Lue keskustelun säännöt.
Onko äidillä oikeasti vastuu isyydestäkin?
Usein kun täällä joku kirjoittaa siitä että perhe-elämä tuntuu raskaalta koska mies ei auta, niin vastauksena on, että äiti on antanut miehen pakoilla vastuuta, niin ei se tietenkään auta. Onko oikeasti niin, että lapsia hankkiessa pitää naisen kasvattaa myös aikuinen mies isän rooliin? Miten kukaan uskaltaa hankkia lapsia, kun jopa isän tekemiset ja tekemättä jättämiset on äidin vastuulla? Haluaisin lapsia, mutta tuntuu kohtuuttomalta, että lasten lisäksi pitäisi osata kasvattaa myös aviomiestä, jotta perheestä tulee toimiva yksikkö. Mitä jos en pysty siihen? Tulee ero, ja sekin on sitten minun syytäni, kun en osannut tukea miestä isyydessä?
Kommentit (144)
101/144
|
19.01.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
On. Minä koen, että mulla on suurin vastuu. Lapsi oli kuitenkin mun kohdussa 9 kk ja sen jälkeen pitkään riippuvainen minusta ruuan kannalta. Totta kai se on mun vastuu huolehtia, että mies ensinnäkin kasvaa isyyteen, koska hänellä ei ole samanlaista sidettä lapseen. Jonkun kun oli käytävä siellä töissä ja koska mies ei voi imettää se 8 tuntia töissä ollut en ollut minä. Kotona mun homma oli kannatella miehen isyyttä, että hän ei koe olevansa ulkopuolinen. Hän saa viettää lapsen kanssa aikaa ja minä hoidan kaiken pakollisen, että heille syntyy side. Minä ehdin 9 kk valmistautua, miehelle se lapsi vaan ilmestyi syliin ja se side pitää luoda kun lapsi on pieni.
Ai täällä on tavallisiakin naisia seassa. Mene äkkiä pois palstalta ennen ku nää myrkyttää sun mielen ja tekee susta miehiä vihaavan uhrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyky(feministi) äidit lähinnä kasvattavat pelokkaita, arkoja miesfobiasta kärsiviä tasapainottomia tyttöjä ja väkivaltaisia, päihteitä käyttäviä incell-poikia.
Lisää miehiä kouluihin, vakaan ja miehille mahdollisuus toimia kasvattajina. Ei mitään svidun kuria tms., vaan lempeä, tukeva, itsetuntoon rakentuva, kannustava ja luottamukseen perustuva lämmin maskuliininen perusturvallinen kasvatus.
Miten niistä incell-pojista voisi tulla vakaita ja kannustavia miehiä aikuisena ? Kun miehiä ei kiinosta kasvattaa poikiaan, vaan katsovat, että se on naisten hommaa, kun naiset kerran päättävät lasten syntymisestäkin ja naiset kasvattaa vain väkivaltaisia, päihteitä käyttäviä inceel-poikia?
Ps luulen, että ne väkivaltaiset päihteitä käyttävät incell-poijat kasvaa lähinnä perheissä joissa tuota väkivaltaa ja päihteitä käytetään. Pojat ottaa mallia isästään. Ei siis koske feministejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä koin ydinperhees, että minun piti kannatella miehen isyyttä koko ajan ja tukea. Eron jälkeen sitten mies ei osannut eikä ole ilmeisesti halunnut olla isä. Eipä ole lasten elämässä mukana.
Kannattiko ottaa se j.ännämies?
Jännämies? Eivät kaikki "huonot" miehet ole jänniä. Moni on itseasiassa tavallinen harmaa insinööri tai muu vastaava. Ihan "tavalliset" ihmiset osaavat kyllä luistaa vastuista, vetelehtiä vain sohvalla tai sitten päsmäröidä, hallita tai olla muulla tavoin hankalia/vastuuttomia kumppaneita ja vanhempia. Itseasiassa arviolta reilusti yli puolet väestöstä on enemmän tai vähemmän epäkypsiä/huonoja ajatus- ja toimintatapoja oppineita/itsekkäitä/kyvyttömiä ja haluttomia kasvamaan, oppimaan ja tekemään isompia myönnytyksiä jne.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ainakaan suotu mahdollisuutta olla isä. Lapsi omittiin heti. Anoppi vaati että lapsi on siellä jatkuvasti. Vaimo vaati että minä käyn töissä eikä lasta laiteta ekaan 2 vuoteen päiväkotiin. Aina kun halusin tehdä perheenä asioita niin se tarkoitti että minä jään lapsen kanssa kotiin illaksi ja vaimo lähtee rilluttelemaan. Sitten se ero. En kuulemma tehnyt mitään perheen eteen ja oltiin erkaannuttu toisistamme. No miksiköhän? Olin töissä kuten toivottiin, kun halusin perheaikaa, niin se oli aina ilman vaimoa.
Monista äideistä varmaan tuntuu että se lapsi on täyspäivätyö.. mutta tiedättekö mikä on myös täyspäivätyö? Täyspäivätyö.
Vaimo lähti lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle 300km päähän ilman mitään kyselyitä minulta. Onneksi olen nyt saanut yhteyden uudestaan lapseen kun pääsi siihen ikään että pystyy laittamaan yksin bussissa tai junassa matkaan. Moni muu olisi varmasti luovuttanut
Sellaista se on jännittävien naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On. Minä koen, että mulla on suurin vastuu. Lapsi oli kuitenkin mun kohdussa 9 kk ja sen jälkeen pitkään riippuvainen minusta ruuan kannalta. Totta kai se on mun vastuu huolehtia, että mies ensinnäkin kasvaa isyyteen, koska hänellä ei ole samanlaista sidettä lapseen. Jonkun kun oli käytävä siellä töissä ja koska mies ei voi imettää se 8 tuntia töissä ollut en ollut minä. Kotona mun homma oli kannatella miehen isyyttä, että hän ei koe olevansa ulkopuolinen. Hän saa viettää lapsen kanssa aikaa ja minä hoidan kaiken pakollisen, että heille syntyy side. Minä ehdin 9 kk valmistautua, miehelle se lapsi vaan ilmestyi syliin ja se side pitää luoda kun lapsi on pieni.
Outoa todella outoa. Mies ei koko 9kk aikana kertaakaan aavistanut, että teille tulee lapsi? Ei huomannut, että vaimon maha kasvoi?
Normaalisti mieskin tietää, että vaimo on raskaana ja voi valmistautua lapsen tuloon. Jotkut jopa käy neuvolassa ja valmennuksissa.
Voin kyllä ymmärtää, että miehesi on ollut äimänkäkenä, kun lapsi on vain ykskaks ilmestynyt hänen syliinsä, eikä hän ole edes tiennyt, että sellainen oli tulossa ;D
Meillä mies tiesi, että vauva on tulossa ja osasi kiintyä siihen heti, kun oli valmistautunut siihen lähes 9 kk ennen lapsen syntymää.
Minäkin olen kiintynyt meille tulleisiin koiranpentuihin heti, ilman, että olen sitä itse synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme juttu tuo että yh isän kasvattamat lapset kasvaa keskimäärin samanlaisiksi kun 2 vanhemman kodissa kasvaneet mutta yh äitien kasvattamat lapset ovat rikostilastoiden kärjessä. Minulle ihan uusi tieto. Suomesta en juurikaan löytänyt tutkimusta asiasta, mutta usa.sta ja briteistä löytyy paljonkin.
Asialle on yksinkertainen selitys. Erotilanteessa on oletusarvoista, että naisesta tulee yksinhuoltaja. Joukossa on kaikenlaisia äitejä hyvistä huonoihin. Mies ottaa yksinhuoltajuuden vain jos on erityisen omistautunut vanhemmuudelle ja erityisen vastuullinen ja aktiivinen. "Perusisyys" ei riitä. Yh-isien joukossa on yliedustettuna isien parhaimmisto.
Juuri näin ja tämä vääristää osaltaan tilastoja merkittävästi. Ei vähemmän innokkaat ja ehkä vielä vähänkään heikommassa asemassa olevat ryhdy yh-isiksi, mutta siis määräävin tekijä tässä hyvin harvalukuisten yh-isien joukossa on juuri tuo erityinen omistautuneisuus.
Vierailija kirjoitti:
On. Minä koen, että mulla on suurin vastuu. Lapsi oli kuitenkin mun kohdussa 9 kk ja sen jälkeen pitkään riippuvainen minusta ruuan kannalta. Totta kai se on mun vastuu huolehtia, että mies ensinnäkin kasvaa isyyteen, koska hänellä ei ole samanlaista sidettä lapseen. Jonkun kun oli käytävä siellä töissä ja koska mies ei voi imettää se 8 tuntia töissä ollut en ollut minä. Kotona mun homma oli kannatella miehen isyyttä, että hän ei koe olevansa ulkopuolinen. Hän saa viettää lapsen kanssa aikaa ja minä hoidan kaiken pakollisen, että heille syntyy side. Minä ehdin 9 kk valmistautua, miehelle se lapsi vaan ilmestyi syliin ja se side pitää luoda kun lapsi on pieni.
Kannatella miehen isyyttä? Mitähän sekin nyt tarkoittaa? Kannattaa varmaan valita sellainen mies joka osaa olla isä, kun lapsi syntyy eikä vasta vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä suomalaiset miehet kyllä tekevät ihan osansa jollei enemmänkin. Mies käy työssä, kaupassa, on läsnä, tekee ruokaa, pesee pyykkiä, siivoaa. Lisäksi on "miesten työt" eli auton pakkaaminen, tankkaus, huollot, renkaiden vaihdot, kodin remppa ja korjaustyöt ja nämä yleensä tehtävä heti. Jos nainen pikkuisen enemmän ottaa vastuuta esim. lasten vaatteista, koulusta tms. niin onko se liikaa vaadittu? Tai vaihtakaa miestenne kanssa hommia ja ottakaa te vastataksenne miesten työt niin ehkä miehenne sitten lähtee vaateostoksille tai varaavat neuvola-aikaa ja voivat näin olla parempia isiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Miehellä itsellään on vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Ke n muuta väittää, pitää miehiä heikkolahjaisina ja holhottavina. Jännästi näitä miesvauvoja esiintyy paljon tällä alustalla.
Mitä hemmettiä!
Eikö siis nyt juuri olla siinä pisteessä, johonka NAISET on halunneet?
Minusta ollaan, koska NAINEN haluaa päättää lapsen asioista yksin ja mieheltä ei edes kysytä mielipidettä.
Naiselle tärkeintä on, että minun lapsi sitä ja tätä ja mies on vain kukkaro.
Pidä siis lapsesi ja ota raha äläkä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskoja nää "kaikki eroperheet jotka tiedän" jutut. Ettei nyt vaan olis niin että kavereittenne kanssa juttelette ja kuulette vain toisen mielipiteen ja näkemyksen siitä miten asiat meni? Mies joi liikaa, mutta unohtuu kertoa että ite haukuin ja halveksuin kaikki illat. Mies ei ollut kotona, mutta unohtu kertoa että huusin sille koko ajan et painu vattuun. Mies ei hoitanut lapsia, mutta unohtu kertoa että en antanut hoitaa. Mies ei hoitanut kotitöitä, mutta unohtu kertoo että sillon ku hoiti ni muistin aina sanoa kuinka huonosti ne oli tehty jne.
Kyllä se voi joillakin olla noinkin, mutta se ei ole totta, että kaikki naiset olisivat aina toista vähätteleviä ilkeitä määräileviä nalkuttajia tai omisivat lasta. Eikä se ole sukupuolesta kiinni, vaan miehet voivat olla tuollaisia myös. Meillä oli niin päin eli mies oli vähättelelvä inhottava valtaa käyttävä jne. ja siksi halusinkin erota. Olen itse rauhaa rakastava ja sovitteleva tasainen ihminen (paitsi nyt totaalisen loppuunpalaneena) ja aloin voimaan aina vain huonommin eikä lapsen ole hyvä kasvaa tuollaisessa ympäristössä. En kuitenkaan pelkää riitaa tai asioiden suoraa avointa käsittelyä, päinvastoin eli siitä ei ollut meidän tilanteessa kyse. Ei voi siis väittää, että naiset ovat taatusti taas nalkuttaneet ja ties mitä. Joskus on ja joskus ei, tilanteet vaihtelee ja ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä koin ydinperhees, että minun piti kannatella miehen isyyttä koko ajan ja tukea. Eron jälkeen sitten mies ei osannut eikä ole ilmeisesti halunnut olla isä. Eipä ole lasten elämässä mukana.
Kannattiko ottaa se j.ännämies?
Kun ei ollut mikään jännä. Raivoraitis, rauhallinen kotonaviihtyjä.
Kaksi aivokuollutta tapasi kuin laivat yössä?
Miksi sinä haukut ja halvennat täällä muita täysin asiallisesti keskustelevia ihmisiä? Se ei ole ok ja siitä on puhuttu paljon julkisestikin. Kiusaaminen ja halventaminen ei kuulu tänne yhtään sen enempää kuin minnekään muuallekaan.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni yksinhuoltajaäiti osaa kasvattaa pojat hyviksi isiksi mutta isän seurassa kasvanut poika on usein kyvytön isäksi.
Katsoppa huvikseen vankilatilastoja. Siellä 70-80% asiakkaista on yksihuoltajaäitien poikia.
Varmaan yh äiti on parempi kuin huono isä, mutta naiset kasvattavat pojistaan mt ongelmaisia tai rikollisia noin keskimäärin.
Vai olisiko kuitenkin niin, että isättömistä pojista kasvaa keskimäärin rikollisia? Outoa syyttää sitä joka jäi, eikä sitä joka lähti.
Tilastojen mukaan naiset ovat aktiivisia eron suhteen. Miehet eivät lähde, heidät heitetään kodistaan ulos. Äideille on myös ok. muuttaa vaikka
Ja siinä toinen kiusaaja ja halventaja. Pysy aiheessa ja asiallisesti, sillä minä olen ainakin oppinut jo ihan ihmisten jatkuvista julkisista ulostuloista miten väärin ja sairasta tuollainen on ja niinhän se on.
Minun mielipiteeni on se että miehen on itse tajuttava vastuunsa. Ei kannata jäädä odottelemaan että niin ehkä joskus voi käydä. Ei käy, ellei mies itse osoita siitä merkkejä. On niin helppoa sitten antaa kaiken lipsua ja pistää nainen tekemään kaikki. Ja kun kyllästyy, vaihtaa nuorempaan jonka kanssa toteuttaa ne kaikki unelmat mitä "vanha" kumppani toivoi eikä ikinä toteutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yksikään nainen suostu samaan mitä itse mieheltä vaatii. Kun naisilta kysytään niin joka miehen pitäisi tehdä kaikkensa naisten eteen mutta kuitenkin itse naiset puhuu että naisten ei pidä tehdä mitään miesten eteen
Lastensa eteen pitää jokaisen miehen kaikkensa.
M62
Naisen vastuulla on tietenkin vain se, että edes pyrkii saamaan ne lapsensa oikeanlaisen miehen kanssa. Sellaisen, josta on hyväksi ja vastuulliseksi isäksi.
Ja toisinpäin. Sama vastuu on myös miehellä hankkia lapsia vain sellaisen naisen kanssa, jonka edes voi olettaa olevan oikeanlainen äiti.
Miksi tätä asiaa ei harkita etukäteen?
Siihen on monia syitä. Yleisin on varmastikin se, että on niin rakastunut, sinisilmäinen ja nuori.
Jotkut haluaa "pelastaa" miehen, joka on selvästikin menossa väärille teille. Rakastetaan niin kovasti ja annetaan mahdollisuus jne. Lapsen kustannuksella.
Joillekin vaan iskee se vauvakuume heti kun ollaan vähänkin aikaa oltu yhdessä.
Miehet on vielä tyhmempiä. Heidän mielestään kaikki naiset on sopivia äideiksi, sitä ei edes kyseenalaisteta. Lisäksi luritellaan mitä sattuu, ilman aikomustakaan tehdä mitään todellista. Saadaan nainen uskomaan, että tässä on hyväkin tapaus.
Mustasukkainen mies teettää naisella lapsen tai lapsia siksi, että kuvittelee sillä voivansa sitoa tämän itseensä. Toisaalta näin voi tehdä nainenkin.
Kysytään, miksi naiset rakastuu renttuihin, kirjoittelevat rakkauskirjeitä vankiloihin. Sitä samaa tekee miehetkin. Noilla vankiloissa lusivilla naisilla on suurin piirtein kaikilla joku äijä siviilissä odottamassa, tai sitten se on miesten puolella istumassa tuomiotaan. Lapset on huostassa tai mummoloissa.
Kyllä se vastuu pitäisi olla molemmilla, mutta jostain syystä niitä naisia mieluiten vastuutetaan. Mies voi avioliitossaankin törttöillä miten vaan, nainen kantaa seuraukset ja häpeän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lpsi, meillä kotona oli äiti ja isä kävi töissä ja teki myös ylitöitä usein ja keikkatöitä. Viikonloppuisin tehtiin perheenä yhdessä kaikkea.
Näin aikuisena kun asiaa miettii, eikö olisi kohtuutonta vaatia, että osallistuisi vielä siihen arkeen enemmän kuin olemalla läsnä. Roolithan voisi kääntää toisinkin pöin, mutta moniko äiti haluaisi? Taitaa olla kuitenkin niin, että enemistö äideistä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista.
Kummallista miesten/isien syyttelyä ilmassa
Mulle on vaimo sanonut, että minulla on moninkertainen "katko hoitovastuusta" häneen verrattuna koska pääsen joka arkipäivä töihin tauolle. En osannut sanoa tuohon yhtään mitään.
Tuosta vaan tuli mieleen. Ystävällä ja miehellä oli kaksoset, ihan vauvoja vielä.
Istuin kaverini kanssa kahvilla kesäterassilla, kun tämä kaksosten isä tuli sinne. Tuli kuulemma töistä, mutta menee kotiin vasta tunnin päästä, kun ei viitsi sinne vauvalaan mennä heti, vaimolle voi sanoa, että jäi ylitöihin. Minua pyysi olemaan juonessa mukana. En sanonut mitään.
Lähdin sitten pois, ja noin parin tunnin päästä kävelin sen terassin ohi. Kaksosten isä oli siellä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Naisen vastuulla on tietenkin vain se, että edes pyrkii saamaan ne lapsensa oikeanlaisen miehen kanssa. Sellaisen, josta on hyväksi ja vastuulliseksi isäksi.
Ja toisinpäin. Sama vastuu on myös miehellä hankkia lapsia vain sellaisen naisen kanssa, jonka edes voi olettaa olevan oikeanlainen äiti.
Miksi tätä asiaa ei harkita etukäteen?
Siihen on monia syitä. Yleisin on varmastikin se, että on niin rakastunut, sinisilmäinen ja nuori.
Jotkut haluaa "pelastaa" miehen, joka on selvästikin menossa väärille teille. Rakastetaan niin kovasti ja annetaan mahdollisuus jne. Lapsen kustannuksella.
Joillekin vaan iskee se vauvakuume heti kun ollaan vähänkin aikaa oltu yhdessä.
Miehet on vielä tyhmempiä. Heidän mielestään kaikki naiset on sopivia äideiksi, sitä ei edes kyseenalaisteta. Lisäksi luritellaan mitä sattuu, ilman aikomustakaan tehdä mitään todellista.&
Miksi oletat, etteivät ihmiset miettisi näitä asioita etukäteen? Kyllä moni myös miettii, mutta toisesta ei voi aina täysin varmuudella tietää eikä etenkään sitä, miten hän sitten kuitenkin lopulta toimii jossakin täysin uudenlaisessa tilanteessa. Ihmiset myös muuttuvat tai elämässä voi tapahtua jotain odottamatonta. Toki on sitten niitäkin, jotka eivät punnitse asioita niin tarkasti, mutta ihan aina ei ole siitäkään kyse.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät perheensäja kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä.
Minä ainakin olen ylpeä miten hieno miehiä meillä on. Minulla, äidilläni, anopillani, siskollani ja ystävilläni.
Vaimo since -94
"Tekevät suuren osan"? Minkäs ihmeen takia sinä olet ylpeä vätyksestä joka tekee vain "suuren osan", kun hänen kuuluu tehdä puolet. Ja se on vielä ihan vähimmäissuoritus. Ei todellakaan mitään mistä pitäisi olla tippaakaan kiitollinen tai kehua.
En tiedä mihin sinä oikein vertaat, kun olet noin säälittävän kiitollinen jo siitä että mies käy töissä ja viettää aikaa perheensä kanssa. Nuo ovat itsestään selviä asioita.