Haluaisin kevytversion parisuhteen
Ajattelin, että kun on esim kevytyrittäjiä, niin miksei voisi olla myös kevytversio parisuhteesta? Tai toki ehkä voi, mutta se tuskin on kovin suosittua.
Eli kevytversion parisuhteeseen kuuluisi, että ollaan sitoutuneita siihen parisuhteeseen, mutta kummallakin olisi sen rinnalla myös oma selkeä elämä. Asuttaisiin omissa asunnoissa ja ei esimerkiksi aina tarvisi sitouttaa kaikkia omia menoja ensisijaisesti sen parisuhteen ehdoilla. Toki kumppania nähtäisiin säännöllisesti ja hänenkin kanssaan tehtäisiin asioita, koska muutoin se ei olisi parisuhde.
Kommentit (219)
Ap, ei tuo sinun kuvailemasi ole mikään kevytversio parisuhteesta, vaan se on normaali parisuhde, jossa asutaan omissa asunnoissa. Aika monella yhteenmuuttavallakin on ensin tällainen tilanne, ja toisalata moni keski-ikäinen ei haluakaan muuttaa yhteen, esim. jos on lapsia. Ei normaali parisuhde tarkoita sitä, ettei saisi olla omaa elämää tai että kaikki pitäisi tehdä yhdessä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin nykyajalta. Haluan palkkaa 5k kuussa, mutten halua kouluttautua viittä vuotta/työskennellä joka päivä ja haluan valita itse työajat. Haluan parisuhteen, mutten halua panostaa siihen. Haluan tavata silloin kun mulle sopii ja huvittaa. Mitä jos paria huvittaa eri aikaan?
Rusinat pullasta meininkiä, mutta onhan noita suhteita toisaalta ennenkin ollut, joissa asutaan eri osoitteissa.
Siis mitä? Silloin nähdään kun molemmille sopii. Voi olla pitkiäkin taukoja mutta ei suhde siihen kaadu.
Joissain tapauksissa kyllä kaatuu, jos lopulta käy niin, että se "nähdään kun molemmille sopii" tarkoittaa sitä, että kaikki muut asiat menevät aina suhteen edelle: kaverit, tapahtumat, työpaikan after workit, harrastukset. Silloin suhteelle on aika vain silloin, kun mitään tärkeämpää ja ensisijaisempaa ei satu olemaan. Ja en tarkoita, että asioita pitäisi perua tai jättää väliin suhteen takia, mutta kyllä se jotain kertoo, onko toisella aikaa suhteelle vai ei.
Minulla on kaksi lasta, epätyypillinen työ, ystäviä ja harrastuksia ja lisäksi haluan olla välillä myös itsekseni. Mutta jos olen suhteessa, kyllä minulla pääsääntöisesti löytyy aikaa nähdä 1-2 kertaa viikossa. Vain poikkeustapauksissa voi olla sellainen viikko, että en pääse, ja yleensä silloin se johtuu siitä, että joko olen pois paikkakunnalta, tai sitten minulla kyllä olisi joinain päivinä aikaa, mutta silloin toisella osapuolella on jokin este. Koen kyllä itse, että jos nähdään kovin harvoin, ei ihmissuhde pääse kehittymään, ja erillään olo vahvistaa etäisyyttä, ei läheisyyttä. Useimpien kohdalla se, ettei "ehdi" nähdä kuin pitkän ajan päästä, tarkoittaa myös että ei niin kiinnosta. Koska useimmiten kiinnostunut haluaa nähdä, on jopa hyvin innokas näkemään.
Voisin mennä vaikka naimisiin, mutta yhteinen asunto ei kiinnosta. Ei se ole mitään laatuaikaa, jos toinen (tai itse) tuijottaa sohvalla telkkaria.
Luulen että aika monilla eronneilla teini-ikäisten vanhemmilla on tuollaisia suhteita.
Yhteenmuutto ei ole kohtuullista lasten kannalta, eikä itsekään halua muuttaa vieraiden teinien kanssa samaan huusholliin.
Kumppani on kuitenkin tärkeä ja rakas ja arjen kuulumiset jaetaan päivittäin. Normaali parisuhde. Raskasversioksi se muuttuisi jos otettaisiin kaikki teinit saman katon alle, ja yritettäisiin jotain uusperhettä vielä virittää.
Minulla on tällainen, ollut jo 5 vuotta. Minulla on lapsia ex-liitosta, kumppanilla ei.
On ollut hyvä suhde ja molemmilla omaa aikaa ja tilaa. Luotetaan toisiimme ja viestitellään ja soitellaan joka päivä.
Nyt oon kyllä jo jonkin aikaa miettinyt eroa. Isoin juttu on seksin puute, sitä on liian harvoin. Minä haluaisin lähes aina kun nähdään, kumppani ei, tai kärsii potenssiongelmista. Tuntuu välillä liikaa pelkältä läheiseltä ystävyyssuhteelta.
Toinen juttu on se, että biologinen kelloni tikittää ja haluaisin vielä yhden lapsen ja olen tajunnut, että tämän kumppanin kanssa se ei toteudu. Haluaisin myös perustaa yhteisen perheen ja kodin. Mennä naimisiinkin. Nyt ei olla edes kihloissa.
Mulla on tällainen kevytsuhde. Toimii erittäin hyvin kahden introvertin kesken. Molemmilla omat asunnot kävelymatkan päässä. Hoidamme omat asiamme ja huushollimme. Olemme sitoutuneita parisuhteeseen. Vietämme illat yhdessä ja nukumme jomman kumman luona, mutta päivät olemme töissä tai puuhastelemme omiamme, emmekä ole tilivelvollisia menoistamme. Yleensä kyllä silti tiedämme, missä toinen menee.
Joku kirjoitti, että tämä on rusinat pullasta- tilanne ja niin se onkin. Mitä vikaa siinä on? Miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun se voi olla helppoakin?
Oon tuon 87 viestin lähettänyt. Lisään vielä, että olen miettinyt voiko kaikkea saada, ja onko minulla oikeus vaatia, että parisuhteessa olisi edes kerran kuussa seksiä. Haluaisin myös kumppanin olevan tiiviimmin minun ja lasteni elämässä mukana, niin että viettäisi välillä arkea meillä. Pitäisi ainakin todella tykätä lapsista.
Se kolmas lapsi ei ole pakollinen, mutta se tekisi minusta todella onnellisen. Mutta pakko sanoa, että seksittömyyskin raastaa aika paljon. Tulee myös olo, etten ole yhtään haluttava, vaikka kumppani sanoo, ettei se siitä johdu.
Elämä ilman seksiä tuntuu kyllä välillä hukkaan heitetyltä. Viime kerrasta on monta kuukautta.
Sekin, että jos eroaisin, pelkään, miten mies kestäisi sen. Hänellä ei ole oikein muita läheisiä kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Oon tuon 87 viestin lähettänyt. Lisään vielä, että olen miettinyt voiko kaikkea saada, ja onko minulla oikeus vaatia, että parisuhteessa olisi edes kerran kuussa seksiä. Haluaisin myös kumppanin olevan tiiviimmin minun ja lasteni elämässä mukana, niin että viettäisi välillä arkea meillä. Pitäisi ainakin todella tykätä lapsista.
Se kolmas lapsi ei ole pakollinen, mutta se tekisi minusta todella onnellisen. Mutta pakko sanoa, että seksittömyyskin raastaa aika paljon. Tulee myös olo, etten ole yhtään haluttava, vaikka kumppani sanoo, ettei se siitä johdu.
Elämä ilman seksiä tuntuu kyllä välillä hukkaan heitetyltä. Viime kerrasta on monta kuukautta.
Sekin, että jos eroaisin, pelkään, miten mies kestäisi sen. Hänellä ei ole oikein muita läheisiä kuin minä.
Seksin määrä parisuhteessa onkin oikeastaan erillisen ketjun aihe eikä varmaan teidän tapauksessanne ole suhdemuodosta kiinni.
Samoin etäsuhteet, joissa asutaan 500 km päässä eivät välttämättä ole kevyitä ollenkaan, kun pitää matkustaa ja nähdessä asua toisen kotona. Mutta jos ollaan samassa kaupungissa, helpon matkan päässä toisistaan, niin kai sitä keveyttä tulee siitä että arjen infroja ja kaikkia aikatauluja ei ole tarpeen yhdistää.
Kyllä mulla vaan on tuollainen kevyempi suhde. Eronnut viikko-viikko-vanhempimeiningillä keskityn joka toinen viikko lapsiin, joka toinen viikko nautin omasta elämästä uuden kumppanin kanssa. Vietetään sen verran kuin ehditään. Erittäin hyvä. Katsoo sit kun lapset muuttavat pois kotoa, että tuleeko hinku jakaa koti toisen kanssa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittäisi kevytversio naisesta, kaikki kun tuntuvat olevan jotain 120-kiloisia av-mammoja.
Sun tasosi on se, että saat vain tuollaisia naisia= olet itse plösö, jurpo- juntti suomimies.
Ei ole, ei kiinnosta vaan yhtään suurin osa naisista, ei kiihota kehopositiiviset naiset, ei voi mitään.
En jaksa lukea ketjua, ehkä joku jo vastasi mutta kysyn kuitenkin.
Mikä tuossa apn kuvaamassa tekee sen että kyseessä EI ole parisuhde?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, ehkä joku jo vastasi mutta kysyn kuitenkin.
Mikä tuossa apn kuvaamassa tekee sen että kyseessä EI ole parisuhde?
Ei asuta yhdessä, ei jaeta ajatuksia, unelmia, pelkoja, ei jaeta arkea, taloutta. Ainoa mikä jaetaan on eritteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän niitä ole. Mutta mistä toinen etsii seuraa sillä aikaa, jos et ole tarpeeksi saatavilla. Pitäisi olla aika uskollinen sen toisen ja hätätilanteessa jotenkin pyrkiä auttamaan.
No mistä sitä sinkkuna löytää seuraa sen paremmin? Oletan siis, että tarkoitat nyt oleskeluseuraa. Jos taas tarkoitit pettämisseuraa, niin se ei kuulu tähän juttuun, koska kysymys on kuitenkin myös parisuhteesta moraalisääntöineen.
Ap
Okei, tuollaisia aivan noin alhaisen libidon kumppaneita voi olla vaikee löytää. Yleensä ainakin alkuhuumassa sitä haluaa aika paljon enemmän läheisyyttä ja toimintaa kuin jonkun kevytyrittäjä-diilin mukaisen kerran viikossa.
Yleensä pannaan menemään ja sen jälkeen kysytään nimi. täytyyhän tietää kuka on lapsen isä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että aika monilla eronneilla teini-ikäisten vanhemmilla on tuollaisia suhteita.
Yhteenmuutto ei ole kohtuullista lasten kannalta, eikä itsekään halua muuttaa vieraiden teinien kanssa samaan huusholliin.
Kumppani on kuitenkin tärkeä ja rakas ja arjen kuulumiset jaetaan päivittäin. Normaali parisuhde. Raskasversioksi se muuttuisi jos otettaisiin kaikki teinit saman katon alle, ja yritettäisiin jotain uusperhettä vielä virittää.
Voihan sen tapaamisen hoitaa ihan autossa jos ei halua maksaa hotelli huonetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, ehkä joku jo vastasi mutta kysyn kuitenkin.
Mikä tuossa apn kuvaamassa tekee sen että kyseessä EI ole parisuhde?
Ei asuta yhdessä, ei jaeta ajatuksia, unelmia, pelkoja, ei jaeta arkea, taloutta. Ainoa mikä jaetaan on eritteet.
Tuliko nuo ettei jaeta ajatuksia, unelmia ja pelkoja myöhemmin keskustelussa ilmi vai oliko ne sinun omaa tulkintaan pelkästään siitä ettei asuta yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, ehkä joku jo vastasi mutta kysyn kuitenkin.
Mikä tuossa apn kuvaamassa tekee sen että kyseessä EI ole parisuhde?
Ei asuta yhdessä, ei jaeta ajatuksia, unelmia, pelkoja, ei jaeta arkea, taloutta. Ainoa mikä jaetaan on eritteet.
Yhdessä asuessa voidaan ihan helposti möllöttää laitteilla mykkinä erikseen ja pahimmassa tapauksessa joudut hoitamaan kaiken maksamisen ja kotityöt. Siinähän nokit pullanmurusia, jos lokkipuolisoltasi jää yli.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, ehkä joku jo vastasi mutta kysyn kuitenkin.
Mikä tuossa apn kuvaamassa tekee sen että kyseessä EI ole parisuhde?
Ei mikään, koska iän kaiken tuota on kutsuttu seurusteluksi. Seurusteleva pari tarkoittaa paria, joka ei asu yhdessä eikä ole naimisissa. Ihmeellistä, että se pitäisi nimetä nyt uudelleen kevyt-suhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällainen kevytsuhde. Toimii erittäin hyvin kahden introvertin kesken. Molemmilla omat asunnot kävelymatkan päässä. Hoidamme omat asiamme ja huushollimme. Olemme sitoutuneita parisuhteeseen. Vietämme illat yhdessä ja nukumme jomman kumman luona, mutta päivät olemme töissä tai puuhastelemme omiamme, emmekä ole tilivelvollisia menoistamme. Yleensä kyllä silti tiedämme, missä toinen menee.
Joku kirjoitti, että tämä on rusinat pullasta- tilanne ja niin se onkin. Mitä vikaa siinä on? Miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun se voi olla helppoakin?
Ja millä tavalla tuo eroaa seurustelusuhteesta? Kuulostaa ihan tavalliselta seurustelusuhteesta ja miksi se pitää nimetä kevyt-suhteeksi, jota ei kukaan ymmärrä selittämättä, mitä tuolla tarkoitetaan.
Asutaan erikseen, mutta en pidä tätä mitenkään kevyenä suhteena. Joka päivä soitellaan ja nähdään pari kolme kertaa viikossa. Työrytmit ovat erilaisia, joten tapaamisista pitää aina neuvotella. Lapsia ei ole.
En nyt itse pidä tätä minään kevytyrittäjä-diilinä. Mulla on tällainen kerran viikossa nähdään -suhde. Yleensä la-su yö ollaan yhdessä ja lauantai-ilta vietetään yhdessä. Joskus pieni reissu ja lomat pääsääntöisesti yhdessä et saatetaan olla sitten 2 viikkoa putkeen yhdessä.
Lisäksi nähdään harrastuksessa 3-4 kertaa arkena, viestitellään joka päivä. Tätä jatkunut 2,5 vuotta ja ollaan täysin sitoutuneita toisiimme.
Emme kumpikaan koe yhteenmuuttoa ajankohtaisena tai tarpeellisena. Minulla on lapset kanssani asumassa puolet ajasta ja heille en isäpuolta aijo koskaan tuoda.
Musta tää on aikuisille ihmisille sopiva suht tiiviskin suhde, meillä on kummallakin työt ja urat niin ei ole oikein mahdollistakaan arkisin nähdä. Meille tämä toimii tosi hyvin.