Voiko joku selittää minulle mistä kaverini suuttui?

Onneksi ap:lla on vain flunssa, joka paranee. Ex-kaverin luonnehäiriö on pysyvämpää laatua.

Oudot on teidän kaverisuhteen. Ap pyytää kaveria tuomaan kaupasta tavaraa vaikka se ei riitä ja olisi voinut pyytää isossa kaupassa kävijää tuomaan kaiken. Ja kaveri loukkaantuu vaikka itse on tarjoutunut käymään kaupassa ja vaiva ei lisäänny siitä että joku toinenkin käy.

Vierailija kirjoitti:

Oudot on teidän kaverisuhteen. Ap pyytää kaveria tuomaan kaupasta tavaraa vaikka se ei riitä ja olisi voinut pyytää isossa kaupassa kävijää tuomaan kaiken. Ja kaveri loukkaantuu vaikka itse on tarjoutunut käymään kaupassa ja vaiva ei lisäänny siitä että joku toinenkin käy.

Se isommassa kaupassa käynyt kävi siellä myöhemmin kuin se eka kaveri. Joten miten ap olisi voinut tietää siitä toisesta kauppakäynnistä etukäteen? Nythän ap järjesti asian niin, että kumpikin apuaan tarjonnut kaveri toi sen mitä ehtivät ja viitsivät eikä kumpaakaan vaivattu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudot on teidän kaverisuhteen. Ap pyytää kaveria tuomaan kaupasta tavaraa vaikka se ei riitä ja olisi voinut pyytää isossa kaupassa kävijää tuomaan kaiken. Ja kaveri loukkaantuu vaikka itse on tarjoutunut käymään kaupassa ja vaiva ei lisäänny siitä että joku toinenkin käy.

Se isommassa kaupassa käynyt kävi siellä myöhemmin kuin se eka kaveri. Joten miten ap olisi voinut tietää siitä toisesta kauppakäynnistä etukäteen? Nythän ap järjesti asian niin, että kumpikin apuaan tarjonnut kaveri toi sen mitä ehtivät ja viitsivät eikä kumpaakaan vaivattu liikaa.

Ap olisi voinut malttaa. Ensimmäinen kaveri kertoi, että voi käydä vain lähikaupassa. Ap olisi voinut sanoa, että "ok. Kyselen jos joku menee isompaan kauppaan, niin saa tuotua kaikki kerralla."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudot on teidän kaverisuhteen. Ap pyytää kaveria tuomaan kaupasta tavaraa vaikka se ei riitä ja olisi voinut pyytää isossa kaupassa kävijää tuomaan kaiken. Ja kaveri loukkaantuu vaikka itse on tarjoutunut käymään kaupassa ja vaiva ei lisäänny siitä että joku toinenkin käy.

Se isommassa kaupassa käynyt kävi siellä myöhemmin kuin se eka kaveri. Joten miten ap olisi voinut tietää siitä toisesta kauppakäynnistä etukäteen? Nythän ap järjesti asian niin, että kumpikin apuaan tarjonnut kaveri toi sen mitä ehtivät ja viitsivät eikä kumpaakaan vaivattu liikaa.

Tuossahan tavallaan toimi nyyttäriperiaate. Jokainen tuo oman osansa eikä ketään vaivata tuomaan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Joo noi on vaikeita juttuja. Kannattaa tilata, jollei ole lähisukulaisia lähellä.

Vaikeampaa asiaa saa etsiä, kuin se että kaksi ihmistä käy kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudot on teidän kaverisuhteen. Ap pyytää kaveria tuomaan kaupasta tavaraa vaikka se ei riitä ja olisi voinut pyytää isossa kaupassa kävijää tuomaan kaiken. Ja kaveri loukkaantuu vaikka itse on tarjoutunut käymään kaupassa ja vaiva ei lisäänny siitä että joku toinenkin käy.

Se isommassa kaupassa käynyt kävi siellä myöhemmin kuin se eka kaveri. Joten miten ap olisi voinut tietää siitä toisesta kauppakäynnistä etukäteen? Nythän ap järjesti asian niin, että kumpikin apuaan tarjonnut kaveri toi sen mitä ehtivät ja viitsivät eikä kumpaakaan vaivattu liikaa.

Ap olisi voinut malttaa. Ensimmäinen kaveri kertoi, että voi käydä vain lähikaupassa. Ap olisi voinut sanoa, että "ok. Kyselen jos joku menee isompaan kauppaan, niin saa tuotua kaikki kerralla."

Silloinhan tilanne olisi muuttunut sellaiseksi, että ap olisi kysellyt ihmisiltä apua, eli vaatinut ja vaivannut. Nyt ihmiset tarjosivat apuaan. Sellaisen suhteen ei voi ennakoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia piti erikseen juoksuttaa mua turhaan, kun toinen kaverisi olisi voinut tuoda nämä kaikki tarvikkeet sulle kerralla? Muutenkin hirveä kiire ja stressi.

T. (Entinen) kaverisi

Älä tarjoudu tekemään palveluksia, jotka koet itsellesi liian suuriksi. Vastenmielistä marttyrointia ensin tyrkyttäytyä tekemään jotain, ja sitten uhriutua siitä. Kaverisi, entiset tai nykyiset, eivät voi tietää missä rajasi menevät jos et kommunikoi niitä.

Lähtökohtaisesti sairaalle ihmiselle kaupassa käynti ei kuulostaisi minusta isolta palvelukselta, koska olettaisin että hänelle riittää tyyliin Jaffa-pullo, joku valmiskiusaus, leipäpaketti ja maitopurkki, jotka kaikki saa jostain lähikioskilta. Minulle tulisi yllätyksenä että hän olettikin saavansa jotain erikoisleipää, jota saa ainaostaan tietysti isosta marketista, plus ties mitä luksustuotteita ison kasan. -Eri

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Vierailija kirjoitti:

Miten flunssa tai nuha estää sen, että ei voi yleensäkään mennä kauppaan. Vaikuttaa melko turhamaiselta prinsessoinnilta.

Ja itse asiaan minulla  ei ole miehenä vastausta, koska miesten maailmassa tuosta ei olisi tullut ongelmaa ja naismaista mököttämistä seurannut.

Niin että kipeänä kauppaan tartuttamaan muita? Koronasta ei jäänyt mitään oppia mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tarjoutuu auttamaan on avun ottaminen vastaan täysin ok. Ihan turhaan haukutte apta.

Tarjoutuiko kaveri auttamaan vai pyysikö Ap ja kaveri suostui? Siinä on vissi ero.

 

Ei ole jos itse suostuvat.

Jos multa pyydetään apua niin oletan että silloin sitä apua oikeasti tarvitaan eikä kaveri selviä ilman apuani. Autan jos pystyn, vaikka olisin itse kuinka kiireessä. Mutta jos kaveri ei kerro että on kysynyt monelta muultakin ja joku muukin auttaa häntä, niin silloin tuntuu vähän surkeasti hoidetulta hommalta.

Niin, kukaanhan ei tiedä sinun oletuksiasi. Oletko huomannut, että ihmisillä on huomattavan erilaisia ajatus- ja toimintamalleja noin ylipäänsä? Onko ystäväsi velvollisuus lukea ajatuksiasi, vai sinun varmistaa, että apua oikeasti tarvitaan, jos olet kiireinen?

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Mitäs tuumaisit, jos hetken kuluttua pihaan kurvaisi myös anopin ystävä Pirkko tuomaan nakkeja, maitoa ja muita kauppatavaroita? 

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Koko tästä ketjusta tulee mieleen taannoinen, erinomainen keskustelu rajattomuudesta (parisuhteessa): https://www.vauva.fi/keskustelu/4049871/parisuhteessa-rajattoman-puolis…

"Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. "

Tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Mitäs tuumaisit, jos hetken kuluttua pihaan kurvaisi myös anopin ystävä Pirkko tuomaan nakkeja, maitoa ja muita kauppatavaroita? 

En ole tuo jolle vastasit, mutta itse olisin tuossa tilanteessa vain ilahtunut anopin puolesta ja kiittelisin Pirkkoa. Miksi joku ei olisi? Ajattelisin, että onpa kiva kun anopilla on niin monta ihmistä jotka välittävät hänestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Mitäs tuumaisit, jos hetken kuluttua pihaan kurvaisi myös anopin ystävä Pirkko tuomaan nakkeja, maitoa ja muita kauppatavaroita? 

Mitä väliä, moikkaisin iloisesti. Hyvä että hoituu jos ei itse pääse hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Koko tästä ketjusta tulee mieleen taannoinen, erinomainen keskustelu rajattomuudesta (parisuhteessa): https://www.vauva.fi/keskustelu/4049871/parisuhteessa-rajattoman-puolis…

Viitsimättä lukea tuota aloittamaasi toista ketjua, niin voisitko tiivistää miten se liittyy tähän?

Onkohan tuollaisessa läheisten/ystävien/naapurien avustamisessa paljonkin kulttuurieroja Suomen eri alueiden välillä? Jotenkin niin eri käsityksiä vaikuttaisi täällä olevan. Mistä päin eri kommentoijat ovat peräisin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Koko tästä ketjusta tulee mieleen taannoinen, erinomainen keskustelu rajattomuudesta (parisuhteessa): https://www.vauva.fi/keskustelu/4049871/parisuhteessa-rajattoman-puolis…

Miksi joku tulee mainostamaansa omaa ketjuaan toiseen keskusteluun? Ketään ei nyt kiinnosta sun puolisosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Mitäs tuumaisit, jos hetken kuluttua pihaan kurvaisi myös anopin ystävä Pirkko tuomaan nakkeja, maitoa ja muita kauppatavaroita? 

&

En edes tajua, kuka kyttäisi jotain tuollaista ja ottaisi sen kovin vakavasti. Mitä sitten jos Pirkkokin haluaa auttaa anoppia. Kiva juttu. Miksi joku vetäisi siitä herneen nenään? Omituisia ihmisiä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessani tulen taas onnelliseksi, ettei minulla ole tuollaisia "ystävyyssuhteita"! Tyhjästä herneen nenään vetäminen on jotain mitä en käsitä ollenkaan! Enkä myöskään sitä, etteikö voisi apua pyytää. Jos vaikka kilometrin päässä asuva anoppi soittaisi kipeänä, että mieli tekee kahvia ja suklaata, niin mielelläni ne hänelle hakisin. Vaikka hyvin hän hengissä pysyisi ilmankin. Miksi kaiken pitäisi olla kuolemanvakavaa, että voisi tuttua ihmistä vaivata? Itseasiassa kesällä naapurini, jota en oikeastaan edes tunne, pyysi pientä palvelusta ja tietysti autoin. Voisin auttaa jopa ihan tuntematonta, jos se ei sotkisi omia kuvioita liian pahasti. 

Mitäs tuumaisit, jos hetken kuluttua pihaan kurvaisi myös anopin ystävä Pirkko tuomaan nakkeja, maitoa ja muita kauppatavaroita? 

Jos olisin ottanut töistä vapaata ja ajanut 100 km anoppiani auttaakseni, niin silloin kyllä. Tosin tuossa tapauksessa en olisi apuun edes lähtenyt. Mutta jos se auttaminen vei 7 minuuttia ajastani, niin ei se nyt haittaisi.