamus siihen, että pystytte pitämään hänet turvassa.
Toivon ettei mitään näin synkkää ole käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ota mallia päiväkodista. Kun on aika mennä ulos, henkilökunta ei vain seiso tmput suorina uhkailemassa.
He menevät naulakoille ja alkavat auttaa lapsia pukemisessa.
Kun lapsi ei suostu menemään naulakolle eikä suostu pukemaan edes autettuna, niin ainoa asia mitä tarhatätikään voi siinä tilanteessa tehdä on sanoitus. Monilla lapsilla jää tämän takia ulkoilu kokonaan välistä ja yksi tädeistä joutuu jäämään sisälle heitä vahtimaan.
Pyytäkää päästä voimaperheet -ohjelmaan mukaan. Ihan vastaava kokemus uhmasta täällä ja ihan samalta kuulostaa ja pakko todeta, et Voimaperheet-ohjelma auttoi!
Onko hyvinvointialueenne mukana tässä ap?
"Lainaamassasi viestissä puhuttiin ruumiillisesta kurituksesta eikä mistään kuritusväkivallasta. "
Nehän ovat sama asia. Kuritusväkivalta tarkoittaa ruumiillista kuritusta.