Lue keskustelun säännöt.
Onko äidillä oikeasti vastuu isyydestäkin?
Usein kun täällä joku kirjoittaa siitä että perhe-elämä tuntuu raskaalta koska mies ei auta, niin vastauksena on, että äiti on antanut miehen pakoilla vastuuta, niin ei se tietenkään auta. Onko oikeasti niin, että lapsia hankkiessa pitää naisen kasvattaa myös aikuinen mies isän rooliin? Miten kukaan uskaltaa hankkia lapsia, kun jopa isän tekemiset ja tekemättä jättämiset on äidin vastuulla? Haluaisin lapsia, mutta tuntuu kohtuuttomalta, että lasten lisäksi pitäisi osata kasvattaa myös aviomiestä, jotta perheestä tulee toimiva yksikkö. Mitä jos en pysty siihen? Tulee ero, ja sekin on sitten minun syytäni, kun en osannut tukea miestä isyydessä?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Ei yksikään nainen suostu samaan mitä itse mieheltä vaatii. Kun naisilta kysytään niin joka miehen pitäisi tehdä kaikkensa naisten eteen mutta kuitenkin itse naiset puhuu että naisten ei pidä tehdä mitään miesten eteen
Voi, voi, kun se mies tekisi edes jotain lapsen eteen ja hyväksi. Siitähän tässä on kyse. Kyllä jokainen terve aikuinen itsensä huolehtii. Mutta kuka huolehtii lapset. Lapsissa riittää puuhaa ja huolta ja rakastamista kyllä kahdelle, mutta on ilmiselvää, että se käy raskaaksi, kun joutuu yksin huolehtimaan. Ja se valtava jokapäiväinen pettymyksen määrä, kun näkee, että toinen vaan himmailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kun se poika tarvitsee hyvän isän mallin. Poika on yrittänyt koko ajan eromme jälkeen epätoivoisesti pitää yhteyttä alkoholisti-isäänsä. Yh-äitinä se on ollut todella voimia vievää. Millainen yh-äiti olisi pitänyt tässä tilanteessa olla niin ettei poika olisi menettänyt otettaan elämästä niinkuin on käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni yksinhuoltajaäiti osaa kasvattaa pojat hyviksi isiksi mutta isän seurassa kasvanut poika on usein kyvytön isäksi.
Katsoppa huvikseen vankilatilastoja. Siellä 70-80% asiakkaista on yksihuoltajaäitien poikia.
Varmaan yh äiti on parempi kuin huono isä, mutta naiset kasvattavat pojistaan mt ongelmaisia tai rikollisia noin keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ainakaan suotu mahdollisuutta olla isä. Lapsi omittiin heti. Anoppi vaati että lapsi on siellä jatkuvasti. Vaimo vaati että minä käyn töissä eikä lasta laiteta ekaan 2 vuoteen päiväkotiin. Aina kun halusin tehdä perheenä asioita niin se tarkoitti että minä jään lapsen kanssa kotiin illaksi ja vaimo lähtee rilluttelemaan. Sitten se ero. En kuulemma tehnyt mitään perheen eteen ja oltiin erkaannuttu toisistamme. No miksiköhän? Olin töissä kuten toivottiin, kun halusin perheaikaa, niin se oli aina ilman vaimoa.
Monista äideistä varmaan tuntuu että se lapsi on täyspäivätyö.. mutta tiedättekö mikä on myös täyspäivätyö? Täyspäivätyö.
Vaimo lähti lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle 300km päähän ilman mitään kyselyitä minulta. Onneksi olen nyt saanut yhteyden uudestaan lapseen kun pääsi siihen ikään että pystyy laittamaan yksin bussissa tai junassa matkaan. Moni muu olisi varmasti luovuttanut
Meillä taas miehen vanhemmat halusivat omia lapsemme ja myös meidät. Jo 3 viikoista rinnalla olevaa lasta ruinattiin yökylään. En antanut ja siitä ei tykätty. Kaikki juhlapyhät olisi pitänyt miehen vanhempien luona viettää ja vaikka kuinka kohteliaasti kiel- täytyi, niin suuttiin, myös mies suuttui ja haukkui. Olihan se raskasta. Koskaan ei mies uskaltanut asettua vanhempiaan vastaan ja puolustaa perhettään. Varokaa tuollaisia liian tungettelevia anoppeja ja appeja, siis molemmat sukupuolet.
Jos siittäjän (isän) on noin vaikea ymmärtää pienen vauvan ja synnyttäjän/imettäjän (äidin) välistä symbioosia, niin eipä ole ihme, että harmittaa ulkopuolisuus. Oppaita ja neuvoja jaetaan neuvolasta ennen lapsen syntymää, joita opiskelemalla oppii ihmisrodun anatomiasta tärkeitä seikkoja. Niissä käsitellään esim. sitä, että vauvan imetys ei onnistu pitkällä juoksulla ollenkaan, jos välillä imettäjä lopettaa imettämisen ja siirrytään tuttipullo ruokintaan ja kuvitellaan, että sen jälkeen voi palata takaisin rintaruokintaan tuosta noin vaan. Siinä pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Mikäli mies haluaa hoitaa vauvan ruokinnasta 50%, niin se tarkoittaa joko korvikemaidon käyttöä, tai että imettää lypsää tuon ajan maitoa koneellisesti säilöön. Missään ei käsittääkseni edelleenkään suositella, että pikkuvauvat ruokitaan korvikkeilla. Maidon pumppaaminen imettäjältä on vaihtoehto toki, mutta usein aika työläs, eikä välttämättä sovi kaikille. Se ei vapauta lähtemään pitkäksi aikaa pois kotoa vaikkapa konserttiin, teatteriin tai festareille. Imetys vaatii sitoutumista onnistuakseen. Tästä aiheesta löytyy tutkimuksia runsaasti. Tietämättömyys ja annettujen ohjeiden, sekä opetettujen tietojen sisäistämättömyys ei oikeuta tuomitsemaan toista sukupuolta, eli synnyttäjää/imettäjää siitä, että hän toimii oikealla ja vauvalle turvallisella ja hyödyllisellä tavalla, vaikkakin se tunnetasolla tuottaa ulkopuolisuuden tunnetta isälle, kun vauva tarvitsee muutaman kuukauden äitinsä hoivaa enemmän, ei sen voi ajatella olevan isältä pois. Kaikki se imetyksen ulkopuolella oleva aika on kumminkin myös isän aktiivista vauva-aikaa. Sen jälkeen on koko lapsen lapsuusaika jäljellä harrastaa ja leikkiä kaikenlaista.