Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko joku selittää minulle mistä kaverini suuttui?
22.01.2024 |
Olin pahassa flunssassa viime viikolla ja parikin kaveriani tarjoutui käymään kaupassa puolestani, toki niin että maksoin ostokset ja he jättivät ne oven taakse etteivät saa tartuntaa. Asumme kaikki lähekkäin joten tämä oli helpompaa kuin tilata kotiinkuljetus kaupasta.
Sovin yhden kanssa, mutta sitten hän sanoi, että ehtii käydä vain pienessä lähikaupassa ja ostaa mitä siellä on valikoimissa. Kävi sitten tuossa kaupassa ja useampi juttu ostoslistalta jäi pois koska niitä ei ollut kyseisessä lähikaupassa. Hyväksyin sitten toisenkin kaverin auttamistarjouksen kun hän sanoi, että voi käydä isommassa kaupassa ja ostaa mitä jäi puuttumaan. Tämä ihan siksi, etten tiennyt milloin itse pääsisin kauppaan enkä halunnut jäädä ilman useampia tuotteita.
Ensimmäinen kaupassa käynyt sai sitten tietää, että toinenkin kaveri oli käynyt puolestani kaupassa ja suuttui ihan valtavasti. Yritin selittää miksi näin tapahtui mutta ei auttanut. Nyt tämä kaveri ei suostu puhumaan minulle.
Voiko joku selittää, miksi joku suuttuu tuollaisesta niin valtavasti? Joo, ymmärrän että hänen mielestään halveksin hänen tarjoamaansa apua mutta ihan tosissaan pitää nyt mykkäkoulua tuon takia? Ja uskomatonta kyllä, olemme tosiaan kaikki aikuisia. Pitänee tilata kotiinkuljetus jatkossa ettei tapahdu tällaisia.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä joitain omituisia ihmisiä. Esimerkiksi tuo lumiauraus-esimerkki. Ihan oikeastiko joku on sitä mieltä, että jos auttaa jotakuta niin kukaan muu ei sitten saisi auttaa? Eli sen vanhuksen pitäisi kulkea jotain kapeaa polkua ja kieltäytyä toisten avuntarjouksista vain ettei se polun tekijä suutu? Tuohan on aivan sairas ajattelutapa. Ja sitten nämä, joiden mielestä auttaminen on jotenkin outoa lähtökohtaisesti.
Samaa mieltä. Aivan omituisia kommentteja tässä ketjussa. Wolttaa ja tilaa sitä ja tätä. Entäs jos asutkin jossain missä se ei onnistu eli noita palveluita ei ole? Kaverit ITSE tarjoutuivat käymään kaupassa ei ap heitä siihen pakottanut. On kyllä mennyt omituiseksi ajattelutapa. Omat naapurit ovat erilaisia ja saan nauttia hyvästä naapuriavusta ja myös itse tarjoan aina apua. En katso sairaana olevan tai vanhan ihmisen auttamista tuomalla kaupasta tavaraa aikani
Aikanaan huseerattiin naapuriperheen kanssa. Lapset olivat suunnilleen saman ikäiset. Pari kertaa mainitsin, että voin vahtia tarvittaessa heidän lapsiaan ( oli tilanteita, joissa olisi nopeaa vahtia tarvittu). Naapuri kieltäytyi kategorisesti. Kerran illanvietossa avautui. Ei ota apua vastaan, jottei tartte auttaa takas.
Toisen naapurin kanssa avunanto ja yhteistyösopimus sujui. Tosin vaan toiseen suuntaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin tämä nyt oli helpompaa kuin tilata kotiin vaivaamatta muita? Sä pompotat montaa ihmistä samoilla ostoilla ja ihmettelet miksi kivistää? Jätä ne kaverit rauhaan ja tilaa kotiinkuljetus oven taakse. Ps. Kai sä myös bensarat maksoit näille kavereille?
Kaltaistesi ihmisten takia yhteisöllisyys katoaa. Eikö olisi kiva että on turvaverkkoja ja voi pyyttää apua jos sitä tarvitsee? Ja myös tarjota apuaan muille? Ja kai nyt aikuiset ihmiset osaa myös kieltäytyä jos jokin palvelus on ihan liikaa pyydetty, jos ei niin kannattaa kasvattaa luonnetta.
Mutta kun ap ei oikeasti apua tarvinnut. Kertoi että tilaaminen olisi onnistunut. Lisäksi olisi voinut olla kiitollinen siitä että kaveri tuo tärkeimmät eikä odottaa jotain erikoistuotteita.
Tässähän se varmaan tuli. Kaverin mielestä ap oli kiittämätön hirviö, joka ihan turhaan juoksutti häntä eto asioilla. Kaveri niin kiireen keskellä yritti olla hyvä ihminen ja auttaa, mutta ei kelvannut! Kuun oli ap halunnut taivaalta, ja kun kaveri ei tuonut niin piti mennä heti muilta ruinaamaan. Ihan turhaan näki kaveri hirveästi vaivaa tuollaisen lurjuksen vuoksi, oi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä käytännössä osoitit tuolle ensimmäiselle kaverille, että hänen vaivannäkönsä oli ihan täysin turhaa sillä sinun täytyi silti pyytää muualtakin apua. Hänellä oli kova kiire, mutta yritti silti tehdä sen mitä sinun eteesi pystyy, mutta tuo apu ei sinulle riittänyt.
Jos vaikka leipoo, ja ensimmäinen kaveri saa tuotua kaupasta jauhot ja kananmunat, mutta hiiva olikin loppunut, ei pitäisi olla mitenkään ilkeää ketään kohtaan, jos kaveri nro 2 hakee sen hiivan?
Ennemmin noin, kuin pyytää sitä ensimmäistä juoksemaan toiseen kauppaan. Ja molemmat tarjoutuivat itse auttamaan.
Omituisia "ystäviä" täällä, kun kysellään oitis bensanhintaa ja korvauksia. Aito ystävyys on molemminpuolista ja itse ainakin tekisin vastapalveluksen, tarjoaisin lounaan tai vastaisin it
Voi luoja, tuo oli esimerkki! Ei ap sanonu, et tahtos leipoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä käytännössä osoitit tuolle ensimmäiselle kaverille, että hänen vaivannäkönsä oli ihan täysin turhaa sillä sinun täytyi silti pyytää muualtakin apua. Hänellä oli kova kiire, mutta yritti silti tehdä sen mitä sinun eteesi pystyy, mutta tuo apu ei sinulle riittänyt.
Jos vaikka leipoo, ja ensimmäinen kaveri saa tuotua kaupasta jauhot ja kananmunat, mutta hiiva olikin loppunut, ei pitäisi olla mitenkään ilkeää ketään kohtaan, jos kaveri nro 2 hakee sen hiivan?
Ennemmin noin, kuin pyytää sitä ensimmäistä juoksemaan toiseen kauppaan. Ja molemmat tarjoutuivat itse auttamaan.
Omituisia "ystäviä" täällä, kun kysellään oitis bensanhintaa ja korvauksia. Aito ystävyys on molemminpuolista ja itse ainakin tekisin v
Hän ei myöskään kertonut mitään järkevää syytä sille miksi se toinenkin kauppareissu oli tarpeen. Minun on yhä hiukan vaikea uskoa että hänen aiemmin mainitsemaansa leipää ja vihanneksia ei saa lähikaupasta. Mitäköhän se kauppa sitten oikein myy?
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin kovassa flunssassa kotona ja kaveri tarjoutuisi käymään puolestani kaupassa, pyytäisin tuomaan vain ne ihan välttämättömimmät, jotka kyllä äsaa lähimmästä pikkukaupastakin. Menisin itse sitten toivuttuani isoon kauppaan isommille ostoksille. Niin kuin täällä moni on jo kommentoinut, en myöskään ymmärrä, miten flunssaa potiessa voisi mitään erikoisenpaa tarvita.
Tosin ap jossain kohtaa mainitsi, että käy itse päivittäin ja välillä jopa 2 kertaa päivässä kaupassa. Omat ostostarpeeni on kyllä huomattavasti vähäisemmät..
Mutta suuttuiko pienessä kaupassa käynyt auttaja siksi, että sinä olisit itse vasta mennyt isoon kauppaan? Eihän tää vastaus mitenkään avaa sitä, miksi pikku kauppailija suuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kaveri ajatteli että Ei tolle mikään riitä ja kelpaa! Turhaan vaivasin itseäni!
Vierailija kirjoitti:
Tämä lienee totuus "minä autoin enemmän - ap:n" takana.
Jos kaverisi ei jaksa laskea kuka teki enemmän, tai itsekorostustasi siitä, että sinä teit enemmän. 😅
Kai muistit ap, myös vuodattaa someen, miten olet auttanut Enemmän kuin muut.
Mut eihän ap ole suuttunut! Se auttaja on. Kysymys kuuluu, onko suuttunut auttaja avautunut tästä someen ja jos on, mitä siellä kertoo suuttumuksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko johtua syyllisyydestä ja häpeästä? Minkä nyt sitten verhoaa vihaksi..
Vierailija kirjoitti:
Voisiko johtua syyllisyydestä ja häpeästä? Minkä nyt sitten verhoaa vihaksi..
Ai nytkö hänen jo pitää kokea oikein syyllisyyttä ja häpeää siitä hyvästä että on yrittänyt auttaa, olkoonkin että se apu ei sitten riittänytkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Onneksi mulla ei ole tuollaisia kavereita. Ihan suoraa sanottuna.
Taitaa koko stoori olla jostakin jenkkiläisestä saippuasarjasta sillä Suomessa ei kukaan keittele soppaa flunssaiselle kaverilleen. Eikä varmaan käy kaupassakaan. En ainakaan itse ole koskaan kuullut moisesta. Ihan omin avuin täytyy flunssaisena mennä kauppaan, apteekkiin ja lääkäriinkin.
Eikö sulla oikeasti ole yhtään ihmistä elämässäsi, joka viitsisi käydä missään puolestasi kun olet sairaana? Surullista.
Minulla ainakin on ihmisiä, jotka voisivat käydä kaupassa puolestani, ihan alkaen samassa taloudessa asuvista lapsistani.on myös ystäviä ja sukulaisia.
Mutta en minä vaivaa ihmisiä turhan takia. Jos olen kovassa flunssassa, lepään. Minulla on kotona aina ruokaa, ja jos ei jostain syystä olisi, niin jos on niin kipeä, ettei jaksa kauppaan, ei kyllä ole nälkäkään.
Minä olen todella huono pyytämään apua, enkä sitä kaipaakaan. Siksi aloittajan tarina tuntuu todella oudolta. Oikeestikko ihmiset ovat noin riippuvaisia toisista? Miksi? Minulle tuollainen auttaminen on todella vieras ajatus. Kyllä kävisin kaupassa, jos joku pyytäisi, mutta ei minun lähipiirissäni ole tuollaista tapaa. Ei myöskään suututa tuollaisista asioista.
Jos joku sinne kauppaan menee, pyydetään tosiaan vain välttämätön, ei mitään erikoistuotteita. Ei se flunssa ikuisuuksia kestä, joten pian pääsee kauppaan itsekin.
Tuollaiset sopat ja hoivaamiset on ihan absurdeja. Joku siitä jo mainitsikin, ja sai kauhean ryöpytyksen päälleen,varmaan samalta ihmiseltä.
Todella outo tarina, ja todella outoa, että aikuiset ihmiset ovat noin riippuvaisia toisista. Ja jos sen sanoo ääneen, saa vain haukut näiltä läheisriippuvaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Onneksi mulla ei ole tuollaisia kavereita. Ihan suoraa sanottuna.
Taitaa koko stoori olla jostakin jenkkiläisestä saippuasarjasta sillä Suomessa ei kukaan keittele soppaa flunssaiselle kaverilleen. Eikä varmaan käy kaupassakaan. En ainakaan itse ole koskaan kuullut moisesta. Ihan omin avuin täytyy flunssaisena mennä kauppaan, apteekkiin ja lääkäriinkin.
Eikö sulla oikeasti ole yhtään ihmistä elämässäsi, joka viitsisi käydä missään puolestasi kun olet sairaana? Surullista.
Samaa ihmettelin. Onko osa ihmisistä Suomessa tosiaan noin yksinäisiä, ettei heillä ole ketään elämässä auttamassa?
Ihmiset ovat erilaisia. Minä koen tuollaisen auttamisen vaivaannuttavana. En todellakaan tarvitse, enkä tahdo kauppa-apua, saa mitään keittoja. Kiittäisin kohteliaasti, mutta kokisin käytöksen vaivaannuttavana.
Ei sillä ole yksinäisyyden kanssa yhtään mitään tekemistä. Enkä todellakaan ymmärrä kaupassa käyntiä flunssan vuoksi, joku jalkapoikki ja paketissa ja tarvii apua on ymmärrettävää. Tosin kun minulla oli kepit joskus aikanaan, ystävä kävi minulle kaupassa pari kertaa, sitten kinkkasin sinne itse. Sehän tekee hyvääkin liikkua, ja kauppa oli lähellä. Toki jos olisi kauempana asunut, olisin joutunut menemään vaikka taksilla. Ei minulle tulisi mieleenkään vaivata ketään kauppa-asioillani. Siten minä ajattelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn flunssassa työssäkin, ei kävisi mieleenkään, juoksuttaa ketään kauppaan pelkän flunssan takia.
Ehkä vaikutit liian pirteältä, kun ystäväsi toi ostokset?
Meillä työpaikalla lähetetään ihmiset kotiin jos tulevat töihin flunssassa, sillä ei kukaan halua saada tartuntaa ja tulisi yritykselle liian kalliiksi, että yhden sairaan sijaan olisi niitä 20.
Uskomatonta, että jotkut kulkevat kaupoissa ja töissä sairaana tartuttamassa muita.
Meillä kyllä esimiehet anelevat töihin, kun soittaa, että oon flunssassa, menen lääkäriin. Kaikista poissaoloista pitää olla hoitajan/lääkärintodistus, ja tosiaan esimiehelle pitää heti ilmoittaa. Työ on sellaista, että kukaan ei voi tehdä kahden työtä, eli aina on oltava tietty määrä henkilöstöä paikalla. Monessa muussakin saman alan hommassa töissä ollaan kipeänäkin. Ei ole mahdollisuutta jäädä pois. Yrittäjillä varsinkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Onneksi mulla ei ole tuollaisia kavereita. Ihan suoraa sanottuna.
Taitaa koko stoori olla jostakin jenkkiläisestä saippuasarjasta sillä Suomessa ei kukaan keittele soppaa flunssaiselle kaverilleen. Eikä varmaan käy kaupassakaan. En ainakaan itse ole koskaan kuullut moisesta. Ihan omin avuin täytyy flunssaisena mennä kauppaan, apteekkiin ja lääkäriinkin.
Eikö sulla oikeasti ole yhtään ihmistä elämässäsi, joka viitsisi käydä missään puolestasi kun olet sairaana? Surullista.
Minulla ainakin on ihmisiä, jotka voisivat käydä kaupassa puolestani, ihan alkaen samassa taloudessa asuvista lapsistani.on myös ystäviä ja sukulaisia.
Mutta en minä vaivaa ihmisiä turhan takia. Jos olen kovassa flunssassa, lepään. Minulla on kotona aina ruokaa, ja jos ei jostain syystä
Vaikka periaatteessa minusta yhteisöllisyys yms. Olisi hienoa, niin ei me suomalaiset olla sen tyyppistä porukkaa, että sellaista oikeasti haluaisimme. En minä ainakaan. Jos pyydän kaverilta palveluksen, niin ostan vaivanpalkaksi jotain pientä herkkua, viinipullon tai vastaavaa. Sama toisinpäin. Todella harvoin tarvii mitään pyytääkkään, mutta kyllä pidän kunnia asiana sitä, että korvaan pyytämäni avun.
Jos olisin ap:n kaveri, niin kyllä minäkin tykkäisin huonoa. Lähinnä ihmettelisin miksi hän pyytää tuomaan ylipäätään mitään pikkukaupasta, jos passauttaa jonkun muunkin juoksemaan asioillaan. En nyt suuttuisi tai pitäisi mykkäkoulua, mutta en kyllä viitsisi hänen vuokseen enää kauppaan lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei kaivannu apua, mutta teki numeron siitä, että on itse auttanut enemmän kuin ystävä. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Onneksi mulla ei ole tuollaisia kavereita. Ihan suoraa sanottuna.
Taitaa koko stoori olla jostakin jenkkiläisestä saippuasarjasta sillä Suomessa ei kukaan keittele soppaa flunssaiselle kaverilleen. Eikä varmaan käy kaupassakaan. En ainakaan itse ole koskaan kuullut moisesta. Ihan omin avuin täytyy flunssaisena mennä kauppaan, apteekkiin ja lääkäriinkin.
Eikö sulla oikeasti ole yhtään ihmistä elämässäsi, joka viitsisi käydä missään puolestasi kun olet sairaana? Surullista.
Minulla ainakin on ihmisiä, jotka voisivat käydä kaupassa puolestani, ihan alkaen samassa taloudessa asuvista lapsistani.on myös ystäviä ja sukulaisia.
Mutta en minä vaivaa ihmisiä turhan takia. Jos olen kovassa flunssassa, lepään. Minulla on kotona aina ruokaa, ja jos ei jostain syystä
Et sit tiedä ollenkaan, mitä läheisriippuvainen tarkoittaa. Ei kuulu tähän aiheeseen alkuunkaan.
Minusta on surullista, että kulttuurimme on tällainen "ite on pärjättävä, vaikka mikä olis". Yhteisöllisyydestä joku jo mainitsikin. Se luo turvallisuuden ja merkityksellisyyden tunnetta, kun toisia autetaan ja suostutaan olemaan autettavina. Eikä vain viimeisessä hädässä. Auttaessa ja pyytäessä apua avataan ikäänkuin ovi siihen vuorovaikutukseen.
Jouduimme muutama vuosi sitten pyytämään itsekin apua, mieheni, aikuinen tytär ja minä. Sairastuttiin niin rajusti, ettemme kyenneet mitään kotitilauksia edes harkita. Sain soitettua anopille ja systerille. Vuoron perään kävivät kaupassa ja lenkittämässä koirat... Ruokaa ei kyl paljoa tarvittu, kun ei kyetty oikeen mitään syömään. Anoppi tuli bussilla ja systeri toiselta puolelta kaupunkia autolla. Kamalaa se kaikki oli, mut kamalampaa, jos ei olis keneltäkään apuakaan pyytää. Kaksi viikkoa tähän meni aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Onneksi mulla ei ole tuollaisia kavereita. Ihan suoraa sanottuna.
Taitaa koko stoori olla jostakin jenkkiläisestä saippuasarjasta sillä Suomessa ei kukaan keittele soppaa flunssaiselle kaverilleen. Eikä varmaan käy kaupassakaan. En ainakaan itse ole koskaan kuullut moisesta. Ihan omin avuin täytyy flunssaisena mennä kauppaan, apteekkiin ja lääkäriinkin.
Eikö sulla oikeasti ole yhtään ihmistä elämässäsi, joka viitsisi käydä missään puolestasi kun olet sairaana? Surullista.
Minulla ainakin on ihmisiä, jotka voisivat käydä kaupassa puolestani, ihan alkaen samassa taloudessa asuvista lapsistani.on myös ystäviä ja sukulaisia.
Mutta en minä vaivaa ihmisiä turhan takia. Jos olen kovassa flunssassa, lepään. Minu
No kaikki eivät onneksi ole samanlaisia. Toiset meistä tykkää, et autetaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko johtua syyllisyydestä ja häpeästä? Minkä nyt sitten verhoaa vihaksi..
Tämä! Vihan alta löytyy yleensä aina jokin toinen tunne. Mutta koska se toinen tunne on niin epämiellyttävä, ihmisen on helpompaa olla vain vihainen, vaikka oikeasti olisi kyse jostakin itseä koskevasta.
En tajua, miten kukaan pystyy edes syömään jos on korkeassa kuumeessa ja flunssassa. Jos on siinä kunnossa, että pystyy tekemään kunnon ruokaa, voi itse käydä kaupassa tai vaihtoehtoisesti olla pari päivää ilman tuoreita vihanneksia. Kuka muutenkaan käy päivittäin kaksi kertaa kaupassa? Sen verran pitää olla elämänhallintaa ja varalla elintarvikkeita, että pärjää muutaman päivän flunssan ilman kaupassakäyntiä.
Eri asia, jos on raaja poikki ja ei pysty kävelemään tai kantamaan kauppakasseja. Silloin voi pyytää apua.
Itsekin olisin vähän loukkaantunut ap:n ystävänä. Viesti oli selvästi, ettei osaa hoitaa tehtävää ja toinen ystävä pitää kutsua paikkaamaan. Ajattelisin, että pidä tunkkis ja en todellakaan suostuisi hypyttelyyn pelkän flunssan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä käytännössä osoitit tuolle ensimmäiselle kaverille, että hänen vaivannäkönsä oli ihan täysin turhaa sillä sinun täytyi silti pyytää muualtakin apua. Hänellä oli kova kiire, mutta yritti silti tehdä sen mitä sinun eteesi pystyy, mutta tuo apu ei sinulle riittänyt.
Jos vaikka leipoo, ja ensimmäinen kaveri saa tuotua kaupasta jauhot ja kananmunat, mutta hiiva olikin loppunut, ei pitäisi olla mitenkään ilkeää ketään kohtaan, jos kaveri nro 2 hakee sen hiivan?
Ennemmin noin, kuin pyytää sitä ensimmäistä juoksemaan toiseen kauppaan. Ja molemmat tarjoutuivat itse auttamaan.
Omituisia "ystäviä" täällä, kun kysellään oitis bensanhintaa ja korvauksia. Aito ystävyys on molemminpuolista ja itse ainakin tekisin vastapalveluksen, tarjoaisin lounaan tai vastaisin itse ystävän samantyyppiseen avunpyyntöön.
Jos olet siinä kunnossa että leipominen kiinnostaa, et ole liian kipeä käymään itse kaupassa...
Alue: Aihe vapaa
Tästä varmasti kyse. Ärsyyntyi, koska olikin nähnyt ihan turhaan vaivaa käydessään pikkukaupassa sun puolesta vaikka oli kiire.
Mua jäi mietityttämään, että mitä tuotteita nyt muka tarvii lähteä isommasta kaupasta sairaana ollessa hakemaan. Kyllähän nyt pienestäkin kaupasta kaikki perusjutut saa.