Haluaisin kevytversion parisuhteen

Itse haluaisin sellaisen, missä vietettäisiin oikeasti mukavaa aikaa. Eli ei sitä, että möllötetään vain tv:n edessä jos en itse jotain ole ehdottamassa ja järjestämässä, vaan vähän väliä mieskin olisi vaikka ostanut liput leffaan, teatteriin tms,tai suunnitellut vaikka kivan metsäretken eväineen, että nyt mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin myös kevyt version parisuhteesta. Parisuhde olisi sellainen että olisi eri osoitteet molemmilla, nähtäisiin kerran tai kaksi viikossa ja seksiä olisi silloin. Muutenkin vapaana saisi molemmat olla ja omaa rauhaa pitää olla paljon.

T:ikisinkkumies

Kuulostaa lähinnä sinun tarpeidesi täyttämiseltä

Miten toi poikkeaa AP:n toiveista?

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Semmoista kutsutaan seurustelusuhteeksi, ap.

Mitä erikoista sellaisessa nyt sitten muka on? Seurustelevia pareja on vaikka kuinka paljon, jotka asuvat erillään ja hoitavat omat laskunsa, vaikka ovat yhdessä eli seurustelevat vakavasti.

Seurustelu tosin tuntuu terminä joltain väliaikaistilalalta, joltain josta pitäisi edetä muunlaiseen suhteeseen. Itse olen ollut tällaisessa suhteessa 12 vuotta ja toivottavasti olen loppuelämän. En halua asua kenenkään kanssa yhdessä, mutta muuten meillä on ihan normaali parisuhde, ollaan uskollisia toisillemme, ei etsitä muita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tällainen kevytsuhde. Toimii erittäin hyvin kahden introvertin kesken. Molemmilla omat asunnot kävelymatkan päässä. Hoidamme omat asiamme ja huushollimme. Olemme sitoutuneita parisuhteeseen. Vietämme illat yhdessä ja nukumme jomman kumman luona, mutta päivät olemme töissä tai puuhastelemme omiamme, emmekä ole tilivelvollisia menoistamme. Yleensä kyllä silti tiedämme, missä toinen menee.

Joku kirjoitti, että tämä on rusinat pullasta- tilanne ja niin se onkin. Mitä vikaa siinä on? Miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun se voi olla helppoakin?

Ja millä tavalla tuo eroaa seurustelusuhteesta? Kuulostaa ihan tavalliselta seurustelusuhteesta ja miksi se pitää nimetä kevyt-suhteeksi, jota ei kukaan ymmärrä selittämättä, mitä tuolla tarkoitetaan.

Käytin aloittajan käyttämää termiä. Itse koen seurustelevani, mutta onko seurustelu tila, josta oletetaan ihmisen etenevän yhteisasumiseen, en tiedä? Ehkä siksi tähän kaivataan uutta termiä, että pystyttäisiin erottamaan suhde, jonka tarkoitus on yhteisasuminen ja suhde, jonka ei odoteta etenevän yhteisasumiseen. Koen myös, että meillä on parisuhde, koska parisuhteen speksit täyttyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen, ollut jo 5 vuotta. Minulla on lapsia ex-liitosta, kumppanilla ei. 

On ollut hyvä suhde ja molemmilla omaa aikaa ja tilaa. Luotetaan toisiimme ja viestitellään ja soitellaan joka päivä.

Nyt oon kyllä jo jonkin aikaa miettinyt eroa. Isoin juttu on seksin puute, sitä on liian harvoin. Minä haluaisin lähes aina kun nähdään, kumppani ei, tai kärsii potenssiongelmista. Tuntuu välillä liikaa pelkältä läheiseltä ystävyyssuhteelta.

Toinen juttu on se, että biologinen kelloni tikittää ja haluaisin vielä yhden lapsen ja olen tajunnut, että tämän kumppanin kanssa se ei toteudu. Haluaisin myös perustaa yhteisen perheen ja kodin. Mennä naimisiinkin. Nyt ei olla edes kihloissa.

Etkö älyä puhua kumppanisi kanssa tästä asiasta?

Joo, olen samaa mieltä, että jos seksiä on vain useiden kuukausien välein, niin se on normaaliparisuhteeseen liian vähän; jos molemmat ovat aseksuaaleja ja asia on molemmille OK, ei sen ole niin väliä.

Kyllä tuommoinen ihan varmasti hiertää normaalia parisuhdetta, jossa molemmat osapuolet ovat aktiivi-ikäisiä, suhteellisen terveitä eivätkä ole aseksuaaleja.

Miksi miehesi ei halua? Onko potenssiongelma ainoa syy, vai johtuuko esim. siitä, että ei halua seksiä, jos lapset ovat samassa asunnossa? Vai pelkääkö hän juuri sitä, että keskustelu teidän yhteisestä lapsesta nousisi esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua, ehkä joku jo vastasi mutta kysyn kuitenkin.

Mikä tuossa apn kuvaamassa tekee sen että kyseessä EI ole parisuhde? 

Ei asuta yhdessä, ei jaeta ajatuksia, unelmia, pelkoja, ei jaeta arkea, taloutta. Ainoa mikä jaetaan on eritteet.

 

Tuliko nuo ettei jaeta ajatuksia, unelmia ja pelkoja myöhemmin keskustelussa ilmi vai oliko ne sinun omaa tulkintaan pelkästään siitä ettei asuta yhdessä?

Ei vaan jos noita on niin silloin kyseessä on parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin sellaisen, missä vietettäisiin oikeasti mukavaa aikaa. Eli ei sitä, että möllötetään vain tv:n edessä jos en itse jotain ole ehdottamassa ja järjestämässä, vaan vähän väliä mieskin olisi vaikka ostanut liput leffaan, teatteriin tms,tai suunnitellut vaikka kivan metsäretken eväineen, että nyt mennään.

eli avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Semmoista kutsutaan seurustelusuhteeksi, ap.

Mitä erikoista sellaisessa nyt sitten muka on? Seurustelevia pareja on vaikka kuinka paljon, jotka asuvat erillään ja hoitavat omat laskunsa, vaikka ovat yhdessä eli seurustelevat vakavasti.

 

Seurustelu tosin tuntuu terminä joltain väliaikaistilalalta, joltain josta pitäisi edetä muunlaiseen suhteeseen. Itse olen ollut tällaisessa suhteessa 12 vuotta ja toivottavasti olen loppuelämän. En halua asua kenenkään kanssa yhdessä, mutta muuten meillä on ihan normaali parisuhde, ollaan uskollisia toisillemme, ei etsitä muita jne.

Eli jaatte eritteet ja rahat ja ruoat jne. mutta ette voi asua saman katon alla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tällainen kevytsuhde. Toimii erittäin hyvin kahden introvertin kesken. Molemmilla omat asunnot kävelymatkan päässä. Hoidamme omat asiamme ja huushollimme. Olemme sitoutuneita parisuhteeseen. Vietämme illat yhdessä ja nukumme jomman kumman luona, mutta päivät olemme töissä tai puuhastelemme omiamme, emmekä ole tilivelvollisia menoistamme. Yleensä kyllä silti tiedämme, missä toinen menee.

Joku kirjoitti, että tämä on rusinat pullasta- tilanne ja niin se onkin. Mitä vikaa siinä on? Miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun se voi olla helppoakin?

Ja millä tavalla tuo eroaa seurustelusuhteesta? Kuulostaa ihan tavalliselta seurustelusuhteesta ja miksi se pitää nimetä kevyt-suhteeksi, jota ei kukaan ymmärrä selittämättä, mitä tuolla tarkoitetaan.

Käytin aloittajan käyttämää termiä. Its

Seksisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen, ollut jo 5 vuotta. Minulla on lapsia ex-liitosta, kumppanilla ei. 

On ollut hyvä suhde ja molemmilla omaa aikaa ja tilaa. Luotetaan toisiimme ja viestitellään ja soitellaan joka päivä.

Nyt oon kyllä jo jonkin aikaa miettinyt eroa. Isoin juttu on seksin puute, sitä on liian harvoin. Minä haluaisin lähes aina kun nähdään, kumppani ei, tai kärsii potenssiongelmista. Tuntuu välillä liikaa pelkältä läheiseltä ystävyyssuhteelta.

Toinen juttu on se, että biologinen kelloni tikittää ja haluaisin vielä yhden lapsen ja olen tajunnut, että tämän kumppanin kanssa se ei toteudu. Haluaisin myös perustaa yhteisen perheen ja kodin. Mennä naimisiinkin. Nyt ei olla edes kihloissa.

Etkö älyä puhua kumppanisi kanssa tästä asiasta?

Joo, olen samaa mieltä, että jos seksiä on vain useiden kuukausien välein, niin se on normaal

miesten pitää käydä hoitamassa ne muutkin suhteet.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin myös kevyt version parisuhteesta. Parisuhde olisi sellainen että olisi eri osoitteet molemmilla, nähtäisiin kerran tai kaksi viikossa ja seksiä olisi silloin. Muutenkin vapaana saisi molemmat olla ja omaa rauhaa pitää olla paljon.

T:ikisinkkumies

Eli haluaisit periaatteessa pelkän seksisuhteen? Sinkkuihmisen oma rauha mutta säännöllistä seksiä kerran/kaksi viikossa ja that's it.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kevyt versio parisuhteesta ole ns. fuck buddy. Sopii varmaan useimmille miehille hyvin.

Miksi siihen kevennettyyn versioon jäisi parisuhteesta nimenomaan (ja vain) se seksi?

Miksi tosi moni kuvittelee että tässä haetaan taas pelkkää seksisuhdetta uudella nimellä? Miksi tämä koko konsepti on jotenkin mahdoton hahmottaa, että moni (nainen) haluaisi ihan normaalin parisuhteen elementteineen ilman sitä saman katon alla asumista?

Rautalangasta väännettynä siis suhde alkaisi ihan normaalisti tapailulla, muuttuisi seurusteluksi ja vakiintuneeksi parisuhteeksi, jossa tavallisesti sitten muutettaisiin yhteen, mutta se vain jäisi tällaisessa kevytsuhteessa pois. Muuten suhde olisi ihan tavallinen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Semmoista kutsutaan seurustelusuhteeksi, ap.

Mitä erikoista sellaisessa nyt sitten muka on? Seurustelevia pareja on vaikka kuinka paljon, jotka asuvat erillään ja hoitavat omat laskunsa, vaikka ovat yhdessä eli seurustelevat vakavasti.

 

Seurustelu tosin tuntuu terminä joltain väliaikaistilalalta, joltain josta pitäisi edetä muunlaiseen suhteeseen. Itse olen ollut tällaisessa suhteessa 12 vuotta ja toivottavasti olen loppuelämän. En halua asua kenenkään kanssa yhdessä, mutta muuten meillä on ihan normaali parisuhde, ollaan uskollisia toisillemme, ei etsitä muita jne.

No miksi pitää sanoa seurustelevansa (jos se tuntuu vähättelevältä/väliaikaiselta) kun voi ajatella itse, ja kertoa myös kyselijöille, elävänsä parisuhteessa? 

Ja voihan sitä olla kihloissa ja vaikka mennä naimisiinkin, vaikka asuukin eri osoitteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tosi moni kuvittelee että tässä haetaan taas pelkkää seksisuhdetta uudella nimellä? Miksi tämä koko konsepti on jotenkin mahdoton hahmottaa, että moni (nainen) haluaisi ihan normaalin parisuhteen elementteineen ilman sitä saman katon alla asumista?

Rautalangasta väännettynä siis suhde alkaisi ihan normaalisti tapailulla, muuttuisi seurusteluksi ja vakiintuneeksi parisuhteeksi, jossa tavallisesti sitten muutettaisiin yhteen, mutta se vain jäisi tällaisessa kevytsuhteessa pois. Muuten suhde olisi ihan tavallinen parisuhde.

Juuri niin. Ja meillä on omat rahat olleet aina. Se on mulle itselleni tärkeää, että pärjään omillani.

Jos käydään viikonloppuna yhdessä kaupassa, jompikumpi maksaa ostokset, koitetaan pitää tasapuolisuus siinä. Useimmiten kyllä se, kenen kotona me vietetään viikonloppu, on jo miettinyt mitä ruokaa viikonloppuna laitetaan ja tehnyt ostokset, jos on suinkin ehtinyt. Eikä siinä euroja vaihdella, toisella kertaa toisin päin. Mies tykkää ostaa mulle vaatteita, itse olen siinä tosi huono, en ostaisi mitään, en tykkää sovitella vaatteita enkä seuraa muotia, vedän päälle mitä sattuu.



Kyllä me usein perjantai-ilta ollaan vaan kun on työviikko takana ja toinen matkustaa 200 km töiden jälkeen - syödään ja löhöillään, katsellaan huomennakin varmaan VOF illalla. Lauantaina mennään mun pojalle käymään ja ehkä Ikeaan ja kaatopaikalle jos se on auki. Normaalia viikonloppua mun mielestä vietetään ja toinen sitten lähtee maanantaiaamuna suoraan töihin. Ollaan varmaan tiiviimmin viikonloppu yhdessä kuin moni yhdessä asuva pariskunta.



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Semmoista kutsutaan seurustelusuhteeksi, ap.

Mitä erikoista sellaisessa nyt sitten muka on? Seurustelevia pareja on vaikka kuinka paljon, jotka asuvat erillään ja hoitavat omat laskunsa, vaikka ovat yhdessä eli seurustelevat vakavasti.

 

Seurustelu tosin tuntuu terminä joltain väliaikaistilalalta, joltain josta pitäisi edetä muunlaiseen suhteeseen. Itse olen ollut tällaisessa suhteessa 12 vuotta ja toivottavasti olen loppuelämän. En halua asua kenenkään kanssa yhdessä, mutta muuten meillä on ihan normaali parisuhde, ollaan uskollisia toisillemme, ei etsitä muita jne.

 

 

No miksi pitää sanoa seurustelevansa (jos se tuntuu vähättelevältä/väliaikaiselta) kun voi ajatella itse, ja kertoa myös kyselijöille, elävänsä parisuhteessa?&nbsp

Siksi varmaan kannattaa sanoa, että seurustelee, kun ei kukaan ymmärrä, jos selittää olevansa kevyt-parisuhteessa Seurustelun tajuaa jokainen, että se on parisuhde, jossa ei asuta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tällainen kevytsuhde. Toimii erittäin hyvin kahden introvertin kesken. Molemmilla omat asunnot kävelymatkan päässä. Hoidamme omat asiamme ja huushollimme. Olemme sitoutuneita parisuhteeseen. Vietämme illat yhdessä ja nukumme jomman kumman luona, mutta päivät olemme töissä tai puuhastelemme omiamme, emmekä ole tilivelvollisia menoistamme. Yleensä kyllä silti tiedämme, missä toinen menee.

Joku kirjoitti, että tämä on rusinat pullasta- tilanne ja niin se onkin. Mitä vikaa siinä on? Miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun se voi olla helppoakin?

Ja millä tavalla tuo eroaa seurustelusuhteesta? Kuulostaa ihan tavalliselta seurustelusuhteesta ja miksi se pitää nimetä kevyt-suhteeksi, jota ei kukaan ymmärrä selittämättä, mitä tuolla tarkoitetaan.

Olen ollut seksisuhteessa ja ei, tämä nykyinen ei ole seksisuhde. Seksisuhde oli todellakin vain pelkkää seksiä. Ei jutustelua arkisista asioista, ei tutustumista toisen sukulaisiin, ei yhteistä puuhastelua tai mitään menoja tai suunnitelmia, vain seksiä.

Määräaikainen, sopimuspohjainen parisuhde, jossa sovitaan:

-parisuhteen ajallinen kesto

-koeaika

-osapuolten asuminen ja fyysinen sijainti

-velvoitteet, tehtävät, roolit, rajoitteet ja sisältö

-kolmansien osapuolten) määrä, asema ja sijainti

-kulut ja korvaukset

-lahjat,  palkkiot ja sanktiot

-irtisanoutumisehdot määräaikaisuuden ulkopuolella

Sopimus laaditaan kahtena samasanaisena kappaleena, jonka molemmat sopijapuolet vahvistavat sitovasti allekirjoituksellaan. Toimivaa, eikä mikään pääse rikkomaan orastavaa romantiikkaa, tähän parisuhteeseen on myös lapsen turvallista tulla, kun ei ole mitään avointa käytännön asiaa ja kaikki on ristiriidatonta, kuten elämässä yleensäkin.

) lapsi, rakastaja, jalkavaimo, muusa, hyyryläinen, jne.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin sellaisen, missä vietettäisiin oikeasti mukavaa aikaa. Eli ei sitä, että möllötetään vain tv:n edessä jos en itse jotain ole ehdottamassa ja järjestämässä, vaan vähän väliä mieskin olisi vaikka ostanut liput leffaan, teatteriin tms,tai suunnitellut vaikka kivan metsäretken eväineen, että nyt mennään.

Tämähän se olisi unelma, mutta mun tapauksessakin miehet haluaa vaan pitää leffailtoja kotona. Kunnon low effort meininkiä. Siinähän se pilukin on näppärästi käden ulottuvilla koko ajan. Mieluummin olen sinkkuna ja pyydän fbn käymään tarvittaessa. Menen ja harrastan sit omin päin, niin ei tarvitse jumittaa niiden leffailtojen kanssa.

🤯