Lue keskustelun säännöt.
Lemmetyiset eivät uskalla haaveilla kolmannesta lapsesta, koska apua ei ole: Olemme juuri ja juuri selvinneet tähän asti
19.01.2024 |
Mikä juttu tämä tukiverkkojuttu on? Mihin niitä tukiverkkoja erityisesti tarvitaan? Jos ajatellaan tilannetta kuten Lemmetyisilläkin, että on kaksi tervettä vanhempaa.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70 - 80 luvuilla oli kodinhoitajia ja kotiavustajia kunnilla töissä ja heitä minä ainakin sain usein kotiin, kun oli pahoja tilanteita lasten kanssa. Olivat ihania tätejä, joista lapset pitivät. Syntyvyys nousuun, jos tuo virkakunta herätettäisi henkiin, niin lapsiperheet eivät nääntyisi.
T.mummeli
Niin että kunnan piikoja pitäisi saada, varmaan vielä ilmaiseksi, kun terveet vanhemmat eivät suoriudu omassa arjessaan.
Kodinhoitajasta piti silloin maksaa, jos lapsi ei ollut kunnallisessa päivähoidossa. Jos päiväkotilapsi tarvitsi sitä hoitajaa sairastumisen tms vuoksi, niin päivkotimaksu oli jo maksettu, joten kunnalle ei siten maksettu siitä päiväst kahteen kertaan.
Hoitajan sai muuten vain pakottavasta syystä. Ei niitä mihinkään parsuhdehuoltoon saanut. Hillitsepä nyt raivosi.
Eivät siis olleet mitään kunnan ilmaisia piikoja, tiedoksi edelliselle.
T.mummeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksipä en niitä lapsia teekään, kun ei ole tukiverkkoja. Ei ole ketään, joka hoitaisi lasta, jos itse vaikka sairastun (pitäisi ryhtyä itselliseksi äidiksi, koska sopivaa miestä ei ole löytynyt), en pääsisi ikinä mihinkään ilman lasta, koska ei olisi ketään sitä hoitamassa. Vieraille hoitajille jonkun palvelun kautta tuskin uskaltaisin jättää. Siksipä ei ole lapsia, eikä tule. Olisivat käytännössä vankeustuomio mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuossa äiti halusi jonkun jakamaan vastuuta, mutta ei puhettakaan siitä, että tuo joku saisi myös oikeuksia.
Palataan aikaan, jolloin lapsiperheessä asui myös isovanhempi tai isovanhemmat, jolloin talous todella jaettiin eikä miniällä ollut sananvaltaa siihen, miten lapset hoidetaan, hoitajahan oli isovanhempi, joka päätökset teki. Moniko vanhempi hyväksyy sen, että heidän kasvattajanoikeuksiensa yli kävellään vedoten siihen, että "maksu" omasta ajasta on ko, oikeuksien menettäminen.
Kolmen alle 4v lapsen kanssa varsin hyvin pärjänneenä muistutan, että elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä ihan itse tekee. Jos päättää, että ei pärjää, niin ei yllättäen pärjääkään.
Minäkin olen pärjännyt melko hyvin kolmen alle viisivuotiaan kanssa. Tosin en missään nimessä yksin vaan yhdessä puolisoni kanssa. Hyvin meni, lapset pysyivät elossa ja t
Kiitos, hienoa luonnehtia normaalia elämää elävää naiiviksi ja suorastaan yksinkertaiseksi, koska kaikki muita lapsiperheitä vaanivat koko ajan kuolema, menetykset, vakavat vammat ja sairaudet, joita minä typerys onnistuin oudosti väistämään ja siksi hehkutan, että kyllä lasten kanssa pärjää. Sinun mielestäsi moinen on mahdotonta, jokainen syntyvä lapsi on altis menehtymiselle, joten kolmen kanssa selviytyminen on pelkkä utopia, jota kaltaiseni hupakot totuutena levittävät.
Lapsiperheessä eläminen on juuri niin kamalaa kuin itse haluat! Kuolemansairaan lapsenkin kanssa voit valita - kokeile vaikka - miten itse asiaan suhtaudut ja mihin kaikkeen annat sen vaikuttaa. Mieti sitä, kun istut saattohoidossa lapsesi vieressä. Hymyiletkö lapsellesi ja toivot hänelle kaikkea hyvää vai sittenkin ilmoitat, että tää ei ole mun juttu, mä haluan kärsiä täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi kädetön ääliöpariskunta joka hommannut penikoita oletuksella että muut hoitaa. Mistä ihmeestä näitä sikiää. Kuinka paljon haluatte veroja nostettavan, että näille ääli öille viedään apu kotiin? Älkää tehkö penskoja jos taidot ei riitä hoitamaan, älkää siirtäkö ääliögeenejänne eteenpäin. Kiitos.
Ha kyllä on lapsia, itse olen hoitanut, päiväkotiin vienyt, työpäivän tehnyt ja sitten kotiin ja ilta lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa.Ei varmaankaan mitään ongelmaa sinulla, mutta voi lapsi parkojasi.
Voi niitä raukkoja tosiaan. Toinen on lääkäri, tekee päivätyötä omassa yrityksessään vaimonsa kanssa ja toinen on juristi, (miehensä pankinjohtaja) hänelläkin oma yritys, molemmissa perheissä kaksi lasta.
Tää on päivän paras perustelu sille, miksi opinnot pitää lopettaa peruskouluun: oli se yksi psykiatri, joka ta pp oi vaimonsa, kaikki muutkin opiskelleet on koko ajan valmiita moiseen.
Tukiverkoista, meillä lapsi sairastui 2-vuotiaana syöpään ja joutui välittömästi pitkälle sairaalajaksolle. Kotona oli toinen taapero ja kouluikäinen sisarus. Isällä vuorotyö. Minä jäin sairaalaan sairastuneen lapsen kanssa ja isä jäi kuukauden mittaiselle sairaslomalle. Pyysimme apua minun suomalaiselta perheeltäni.
Perheeni auttoivat kaksi viikkoa lasten kanssa, miten töiltään saivat kaiken sopimaan, ja se tuntui olevan jo todella hankalaa ja sain sairaalaan puheluita siitä että alkaa olemaan jo liian rankkaa, että miten nyt jatkossa tehdään. Joo ymmärrän että ei mun lastenhoito ole heidän velvollisuus, mutta kun yksi lapsista on mahdollisesti kuolemassa, ja olet todella kriisin keskellä, niin en oikeen itse ymmärrä sellaista että luvataan auttaa, mutta tehdään siitä numeroa ja varmistetaan että autettava kuulee kuinka iso ja kauhea työ se apu auttajille on.
Puolisoni oli soittanut perheelleen jotka ovat etelä-amerikkalaisia ja asuivat eri maanosissa. Jokainen ilmoitti että järjestelee asiansa ja tulee suomeen auttamaan. Hänen siskonsa käytti kaikki lomapäivät ja tuli meille muutamaksi viikoksi, hänellä ei ole mitään aikaisempaa lastenhoitokokemusta mutta otti heti koppia. Veljensä joka on johtavassa asemassa isossa firmassa otti myös ja lähti toiselle puolelle maapalloa, oli veljensä tukena ja lahjoitti kaikenlisäksi suuren summan rahaa, jotta ei tarvitse stressata ansionmenetyksistä kun lapsi sairastaa. Hänen vanhempansa ottivat lennot ja tulivat muutamassa viikossa, vuokrasivat asunnon ja jäivät auttamaan. Kukaan ei kertaakaan sanonut että kuormitamme heitä, tai että joutuivat ottamaan vapaata, tai joustamaan omista aikatauluistaan.
Näin ensimmäistä kertaa, miten suuri ero oikealla tukiverkostolla on. Minua harmittaa että oma perheeni ei osaa auttaa pyyteettömästi. Mutta olen niin kiitollinen siitä että miehen puolelta olen saanut kokea niin ihanaa yhteisöllisyyttä ja perhekeskeisyyttä. Olen lähentynyt heidän kanssa huomattavasti. Minä autan heitä kaikessa missä vaan voin, ja voisin helposti jäädä omaishoitajaksi heille, kun aika koittaa. Tekisin sen kunnialla ja rakkaudella. Tiedättekö miten suuri vaikutus sillä on, kun olet hyvä ihminen toiselle kun he sitä eniten tarvitsevat, ja muutenkin. Se kantaa pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2 poikaa alle 2v ikäerolla. Suunnitteilla oli vaan 1 lapsi mutta toinen tuli pyytämättä ehkäisystä huolimatta. Meillä ei ole tukiverkkoja, omat vanhempani ovat jo kuolleet 10v sitten, ainoa sisarus asuu kaukana ja on mielenterveysongelmainen. Miehen vanhemmat eivät ehdi meidän lapsia hoitaa, koska hoitavat miehen sisaruksen lapsia, jotka syntyivät ennen meidän lapsia ja sillä tavalla varasivat paikan ykköslapsenlapsina. Mummolla ja vaarilla ei riitä jaksamista hoitaa enää enempää ja ymmärrän sen kyllä vaikka ei se reilua ole. Pärjäämme jotenkuten mutta mies tekee lisähommia iltaisin ja on 3-4 x vko myös illat pois. Tästä syystä aion selvittää löytyykö meille MLL:ltä sopiva hoitaja muutamaksi tunniksi silloin tällöin. MLL mainostaa, että maksaa 10e/h. Siihen tai useamminkin on kyllä kerran tai kaksi kuukaudessa hyvin varaa, tienaamme molemmat päälle 4000e/kk. Kyllä on itsellä jaksaminen ihan erilaista kun saa joskus pienen hengähdystauon!
MUTTA! Eikös ennenkin nuoret tytöt maalta muuttaneet kaupunkeihin lapsenlikoiksi ja kotiapulaisiksi? Joten maksettu apu ei mikään uusi asia? Miksi se on nykyään niin paheksuttua, puhutaan vaan tukiverkoista.. tuo MLL palvelu on todella edullinen mielestäni!
Mä ymmärrän kyllä hyvin ongelman tukiverkostojen puuttumisessa. Mutta tulipa mieleeni yksi juttu. Monen mielestä isovanhempien kuuluisi hoitaa lapsenlapsiaan, jotta voisivat olettaa, että lapsensa hoitaisivat heitä sitten, kun he ovat vanhoja. Mutta miten tällaiseen ajatteluun sopii tilanne, että kun nyt sitten vanhempanne ovat aikoinaan auttaneet teitä lastenne hoidossa ja lapsillanne on nyt, kun omat vanhempanne tarvitsevat teidän apuanne, lapsia, joita luonnollisesti teidän pitäisi myös hoitaa, jotta aikanaan lapsenne hoitavat teitä. Eli teidän pitäisi samaan aikaan hoitaa sekä omia vanhempianne että lapsenlapsianne?
Mulla ei ole lapsenlapsia, mikä on erityisesti mun vanhempieni kannalta erittäin hyvä asia. Mun siskollani taas on tilanne, että hänellä on sekä ikäloput huonokuntoiset vanhempansa että myös lapsenlapsia. Ja on edelleen itsekin työelämässä. Olen välillä miettinyt, että jos mun lapsillani olisi lapsia, niin ei mun olisi ollut mahdollista hoitaa omia vanhempiani niin paljon kuin olen tehnyt. Enhän mä voisi esimerkiksi klo 3 aikaan aamuyöllä jättää taaperoa kotiini nukkumaan, kun lähden etsimään muistisairasta äitiäni tuolta kaduilta tai muuten joudun menemään vanhemmilleni, kun he eivät pärjääkään kahdestaan. Sinänsä kiva ajatus, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan ja vastaavasti sitten lapset omat vanhempansa, toimii hyvin vain silloin, kun on vain yksi sukupolvi tarvitsemassa hoitamista. Jos on sekä vanhuksia tarvitsemassa auttamista ja hoitoa että lapsia tarvitsemassa hoitoa, se väliin jäävä sukupolvi onkin aika lailla puun ja kuoren välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kirjoitus on asenteellinen. Sanotaan, että "ongelma" on vaikkapa näkemys siitä, että pitää pärjätä itse. Se ei ole mikään ongelma vaan hyve.
Tuolla lapsiperheellä oli "ongelmana" ettei heillä ole parisuhdeaikaa. Ja kuitenkin ovat tehneet useammankin lapsen. Kaksi tervettä aikuista hoitaa maltillista lapsilukua. On työt ja turvallinen koti.
Voi kertoa, ettei meilläkään ole parisuhdeaikaa. Meillä on nyt sitä perheaikaa. On ollut jo 6 vuotta. Ihan niinkuin kaikilla muillakin pienten perheillä. Tuo on aivan tavallista perhe-elämää. En ymmärrä missä lie pilvilinnoissa elävät tai haluaisivat elää.
Miksi mielestäsi itse ja yksin pärjääminen on hyve? Mielenterveysongelmat ovat jo suurin syy sairauspoissaoloille ja varmasti yksi syy taustalla saattaa olla se, että yksin pitää pärjätä, kunnes ei enää pärjää ollenkaan.
Taattua Ylen kesktuloisten elämänahdinkoa. Oksettavaa katsoa kun vanhemmat kokkailivat yhdessä hienossa keittiössään....Minä olen totaaliyh kahdelle pojalle, isänsä sairastui mt ongelmiin eikä voi tavata lapsia kuin valvotusti. Olen itse masennuksen takia sairaslomalla ja Kela painostaa halvempaan asuntoon tästä 900 e asunnosta. Rahat loppu koko ajan, toimeentulotuella eletään. Ranteet auki olo 24h. Toi pariskunta ei tiedä mistään mitään ja oksettavaa että tällainen kermaperseperhe on otettu haastateltavaksi. Katsotaan uudestaan kun mies lähtee ja äiti jää lasten kanssa yksin samalla sairastuen samalla kamppaillen Kelan kanssa. Nariseeko vielä miten rankkaa oli ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kirjoitus on asenteellinen. Sanotaan, että "ongelma" on vaikkapa näkemys siitä, että pitää pärjätä itse. Se ei ole mikään ongelma vaan hyve.
Tuolla lapsiperheellä oli "ongelmana" ettei heillä ole parisuhdeaikaa. Ja kuitenkin ovat tehneet useammankin lapsen. Kaksi tervettä aikuista hoitaa maltillista lapsilukua. On työt ja turvallinen koti.
Voi kertoa, ettei meilläkään ole parisuhdeaikaa. Meillä on nyt sitä perheaikaa. On ollut jo 6 vuotta. Ihan niinkuin kaikilla muillakin pienten perheillä. Tuo on aivan tavallista perhe-elämää. En ymmärrä missä lie pilvilinnoissa elävät tai haluaisivat elää.
Miksi mielestäsi itse ja yksin pärjääminen on hyve? Mielenterveysongelmat ovat jo suurin syy sairauspoissaoloille ja varmasti yksi syy taustalla saattaa olla se, että yksin pitää pärjätä, kunnes ei enää pärjää ollenkaan.
Mä en sanoisi, että yksin pärjääminen olisi varsinaisesti hyve, mutta onhan se ihan hyvä asia, että et ole riippuvainen esimerkiksi anopistasi. Ei ne entisajan sukuyhteisötkään aina mitään auvoisia onneloita ollut vaan usein miniä sai luvan pitää suunsa kiinni ja tehdä kuten anoppi halusi, jos miniä mieli, että anoppi hoitaa lapsia. Eikä mieskään voinut sanoa vanhemmilleen vastaan, koska koko perheen toimeentulo oli kiinni suvun maatilasta. Tietyssä määrin on ihan hyvä, että ei ole sukulaisistaan eikä muistakaan yksityishenkilöistä riippuvainen. On paljon helpompaa olla vihainen Kelalle tai mille tahansa yhteiskunnan instanssille kuin olla koko ajan varuillaan ja nk "löysässä hirressä" jonkun sukulaisensa suhteen.
Luulen, ettei suurimmalla osalla ole mitään tukiverkostaja, sillä harvat asuvat edes samalla paikkakunnalla kuin isovanhemmat, vaan nuorena on lähdetty opiskelin ja työnperässä satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän lapsuuden kodista.
Ja toisekseen, nykyään melko harvoin edes todemmisuudessa tarvitsee, kun kunnallinen päivähoito-oikeus. Ja jos lapsi sairastuu, jompikumpi vanhempi voi olla pois työelämästä hoitamassa sairasta lastaan ja vielä täydellä palkalla.
Ainoastaan, jos molemmilla vanhemmilla kolmivuorotyö, silloin saattaa olla haasteita, järjestää lastenhoito, ettei lapselle tule suhteettoman pitkät päivät.
Ja jos tarvitsee lastenhoitoalua sitä on saatavilla ostopalvenuna ja palkkakustannukset voi vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä ja palkasta 60% maksaa veronmaksajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70 - 80 luvuilla oli kodinhoitajia ja kotiavustajia kunnilla töissä ja heitä minä ainakin sain usein kotiin, kun oli pahoja tilanteita lasten kanssa. Olivat ihania tätejä, joista lapset pitivät. Syntyvyys nousuun, jos tuo virkakunta herätettäisi henkiin, niin lapsiperheet eivät nääntyisi.
T.mummeli
Minä en ymmrrä miksi kukaan enään nykyisin haikailee kodinhoitajien perään, kun niistä perheet joutuivat maksamaan ja kaikki ei edes niitä saaneet, vaan se oli sattumaan.
Ennen perhe sai kotihoitajan kotiin, jos lapsi sairastui, kun vanhemmat eivät saaneet olla pois työelämästä ja jos kotiin vanhempi jäi hoitamaan sairasta lasta, se oli irtisanomisperuste.
Tai jos äiti oli kotona tai synnyttämässä, lapsella ei ollut kunnallista päivähoito-oikeutta, kunnallinen päivähoito-oikeus tuli alle 3v vasta 90-luvulla ja jos jompikumpi vanhempi oli kotona, kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut.
Nykyään jompikumpi vanhempi voi jäädä täydellä palkalla hoitamaan sairasta lasta kotiin, ilman irtisanomispelkoa.
Lisäksi Kelan tukemana tehdä osa-aikatyötä, kunnes lapsi täyttää 10v, joissakin 12v.
Ja nämä etuudet ja oikeudet ovat tulleet korvaamat kunnallisen kodinhoitopalvelut ja tuntuu oudolta kun haikallaan kunnallisia kodinhoitajia ja ollaan valmiita luopumasn saavutetuista eduista. Vai halutaanko molemmat?
Vierailija kirjoitti:
Taattua Ylen kesktuloisten elämänahdinkoa. Oksettavaa katsoa kun vanhemmat kokkailivat yhdessä hienossa keittiössään....Minä olen totaaliyh kahdelle pojalle, isänsä sairastui mt ongelmiin eikä voi tavata lapsia kuin valvotusti. Olen itse masennuksen takia sairaslomalla ja Kela painostaa halvempaan asuntoon tästä 900 e asunnosta. Rahat loppu koko ajan, toimeentulotuella eletään. Ranteet auki olo 24h. Toi pariskunta ei tiedä mistään mitään ja oksettavaa että tällainen kermaperseperhe on otettu haastateltavaksi. Katsotaan uudestaan kun mies lähtee ja äiti jää lasten kanssa yksin samalla sairastuen samalla kamppaillen Kelan kanssa. Nariseeko vielä miten rankkaa oli ennen?
Huomaa kyllä, että sinulla on mielenterveysongelmia. Toimeentulotuen perusosa on yyhoolle ja kahdelle lapselle yli 1200 euroa ellei ylikin. Eli tuon verran jää asumisen, sähkön, lääkkeiden jne jälkeen. Jos yhteiskunta maksaa teille järjettömän kokoiset asumiskustannukset niin kyllä se oksettava kermaperse löytyy ihan peilistä. Katsotaan uudestaan, kun Kela laskee asumistukea ja harkinnanvaraista toimeentulotukea kiristetään. Narisetko vielä miten rankkaa oli ennen? Ei keskituloinen yksinhuoltajakaan saa tuollaisia tukisummia kuin sinä toimarilla.
Kaikki eivät ole samanlaista täysiä luusereita kuin sinä. Ja siksipä monen muun mies ei lähde kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tukiverkkoja ei. Kolme lasta saimme parin vuoden ikäerolla ja mieheni teki samalla nousujohteista uraa. Omat vanhempani asuivat 350 km päässä, nuori äitini täysillä työelämässä, isäni monisairas. Hoidin lapsemme myös kovassa kuumeessa tai vatsataudissa isän ollessa työmatkalla, kun ei ollut vaihtoehtoja. Kyllä sitä vaan pärjättiin, kun ei ollut vaihtoehtoja. Vielä vähemmän tukiverkkoja oli muutettuamme ulkomaille.
Ei kyllä tullut mieleenkään rajoittaa lapsilukua tukiverkkojen puuttumisen perusteella. Olen vahva ihminen enkä anna periksi.
Oma elämäni ei kuitenkaan ole kovettanut minua, vaan lapsiani ja lapsenlapsiani olen aina valmis auttamaan. Olen siirtänyt ja keskeyttänyt lomiani ja lentänyt tuhansien kilometrien päästä apuun, kun on tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tukiverkkoja ei. Kolme lasta saimme parin vuoden ikäerolla ja mieheni teki samalla nousujohteista uraa. Omat vanhempani asuivat 350 km päässä, nuori äitini täysillä työelämässä, isäni monisairas. Hoidin lapsemme myös kovassa kuumeessa tai vatsataudissa isän ollessa työmatkalla, kun ei ollut vaihtoehtoja. Kyllä sitä vaan pärjättiin, kun ei ollut vaihtoehtoja. Vielä vähemmän tukiverkkoja oli muutettuamme ulkomaille.
Ei kyllä tullut mieleenkään rajoittaa lapsilukua tukiverkkojen puuttumisen perusteella. Olen vahva ihminen enkä anna periksi.
Oma elämäni ei kuitenkaan ole kovettanut minua, vaan lapsiani ja lapsenlapsiani olen aina valmis auttamaan. Olen siirtänyt ja keskeyttänyt lomiani ja lentänyt tuhansien kilometrien päästä apuun, kun on tarvittu.
Tämän viestin alapeukutus kertoo hyvin tästä päivästä. Kaikki mulle heti tyylistä, ei mitään rajoja missään, mä haluun mä tahdon. Nyt pienet lapset tahtovat meikata ja teinitytöt hankkivat lutkataskan.
Lapsi on vain hetken lapsi, palkitsee kyllä sitten tuhatkertaisesti rakkautesi, hoivasi ja läsnäolosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kirjoitus on asenteellinen. Sanotaan, että "ongelma" on vaikkapa näkemys siitä, että pitää pärjätä itse. Se ei ole mikään ongelma vaan hyve.
Tuolla lapsiperheellä oli "ongelmana" ettei heillä ole parisuhdeaikaa. Ja kuitenkin ovat tehneet useammankin lapsen. Kaksi tervettä aikuista hoitaa maltillista lapsilukua. On työt ja turvallinen koti.
Voi kertoa, ettei meilläkään ole parisuhdeaikaa. Meillä on nyt sitä perheaikaa. On ollut jo 6 vuotta. Ihan niinkuin kaikilla muillakin pienten perheillä. Tuo on aivan tavallista perhe-elämää. En ymmärrä missä lie pilvilinnoissa elävät tai haluaisivat elää.
Miksi mielestäsi itse ja yksin pärjääminen on hyve? Mielenterveysongelmat ovat jo suurin syy sairauspoissaoloille ja varmasti yksi syy taustalla saattaa olla se, että yksin pitää pärjätä, kunnes ei enää pärjää ollenkaan.
Yleisesti ottaen ihmisten tulee ottaa vastuuta elämästään ja valinnoistaan, joita tekee. On vaan totta, että saavuttaakseen tavoitteitaan, tulee tehdä töitä. Jos haluat uran, tulee opiskella ja ansaita työelämässä ansioita. Jos haluat suurperheen, tulee luopua vapaa-ajastaan ja huolettomasta elämästä. Tämä on ihan perustavanlaatuista vastuunkantoa ja itsenäisyyttä sekä valintojensa seurausten sietämistä. Kaikkihan tätä opettavat jo lapsilleenkin.
Pikemminkin pitäisi kysyä, että miksi se ei olisi hyve? Ja odotan todellakin ansiokasta perustelua. Tämähän on niin selvä asia.
Kaksi lasta riittää ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei varmaan ole lapsia, kun kyselet noin tyhmiä.
Kyllä minulla on lapsi. Meillä on tässä yhteiskunnassa kuitenkin jos jonkinlaista ratkaisua olemassa. On päiväkodit, on lastenvahdit jne. Mihin sitä tukiverkostoa erityisesti ihmiset tarvitsevat niin paljon, että se vaikuttaa lapsilukuun? Ja eikö ylipäätään ole järkevää hankkia sen verran lapsia kuin jaksaa hoitaa ja elättää?
Elämä on muutakin kuin hoitamista ja elättämistä. Päiväkoti ja nanny ei korvaa läheisiä ihmissuhteita. Tukiverkot ovat muutakin kuin käsipari. Jos ajateltaisiin vain selviämistä, niin hyvin ne lapset kasvaisivat ilman yhtään aidosti rakastavaa ihmiskontaktia orpokodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tukiverkkoja ei. Kolme lasta saimme parin vuoden ikäerolla ja mieheni teki samalla nousujohteista uraa. Omat vanhempani asuivat 350 km päässä, nuori äitini täysillä työelämässä, isäni monisairas. Hoidin lapsemme myös kovassa kuumeessa tai vatsataudissa isän ollessa työmatkalla, kun ei ollut vaihtoehtoja. Kyllä sitä vaan pärjättiin, kun ei ollut vaihtoehtoja. Vielä vähemmän tukiverkkoja oli muutettuamme ulkomaille.
Ei kyllä tullut mieleenkään rajoittaa lapsilukua tukiverkkojen puuttumisen perusteella. Olen vahva ihminen enkä anna periksi.
Oma elämäni ei kuitenkaan ole kovettanut minua, vaan lapsiani ja lapsenlapsiani olen aina valmis auttamaan. Olen siirtänyt ja keskeyttänyt lomiani ja lentänyt tuhansien kilometrien päästä apuun, kun on tarvittu.
Tämän viestin alapeukutus kertoo hyvin tästä päivästä.
En ymmärrä mitä meikit ja lutkatatskat liittyy asiaan. Alapeukutin siksi, että jokainen "vahva" ihminen voi johtua antamaan myös periksi. Voi tulla esimerkiksi sairauksia, joille ei mahda mitään. Jos kuvittelee kaiken hoituvan asenteella, elää kyllä omassa kuplassa.
Se että ihminen on hyvin koulutettu ei poista sitä tosiseikkaa, että hän voi silti olla henkisesti häiriintynyt (siitä sinun kommentista tuli vähän sellaiset vibat) Oliko se nyt Ullanlinnassa missä se korkesti koulutettu mies löi vaimonsa kynttilänjalalla hengiltä. Koulutus ei takaa että ihminen on mieleltään vakaa.