Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin kevytversion parisuhteen
21.01.2024 |
Ajattelin, että kun on esim kevytyrittäjiä, niin miksei voisi olla myös kevytversio parisuhteesta? Tai toki ehkä voi, mutta se tuskin on kovin suosittua.
Eli kevytversion parisuhteeseen kuuluisi, että ollaan sitoutuneita siihen parisuhteeseen, mutta kummallakin olisi sen rinnalla myös oma selkeä elämä. Asuttaisiin omissa asunnoissa ja ei esimerkiksi aina tarvisi sitouttaa kaikkia omia menoja ensisijaisesti sen parisuhteen ehdoilla. Toki kumppania nähtäisiin säännöllisesti ja hänenkin kanssaan tehtäisiin asioita, koska muutoin se ei olisi parisuhde.
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin nykyajalta. Haluan palkkaa 5k kuussa, mutten halua kouluttautua viittä vuotta/työskennellä joka päivä ja haluan valita itse työajat. Haluan parisuhteen, mutten halua panostaa siihen. Haluan tavata silloin kun mulle sopii ja huvittaa. Mitä jos paria huvittaa eri aikaan?
Rusinat pullasta meininkiä, mutta onhan noita suhteita toisaalta ennenkin ollut, joissa asutaan eri osoitteissa.
Siis mitä? Silloin nähdään kun molemmille sopii. Voi olla pitkiäkin taukoja mutta ei suhde siihen kaadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä on pilven pimein jotka käy heittää kerran viikkoon rojut sisään. Jos keittää kahvit niin asentaa jotain ikean kalustetta jos tarvii jne.
Sinulla on aika omituinen käsitys parisuhteesta. Kun me näemme, tehdään ihan tavallisia parisuhdejuttuja. Etätöitä yhdessä, käydään leffassa, museoissa, teatterissa. Saunotaan ja tehdään ruokaa, lojutaan sohvalla ja katsotan telkkaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin nykyajalta. Haluan palkkaa 5k kuussa, mutten halua kouluttautua viittä vuotta/työskennellä joka päivä ja haluan valita itse työajat. Haluan parisuhteen, mutten halua panostaa siihen. Haluan tavata silloin kun mulle sopii ja huvittaa. Mitä jos paria huvittaa eri aikaan?
Rusinat pullasta meininkiä, mutta onhan noita suhteita toisaalta ennenkin ollut, joissa asutaan eri osoitteissa.
Siis mitä? Silloin nähdään kun molemmille sopii. Voi olla pitkiäkin taukoja mutta ei suhde siihen kaadu.
Minulle riittäisi, jos nähtäisiin vaikka pari kertaa kuukaudessa, ei joka viikko tarvitsisi vaivautua. Aika menisi lupsakasti omissa oloissakin. Kuhan vaan joskus saisi seksiä, ja hetki hellyyttä sen jälkeen, niin siinä se.
Vai pitäis sitä taas saada vaan rusinat pullasta, saahan sitä haluta, mutta sitoutumiskammosta, kehnoista parinvalintataidoistahan ja käsittelemättömistä mt ongelmistahan tässä pohjimmiltaan puhutaan.
Näitö pitäis käsitellä terapiassa pitkän aikaa ennenkun edes harkitaan pariutumista tai se ei ole reilua.
Ei toiminut minulla. Asuttiin 2 vuotta juuri tuollaisessa suhteessa 500 km välimatkalla. Joka toinen viikonloppu vietettiin yhdessä ja joka ilta puhuttiin puhelimessa. Jo alussa sovittiin, että yhteen ei muuteta.
Jotenkin siihen latautui aina odotuksia, että kun ollaan yhdessä, tehdään jotain mukavaa, laitetaan hyvää ruokaa tai käydään syömässä tai risteilyllä. Minusta tuntui, että yhteistä arkea ei ollut ollenkaan. Kumpikin hoiteli siivoukset ja pyykinpesut, kauppareissut ja muut silloin kun oli yksin, eli siinä mielessä meillä ei ollut yhteisiä arjen touhuja.
Lomailu yhdessä oli kyllä mukavaa. Käytiin Espanjassa ja Kreikassa viikon reissuilla. Minusta ei olisi lähtemään yksin, joten oma kumppani on tärkeä, eikä se ole ollenkaan sama asia jos lähtee vaikka siskon perheen kanssa reissuun, kun eri tavalla joutuu huomioimaan mitä yhdessä porukalla halutaan tehdä tai nähdä.
Minulle se parisuhde oli lopulta hiukan liian vähän. Se oli enemmän ystävyyttä kuin parisuhde. Hänellä oli myös enemmän rahaa käytössään kuin minulla, mikä aiheutti sitäkin, että jos hän halusi lähteä ulkomaille ja vähän parempaan merenrantahotelliin, eikä mihinkään kolmen tähden keskustahotelliin, niin minä jouduin arjessa miettimään, mistä säästän sen rahan. Vaikka olin töissä, ei pk-seudulla asuessa palkasta jää mitään valtavia summia huvitteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän tyyppinen suhde olisi ihan parasta, olenkin laittanut profiilin deittipalstalle jos tärppäisi !
Sinkku M53
Vierailija kirjoitti:
Ei toiminut minulla. Asuttiin 2 vuotta juuri tuollaisessa suhteessa 500 km välimatkalla. Joka toinen viikonloppu vietettiin yhdessä ja joka ilta puhuttiin puhelimessa. Jo alussa sovittiin, että yhteen ei muuteta.
Jotenkin siihen latautui aina odotuksia, että kun ollaan yhdessä, tehdään jotain mukavaa, laitetaan hyvää ruokaa tai käydään syömässä tai risteilyllä. Minusta tuntui, että yhteistä arkea ei ollut ollenkaan. Kumpikin hoiteli siivoukset ja pyykinpesut, kauppareissut ja muut silloin kun oli yksin, eli siinä mielessä meillä ei ollut yhteisiä arjen touhuja.Lomailu yhdessä oli kyllä mukavaa. Käytiin Espanjassa ja Kreikassa viikon reissuilla. Minusta ei olisi lähtemään yksin, joten oma kumppani on tärkeä, eikä se ole ollenkaan sama asia jos lähtee vaikka siskon perheen kanssa reissuun, kun eri tavalla joutuu huomioimaan mitä yhdessä porukalla halutaan tehdä tai nähdä.
Minulle se parisuhde oli lopulta hiukan lii
Tässä on paljon asiaa ja itsekin välillä koen noin, että ollaan vähän kuin kylässä toisen luona, koska siellä ei ole niitä omia tavaroita kovin paljon ja meillä on vähän eri siisteyskäsitys myös, vaikka ollaankin kohta 20 vuotta oltu suhteessa.
Vähän alan, kun ikää on jo yli 60, kypsyä reissaamiseen ja kyllä me voidaan sanoa, että en jaksa tänä viikonloppuna lähteä, haluan olla omassa kotona ja se on ihan ok. Kummallakin on omat autot, että sillai reissaaminen on helppoa mutta ei ihan ilmaista. Voin käydä viikolla myös vaikka mun siskon (joka asuu lähellä) kanssa kaljalla tai yksin leffassa tms. Omia kaverit, harrastukset, siivoukset ja pyykinpesut hoidan pääasiassa viikolla jos vaan ehdin, että vkl voidaan tehdä kaikkea kivaa tai useimmiten ei tehdä oikein mitään erikoista. Katsellaan telkkaa, lueskellaan, ulkoillaan. Jutellaan menneen viikon kuulumiset ja tulevan viikon erikoiset. Kumpikin ollaan vielä töissä omilla paikkakunnillamme. Viikko menee aina tosi nopeasti kun kotiudut sunnuntaina illalla ja sitten taas perjantaina mennään/ tullaan.
Tuo siisteyshomma ja ruokapuoli meillä on sellaiset etten harkitse yhteenmuuttoa vaikka taloudellisesti sehän olisi oikeinkin järkevää sitten eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen parisuhde ja hyvin toimii. Meillä on molemmilla alaikäisiä lapsia, joten päätettiin heti, että mitään yhteenmuuttoja ei suunnitella ainakaan niin kauan, kun lapset on tässä. Soitellaan ja viestitellään paljon ja vietetään kivoja viikonloppuja yhdessä. Kun on työt, lapset, ystävät, harrastukset jne., niin ei kumpikaan paljoa sen enempää ehtisikään näkemään.
Minun mielestä parisuhteen pohja on jotain ihan muuta kuin yhteinen huusholli. Meillä ainakin enemmän tunnepuolen jutut painaa, eikä materialistiset asiat, kuten yhteinen talo.
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhde keksitty uudelleen.
Juu. Mutta ei se nyt mene ap:lle perille, vaikka se on jo useamman kerran täällä sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhde keksitty uudelleen.
Juu. Mutta ei se nyt mene ap:lle perille, vaikka se on jo useamman kerran täällä sanottu.
Täh? Ai että parisuhde ei voi olla kunnollinen, jos ei asuta yhdessä? Sekö se on se juttu? Totuus taitaa olla, että moni yhdessä asuva pariskunta keskustelee toisilleen korkeintaan kauppalistasta, kun taas moni etäsuhteilija viettää paljon aikaa videopuheluissa kumppaninsa kanssa keskustellen paljon syvällisempiä asioita.
Aika katkeraa väittää, että kyse olisi vain seksisuhteesta, jos ei haluta jakaa yhteistä taloutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhde keksitty uudelleen.
Juu. Mutta ei se nyt mene ap:lle perille, vaikka se on jo useamman kerran täällä sanottu.
Täh? Ai että parisuhde ei voi olla kunnollinen, jos ei asuta yhdessä? Sekö se on se juttu? Totuus taitaa olla, että moni yhdessä asuva pariskunta keskustelee toisilleen korkeintaan kauppalistasta, kun taas moni etäsuhteilija viettää paljon aikaa videopuheluissa kumppaninsa kanssa keskustellen paljon syvällisempiä asioita.
Aika katkeraa väittää, että kyse olisi vain seksisuhteesta, jos ei haluta jakaa yhteistä taloutta.
Ei vaan tuo oli varmasti kevytsuhteeseen kommentti. Että on parisuhde, mutta kevyttä versiota siitä. Monesti se jää pelkäksi seksisuhteeksi, kun ei ole muuta yhteistä. Tietysti jos kummallakin on aikaa, jota ehtii viettää yhdessä säännöllisesti, niin voihan se silloin toimiakin muuten kuin tapailusuhteena. Jos kumpikaan ei koe yksinäisyyttä tai ikävää toisen luo. Monet kuitenkin eroaa, jos on tapailusuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen joka etsii vakavaa avioliitto kelpoista naista on tosi vaikeaa tänä päivänä koska joko naiset on lailla kielletty tai sitten heillä on tällaisia "suhteita" eli jokainen kylän pano mies käy nykäsee silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin nykyajalta. Haluan palkkaa 5k kuussa, mutten halua kouluttautua viittä vuotta/työskennellä joka päivä ja haluan valita itse työajat. Haluan parisuhteen, mutten halua panostaa siihen. Haluan tavata silloin kun mulle sopii ja huvittaa. Mitä jos paria huvittaa eri aikaan?
Rusinat pullasta meininkiä, mutta onhan noita suhteita toisaalta ennenkin ollut, joissa asutaan eri osoitteissa.
Siis mitä? Silloin nähdään kun molemmille sopii. Voi olla pitkiäkin taukoja mutta ei suhde siihen kaadu.
Siihen se usein juuri kaatuu, kun ei ole yhteistä aikaa. Molemmille sopii- tyyppiset tapaamiset on seurustelusuhteen alussa ok, mutta sitten se hiipuu ja tulee omia juttuja. Toinen haluaa lyödä yhteiset tapaamiset lukkoon kuukausi etukäteen ja toinen pitää sitä liian sitovana, riittää kun edellisenä iltana sovitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo toimii, että säännöllisesti nähdään ja molemmilla oma elämä ja silti on parisuhde. Olen nyt kihlatun kanssa seurustellut 7 vuotta. Ei me nähdä säännöllisesti. Hän tekee vuorotyötä, ja kuudessa viikossa yleensä 2 vapaata viikonloppua. Silloin me ollaan yhdessä. Minä olen päivätyössä ja lasten harrastukset yms. arjen pyörittäminen vie aikaa. En koe olevani onnellisessa parisuhteessa, vaikka ollaan näin pitkään seurusteltu. Jos sattuu lomia samaan aikaan, silloin ollaan yhdessä matkusteltu ja oltu kesämökillä. Silloin tuntuu, että on oikea parisuhde. Joulun aikaan viimeksi oltiin samassa paikassa useampi päivä, ja joulusta on noin kuukausi. Ensi viikonloppuna hän ei pääsekään, kun menee vanhemmilleen lumitöihin ja katolta lunta pudottamaan. Seuraavan kerran taitaa olla hänellä töistä vapaa viikonloppu helmikuun puolivälissä. Nähdään me toki ennen sitäkin, tulevana sunnuntaina hän tulee piipahtamaan kun on vanhemmiltaan päässyt lähtemään. Periaatteessa kyllä minäkin varmaan olisin tervetullut hänen vanhempiensa luo, mutta en halua. En koe olevani minkäänlainen miniä.
Ei tämä mikään uusi keksintö ole. Tuttu juttu 70-luvulta, jolloin oli nuorilla muotiakin olla ikuisessa seurustelusuhteessa. Se liittyi vapauteen ja ehkä jonkinlaista vapaan suhteen ihannointia oli silloin osalla nuorista. Minun äitini ja isäni hankkivat minut v. 77. Eivät ikinä asuneet saman katon alla, eivätkä halunneet sitoutua toisiinsa yhteisessä arjessa. Yhdessä tehtiin paljon asioita: käytiin lomalla Kalajoella, soutelemassa ja telttareissuilla kesällä, ja isä kävi meillä kotona useamman kerran viikossa. Paperilla äiti oli yksinhuoltaja. Sitten kun isällä oli uusi naisystävä, se yhdessä tekeminen väheni. Olin silloin noin 5-6-vuotias, kun muutos tapahtui. Isä meni naimisiin ja sai 2 lasta vaimonsa kanssa. Äiti ei koskaan mennyt naimisiin, ja hänellä oli vain ihan lyhyitä seurustelusuhteita 80-luvun lopussa. Nyt hän on jo edesmennyt. En minä lapsena osannut pitää millään lailla erikoisena meidän perhettä. Luulen, että äitini oli niin vapaa sielu, ettei hänelle sopinut sitoutuminen mieheen.
Elän ns.kevytsuhteessa ja suhde voi hyvin, kevytsuhde on ihmisen parasta aikaa !
Elän aloituksessa kuvatussa suhteessa, mutta en minä tätä miksikään kevytsuhteeksi nimitä. Ihan sitoutuneita me tässä toisiimme ollaan, mutta tämä on vain meidän tapamme muodostaa oma parisuhteemme.
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittäisi kevytversio naisesta, kaikki kun tuntuvat olevan jotain 120-kiloisia av-mammoja.
Eikö norsu kelpaa sialle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän niitä ole. Mutta mistä toinen etsii seuraa sillä aikaa, jos et ole tarpeeksi saatavilla. Pitäisi olla aika uskollinen sen toisen ja hätätilanteessa jotenkin pyrkiä auttamaan.
No mistä sitä sinkkuna löytää seuraa sen paremmin? Oletan siis, että tarkoitat nyt oleskeluseuraa. Jos taas tarkoitit pettämisseuraa, niin se ei kuulu tähän juttuun, koska kysymys on kuitenkin myös parisuhteesta moraalisääntöineen.
Ap
Okei, tuollaisia aivan noin alhaisen libidon kumppaneita voi olla vaikee löytää. Yleensä ainakin alkuhuumassa sitä haluaa aika paljon enemmän läheisyyttä ja toimintaa kuin jonkun kevytyrittäjä-diilin mukaisen kerran viikossa.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on tuollainen parisuhde! Näemme silloin kun haluamme ja olemme sitoutuneita mutta molemmilla selkeästi oma elämä ja asunnot. Aivan paras muoto!